Lue keskustelun säännöt.
Mikä ongelma parisuhteessa on yllättänyt eniten?
Siis tyyliin en olisi ikinä uskonut tai ei olisi ikinä tullut mieleenkään, että meille tapahtuu tällaista.
Omalla kohdalla miehen seksuaalinen haluttomuus. Kuvittelin nuorena, että kaikki miehet haluaa aina seksiä.
Kommentit (2601)
Mikään asia parisuhteessa ei ole yllättämättä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksin loppuminen, kaikki muu on nykyisin tärkeämpää... sitä jotenkin ajatteli ettei tästä suhteesta seksi lopu että kipinää riittää... en viihdy suhteessa missä ei ole seksiä. Nyt takana kohta yhdeksän kuukauden kuiva kausi joten muutosta mietin.
Että parisuhteseen alkaessa pitäisi tosiaankin olla valmis pitkän ajan suunnitelma mielessä ja kaikki mitä siltä suhteelta haluaa. Siihen leikkiin ei kannata millään hönöllä "kattotaas mitä tuleman tuo"-meiningillä lähteä. Tämä tuli ainakin itsellä todettua, kun toinen alkoi turhautuneena tivaamaan mitä haluan, enkä oikein osannut sanoa mitään kun minusta kaikki ihan normaali yhdessäolo oli kivaa ja olisi riittänyt minulle.
Minut yllätti parisuhteessa se, kuinka ihminen pystyy venymään, muuttumaan ja muuttamaan yhteistä parisuhdetta parempaan suuntaan.
Oli haluttomuutta, puolin ja toisin - enimmäkseen vaimon puolelta, oli kiintymyssuhdeongelmia, talousongelmia, ongelmia lasten kanssa, ongelmia talon kanssa, ongelmia töissä, ongelmia kotona.
Mutta onneksi ne kaikki saatiin kuntoon, pitkäjänteisellä työllä, sitoutumisella, puhumisella, tekemisellä.
Kaikki asiat eivät ole edelleenkään loistavasti, eivät välttämättä edes hyvin, mutta iso osa on, ja melkein jokainen osa-alue on parempi kuin aikaisemmin.
Puhuminen, koskettaminen ja sitoutuminen uudenlaisiin toimintatapoihin muutti meidän suhdettamme.
Enää en ole se masentunut sohvalla makaaja, joka välillä alkoi hakata halkoja ja kuokkia pihamaata maanisesti.
Kommunikaatio pelasti suhteemme. Kun kommunikaatio parani, tajusin esimerkiksi sen, että puolisoni ei ollutkaan haluton minua kohtaan, vaan emme pystyneet kommunikoimaan asiasta oikein. Nyt, kun pystymme puhumaan myös seksistä ja seksuaalisuudesta, on aika ajoin kausia, jolloin lempi todella leiskuu ja hyvä seksi vahvistaa suhdettamme. Aktiivisia kausia ei tietenkään ole jatkuvasti, välillä on joskus useampia viikkoja, että seksiä ei ole, mutta jos seksielämä kääntyy aktiivisuudessaan matalaksi, pystymme elämään asian kanssa, enkä esimerkiksi itse enää vetäydy makaamaan sohvalle ja torju puolisoni läheisyyttä ja keskustelua.
Lisäksi olen myös ymmärtänyt, että minun ei aina tarvitse olla halukas - enkä enää huomaamattani torju puolisoni tekemiä aloitteita (aikaisemmin en edes tunnistanut niitä aloitteiksi), ja pystyn antamaan hänelle seksuaalista mielihyvää, vaikka yhdyntää ei olisikaan.
Jos olisimme jatkaneet samalla tavalla, olisimme päätyneet eroon. Todennäköisesti puolisoni olisi kertonut minun olevan passiivinen, haluton, ailahteleva ja kykenemätön vuorovaikutukseen. Itse olisin pitänyt puolisoani haluttomana, kylmänä, passiivisena ja riidanhaluisena.
