Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Mitä hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Öö, ei? Jos haluaisin olla viikon selibaatissa, miksi ihmeessä hakeutuisin parisuhteeseen? Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut noin pitkiä taukoja seksissä muuten kuin reissun tai pahan yrjötaudin vuoksi.
Hakeudutkin seksisuhteeseen jos et halua olla kumppanisi tukena seksittömänäkin kautena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Tulkitsin tuon viestin niin, että kommentoija on itse ollut ihan tyytyväinen seksielämään ja koettanut olla hyvä seksipartneri ehdottomalla 150 asiaa sen yhden, miehelle tärkeän jutun sijaan.
Jos kumpikaan ei ole tyytyväinen seksiin, niin kyllähän tuossa olisi pitänyt erota jo aikaa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Öö, ei? Jos haluaisin olla viikon selibaatissa, miksi ihmeessä hakeutuisin parisuhteeseen? Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut noin pitkiä taukoja seksissä muuten kuin reissun tai pahan yrjötaudin vuoksi.
Hakeudutkin seksisuhteeseen jos et halua olla kumppanisi tukena seksittömänäkin kautena.
Parisuhde ilman seksiä on ystävyyssuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiaankin tuo, miten haluton mies on. Minäkin olin stereotyyppisessä käsityksessä, että kaikki miehet haluaa kokoajan seksiä.
Mutta mun mies ei. Se ei muista koko seksin olemassaoloa kuukausiin, tai puoleen vuoteen. Jollen tee aloitteita (jotka se kyllä järkiään torjuu), ei seksiä ole. Pisin tauko kesti 3 vuotta. Mies oli ihan tyytyväinen. Minä en. Mutta vieraisiin en ole mennyt, olen yrittänyt ymmärtää. Itse olen aktiivisempi ja voisin haluta päivittäin. Joudun sit katsoo pornoa, kun se on lähin mitä seksiksi voin kutsua.
Jos seuraat esimerkiksi Redditin Dead Bedrooms -foorumia, huomaat sukupuolijakauman olevan hyvin lähellä 50/50. Sekä naiset että miehet ovat parisuhteissa niitä, jotka voivat kärsiä kumppanin haluttomuudesta.
Minusta on uskomatonta, että sinulla on ollut parisuhteessa kolmen vuoden seksitön jakso. Itse olisin jo kolmen kuukauden jälkeen ulkona suhteesta.
Ollaan oltu nyt kohta 24 vuotta yhdessä. Tuon tauon aikana oli jo neljä lasta ja oltu yhdessä jo 17 vuotta, ei siitä lähteminen ollut minulle mikään vaihtoehto edes.
Tosin silloin sanoin miehelle, että haluan joko avoimen suhteen, tai mennä vapaasti, tai sitten erota, jos tilanne ei muutu, etten voi elää niin, ettei minuun kosketa, muttei kukaan muukaan saa koskea. Se palautti läheisyyden ja seksin, vaikkei sitä paljoa ole.Juu, ja minulle taas kuukausien tai vuosien ajan seksitön suhde ei ole mikään vaihtoehto. Jos seksi loppuu, parisuhdekin loppuu.
Mieheni sanoi, että jos seksi loppuu niin rakkauskin on kuollut ennen sitä. Ja perään sanoi, että ei ymmärrä miten edes voi tuosta vain lakata rakastamasta kumppaniaan. Onko rakkautta koskaan ollutkaan.
Sekä seksi että parisuhde voivat ihan hyvin loppua, vaikka rakkautta olisi kuinka. Eikö miehesi ole koskaan joutunut eroamaan rakastavasta parisuhteesta yhteensopimattomuuden tai olosuhdetekijöiden vuoksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Niin, eli jos olen sopiva palikka joka sopii naisen suunnitelmiin, niin minut otetaan mukaan ja pitäisi olla vielä otettu siitä, että pääsee toteuttamaan naisen suunnitelmaa juuri hänen haluamallaan tavalla. Mutta mikä minä olen naiselle yksilönä, tyyppinä, miehenä, Perttinä? Miksi juuri minä? Vai voisiko se olla yhtä hyvin joku muu, kunhan suostuu samaan järjestelyyn ja toimittaa samat resurssit?
