Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.

Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.

Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.

Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.

Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.

Mitä kutsut seksittömäksi?

Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?

Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.

Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?

Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.

Vierailija kirjoitti:

Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-

ehkä nämä jankkaukset alkaa aina siksi että osa ihmisistä on tajunnut että on olemassa paljon isompiakin ongelmia elämässä ja parisuhteissa kuin seksin määrä. ja jotkut joilla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia elämässään eivät vielä tajua tätä vaan jaksavat miettiä päivät pitkät sitä että koska viimeks on päässy pukille 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen...  kierto. Hitto, mut varmaan lynkataan tästä hyvästä... Yhdessä asuessa vaan huomannut että oli helpompaa kun ei asuttu yhdessä. Nainen on ihan hirviö ennen kuukautisia ja kotona sitä ei pääse karkuun.

Kannattaa olla erillissuhteessa. Pystyy ottamaan tervettä etäisyyttä, kun sitä kaipaa. Paljon vähemmän kitkaa tuolla lailla.

Vähän myöhäistä nyt...

Ei ole myöhäistä. Yhdessäasumissuhteen voi koska tahansa päivittää erillissuhteeksi, jos se molempien mielestä parantaa parisuhteen laatua

Joo, huomaa, ettet oo tavannut mun avokkia. Sille ei ehdotella tuollaista. No harkinnassa on kyllä jo ihan lopullinen lähtö kun toiveissa olisi joskus perustaa perhe ja hän ei vaikuta siltä että sopisi sellaiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-

ehkä nämä jankkaukset alkaa aina siksi että osa ihmisistä on tajunnut että on olemassa paljon isompiakin ongelmia elämässä ja parisuhteissa kuin seksin määrä. ja jotkut joilla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia elämässään eivät vielä tajua tätä vaan jaksavat miettiä päivät pitkät sitä että koska viimeks on päässy pukille 

Olet yhtäläinen osa ongelmaa, pal.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.

Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.

Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.

Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.

Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).

En nosta kumpaakaan toista arvokkaammaksi. Totean vain, että jos toinen ei pysty antamaan sinulle sitä yhtä asiaa, jota oikeasti haluat ja tarvitset erinomaiselta seksielämältä, tätä ei voi korvata ehdottamalla 150 muuta asiaa.

Nimittely tai syyttely tai kostoksi torjuminen eivät tietenkään auta tilanteessa yhtään. Tilanteessa auttaa vain hyväksyntä, suhteen (osittainen) avaaminen tai eri teille lähteminen. Minusta ihmiset tuhlaavat aivan liikaa aikaa suhteissa, joilla ei koskaan ollut mitään mahdollisuutta olla heille seksuaalsiesti tai emotionaalisesti tyydyttäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen...  kierto. Hitto, mut varmaan lynkataan tästä hyvästä... Yhdessä asuessa vaan huomannut että oli helpompaa kun ei asuttu yhdessä. Nainen on ihan hirviö ennen kuukautisia ja kotona sitä ei pääse karkuun.

Kannattaa olla erillissuhteessa. Pystyy ottamaan tervettä etäisyyttä, kun sitä kaipaa. Paljon vähemmän kitkaa tuolla lailla.

Vähän myöhäistä nyt...

Ei ole myöhäistä. Yhdessäasumissuhteen voi koska tahansa päivittää erillissuhteeksi, jos se molempien mielestä parantaa parisuhteen laatua

Joo, huomaa, ettet oo tavannut mun avokkia. Sille ei ehdotella tuollaista. No harkinnassa on kyllä jo ihan lopullinen lähtö kun toiveissa olisi joskus perustaa perhe ja hän ei vaikuta siltä että sopisi sellaiseen.

No jos ette halua samanlaista suhdetta, eihän teillä sitten ole yhteistä tulevaisuutta. Ei se, että olet kerran suostunut yhdessä asumaan, tarkoita, että sinun pitää siinä nyt kärvistellä ja tyytyä, jos oikeasti pidät jotakin muuta parempana.