Käyttäjä42269 kirjoitti:
Seksin loppuminen, kaikki muu on nykyisin tärkeämpää... sitä jotenkin ajatteli ettei tästä suhteesta seksi lopu että kipinää riittää... en viihdy suhteessa missä ei ole seksiä. Nyt takana kohta yhdeksän kuukauden kuiva kausi joten muutosta mietin.
Tee muutos jo huomenna. Ansaitset paremman suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se miten 26 avioliittovuoden jälkeen, kun 2 lastamme ovat lähteneet jo kotoa ja asutaan kahdestaa, meitä pitää yhdessä enää tottumus, yhteinen omaisuus, taloudellinen pakko, mukavuudenhalu ja laiskuus erota.
Alunperinkin menimme yhteen vain koska minä halusin niin kovin perheen ja lapset.
Nuorena, rakastuneena seurustellessamma ja sittemmin yhdessäkin asuneena en tajunnut ollenkaan sitä miten paljon ja ilmeisesti toistuvasti mieheni olisikaan tarvinnut jotain ihailua ja arvostuksen, huomion tms osoituksia.
Olin yh äidin lapsi enkä koskaan ollut ähnyt missään sellaista mallia että miehiä pitää jotkenkin erityisesti pönkittää tuon tuostakin. Itse en kokenut tarvitsevani mitään erityistä, ihan normaalit rakkaudenosoitukset olis riitäny.
Tajusin asian silloin liian myöhään ja oikeastaan vuosikymmenten jälkeen kun olen monia eri tilanteita pohtinut tajusin asian ytimen ja tunnistin tilanteet missä näitä olisi tarvittu ja miten miten paljon ja miksi. Nyt ymmärrän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole vieläkään tottunut siihen, että mies nukkuu ilman housuja eikä suostu laittamaan niitä yöksi jalkaan.
Olen hämmästynyt, että kymmenien vuosien ja todella suurten vaikeuksien jälkeen, mies näyttää välillä tosi seksikkäältä. Meitä vetää toisiimme joku kummallinen tunne, joka ei häviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se miten 26 avioliittovuoden jälkeen, kun 2 lastamme ovat lähteneet jo kotoa ja asutaan kahdestaa, meitä pitää yhdessä enää tottumus, yhteinen omaisuus, taloudellinen pakko, mukavuudenhalu ja laiskuus erota.
Alunperinkin menimme yhteen vain koska minä halusin niin kovin perheen ja lapset.
Pisteet rehellisyydestä! Ilmeisesti olet nainen, olettaisin? Tuo syy "koska minä halusin niin kovin perheen ja lapset" on yleisempi kuin uskotaan. Valtaosa naisista ei halua miestä, tai siis sitä kyseistä miestä, vaan mies otetaan koska hän nyt vain sattuu olemaan sopivasti paikalla ja otettavissa. Se, mitä nainen haluaa on juurikin perhe ja lapset. Mies tulee mukana siksi että semmoinenkin siinä perheen ja lapsien mukana on kuulemma tapana ottaa, vaikka ei sillä sinänsä mitään virkaa siinä suhteessa olekaan, muutoin kuin tulonhankkimismielessä.
Äiti ja lapset ovat perheen perusyksikkö. Näin on ollut hamasta kivikaudesta tai vieläkin edempää historiasta. Mies on siinä kuviossa aina enemmän tai vähemmän ulkokehällä. Osalle miehiä ja naisia tämä on vain jostakin syystä erittäin vaikeaa tunnustaa.
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään tottunut siihen, että mies nukkuu ilman housuja eikä suostu laittamaan niitä yöksi jalkaan.
Minä laitoin oman mieheni samasta käytöksestä vaihtamaan lakanat joka päivä. Alkoi se alusvaatteiden käyttäminen kiinnostaa.
