Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi on vain mokoma asia niin huhhuh. Onneksi olen sanonut nykyiselle tyttöystävälle, että haluan seksiä käytännössä aina kun nähdään ja niin saankin. Se on yhteinen kiva asia. Ollaan puhuttu myös jatkosta ja olen sanonut, että tuskinpa halu hirveästi laimenee ajan myötä, kun ei ole 20 seksinharrastusvuoden aikana vähentynyt. Hän toisaalta on saanut osin kiellettyä minulta masturbaation ja olen tähän tyytynyt. Masturboin lähinnä hänestä kiihottuen silloin kun ei halua yhdyntää.

Yhteinen kiva asia kun sinä saat? Olet kuvottava.

Mies ei suostu hoitamaan hampaitaan kuntoon. On kärsinyt kuukausien järjettömän kovista kivuista, jotka vaikuttavat jo minunkin elämääni. Eipä tullut mieleen, että tällainenkin ongelma voi olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumppanini sukulainen teki oksettavan rikoksen. Tiedän että toisen mukana tulee myös omaan elämään enemmän tai vähemmän niitä kumppanin elämään kuuluvia ihmisiä mutta tuo rikos oli sellainen että halusin pakata tavarat ja lähteä. Vaikka kumppanillani ei ollut tuohon asiaan mitään osuutta jo se että omaan elämääni on kumppanini kautta vähäisessäkin määrin kuulunut tuollainen ihminen oksettaa. Ikinä ei olla riidelty niin kuin silloin kun tämä sukulainen pyysi kumppaniltani apua niin kuin olin ennustanut.

Syytät miestäsi hänen sukulaisensa rötöksistä? Siis mitä!

Sinull ei ole kaikki muumit laaksossa todellakaan.

En syytä.

Mieti nyt itse. Juttu on viikkotolkulla lehtien kannessa ja työkaverit spekuloi kahvi ja ruokatauoilla. Voitko sanoa tai kommentoida asiaan mitään paljastamatta että tiedät henkilön? Haluaisitko itse oikeasti joutua mukaan tällaiseen? Luultavasti et.

Ei se silti vaikuttaisi suhteeseeni, tai asennoitumiseen mieheeni. Tai no, ehkä haluaisin antaa entistä enemmän tukea hänelle.

Hyväksyisitkö että kumppanisi edes harkitsisi antavansa lapsiin kohdistuvan rikoksen tehneen henkilön tulla kotiisi koska kyseessä on sukulainen? Itselleni ainakin lapsiin kohdistuvat rikokset on sellainen asia että sellaisten ihmisten kanssa ei olla tekemisissä vaikka kuinka kyseessä olisi sukulainen. Siihen on syynsä miksi nämä ihmiset eivät saa työskennellä lasten kanssa.

Hyväksyisin. Minulla ei tosin ole lapsia.

-Eri

Minulla on lapsia ja hyväksyisin silti. En ottaisi lapsenvahdiksi, mutta mitä pelättävää siinä olisi, jos me vanhemmat olisimme paikalla? Ihminen on muutakin kuin rikoksensa, olivat ne miten hirvittäviä hyvänsä. Ja jos on rangaistuksensa kärsinyt, pitäisi saada uusi mahdollisuus.

Uusi mahdollisuus mihin? Entä miksi tällaisen rikollisen pitäisi sellainen saada, mielestäsi?

Jos kerran uusi mahdollisuus pitää saada, niin miksi et sitten tällaisen henkilön suo olla teidän lastenne vahteina?

Onko kukaan koskaan vahingoittanut sinun lapsiasi?

Entä mikä sinusta olisi teoriassa suurempi oikeushyvä, rikollisen mahdollisuus jatkaa elämäänsä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, vai uhrin oikeus saada elää loppuelämänsä tietäen, että häntä vahingoittanut ei koskaan pääse vapauteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos seksi on vain mokoma asia niin huhhuh. Onneksi olen sanonut nykyiselle tyttöystävälle, että haluan seksiä käytännössä aina kun nähdään ja niin saankin. Se on yhteinen kiva asia. Ollaan puhuttu myös jatkosta ja olen sanonut, että tuskinpa halu hirveästi laimenee ajan myötä, kun ei ole 20 seksinharrastusvuoden aikana vähentynyt. Hän toisaalta on saanut osin kiellettyä minulta masturbaation ja olen tähän tyytynyt. Masturboin lähinnä hänestä kiihottuen silloin kun ei halua yhdyntää.

Yhteinen kiva asia kun sinä saat? Olet kuvottava.

