Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Käyttäjä36243 kirjoitti:
en tajua tuollaisia ihmisiä. että vaikka olisi ollut ties miten kauan yhdessä niin heti otetaan ero koska toinen ei halua lapsia? entäs sitten jos kumppanille tulisi vaikka joku sairaus jolle hän ei mahda yhtään mitään ja sen takia ei halua lapsia? vaikka masennus? tuskin sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä pyörii mielessä joku lapsiprhe-elämä,vaikka normaalisti tai aiemmin olisikin ollut todella kiinnostunut vanhemmuudesta.
mutta sehän on jo nähty että nykyään niin miehet että naiset haluaa oikeastaan vain kivan vanhemmuuskaverin, elättäjän, palvelijan tai jonkun ihmeellisen oman elämän pönkittäjän koska ilman lasta ei osata olla - ja jos toinen ei lapsitoivetta halua toteuttaa niin uutta tilalle vaan.
Korjasin, esimerkin vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten on yllättänyt, että 39 vuoden jälkeenkin meillä on hauskaa, seksiä ja halutaan jatkaa yhdessä. Vitsaillaan toistemme omituisuuksille.
Tämä on mun unelma. *kaihoisa huokaus*
Jättäkää lapset tekemättä :D Lapset pilaa hyvänkin parisuhteen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.
Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.
Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.
Seksuaalinen kokeilunhalu ja uteliaisuus on totta kai yleisesti erittäin hyvä ominaisuus. Mutta jos toinen ei pysty tai alua antaa sinulle sitä asiaa, jota eniten seksiltä haluat, sitä ei kokeilunhalu korvaa. Tämä oli pointtini.
Vierailija kirjoitti:
Apinanraivo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessa on yllättänyt eniten appivanhemmat eli miehen vanhemmat ja miehen sukulaiset.
Appivanhemmat ovat määräilynhaluisia ja omistushaluisia. He haluavat puuttua ja sekaantua kaikkiin asioihimme: Parisuhteeseen, perhe-elämään, lastenlasten hoitoon ja lastenkasvatukseen, ajankäyttöömme ja lomien viettoon.
Olen ratkaissut asian niin, että en anna lapsia appivanhemmille hoitoon ja kylään. Lapset kyläilevät puolison kotona vain, kun vanhempi on mukana. En myöskään pyydä appivanhemmilta ikinä neuvoja enkä mitään apua mihinkään asiaan.
Olen kärsinyt parisuhteessa paljon appivanhempien ajattelemattomasta käytöksestä ja luonteesta. Positiivista on, että onneksi asumme kaukana appivanhempien kodista!
Tällaisessa on yleensä vain kyse naisen psyykkisistä ongelmista. Kuvitellaan, että appivanhemmat on kontrollointihaluisi ja määräileviä, kun itse on juuri sitä ja ei kestä kun jokin toinenkin on. Olen seurannut tätä vierestä. Vaimollani on äärimmäinen psyykkinen häiriö siitä, että hänen pitää saada kontrolloida ihan kaikkea ja kun joku ulkopuolinen sanoo vähänkin jotain eroavaa, niin hän räjähtää, sisällä. Kun olemme kahdestaan, niin alkaa raivo näkyä ulospäinkin. Tällainen henkinen kehitysvamma pitäisi tietysti korjata psykologin avulla, mutta ei kuulemma itsessä ole ikinä mitään vikaa, mutta muissa on. Jostain syystä juuri äitini vaimoni mielestä neuvoo liikaa, mutta hänen äitinsä on aina oikeassa, vaikka ihan samanlaisia. Pitäisi ymmärtää myös sitä toista, ja että yleensä perhe yrittää vain auttaa, ja että jokainen neuvo/mielipide ei ole hyökkäys sinua kohtaan. Tämä on siis äärimmäisen yleistä ja sen takia näitä anoppi-juttuja onkin paljon. Yleensä tämä psyykkinen kehityshäiriö korjaantuu jossain 40-50-vuoden iässä.
Enemmän kyllä on liikkeellä sitä psyykkistä kehityshäiriötä, jonka uhreja kansankielellä kutsutaan mammanpojiksi. Jotkut miehet eivät aikuistu koskaan, eivätkä ymmärrä että sitten kun perustaa oman perheen niin sen täytyy olla keskiössä ja siihen ei tarvita ketään mummoja ja pappoja jakelemaan neuvoja. Hyväntahtoinenkin toiminta voi olla tungettelevaa, jos ei ole yhtään tilannetajua. Miehistynyt mies osaa luovia tilanteessa niin, että huomioi puolisoaan ja tarvittaessa asettaa vanhemmilleen rajoja.
