Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?

Se on yllättänyt lähes kaikissa suhteissa miten paljon miehet tarvitsee vielä keski ikäisenäkin julkituotua hyväksyntää (osa jopa kerjää sitä avoimesti), arvostusta ja huomiointia. Jotain poikkeuksellista nostatusta esim tietoisesti julkituotua kehumista tai monisanaisia kiitoksia ehkä mielellään vielä muiden kuullen.

He eivät itse kuitenkaan anna samoja asioita välttämättä ollenkaan (tai hyvin harvoin) kumppanilleen. 

Eikö lähes kaikki asiat parisuhteessa perustu vastavuoroisuuteen. 

Varmaan jokainen muistaa biisin sanat 

"jos haluu saada on pakko antaa"

Se miten helposti ja usein toinen ymmärretään tai tulkitaan väärin vuosienkin yhdessäolon jälkeen, sukupuoleen katsomatta.

Miten huomaamattomia ja kumppaniaan havainnoimattomia miehet ovat. Täästä monta eri kokemusta. Vuosien päästä ei yhtään tiedetä mistä toinen tykkää, mistä ei tykkää, mikä loukkaa häntä, mistä raivostuu. Useimmat kuitenkin tietää mämä asiat kutakuinkin lähimmistä työkavereistaan jo. Johtunee myös siitä ettei miehet yleensä kuuntele tai paina ainakaan pieniä yksityiskohtia mieleensä. Niitä ei siis katsota tarpeelliseksi.

Esimerkiksi exälleni (tai hänen kuullen) olin muistaakseni 3 eri yhteydessä vuoden sisällä maininnut etten pidä / en voi sietää salamipizaa, olen joskus saanut ruokamyrkytyksen siitä....Eikö hän tuo tullessaan pizzaa jossa on salamia. Vasta kun sanoin etten voi syödä tuota ja taas kerroin miksi, hän sanoi että ai niin taisithan sä jotain siitä joskus mainita. Hän ei tiedä edelleenkään mikä on lempi joulusuklaani, kun arvuuttelen minkä asian jostain 3 vaihtoehdosta valitseisin, hän arvaa yleensä väärin. Hän ei jotenkin hahmota kokonaisuutta eikä osaa yhdistellä tällaisia asioita, ei osaa tulkita eikä tarkkaile toisia, hänelle pitää kaikki vääntää ns rautalangasta ja sanoa suoraan. Tämä ihmetyttää koska hän on kuitenkin koulutettu ja ihan suht vaativassa työssä päällikkötasolla yrityksen keskijohdossa.

Se, että en saa orgasmia millään miehen kanssa, vaikka rakastan häntä ja hän minua. Ollaan kokeiltu eri asentoja, keskitytty minun nautintoon, kaikki tuntuu todella hyvältä, olen yrittänyt nauttia ja tyhjentää aivotkin kaikesta muusta mutta ei.. Pitää varmaan kokeilla satisfyeria ja jos ei sekään auta niin ei varmaan mikään 

Välillä tuntuu että joudun olla "lahna" sängyssä. Mutta kun miehellä on sen verran pieni, että jos liikautan lantiota millinkin niin se ei pysy sisällä. Silitän, puristan, liikutan käsiä, suutelemme, suutelen sieltä täältä ja vaihtelemme asentoakin mutta kaikkeen ei taivu

Ns. henkinen etäisyys.  Mies haluaa olla usein omissa oloissaan puhumatta ja ajattelee yleensä vain itseään. Yhteistyö ei oikein suju minun eikä muidenkaan kanssa. 

Oltiin miehen kanssa yli 20 vuotta yhdessä. Kun erottiin, tajusin ettei hän ollut koskaan kysynyt minulta minun lempiasioistani mistä pidän. Hän ei varmasti tiennyt lempiväriäni, lempiruokaani, musiikkia, mistä pidän, mitä oikeasti tykkään harrastaa, katsoa televisiosta, mistä tuoksusta pidän, ei ollut kysynyt koskaan mitään pienistä hlökohtaisista asioista. sen ymmärtäminen tuli vielä jälkishokkina ja suurena suruna. 

Ei oikeastaan ole ongelma, mutta yllätys. Toinen muuttuu. Kun tapasin mieheni 21-vuotiaana, ajattelin, että hän olisi samanlainen aina. Ei sitö omalle kohdalleen ajattele, että muutumme. Monenlaisia vaiheita on ehtinyt olla 30 vuodessa. Kun hänestä tuli isä, tapahtui ensimmäiset isommat muutokset. Hänestä paljastui kärsimättömyyttä. Kun vauva itki yöllä, hän muutti jossain vaiheessa nukkumaan toiseen huoneeseen. Jos lapsi kastoi maidon, hän oli heti puuskahtamassa, että taas. Olin kai ajatellut, että hänestä tulisi kärsivällinen ja pitkäpinnainen isä. Ei tullut, vaan päin vastoin lyhythermoinen, ja jos lapset on mokanneer jotain, hän liukenee paikalta ja jättää minut selvittämään asiat. Toinen muutos on ollut parisuhteessa se, että läheisyyttä on vähän, ja se vähenee vuosi vuodelta.