Tuntuuko tutulta keskustelulta? :D
Tuntuu hyvin tutulta keskustelulta, mutta en lainkaan ymmärrä. Mietitkö jo seurusteluaikana miksi nainen on kanssasi? Että onko sinun itsesi takia vai miksi? Vai menikö se niin, että niin kauan kuin elämä oli yksinkertaista ja helppoa kahden rakastuneen elämää, tätä ei edes tarvinnut pohtia?
Koska en usko ex-miehen koskaan seurusteluvaiheessa tätä pohtineen, olimme molemmat umpirakastuneita, halusin juuri hänet. Ja myöhemmin kun oli yhteisiä lapsia, minulle oli ilmiselvää edelleen että tällä tiimillä mennään, nyt on vain tällainen elämänvaihe. Nyt touhutaan perheenä.
Kuitenkin juuri tässä pikkulapsiarjessa mies alkoi empimään MINUN rakkauteni motiiveja. Kun hän jätti minut, hän väitti kivenkovaan samaa kuin sinä, että minulle olisi kelvannut kuka tahansa siihen miehen paikalle. Että hän oli pakotettu johonkin muottiin.
Mielestäni pelkkää projisointia. Totuus lienee ollut se, että kun lapset tuli, mies ei enää ollut samalla tavalla keskiössä ja se toki jonkin loven hänen itsetuntoon. Ex-mies myönsi erotessa että olisi kaivannut enemmän ihailua. Eli käytännössä MINÄ kelpasin niin kauan kun olin vain kiva tyttöystävä. Äiti-vaimo-roolissa en enää kelvannut, eli MINUN olisi pitänyt pysyä samassa vanhassa muotissa. Eikö? Ainakaan ei olisi pitänyt edellyttää sitä, että perhe-elämään osallistutaan yhdessä tiiminä.
T. Sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tajua tuollaisia ihmisiä. että vaikka olisi ollut ties miten kauan yhdessä niin heti otetaan ero koska seksi vähenee tai loppuu? entäs sitten jos kumppanille tulisi vaikka joku sairaus jolle hän ei mahda yhtään mitään ja sen takia menee seksihalut? vaikka syöpä? tuskin sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä pyörii mielessä joku paneminen,vaikka normaalisti tai aiemmin olisikin ollut todella halukas.
mutta sehän on jo nähty että nykyään niin miehet että naiset haluaa oikeastaan vain kivan vakituisen panokaverin, elättäjän, palvelijan tai jonkun ihmeellisen oman elämän pönkittäjän koska yksin ei osata olla - ja jos suhteessa tulee yhtään vaikeuksia niin uutta tilalle vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Öö, ei? Jos haluaisin olla viikon selibaatissa, miksi ihmeessä hakeutuisin parisuhteeseen? Yhdessäkään parisuhteessani ei ole ollut noin pitkiä taukoja seksissä muuten kuin reissun tai pahan yrjötaudin vuoksi.
Hakeudutkin seksisuhteeseen jos et halua olla kumppanisi tukena seksittömänäkin kautena.
Parisuhde ilman seksiä on ystävyyssuhde.
Pitkään parisuhteeseen mahtuu PALJON. Sinun rajasi menee viikossa. Toivottavasti kumppanisi ei koskaan kärsi raudanpuutoksesta, masennuksesta, tai kärsi mistään muustakaan, koska hänen kroppansa on oltava sinun käytössäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Mitä hänestä?
Hän ei saa niitä 150 asiaa, joita haluaa / joista nauttisi. Ja sinä korostat sitä yhtä ainoaa, jota mies haluaisi. Ja koska hän ei sitä saa, pitäisi hänen ottaa ero.
Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.
On ilkeää sanoa estoiseksi ihmistä, joka ehdottaa todella paljon kaikkea (tuloksetta), mutta ei halua tehdä asiaa, josta ei pidä. Epäreilua ja lapsellista käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsiperhe-elämää töihinsä karkaava mies. Yhtäkkiä kaikki pyöri töiden ympärillä.