10 vuotta yhdessä ja yöboxerit pysyneet jalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun kohdallani suurin yllätys parisuhteissa on ollut se, että on ollut melko järkyttävääkin tajuta miten yliarvostettuja ja ylihehkutettuja ne loppupeleissä on. En tiedä olenko sitten vain erakko tai jotenkin muuten poikkeava yksilö kaikkien pariutujien keskellä. Enkä edes ole ollut yhdessäkään huonossa suhteessa, en ole ikinä joutunut petetyksi tai ole pettänyt ketään, en ole myöskään joutunut sietämään ikinä vaikka alkoholismia tai minkään sortin väkivaltaa tai manipulointia. Sanoisin että kaikki eksäni ovat olleet vähintään 8+ arvoisia miehiä kokonaisuudessaan ja osan kanssa olen yhä vieläkin paljon tekemisissä joten ilmeisesti hekin ajattelevat hyvää minusta enkä ole ollut huono kumppani.
Mutta kun pienestä pitäen on saanut tässä maailmassa kuulla eri tahoilta miten ainoa tie onneen on parisuhde, häät, lapset, omakotitalo yms niin kaikista noista vaan alkaa väkisinkin unelmoida ja nostaa niitä todella korkealle jalustalle elämässä. Ja sitten todellisuus ei tietenkään voi olla mitään satukirjojen ja romanttisten leffojen tyylistä elämää vaan alkuhuuman jälkeen samanlaista arkea tämä elämä on kaikille, oli sitten yksin tai kaksin.
Ja ennen kuin joku sanoo, että minä en vain tiedä todellisesta rakkaudesta mitään enkä ole tavannut sitä oikeaa (mikä on myös yksi todella valheellinen ja harhaanjohtava käsite, vihaan koko sanontaa) avioliittoni kesti melkein 20vuotta, hän oli todellakin minulle se "unelmien prinssi" ja liittomme oli todella pitkään hyvä ja romanttinen. En usko että enää tulen rakastamaan ketään kuten rakastin häntä ja olemme yhä vieläkin hyviä ystäviä. Mutta siitäkin huolimatta olen sitä mieltä että tämä avioliittojen ja parisuhteiden ylenpalttinen ihannointi on täysin liioiteltua. Sinkkuna olen ollut nyt 5vuotta enkä koe tässä mitään pientäkään ongelmaa tai että elämäni olisi tyhjää tai turhaa koska minulla ei ole sitä "toista puoliskoa".
Totta, itse olen ajatellut samalla tapaa. Juurikin tuo avioliittojen ylenpalttinen ihannointi, Osalle ihmisistä yksin oleminen ja eläminen on hirmuinen mörkö, jonka estämiseksi otetaan ihan kuka vaan vastaantulija vain siksi ettei vain tarvitsisi olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten 26 avioliittovuoden jälkeen, kun 2 lastamme ovat lähteneet jo kotoa ja asutaan kahdestaa, meitä pitää yhdessä enää tottumus, yhteinen omaisuus, taloudellinen pakko, mukavuudenhalu ja laiskuus erota.
Alunperinkin menimme yhteen vain koska minä halusin niin kovin perheen ja lapset.Pisteet rehellisyydestä! Ilmeisesti olet nainen, olettaisin? Tuo syy "koska minä halusin niin kovin perheen ja lapset" on yleisempi kuin uskotaan. Valtaosa naisista ei halua miestä, tai siis sitä kyseistä miestä, vaan mies otetaan koska hän nyt vain sattuu olemaan sopivasti paikalla ja otettavissa. Se, mitä nainen haluaa on juurikin perhe ja lapset. Mies tulee mukana siksi että semmoinenkin siinä perheen ja lapsien mukana on kuulemma tapana ottaa, vaikka ei sillä sinänsä mitään virkaa siinä suhteessa olekaan, muutoin kuin tulonhankkimismielessä.
Äiti ja lapset ovat perheen perusyksikkö. Näin on ollut hamasta kivikaudesta tai vieläkin edempää historiasta. Mies on siinä kuviossa aina enemmän tai vähemmän ulkokehällä. Osalle miehiä ja naisia tämä on vain jostakin syystä erittäin vaikeaa tunnustaa.