Se on yllättänyt miten toinen voi synnyttää lähestulkoon eroriidan tyhjästä sadasosasekunnissa, vaikka itse olisi kuvitellut yhteisen olotilan seesteiseksi ja onnelliseksi.

No, silti jo 20 vuotta samaa naista katsellut. Pitää vain välillä niellä paha olo pois ja unohtaa huonot hetket.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.

Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.

Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.

Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.

Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).

En nosta kumpaakaan toista arvokkaammaksi. Totean vain, että jos toinen ei pysty antamaan sinulle sitä yhtä asiaa, jota oikeasti haluat ja tarvitset erinomaiselta seksielämältä, tätä ei voi korvata ehdottamalla 150 muuta asiaa.

Nimittely tai syyttely tai kostoksi torjuminen eivät tietenkään auta tilanteessa yhtään. Tilanteessa auttaa vain hyväksyntä, suhteen (osittainen) avaaminen tai eri teille lähteminen. Minusta ihmiset tuhlaavat aivan liikaa aikaa suhteissa, joilla ei koskaan ollut mitään mahdollisuutta olla heille seksuaalsiesti tai emotionaalisesti tyydyttäviä.

Mies ei antanut naiselle niitä 150 asiaa, mitä tämä olisi halunnut/tarvinnut ja haukkuu naista estoiseksi. Ja sinä takerrut siihen, että mies ei saa mitä tarvitsee?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.

Mitä kutsut seksittömäksi?

Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?

Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.

Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?

Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.

Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.

Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.

Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.

Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.

Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.

Mulla hiertää se, että nostat arvokkaammaksi sen, mitä mies halusi (1 asia) kuin sen, mitä nainen halusi (150 asiaa).

En nosta kumpaakaan toista arvokkaammaksi. Totean vain, että jos toinen ei pysty antamaan sinulle sitä yhtä asiaa, jota oikeasti haluat ja tarvitset erinomaiselta seksielämältä, tätä ei voi korvata ehdottamalla 150 muuta asiaa.

Nimittely tai syyttely tai kostoksi torjuminen eivät tietenkään auta tilanteessa yhtään. Tilanteessa auttaa vain hyväksyntä, suhteen (osittainen) avaaminen tai eri teille lähteminen. Minusta ihmiset tuhlaavat aivan liikaa aikaa suhteissa, joilla ei koskaan ollut mitään mahdollisuutta olla heille seksuaalsiesti tai emotionaalisesti tyydyttäviä.

Mies ei antanut naiselle niitä 150 asiaa, mitä tämä olisi halunnut/tarvinnut ja haukkuu naista estoiseksi. Ja sinä takerrut siihen, että mies ei saa mitä tarvitsee?

Enhän minä ole mihinkään takertunut. Totesin vain, että sillä ei ole mitään merkitystä, kuinka monta asiaa ehdottaa tilalle, jos ei pysty antamaan sitä yhtä asiaa, jota toinen tarvitsee.

En tiedä, miten tämän voisin vielä selvemmin ilmaista. Tuntuu, että oletat minun tarkoittavan jotakin, mitä en ole yhdessäkään viestissä oikeasti sanonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-

ehkä nämä jankkaukset alkaa aina siksi että osa ihmisistä on tajunnut että on olemassa paljon isompiakin ongelmia elämässä ja parisuhteissa kuin seksin määrä. ja jotkut joilla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia elämässään eivät vielä tajua tätä vaan jaksavat miettiä päivät pitkät sitä että koska viimeks on päässy pukille 

Minulla ei ole koskaan ollut mitään isoja parisuhdeongelmia, ja pidän parisuhteita ylipäätään hyvin helppoina ja yksinkertaisina. Kaipa se antaa sitten varaa priorisoida nautintoa, läheisyyttä ja seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.

Mitä kutsut seksittömäksi?

Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?

Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.

Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?

Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.

Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.

Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.

Ymmärrän, että uollalailla on helppoa sanoa, että en katselisi puoltavuotta jne. Mutta jos olete olleet yhdessä 10-vuotta, teillä on kiva elämä, yhteiset lapset jne. Niin sitten mokoma asia... Musta jotenkin kylmää. Mutta se saa olla sun arvo ja prioriteetti number one..