Minut yllätti se, miten tärkeää seksi on vielä yli 60-vuotiaalle miehelle ja kuinka paljon sitä hänen mielestään pitäisi olla. Myös se yllätti, miten tärkeitä aikuiset lapset ovat miehelle ”uusperheessä”. Hänen lapsensa ja heidän tarpeensa ajavat kirkkaasti minun ohi kaikessa. En ole pyytämässä, että hän katkaisisi suhteensa lapsiinsa, en missään tapauksessa, mutta he pyyntöinen häiritsevät oikeasti parisuhdettamme.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen kanssa yli 20 vuotta yhdessä. Kun erottiin, tajusin ettei hän ollut koskaan kysynyt minulta minun lempiasioistani mistä pidän. Hän ei varmasti tiennyt lempiväriäni, lempiruokaani, musiikkia, mistä pidän, mitä oikeasti tykkään harrastaa, katsoa televisiosta, mistä tuoksusta pidän, ei ollut kysynyt koskaan mitään pienistä hlökohtaisista asioista. sen ymmärtäminen tuli vielä jälkishokkina ja suurena suruna. 

Minä kuvittelin, että tunnen mieheni yli 20 vuoden parisuhteessa, mutta kun ero tuli, huomasin, että enpä tuntenutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minut yllätti se, miten tärkeää seksi on vielä yli 60-vuotiaalle miehelle ja kuinka paljon sitä hänen mielestään pitäisi olla. Myös se yllätti, miten tärkeitä aikuiset lapset ovat miehelle ”uusperheessä”. Hänen lapsensa ja heidän tarpeensa ajavat kirkkaasti minun ohi kaikessa. En ole pyytämässä, että hän katkaisisi suhteensa lapsiinsa, en missään tapauksessa, mutta he pyyntöinen häiritsevät oikeasti parisuhdettamme.

Sama täällä, olemme 57-60 vuotias avoliitossa elävä pariskunta, oltu jo pari v kimpassa. Pääpiirteittäin kaikki ok, viihdytään yhdessä mutta mies asettaa kaikessa jo kolmikymppiset lapset ja heidän lapset aina etusijalle jopa niin että pettää lupauksensa (siis yhdessä sovittu tapahtuma ja sen pitkään tehdyt suunnitelmat) minulle vaikka tiesi miten tärkeä ko paikkaan meneminen juuri silloin olisi ollut minulle. Olen jopa havainnut että nuo aikuiset vardin hyvin toimeentulevat lapset käyttää tätä isänsä "ei osaa sanoa ei"  persoonaa hyväkseen. 

Jatkossa teenkin niin että kun meillä on sovittu meno esim vk loppureissulle niin ilmoitan ihan omin nokkineni hänen lapsilleen heti hyvissäajoin etukäteen ko viikonlopun jollin he eivät edes kysy isäänsä apuun millon mitäkin tekemään. 

Ehkä olen tavannut vain vääränlaisia miehiä, siis pitkissä parisuhteissa, mutta aina on ihmetyttänyt se, että mies sanoo rakastavansa, on minusta edes hitusen mustasukkainen (mikä on herttaista koska se kertoo välittämisestä silloin kun ei mene liiallisuuksiin), ikävöi ym.  Sitten muutaman viikon riitaisamman huonommin menneen viikon jälkeen (jolloin on varmadti loukattu toista puolin ja toisin) pettää kännissä ikäänkuin kostoksi. Sitten vielä sanoo että nyt on viisainta varmaan erota mutta alle puoli vuotta siitä itkee jo perääni, pyytelee anteeksi, tunnustaa rakkauttaan ja ikäväänsä minulle. Miten voi pettää jos rakastaa jotain. Miehet ajattelevat uskollisuudesta eri tavoin kuin naiset.... tai sorry, ei ne ajattele, ne toimii vain tässä hetkessä halujen vietävänä kuin koira joka ei osaa ajatella nokkaansa pidemmälle asioita, ei mieti mennyttä ei tekojensa seurauksia. Sitten typeränä varmaan luli et kunhan hän tässä kesän bilettää ja ryyppää kavereittensa kanssa niin minä tulen takaisin kitollisena siitä että hän kuitenkin tykkää minusta edelleen ja huolii minut takaisin. NOUP. En palannut vaikka tämä kyseinen tyyppi paljasti useiden vuosien päästäkin kyynel silmässä kuinka oli aina halunnut minut ja olisi halunnut minun kanssani naimisiin saada perheen ja lapset. En, vaikka sattui ihan hitokseen ja hiton pitkään.  En ymmärrä, outo tapa näyttää rakkauttaan. Minulla oli ja on edelleen ihan toisenlainen tapa