Höpö höpö, olen perheestä, jossa eron jälkeen oli isä ja lapset. Äiti oli ulkokehällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että parisuhteseen alkaessa pitäisi tosiaankin olla valmis pitkän ajan suunnitelma mielessä ja kaikki mitä siltä suhteelta haluaa. Siihen leikkiin ei kannata millään hönöllä "kattotaas mitä tuleman tuo"-meiningillä lähteä. Tämä tuli ainakin itsellä todettua, kun toinen alkoi turhautuneena tivaamaan mitä haluan, enkä oikein osannut sanoa mitään kun minusta kaikki ihan normaali yhdessäolo oli kivaa ja olisi riittänyt minulle.
Olen oppinut, että noihin tivaajiin kannattaa ottaa etäisyyttä. En ole jaksanut yhtäkään, kun jollain on koko ajan hirveä kiire enkä tiedä mihin heillä on kiire.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuoden avioliiton kokemuksella se kuinka paljon mies miettii ja elää sek sin kautta. Koko ajan puhuu siitä, koko ajan sitä pitäisi olla , koko ajan pitäisi räplätä sieltä.
Kaikki asiat linkittyy sek siin. Jos ostan uudet alusvaatteet niin mies luulee että se on kutsu sek siin. Jos hymyilen, mies luulee että olen puutteessa. Jos menen suihkuun yksin, mies näkee sen mahdollisuutena sek siin.
Voisko olla vaikka viikon hiljaa ja selibaatissa!?!? Tässä elämässä on muutakin tekemistä ja ajateltavaa.
Sun mies sopisi mulle :D Olen itse juuri tuollainen. Ja miestä rassaa.
Tämän takia naiset pitää olla tarkkana siinä kumppanin valinnassa, eikä lähteä sen mukaan joka kysyy.
Vierailija kirjoitti:
Että millaiseksi ongelmaksi poikkeavat siisteyskäsitykset voivat muodostua. Olen itse se suurpiirteinen. Puhdasta pitää olla, mutta sotkuista saa olla. Mies on sellainen, että järjestelee maton hapsutkin. Ja jäkättää joka päivä jostain, jonka olen "jättänyt lojumaan", niin kuin päivän lehden ruokapöydälle tai kahvikupin työpöydälle. Meille varmaan sopisi paremmin erillään asuminen...
Tämä on syy miksi ei kannata ryhtyä suhteisiin mielisairaiden kanssa.
Se että ajauduimme henkisesti aivan erillemme vuosien saatossa. Todella vaikeat vuodet takana. Ekat 10 vuotta nuoren aikuisen huoletonta elämää sujui hyvin mutta lasten ja etenkin erityislapsen vanhemmuuden myötä olemme niin uupuneita ettei meillä ole voimia enää panostaa toisiimme. Meidät vaikeudet vei kauemmas toisistamme. Illalla ei ole jaksamista kuin hyvinä päivinä käydä suihkussa ja mennä nukkumaan, itselläni voimat eivät ole riittäneet aina edes siihen vaan lykkään esim hiustenpesua. Olen vaan niin poikki. Mies tuntuu yhdentekevältä siinä väsymyksessä. Uskon että miehestä tuntuu samalta.
Vierailija kirjoitti:
Tuore suhde ja jo nyt seksiongelmia.
Mies on itse diagnosoinut, että ongelma johtuu hänen aiemmasta pornon katsomisestaan siten, että porno on turruttanut hänet ja nyt orastavassa suhteessa haluttomuus- ja erektio-ongelmia.
Tämä nyt on aivan täyttä potaskaa. Porno ei vaoikuta haluihin. Olen katsellut pornoa enemmän ja vähemmän aktiivisesti jo yli kolmekymmentä vuotta, eikä haluissqa ole vikaa
Vierailija kirjoitti:
En ole vieläkään tottunut siihen, että mies nukkuu ilman housuja eikä suostu laittamaan niitä yöksi jalkaan.
Ok. Minä en todellakaan laita yöksi housuja jalkaan, miksi pitäisi 😄
M38
Ahdistaa ajatus koko ajan jotenkin sopia ja neuvotella.