Sepä se. Jo kirkollisessa vihkivalassa sanotaan, kuinka (HUOM!) mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa. Mammanpojat ovat pahinta, mitä tiedän. Siinä on niin moni äiti tehnyt pojastaan itselleen aviomiehen, kun se oma aviomies on ollut syystä tai toisesta epäkelpo.
Jos minulla menisi sukset ristiin anopin kanssa, niin olettaisin aviomieheni ehdottomasti valitsevan minut ensin. En kuitenkaan aio testata tätä teoriaa, ja toivottavasti koskaan ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
Tuore suhde ja jo nyt seksiongelmia.
Mies on itse diagnosoinut, että ongelma johtuu hänen aiemmasta pornon katsomisestaan siten, että porno on turruttanut hänet ja nyt orastavassa suhteessa haluttomuus- ja erektio-ongelmia.
Jos haluat aiheesta lisää luettavaa, niin kurkkaise ftnd.org. Yhä useammat miehet kärsivät pornoturtumisesta yhä nuorempina, "kiitos" (khöh) yhtäältä älylaitteiden, toisaalta ilmaisen pornon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36243 kirjoitti:
en tajua tuollaisia ihmisiä. että vaikka olisi ollut ties miten kauan yhdessä niin heti otetaan ero koska seksi vähenee tai loppuu? entäs sitten jos kumppanille tulisi vaikka joku sairaus jolle hän ei mahda yhtään mitään ja sen takia menee seksihalut? vaikka syöpä? tuskin sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä pyörii mielessä joku paneminen,vaikka normaalisti tai aiemmin olisikin ollut todella halukas.
mutta sehän on jo nähty että nykyään niin miehet että naiset haluaa oikeastaan vain kivan vakituisen panokaverin, elättäjän, palvelijan tai jonkun ihmeellisen oman elämän pönkittäjän koska yksin ei osata olla - ja jos suhteessa tulee yhtään vaikeuksia niin uutta tilalle vaan.
Jos tulee sairaus, on reilua antaa puolison käydä hakemassa seksin muualta.
N31
Toki. Yllättävän usein tämä ei toimi parisuhteissa molempiin suuntiin. Mies siis kyllä saisi hakea seksin muualta, mutta nainen ei. Siis ihan omaa empiriaa tämä.
Jokaisella on oikeus omiin rajoihinsa monisuhteisissa järjestelyissä. Kumppanin one penis policy joko toimii sinulle tai sitten ei. Valitse seurasi sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en tajua ihmisiä, joiden on pakko kieltää kumppaniltaan seksi vain sen vuoksi, että he eivät itse halua tai pysty seksiä harrastamaan. Sama kun kieltäisi keskustelut muiden kanssa siksi, ettei itse pysty puhumaan. Eihän tuollaisella omistushaluisuudella ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.
satun itse olemaan se, jonka kumppani on sairas eikä hän siksi pysty sänkyhommiin. Ja en ole silti edes harkinnut mitään vieraissa käyntiä enkä aio syyttää häntä sellaisesta asiasta jolle hän ei mahda yhtään mitään. Ehkä olen sitten vanhanaikainen kun ajattelen että kun olen mennyt naimisiin tämän henkilön kanssa niin en aio enää pelehtiä kenenkään toisen kanssa. Ainoa asia mitä toivon on, että kumppanini paranee ja ehkä meillä joskus taas jatkuu sänkyhommatkin - ja jos ei, niin sitten ei, voi voi.
Naisen... kierto. Hitto, mut varmaan lynkataan tästä hyvästä... Yhdessä asuessa vaan huomannut että oli helpompaa kun ei asuttu yhdessä. Nainen on ihan hirviö ennen kuukautisia ja kotona sitä ei pääse karkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Öö, ei? Jos haluaisin olla viikon selibaatissa, miksi ihmeessä hakeutuisin parisuhteeseen? Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut noin pitkiä taukoja seksissä muuten kuin reissun tai pahan yrjötaudin vuoksi.
Hakeudutkin seksisuhteeseen jos et halua olla kumppanisi tukena seksittömänäkin kautena.
Parisuhde ilman seksiä on ystävyyssuhde.
Eli parisuhteessa vallitsee mielessäsi ja mielestäsi seksipakko, että se voisi olla oikea parisuhde?
Meillä on pitkä ja onnellinen yhteiselämä, jossa jostain onnekkaasta syystä seksihalut ovat myös kohdanneet toisensa. Seksin määrä ei ole missään vaiheessa määrittänyt avioliittomme laatua, vaan monet muutkin yhteensopivuuden seikat. Koemme ne huikeina kohokohtina yhtälailla kuin joku kokee orgastiset huiput elämänsä kohokohtina.