Se on yllättänyt et miten eri tavalla miehet näyttää tunteitaan kuin naiset. Viimeisen 40 v aikana ollut 3 pidempää suhdetta joilla on ollut merkitystä elämässäni, kaikilla miehillä kutakuinkin samantyyppinen kaava, ei täysin mut pääpiirteityäin. Toki en siis ole ollut samaa sukupuolta olevan kumppanin kanssa joten en tiedä siitä mitään mutta vertaan omaan käytökseen, siihen mitä itse pidän tärkeänä parisuhteessa ja mitkä on mulle prioriteetissä tärkeimpänä. Erilaisuutta on ollut a) vaikea ensinnäkään tajuta ja ymmärtää ja varmasti 1.pitkä ja merkityksellisin (rakkain) suhde nuorena kaatui mm tähän erilaisuuteen ja eriparisuuteen. B) sitä on ollut vaikea hyväksyä. 

En jotenkin tunnu pääsevän siitä yli vieläkään että joka suhteessa romantiikka, arjen läheisyys ja edes ajoittainen hellittely loppuu miesten toimesta lähes kokonaan melko pian, pieniä olalletaputuksia lukuunottamatta tai mies vastaa suudelmaan kun suutelen häntä mutta hän ei itse oma-aloitteisesti suutele minua enää muulloin kuin petipuuhissa. Jotenkin se ärsyttää yhä tosi paljon että näistä kukaan ei ole ymmärtänyt vastavuoroisuuden merkitystä, mm he kaikki toki tykkäsi siitä että hieron hartioita käsivarsia jalkapohjia, silitän hiuksia tai vaan hiplaan käsivarresta (siis ylipäätään kosketan vaikka iltauutisia katsoessa) mutta he eivät vastavuoroisesti tehneet oma-aloitteisesti tätä minulle. Jos joudun pyytämään silittämään itseäni, niin se ei ole sama asia kuin oma-aloitteisuus. Nyksänkin kanssa kun pyydän esim hieromaan hetken hartioita, mies liikuttaa kättään 2 minuuttia monotonisesti ees taas ja sitten käsi pysähtyy kun urheiluruutu alkaa, eikä hän voi keskittyä kahteen asiaan yhtä aikaa, ei jaksa, kädet väsyy. Ja TAAS olen pettynyt. 

Se miten vähän miehet ns antaa emotionaalista vastinetta. 

Se miten yksinkertaisia miehet ovat kaikessa ihanuudessaankin verraten naisiin. Enkä tarkoita tällä mitään koulutus tai sivistystasoa.

Se miten vähän ne osaa tulkita toisia ihmisiä, siis ketä tahansa, jopa omia lapsiaan joiden kanssa he elää kaiken muun ajan paitsi työssäkäynnin ajan päivästä. 

Se miten erilaiset ihmiset kuitenkin on vuosikymmeniä yhdessä vaikkei oikeasti edes ole kiinnostusta yhtään enää toista kohtaan, eikä halua viettää vapaa-aikaa kumppanin kanssa. Vain tyydytään siihen toiseen. Yhdessä pysytään vain tavan ja taloudellisten syiden takia ja kun ei vaan jakseta /viitsitä aloittaa eroprosessia. 

Mies haluaa usein seksiä, itse tuskin koskaan paitsi jos yritetään lasta että siitä seksistä on jotain hyötyä. En tykkää seksistä juurikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaa usein seksiä, itse tuskin koskaan paitsi jos yritetään lasta että siitä seksistä on jotain hyötyä. En tykkää seksistä juurikaan.

Vähän sama meillä. Ärsyttää joutua toisinaan antamaan, kun itse ei niin välitä koko seksistä. Voisin hyvin olla kokonaan ilman. Sovun vuoksi pitää joskus suostua, mutta onhan se silloin vähän vastahakoista. Useimmiten kieltäydyn ja puoliso syyttää pihtaamisesta. Tuo jatkuva mankuminen seksiin on rasittavaa, kun en sitä tahdo ja harvemmin suostun. Ei vain ole mun juttu. Ehkä jotain kerran kuukaudessa annan periksi ja suostun pitkin hampain. 

Kuinka naiseni lopetti ulkonäöstään huolehtemisen häiden jälkeen.