Miksi nainen, joka ei nauti seksistä ja halua sitä usein, seurustelisi korkealibidoisen miehen kanssa? Näissä kommenteissa, joita jätät ympäri palstaa, esität naiset aina jonkinlaisina uhreina, jotka "antavat" seksiä sen sijaan että nauttisivat ja haluaisivat sitä itse yhtä paljon kuin mieskin.

Kärsitkö itse frigiditeetistä, vai mitä tässä on takana?

Vierailija kirjoitti:

Naisen saamattomuus. Tavarat jää niille sijoilleen, joihin hän ne jättää. Kahvikuppeja löytyy sohvan alta, vessasta, makkarista, milloin mistäkin...

Seksin vähyys. Hän voisi hyvinkin olla kuukauden tai pari ilmankin. Minä haluaisin vaikka päivittäin, tai edes kerran viikossa...

Minä käyn kaupassa, teen ruoat, pesen pyykit ja astiat, vien ja haen lapset... Koska nainen ei niitä tee. Jos vie lapset joskus aamulla, niin siitä nousee kauhea show ja kaikki on silloin myöhässä.

Kotiorjaksiko minä tässä jouduinkin, kun parisuhteeseen lähdin ja perheen perustin..?

Jaaha, sinulle on käynyt niin, kuin naisille yleensä aina tuppaa suhteessa käymään.

Ymmärrät varmaan, miksi naisetkin tuosta asiasta valittaa. Yleensä miehet on sitä mieltä, että naiset valittaa turhaan, mutta sinä nyt voin miehenä todistaa, että näin ei todellakaan ole. 

Ei ole turhaa valitusta, kun saa alkaa aikuiselle ihmiselle peräänkatsojaksi ja äidiksi.

Vierailija kirjoitti:

Naisen saamattomuus. Tavarat jää niille sijoilleen, joihin hän ne jättää. Kahvikuppeja löytyy sohvan alta, vessasta, makkarista, milloin mistäkin...

Seksin vähyys. Hän voisi hyvinkin olla kuukauden tai pari ilmankin. Minä haluaisin vaikka päivittäin, tai edes kerran viikossa...

Minä käyn kaupassa, teen ruoat, pesen pyykit ja astiat, vien ja haen lapset... Koska nainen ei niitä tee. Jos vie lapset joskus aamulla, niin siitä nousee kauhea show ja kaikki on silloin myöhässä.

Kotiorjaksiko minä tässä jouduinkin, kun parisuhteeseen lähdin ja perheen perustin..?

Olet selvästi kimpassa ihan vääränlaisen naisen kanssa. Jos nainen ei halua seksiä kanssasi edes kerran kuussa, kyse ei ole edes halujen epäsuhdasta. Hän ei yksinkertaisesti näe sinua rakastajanaan, vaan olet jonkinlainen kotirenki. Hän ajattelee, ettet kuitenkaan lähde näistä ongelmista huolimatta. Näköjään hän on täysin oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Naisen saamattomuus. Tavarat jää niille sijoilleen, joihin hän ne jättää. Kahvikuppeja löytyy sohvan alta, vessasta, makkarista, milloin mistäkin...

Seksin vähyys. Hän voisi hyvinkin olla kuukauden tai pari ilmankin. Minä haluaisin vaikka päivittäin, tai edes kerran viikossa...

Minä käyn kaupassa, teen ruoat, pesen pyykit ja astiat, vien ja haen lapset... Koska nainen ei niitä tee. Jos vie lapset joskus aamulla, niin siitä nousee kauhea show ja kaikki on silloin myöhässä.

Kotiorjaksiko minä tässä jouduinkin, kun parisuhteeseen lähdin ja perheen perustin..?

Rehellinen kysymys: mitä tällaisella naisella tekee? Ihan oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen saamattomuus. Tavarat jää niille sijoilleen, joihin hän ne jättää. Kahvikuppeja löytyy sohvan alta, vessasta, makkarista, milloin mistäkin...

Seksin vähyys. Hän voisi hyvinkin olla kuukauden tai pari ilmankin. Minä haluaisin vaikka päivittäin, tai edes kerran viikossa...

Minä käyn kaupassa, teen ruoat, pesen pyykit ja astiat, vien ja haen lapset... Koska nainen ei niitä tee. Jos vie lapset joskus aamulla, niin siitä nousee kauhea show ja kaikki on silloin myöhässä.

Kotiorjaksiko minä tässä jouduinkin, kun parisuhteeseen lähdin ja perheen perustin..?

Rehellinen kysymys: mitä tällaisella naisella tekee? Ihan oikeasti.

Varmaan vaikka mitä. Noinhan perinteisesti toimii miehet ja silti naiset pitää ne. Ilmeiseti niillä kuitenkin jotakin virkaa on.