Se kuinka vähän miehet noin keskimäärin panostaa suhteeseen pitkässä juoksussa. Unelmien prinssistä kuoriutuu aika minäkeskeinen yksintoimija, jota ei yhteiset jutut enää kiinnosta. Niitä tehdään "pakotettuna" kun "nainen pakotti". Tosi surullista jotenkin.
Miehenä sitä taas pettyy siihen, ettei mies itsessään ja ihmisenä ole arvokas naiselle, vaan se että mies suorittaa tiettyjä asioita naisen tahtomalla tavalla. Masentaahan sellainen ja vain töihin voi paeta.
Naisena vastaan, että se että sinut halutaan mukaan jakamaan yhteisiä (perhe)kokemuksia, on nimenomaan sitä välittämistä ja arvostamista. Olen käynyt tämän keskustelun miljoona kertaa nyt jo ex-mieheni kanssa. Hän koki olevansa minulle vain resurssi ja pakotettu johonkin muottiin. Minä taas halusin viettää hänen kanssaan aikaa. Kun lapsia on, niin usein se oli sitä perheaikaa. En vieläkään tajua, miten saman suhteen osapuolet voivat tulkita saman tilanteen niin eritavoin.
Niin, eli jos olen sopiva palikka joka sopii naisen suunnitelmiin, niin minut otetaan mukaan ja pitäisi olla vielä otettu siitä, että pääsee toteuttamaan naisen suunnitelmaa juuri hänen haluamallaan tavalla. Mutta mikä minä olen naiselle yksilönä, tyyppinä, miehenä, Perttinä? Miksi juuri minä? Vai voisiko se olla yhtä hyvin joku muu, kunhan suostuu samaan järjestelyyn ja toimittaa samat resurssit?
Tuntuuko tutulta keskustelulta? :D
Tuntuu hyvin tutulta keskustelulta, mutta en lainkaan ymmärrä. Mietitkö jo seurusteluaikana miksi nainen on kanssasi? Että onko sinun itsesi takia vai miksi? Vai menikö se niin, että niin kauan kuin elämä oli yksinkertaista ja helppoa kahden rakastuneen elämää, tätä ei edes tarvinnut pohtia?
Koska en usko ex-miehen koskaan seurusteluvaiheessa tätä pohtineen, olimme molemmat umpirakastuneita, halusin juuri hänet. Ja myöhemmin kun oli yhteisiä lapsia, minulle oli ilmiselvää edelleen että tällä tiimillä mennään, nyt on vain tällainen elämänvaihe. Nyt touhutaan perheenä.
Kuitenkin juuri tässä pikkulapsiarjessa mies alkoi empimään MINUN rakkauteni motiiveja. Kun hän jätti minut, hän väitti kivenkovaan samaa kuin sinä, että minulle olisi kelvannut kuka tahansa siihen miehen paikalle. Että hän oli pakotettu johonkin muottiin.
Mielestäni pelkkää projisointia. Totuus lienee ollut se, että kun lapset tuli, mies ei enää ollut samalla tavalla keskiössä ja se toki jonkin loven hänen itsetuntoon. Ex-mies myönsi erotessa että olisi kaivannut enemmän ihailua. Eli käytännössä MINÄ kelpasin niin kauan kun olin vain kiva tyttöystävä. Äiti-vaimo-roolissa en enää kelvannut, eli MINUN olisi pitänyt pysyä samassa vanhassa muotissa. Eikö? Ainakaan ei olisi pitänyt edellyttää sitä, että perhe-elämään osallistutaan yhdessä tiiminä.
T. Sama
Lapsiperhe-elämä heikentää parisuhdetyytyväisyyttä radikaalisti. Etenkin miehen parisuhdetyytyväisyys ei tutkimusten mukaan palaudu, vaikka lapset kasvavatkin.
Nimenomaan se, että lapsieperhearki mielletään suhteellisen väistämättömäksi elämänvaiheeksi, on hyvin haitallista. Olisi erittäin tärkeää, että miehet hankkisivat lapsia vain siksi, että he nimenomaan haluavat ottaa hoitaakseen isän roolin ja lapsiperhe-elämäntavan ja ovat myös valmiita luopumaan parisuhdetyytyväisyydestään tämän asian vuoksi.