Se miten vähän toinen on valmis näkemään vaivaa toisen eteen alun huuman hälvettyä. Toiveiden ja haaveiden toteuttaminen muuttuu yksipuoliseksi.

En puhu passaamisesta.

M44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.

Mitä kutsut seksittömäksi?

Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?

Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.

Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?

Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.

Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.

Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.

Ymmärrän, että uollalailla on helppoa sanoa, että en katselisi puoltavuotta jne. Mutta jos olete olleet yhdessä 10-vuotta, teillä on kiva elämä, yhteiset lapset jne. Niin sitten mokoma asia... Musta jotenkin kylmää. Mutta se saa olla sun arvo ja prioriteetti number one..

Tässä taitaa olla vähän valikointiharhaa myös havaittavissa. En näin vapaaehtoisesti lapsettomana hedonistina äkkiä keksi, miksi ihminen, jolle erotiikka on elämässä ja parisuhteissa hyvin tärkeää, hankkisi lapsia. Vastaavasti ihminen, joka arvostaa vakautta, turvallisuutta ja yhdessä pysymistä yli kaiken, myös omien emotionaalisten ja seksuaalisten tarpeiden, on paljon todennäköisemmin kiinnostunut vanhemmuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä. 

Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua. 

Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.

Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.

Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes. 

Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole. 

Mutta miksi aloit puolustaa omia tarpeitasi vasta kolmen vuoden jälkeen? Tilanteenne voisi olla nyt aivan toinen, jos olisit sanonut tuon kolmen viikon seksittömyyden jälkeen.

Kolmen viikon seksittömyyttä oli jo ihan suhteen alussakin ja se aika on jopa tosi lyhyt aika, olisikin niin usein. Mutta kyllä olin sanonut aiheesta jo paljon aiemmin, useamman kerran,  pyytänyt testosteronitesteihin, lääkärille, parisuhdeterapiaan, tekemään asialle jotain. Ei sillä vaan ollut aiemmin mitään vaikutusta. Kolme vuotta meni siihen, että sain viestin perille. 

Ei sillä tietenkään ole mitään vaikutusta. On täysin eri asia "sanoa asiasta" ja maanitella toista lääkäriin tai terapiaan kuin tehdä selväksi, että jos tämä asia ei korjaannu, suhde päättyy.

Jos olisit alusta asti ollut jämäkkä, olisit nopeasti saanut selville, ettette ole yhteensopivia, sen sijaan että erehdyit perustamaan perheen ja rakentamaan pitkän parisuhteen aivan vääränlaisen ihmisen kanssa.

Ei hän ole vääränlainen. Ihmiset muuttuu parissakymmenessä vuodessa, en itsekään nuorempana ollut niin kiinnostunut seksistä, mitä myöhemmin. Aloitimme 15-vuotiaina, ei silloin vielä tiedä mitä joskus nelikymppisenä myöhemmin haluaa.  Eikä pitkää parisuhdetta ja avioliittoa, perhettä, parasta ystävää,  nakata pois jonkun yhden vastoinkäymisen sattuessa. Tai niin pinnallisen syyn kuin seksin vuoksi. 

Enkä koskaan ole edes halunnut ketään muita. Kyllä siinä yrittää korjata mieluummin sen oman, kuin lähteä etsimään uutta. Koska se on tärkeä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-

ehkä nämä jankkaukset alkaa aina siksi että osa ihmisistä on tajunnut että on olemassa paljon isompiakin ongelmia elämässä ja parisuhteissa kuin seksin määrä. ja jotkut joilla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia elämässään eivät vielä tajua tätä vaan jaksavat miettiä päivät pitkät sitä että koska viimeks on päässy pukille 

"Koska puolisoni on alkoholisti ja lapsellani on lukihäiriö, en jaksa miettiä seksiä. Siksi ihmiset, jotka eroaisivat seksin vuoksi, ovat pinnallisia."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.