Se, miten totaalisen eri tavalla toinen voi ajatella. Sitä aina kuvittelee, et tietyt asiat ja ajatuksetkin olisi yleisinhimillisesti samat, mut sit sitä huomaakin, et täysin erilaisten taustojen myötä se mitä itse pitää itsestäänselvänä, ei ole sitä lainkaan toiselle. No, ei kun ihmettelemään lisää ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen saamattomuus. Tavarat jää niille sijoilleen, joihin hän ne jättää. Kahvikuppeja löytyy sohvan alta, vessasta, makkarista, milloin mistäkin...

Seksin vähyys. Hän voisi hyvinkin olla kuukauden tai pari ilmankin. Minä haluaisin vaikka päivittäin, tai edes kerran viikossa...

Minä käyn kaupassa, teen ruoat, pesen pyykit ja astiat, vien ja haen lapset... Koska nainen ei niitä tee. Jos vie lapset joskus aamulla, niin siitä nousee kauhea show ja kaikki on silloin myöhässä.

Kotiorjaksiko minä tässä jouduinkin, kun parisuhteeseen lähdin ja perheen perustin..?

Rehellinen kysymys: mitä tällaisella naisella tekee? Ihan oikeasti.

Varmaan vaikka mitä. Noinhan perinteisesti toimii miehet ja silti naiset pitää ne. Ilmeiseti niillä kuitenkin jotakin virkaa on.

Mielenkiintoiset piirit sinulla. Itse en ole tosielämässä kuullut yhdestäkään parisuhteesta, jossa olisi tällainen dynamiikka. Useimmat tuntemani parit ovat yhdessä, koska he nauttivat toistensa seurasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:

"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"

Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.

Minkä vuoksi vastuut ja velvollisuudet moninkertaistuisivat naisella parisuhteessa? Eihän parisuhde itsessään lisää noita yhtään vaan päinvastoin tekee elämästä helpompaa.

Sekoitettiinko tässä taas keskenään ja vanhemmuus?

Siis - oletkohan nyt edes lukenut tätä ketjua? No, avaan sinulle vähän näitä vastuita ja velvollisuuksia. Viimeistään avioitumisen/yhteenmuuton jälkeen naiselta aletaan miestä herkemmin olettaa, että tämä:

- muistaisi - omiensa lisäksi! - myös puolisonsa suvun merkkipäivät, kuin myös jouluna ja muina puolison suvun tärkeiksi katsomina juhlapäivinä (lahjat yms.);

- jostakin sanattomasta sopimuksesta kantaisi päävastuun kodin siisteydestä ja viihtyisyydestä;

- "antaisi" (yök) seksiä riittävän säännöllisesti;

- suunnittelisi lomia ja muuta yhteistä ajankäyttöä muttei mitenkään vahingossakaan rajoittaisi miestä olettamalla tältä jotakin;

- ja muutenkin vääntäytyisi niin witun monelle mutkalle sen takia, mitä edellisissä viesteissä on lueteltu.

Ei kiitos.

Ja perustakaa sille seksijankkaukselle viimeistään nyt oma ketju älkääkä pilatko tätä sillä. Ihan tulee vanhat huonot ajat mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Mitä kummallista tuossa on? Itse en ole koskaan halunnut katsella seurustelukumppaneideni lapsuudenkuvia, enkä ole katsellut. En oikeastaan halua edes tietää, miltä kumppanini on näyttänyt lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.

Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.

Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.

Tämäpä juuri. Meilla yhdessä oloa takana jo 40v ja aina vaan se seksi kiinnostaa. Joka asia kiertyy seksiin ja jos olen vähänkään ystävällisempi miehelle, heti ollaan jo kopeloimassa.  Ja toisin päin, kun mies on ihan yliystävällinen, tiedän, että taas ollaan vailla.  Pesulle kun uskaltaa mennä, mies luulee, että se on kutsu seksiin. Ollaan jo molemmat siis vanhoja ja minulta vaihdevuodet vei kaikki seksi halut, eikä paikatkaan toimineet. Muutenkin oireet oli niin rajut kuumine aaltoineen, menetettyine yöunineen, että jouduin turvautumaan harmooninkorvaushoitoon ja se pelasti miehen selipaatilta. Nyt kuitenkin  lopetin hoidon, koska olen käyttä nyt sitä jo yli 6v ja riskit kasvaa.

Vehkeet ei taas tietenkään minulla toimi ja halut on pyöreä 0, mutta mies vaan haluuaa ja haluaa. Tekee kaikki temput, että suostuisin ja pakkohan se välillä on, vaikka ei se hyvältä tunnu.