Elämässä on paljon muutakin kuin seksi ja joillekin seksi vaan ei ole elämän tärkein asia. Läheisyyttä on muunkinlaista, eikä se silti määrity ”pelkästään” ystävyydeksi. Tottakai jos jollekin seksi on ykkösasia, hän myös edellyttää sitä kumppaniltaan. Sitä kaiketi tarkoitetaan halujen kohtaamisella.
Vierailija kirjoitti:
Naisen... kierto. Hitto, mut varmaan lynkataan tästä hyvästä... Yhdessä asuessa vaan huomannut että oli helpompaa kun ei asuttu yhdessä. Nainen on ihan hirviö ennen kuukautisia ja kotona sitä ei pääse karkuun.
Kannattaa olla erillissuhteessa. Pystyy ottamaan tervettä etäisyyttä, kun sitä kaipaa. Paljon vähemmän kitkaa tuolla lailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älkää please tehkö tästäKIN ketjusta jankkausta siitä kuuluuko seksi olennaisesti parisuhteeseen vai voiko parisuhde olla hyvä ilman seksiäkin... Monta ketjua mennyt jo siihen jankkaamiseen -_-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen... kierto. Hitto, mut varmaan lynkataan tästä hyvästä... Yhdessä asuessa vaan huomannut että oli helpompaa kun ei asuttu yhdessä. Nainen on ihan hirviö ennen kuukautisia ja kotona sitä ei pääse karkuun.
Kannattaa olla erillissuhteessa. Pystyy ottamaan tervettä etäisyyttä, kun sitä kaipaa. Paljon vähemmän kitkaa tuolla lailla.
Vähän myöhäistä nyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.
Mitä kutsut seksittömäksi?
Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?
Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Öö, ei? Jos haluaisin olla viikon selibaatissa, miksi ihmeessä hakeutuisin parisuhteeseen? Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut noin pitkiä taukoja seksissä muuten kuin reissun tai pahan yrjötaudin vuoksi.
Hakeudutkin seksisuhteeseen jos et halua olla kumppanisi tukena seksittömänäkin kautena.
Parisuhde ilman seksiä on ystävyyssuhde.
Eli parisuhteessa vallitsee mielessäsi ja mielestäsi seksipakko, että se voisi olla oikea parisuhde?
Meillä on pitkä ja onnellinen yhteiselämä, jossa jostain onnekkaasta syystä seksihalut ovat myös kohdanneet toisensa. Seksin määrä ei ole missään vaiheessa määrittänyt avioliittomme laatua, vaan monet muutkin yhteensopivuuden seikat. Koemme ne huikeina kohokohtina yhtälailla kuin joku kokee orgastiset huiput elämänsä kohokohtina.
Elämässä on paljon muutakin kuin seksi ja joillekin seksi vaan ei ole elämän tärkein asia. Läheisyyttä on muunkinlaista, eikä se silti määrity ”pelkästään” ystävyydeksi. Tottakai jos jollekin seksi on ykkösasia, hän myös edellyttää sitä kumppaniltaan. Sitä kaiketi tarkoitetaan halujen kohtaamisella.
Ei ole mitään pakkoa harrastaa seksiä, eikä kenenkään pidä harrastaa seksiä, jota ei halua harrastaa. Mutta ainakin minulle parisuhde koostuu ystävyysrakkaudesta ja eroottisesta rakkaudesta sekä näihin rakkauden lajeihin liittyvistä teoista, ja jos erotiikka putoaa yhtälöstä pois, kyseessä on ystävyyssuhde.
Ihmiset, jotka eivät eroottista rakkautta koe tai pidä tärkeänä, muodostavat sitten omanlaisiaan ihmissuhdekuvioita, joihin voi kuulua esimerkiksi kumppanuusliittoja. Minulla ei vain niihin ole mitään mielenkiintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei seksitön parisuhde ole vaihtoehto. Jos tämä ei sovi, ei varmaan kannata seurustella minun kanssani. Hyvin yksinkertaista.
Mitä kutsut seksittömäksi?
Sanon sinullekin, että pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan kausittaisesta asiasta. Näinkö siis meinaat?
Oma parisuhteeni meinasi mennä karille raudanpuutteestani johtuneen haluttomuuskaude takia. Yllätyksenä minulle tuli, miten mies rupesi kiristämään sinä aikana että lähtee kohta vieraisiin. Särki minut henkisesti siinä, että hänen rakkautensa on kiinni siitä miten paljon minä pystyn harrastamaan seksiä hänen kanssa. Raudanpuutos kyllä korjaantui mutta parisuhteeseemme tuli särö.