Tämän seurauksena ehkä vain 30 % miehistä haluaisi lapsia, ja se johtaisi siihen, että moni nainenkin jäisi lapsettomaksi. Mutta miehet olisivat onnellisempia, kun heidän elämäntapansa ja parisuhteensa olisi linjassa sen kanssa, mitä he itse haluavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä36243 kirjoitti:
en tajua tuollaisia ihmisiä. että vaikka olisi ollut ties miten kauan yhdessä niin heti otetaan ero koska seksi vähenee tai loppuu? entäs sitten jos kumppanille tulisi vaikka joku sairaus jolle hän ei mahda yhtään mitään ja sen takia menee seksihalut? vaikka syöpä? tuskin sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä pyörii mielessä joku paneminen,vaikka normaalisti tai aiemmin olisikin ollut todella halukas.
mutta sehän on jo nähty että nykyään niin miehet että naiset haluaa oikeastaan vain kivan vakituisen panokaverin, elättäjän, palvelijan tai jonkun ihmeellisen oman elämän pönkittäjän koska yksin ei osata olla - ja jos suhteessa tulee yhtään vaikeuksia niin uutta tilalle vaan.
Jos tulee sairaus, on reilua antaa puolison käydä hakemassa seksin muualta.
N31
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Tulkitsin tuon viestin niin, että kommentoija on itse ollut ihan tyytyväinen seksielämään ja koettanut olla hyvä seksipartneri ehdottomalla 150 asiaa sen yhden, miehelle tärkeän jutun sijaan.
Jos kumpikaan ei ole tyytyväinen seksiin, niin kyllähän tuossa olisi pitänyt erota jo aikaa sitten.
Seksin laatua voi myös parantaa, mutta se vaatisi mm. sen, että oltaisiin halukkaita kokeilemaan. Eikä haukuttaisi esim. estoiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja siinä on vissi ero, torjutaanko kokeilematta, vai kokeillaanko, ja sitten vasta todetaan, ettei ole minun juttuni.
Ei sillä loppujen lopuksi ole väliä. Jos sinun seksuaalisiin tarpeisiisi ei suhteessa vastata, niihin ei vastata, johtui se sitten kokeilunhalun puutteesta tai siitä, ettei toinen aidosti pidä kyseisestä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Eniten on yllättänyt, että 39 vuoden jälkeenkin meillä on hauskaa, seksiä ja halutaan jatkaa yhdessä. Vitsaillaan toistemme omituisuuksille.
Tämä on mun unelma. *kaihoisa huokaus*
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Tulkitsin tuon viestin niin, että kommentoija on itse ollut ihan tyytyväinen seksielämään ja koettanut olla hyvä seksipartneri ehdottomalla 150 asiaa sen yhden, miehelle tärkeän jutun sijaan.
Jos kumpikaan ei ole tyytyväinen seksiin, niin kyllähän tuossa olisi pitänyt erota jo aikaa sitten.
Seksin laatua voi myös parantaa, mutta se vaatisi mm. sen, että oltaisiin halukkaita kokeilemaan. Eikä haukuttaisi esim. estoiseksi.
Kokeilunhalu ei auta, jos et saa sitä asiaa, jota seksisuhteelta eniten kaipaat.
Käyttäjä36243 kirjoitti:
en tajua tuollaisia ihmisiä. että vaikka olisi ollut ties miten kauan yhdessä niin heti otetaan ero koska seksi vähenee tai loppuu? entäs sitten jos kumppanille tulisi vaikka joku sairaus jolle hän ei mahda yhtään mitään ja sen takia menee seksihalut? vaikka syöpä? tuskin sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä pyörii mielessä joku paneminen,vaikka normaalisti tai aiemmin olisikin ollut todella halukas.
mutta sehän on jo nähty että nykyään niin miehet että naiset haluaa oikeastaan vain kivan vakituisen panokaverin, elättäjän, palvelijan tai jonkun ihmeellisen oman elämän pönkittäjän koska yksin ei osata olla - ja jos suhteessa tulee yhtään vaikeuksia niin uutta tilalle vaan.