Toivon totisesti, että mieheltäkin loppuisi halut tai ainakin lakkaisi vehkeet toimimasta.

Järkyttävää, että kuvittelet, että on pakko. Siis mikä sinua vaivaa? Sinun ei ole pakko olla miehesi makuualunen

No sen takia "pakko", koska mies ei anna periksi ja yrittää ja yrittää . Mies on sitkeä joka asiassa mitä haluaa. Ollut aina. Pääsee vähemmällä, kun joskus suostuu.

Tuollaisen asian takia en halua alkaa eroa hakemaan ja muuten asia ei järjestyisi. Meillä on pitkä avioliitto ja se on ollut hyvä. Nuorena tietenkin seksi sujui itseltäkin, eikä siinä ollut ongelmia. 

Eikä mies missään nimessä pidä minua  "makuualustanaan", mutta ei täysin ymmärrä, että halut voi loppua, kun ne hänellä itsellään ovat pysyneet kaikki nämä vuodet.

Sitäpaitsi mies yrittää tehdä parhaansa, että minäkin nauttisin ja saavuttaisin huipun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Entä mitä sinusta pitäisi sanoa tilanteessa, jossa sinusta ei ole kiva katsella toisen rippikuvia? Onko ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä lähestymistapa sinusta valehtelu?

Omassa suhteessani ei tarvitse tehdä asioita, jotka eivät kiinnosta. Ja saa myös suoraan sanoa, jos ei  kiinnosta. Meiltä varmaan puuttuvat nämä "peruskäytöstavat". :)

Tätä juttua olen ihmetellyt ystävyyssuhteissani. Ystävät eivät voi katsoa kanssani edes Kauniita ja rohkeita, koska ei kiinnosta. Sähköpostejanikaan ei aina lueta, jos aihe ei ole sellainen joka kiinnostaa. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia lähteä esim. pesäpallo-ottelua katsomaan kavereiden kanssa, vaikka pesäpallo ei voisi vähempää kiinnostaa, ja vaikka en ikinä menisi yksin katsomaan sitä.

Mies ei halunnutkaan muuttaa yhteen, vaikka halusi omien sanojensa mukaan perheen kanssani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.

Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.

Sepä se, ei ne miehet niin välitä. Näin jossakin hyvän pilakuvan siitä, kuinka kosimaan polvistunut mies kysyi normikysymyksen sijaan:

"Haluaisitko, että sinun vastuusi ja velvollisuutesi moninkertaistuisivat, samalla kun minun elämäni pysyisi jotakuinkin muuttumattomana?"

Paljon rehellisempi kysymys mielestäni. Ylipäätään suhteissa aiheuttavat kitkaa miesten totaalinen kyvyttömyys ja haluttomuus itsereflektointiin ja sitä myöten käytöksen muuttumiseen. Samaten monet miehet ovat nykyään paljolti pornon turruttamia. Ja sitten kehdataan alkaa kantaa vaimolle kaunaa siitä, kun se ei olekaan mikään ajatustenlukukone-seksikissa. Niin nähty, niin nähty.

Minkä vuoksi vastuut ja velvollisuudet moninkertaistuisivat naisella parisuhteessa? Eihän parisuhde itsessään lisää noita yhtään vaan päinvastoin tekee elämästä helpompaa.

Sekoitettiinko tässä taas keskenään ja vanhemmuus?

Siis - oletkohan nyt edes lukenut tätä ketjua? No, avaan sinulle vähän näitä vastuita ja velvollisuuksia. Viimeistään avioitumisen/yhteenmuuton jälkeen naiselta aletaan miestä herkemmin olettaa, että tämä:

- muistaisi - omiensa lisäksi! - myös puolisonsa suvun merkkipäivät, kuin myös jouluna ja muina puolison suvun tärkeiksi katsomina juhlapäivinä (lahjat yms.);

- jostakin sanattomasta sopimuksesta kantaisi päävastuun kodin siisteydestä ja viihtyisyydestä;

- "antaisi" (yök) seksiä riittävän säännöllisesti;

- suunnittelisi lomia ja muuta yhteistä ajankäyttöä muttei mitenkään vahingossakaan rajoittaisi miestä olettamalla tältä jotakin;

- ja muutenkin vääntäytyisi niin witun monelle mutkalle sen takia, mitä edellisissä viesteissä on lueteltu.

Ei kiitos.

Ja perustakaa sille seksijankkaukselle viimeistään nyt oma ketju älkääkä pilatko tätä sillä. Ihan tulee vanhat huonot ajat mieleen.