Kuinka kauan tämä "haluttomuuskautesi" kesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
8Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Niin, eli jos olen sopiva palikka joka sopii naisen suunnitelmiin, niin minut otetaan mukaan ja pitäisi olla vielä otettu siitä, että pääsee toteuttamaan naisen suunnitelmaa juuri hänen haluamallaan tavalla. Mutta mikä minä olen naiselle yksilönä, tyyppinä, miehenä, Perttinä? Miksi juuri minä? Vai voisiko se olla yhtä hyvin joku muu, kunhan suostuu samaan järjestelyyn ja toimittaa samat resurssit?
Tuntuuko tutulta keskustelulta? :D
Tuntuu hyvin tutulta keskustelulta, mutta en lainkaan ymmärrä. Mietitkö jo seurusteluaikana miksi nainen on kanssasi? Että onko sinun itsesi takia vai miksi? Vai menikö se niin, että niin kauan kuin elämä oli yksinkertaista ja helppoa kahden rakastuneen elämää, tätä ei edes tarvinnut pohtia?
Koska en usko ex-miehen koskaan seurusteluvaiheessa tätä pohtineen, olimme molemmat umpirakastuneita, halusin juuri hänet. Ja myöhemmin kun oli yhteisiä lapsia, minulle oli ilmiselvää edelleen että tällä tiimillä mennään, nyt on vain tällainen elämänvaihe. Nyt touhutaan perheenä.
Kuitenkin juuri tässä pikkulapsiarjessa mies alkoi empimään MINUN rakkauteni motiiveja. Kun hän jätti minut, hän väitti kivenkovaan samaa kuin sinä, että minulle olisi kelvannut kuka tahansa siihen miehen paikalle. Että hän oli pakotettu johonkin muottiin.
Mielestäni pelkkää projisointia. Totuus lienee ollut se, että kun lapset tuli, mies ei enää ollut samalla tavalla keskiössä ja se toki jonkin loven hänen itsetuntoon. Ex-mies myönsi erotessa että olisi kaivannut enemmän ihailua. Eli käytännössä MINÄ kelpasin niin kauan kun olin vain kiva tyttöystävä. Äiti-vaimo-roolissa en enää kelvannut, eli MINUN olisi pitänyt pysyä samassa vanhassa muotissa. Eikö? Ainakaan ei olisi pitänyt edellyttää sitä, että perhe-elämään osallistutaan yhdessä tiiminä.
T. Sama
Lapsiperhe-elämä heikentää parisuhdetyytyväisyyttä radikaalisti. Etenkin miehen parisuhdetyytyväisyys ei tutkimusten mukaan palaudu, vaikka lapset kasvavatkin.
Nimenomaan se, että lapsieperhearki mielletään suhteellisen väistämättömäksi elämänvaiheeksi, on hyvin haitallista. Olisi erittäin tärkeää, että miehet hankkisivat lapsia vain siksi, että he nimenomaan haluavat ottaa hoitaakseen isän roolin ja lapsiperhe-elämäntavan ja ovat myös valmiita luopumaan parisuhdetyytyväisyydestään tämän asian vuoksi.
Tämän seurauksena ehkä vain 30 % miehistä haluaisi lapsia, ja se johtaisi siihen, että moni nainenkin jäisi lapsettomaksi. Mutta miehet olisivat onnellisempia, kun heidän elämäntapansa ja parisuhteensa olisi linjassa sen kanssa, mitä he itse haluavat.
Niin tässä varmaan kävi. Itselle todella traumaattinen kokemus tulla kelpaamattomaksi vain sen takia, että on saatu lapsia. Itse näin meidät yhdessä läpi elämän, myös lapsivaiheen jälkeen. Ihan yhdessä ne lapset kuitenkin tehtiin ja mies itse ilmoitti haluavansa lapsia. Osa-aikaisena eroiskänä onkin hyvä.
T. Sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen... kierto. Hitto, mut varmaan lynkataan tästä hyvästä... Yhdessä asuessa vaan huomannut että oli helpompaa kun ei asuttu yhdessä. Nainen on ihan hirviö ennen kuukautisia ja kotona sitä ei pääse karkuun.
Kannattaa olla erillissuhteessa. Pystyy ottamaan tervettä etäisyyttä, kun sitä kaipaa. Paljon vähemmän kitkaa tuolla lailla.
Vähän myöhäistä nyt...
Ei ole myöhäistä. Yhdessäasumissuhteen voi koska tahansa päivittää erillissuhteeksi, jos se molempien mielestä parantaa parisuhteen laatua
Miestä ei kiinnosta seksi ja nainen haluaa tyyliin aina.
Kahden ihmisen läheisissä väleissä sillä on merkitystä, myös mahdollisen eron jälkeen seuraavissa suhteissa. Kokeilemalla sitä, mitä puoliso toivoo, osoitetaan myös välittämistä.