Minä en tajua ihmisiä, joiden on pakko kieltää kumppaniltaan seksi vain sen vuoksi, että he eivät itse halua tai pysty seksiä harrastamaan. Sama kun kieltäisi keskustelut muiden kanssa siksi, ettei itse pysty puhumaan. Eihän tuollaisella omistushaluisuudella ole mitään tekemistä oikean rakkauden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä36243 kirjoitti:
en tajua tuollaisia ihmisiä. että vaikka olisi ollut ties miten kauan yhdessä niin heti otetaan ero koska seksi vähenee tai loppuu? entäs sitten jos kumppanille tulisi vaikka joku sairaus jolle hän ei mahda yhtään mitään ja sen takia menee seksihalut? vaikka syöpä? tuskin sellaisessa tilanteessa ensimmäisenä pyörii mielessä joku paneminen,vaikka normaalisti tai aiemmin olisikin ollut todella halukas.
mutta sehän on jo nähty että nykyään niin miehet että naiset haluaa oikeastaan vain kivan vakituisen panokaverin, elättäjän, palvelijan tai jonkun ihmeellisen oman elämän pönkittäjän koska yksin ei osata olla - ja jos suhteessa tulee yhtään vaikeuksia niin uutta tilalle vaan.
Jos tulee sairaus, on reilua antaa puolison käydä hakemassa seksin muualta.
N31
Toki. Yllättävän usein tämä ei toimi parisuhteissa molempiin suuntiin. Mies siis kyllä saisi hakea seksin muualta, mutta nainen ei. Siis ihan omaa empiriaa tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että kun ehdotan suunnilleen 150 asiaa seksissä, joita mies ei halua edes kokeilla, versus hänen yksi ehdotuksensa, jota kokeillaan ja josta en tykkää...
...ja että minä olen meistä se estoinen. Ilmeisesti.
Monille se yksi seksuaalinen asia, jota lopulta rohkaistuu ehdottomaan, on se kaikkein tärkein, ja muilla ei ole niin väliä. Harva innostuu asioiden kokeilusta vain kokeilemisen ilosta. Aika moni kolmikymppinen ja sitä vanhempi tietää jo, jos hänellä on jokin tietty juttu. Totta kai sen torjuminen tuntuu pahalta.
Ja ratkaisu siihen on toisen haukkuminen estoiseksi?
Ei ole ratkaisu. Ei tuohon ole oikein mitään muuta ratkaisua kuin eroaminen, suhteen (osittainen) avaaminen tai hyväksyntä.
Kommentoin vain tuota, että nuo 150 erilaista seksiehdotusta eivät merkitse mitään, jos et voi saada sitä yhtä asiaa, josta oikeasti nautit eniten.
Entä se toinen osapuoli, joka ei saa niitä 150 asiaa?
Tulkitsin tuon viestin niin, että kommentoija on itse ollut ihan tyytyväinen seksielämään ja koettanut olla hyvä seksipartneri ehdottomalla 150 asiaa sen yhden, miehelle tärkeän jutun sijaan.
Jos kumpikaan ei ole tyytyväinen seksiin, niin kyllähän tuossa olisi pitänyt erota jo aikaa sitten.
Seksin laatua voi myös parantaa, mutta se vaatisi mm. sen, että oltaisiin halukkaita kokeilemaan. Eikä haukuttaisi esim. estoiseksi.
Kokeilunhalu ei auta, jos et saa sitä asiaa, jota seksisuhteelta eniten kaipaat.
Se, että olisi se, mitä eniten kaipaa, on sinun käsityksesi asiasta. Missään alkuperäisessä ei mainittu mitään sellaista, joten voit vain olettaa.
Kiltin miehen yksinäiset alapeukut seuraavat toinen toistaan taas tässäkin ketjussa. Todella ikävä ihminen ja yksinäisyytensä syytä vielä miettii. Vielä saattaa tovi mennä, että löytää ongelman itsestään. Sitä odotellessa...