Ei minun parisuhteeseeni kuulu ainakaan mitään noista asioista. Miksi ihmeessä pitäisi muistaa jonkun vieraan sukulaisen merkkipäiviä? Eikö sinulla ole omaa tahtoa ollenkaan, vai teetkö useinkin asioita, joita joku muu sinulta odottaa? Eivät nuo ole mitään velvollisuuksia.

Ja yhdessä asuminen ja yhdessä asuminen on aivan eri asia kuin parisuhde. Parisuhteesta voi nauttia ilman kumpaakaan noista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Mitä kummallista tuossa on? Itse en ole koskaan halunnut katsella seurustelukumppaneideni lapsuudenkuvia, enkä ole katsellut. En oikeastaan halua edes tietää, miltä kumppanini on näyttänyt lapsena.

Jos rakastaisin jotain ihmistä, niin toki haluaisin tietää hänestä melkein kaiken. Mikä ei tarkoita, että utelisin sellaisia asioita, joita hän ei halua kertoa. Mutta jos hän haluaisi kertoa ja näyttää asioita, niin ottaisin kyllä tiedot vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Entä mitä sinusta pitäisi sanoa tilanteessa, jossa sinusta ei ole kiva katsella toisen rippikuvia? Onko ainoa sosiaalisesti hyväksyttävä lähestymistapa sinusta valehtelu?

Omassa suhteessani ei tarvitse tehdä asioita, jotka eivät kiinnosta. Ja saa myös suoraan sanoa, jos ei  kiinnosta. Meiltä varmaan puuttuvat nämä "peruskäytöstavat". :)

Tätä juttua olen ihmetellyt ystävyyssuhteissani. Ystävät eivät voi katsoa kanssani edes Kauniita ja rohkeita, koska ei kiinnosta. Sähköpostejanikaan ei aina lueta, jos aihe ei ole sellainen joka kiinnostaa. Itselläni ei ole mitään vaikeuksia lähteä esim. pesäpallo-ottelua katsomaan kavereiden kanssa, vaikka pesäpallo ei voisi vähempää kiinnostaa, ja vaikka en ikinä menisi yksin katsomaan sitä.

Minä en taas oikein ymmärrä, miksi yhdessä ei mieluummin tehtäisi jotakin, mikä kiinnostaa molempia. Jos ollaan ystäviä (tai jopa seurustelukumppaneita), oletettavasti on todella paljon sellaisia aktiviteetteja, joista kumpikin nauttii ja on kiinnostunut.

Viihdyn omassa seurasssani erittäin hyvin, joten sen rajallisen sosiaalisen energian käyttäisi mieluummin mielekkääseen kuin ei-mielekkääseen puuhaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että mies vain kieltäytyy tekemästä tiettyjä asioita, eikä perustele kieltäytymistään mitenkään ymmärrettävästi. Esim. kun halusin näyttää hänelle vanhoja kuvia rippileiriltäni, ei suostunut katsomaan niitä.

Miksi pitäisi jotenkin perustella, jos ei kiinnosta katsella jotain valokuvia?

Häh? Mistä näitä käytöstavattomia ihmisiä sikiää? Tiedoksi; toisen huomioiva ja peruskäytöstavat omaava ihminen vastaisi vaikka näin: "Olisi kiva katsella rippikuviasi, mutta juuri nyt en jaksaisi keskittyä sellaiseen. Käykö jos katsotaan joskus toisen kerran?" Sitten annetaan asian painua unholaan ja jos toinen pitää asiaa niin tärkeänä, että ottaa sen toistuvasti esille, silloin niitä varmaan katsellaan kohtuullinen aika ihan rakkaudesta toista kohtaan, eikö?

Eikö helpointa olisi vain katsoa ne kuvat, vaikka ei niin kiinnostaisikaan. Sinänsä on kyllä kummallista, jos miestä eivät kiinnosta tyttöystävän/vaimon nuoruuskuvat.

Mitä kummallista tuossa on? Itse en ole koskaan halunnut katsella seurustelukumppaneideni lapsuudenkuvia, enkä ole katsellut. En oikeastaan halua edes tietää, miltä kumppanini on näyttänyt lapsena.

Jos rakastaisin jotain ihmistä, niin toki haluaisin tietää hänestä melkein kaiken. Mikä ei tarkoita, että utelisin sellaisia asioita, joita hän ei halua kertoa. Mutta jos hän haluaisi kertoa ja näyttää asioita, niin ottaisin kyllä tiedot vastaan.

Riittääkö sinulla kunnioitusta ja ymmärrystä ihmiselle, joka ei halua tietää sinusta kaikkea, vaikka hän sinua rakastaakin?