Mitä kutsut seksittömäksi?

Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?

Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.

Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?

Puolenvuoden jälkeen menin lääkäriin ja sieltä löydettiin raudanpuutos joka hoitui parissa kuukaudessa. Itsekin kärsin haluttomudestani, halusin haluta.

Hyvä, että asia tuli kuntoon. Itse en olisi puolta vuotta suhteessa, jossa toinen ei halua kanssani seksiä. Jos omat haluni katoaisivat, varaisin lääkäriajan seuraavalle viikolle verikokeita varten, vaikka muuten vihaan lääkärillä käyntiä.

Arvo- ja prioriteettikysymyksiä nämä.

Ymmärrän, että uollalailla on helppoa sanoa, että en katselisi puoltavuotta jne. Mutta jos olete olleet yhdessä 10-vuotta, teillä on kiva elämä, yhteiset lapset jne. Niin sitten mokoma asia... Musta jotenkin kylmää. Mutta se saa olla sun arvo ja prioriteetti number one..

Tässä taitaa olla vähän valikointiharhaa myös havaittavissa. En näin vapaaehtoisesti lapsettomana hedonistina äkkiä keksi, miksi ihminen, jolle erotiikka on elämässä ja parisuhteissa hyvin tärkeää, hankkisi lapsia. Vastaavasti ihminen, joka arvostaa vakautta, turvallisuutta ja yhdessä pysymistä yli kaiken, myös omien emotionaalisten ja seksuaalisten tarpeiden, on paljon todennäköisemmin kiinnostunut vanhemmuudesta.

No sittenhän asia on kunnossa. Ajattelin, että siellä on sellainen loppujenlopuksi peruspertsa joka viihtyy mamman kainalossa ihan hyvin, kunhan vain uhoaa miten "ei jäisi seksittömään" :) peruspertsa siis hauaa perheen. sinä et ole peruspertsa. teet sen varmasti selväksi tapailukumppaneillesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-

ehkä nämä jankkaukset alkaa aina siksi että osa ihmisistä on tajunnut että on olemassa paljon isompiakin ongelmia elämässä ja parisuhteissa kuin seksin määrä. ja jotkut joilla ei ole ikinä ollut todellisia ongelmia elämässään eivät vielä tajua tätä vaan jaksavat miettiä päivät pitkät sitä että koska viimeks on päässy pukille 

Minulla ei ole koskaan ollut mitään isoja parisuhdeongelmia, ja pidän parisuhteita ylipäätään hyvin helppoina ja yksinkertaisina. Kaipa se antaa sitten varaa priorisoida nautintoa, läheisyyttä ja seksiä.

Hyvä juttu sulle jos olet tähän mennessä päässyt helpolla elämässä. Mutta sen takia myös luultavasti ne joilla on ollut vaikeampaa näkee sinut melkoisen pinnallisena ja yksinkertaisena henkilönä. 

Vierailija kirjoitti:

Että mies ei voi pitää mitään asioita omana tietonaan vaan kuuluttelee sekä yhteisiä asioita että minun henkilökohtaisia asioitani ystävilleen ja sukulaisilleen.

Sama meillä.  Olen ratkaissut asian niin, etten oikeastaan kerro miehelle mitään omia asioitani. 

Jos sairastuisin vaikkapa syöpään, mies kertoisi sen jokaiselle vastaan tulijalle. Ei kiva. Alkuaikoina saattoi kahvipöydässä alkaa kertoa, että mitä minä olin sanonut hänen parransängestään jollain intiimillä hetkellä.  Vähänkös siinä kahviseura oli ihmeissään. 

Piti ihan vartavasten  sanoa miehelle, että meidän sänkykamari asioita ei vieraille puhuta. Toivottavasti on asian muistanut.

Saattaa myös puhua minun  sisarten asioita veljelleen/sukulaisilleen, vaikka asiat on arkaluontoisia, eikä niitä ole tarkoitus levitellä ympäriinsä. Siinä sitten yritän vaivaantuneena  vaihtaa jutunjuurta toiseksi.