Lue keskustelun säännöt.
Kaverin poika loisinut nurkissamme kohta kolme kuukautta
20.02.2014 |
Toisella puolen Suomea asuva ystävä kysyi, voisiko hänen poikansa tulla asumaan meille työharjoittelunsa ajaksi. Pöljänä ihmisenä suostuin. Kysyivät vuokrasta ja sanoin, että ei toki tarvitse maksaa mitään, riitää kun hoidat välillä lapsia, teet lumitöitä jne. Kuvittelin, että kaverista voi olla jopa iloa meille. No, toisin on käynyt. Jätkä ei laita tikkua ristiin vapaaehtoisesti, ei ole tehnyt ainuttakaan kotityötä pyytämättä. Imuroi kyllä, jos imurin antaa kouraan tms., mutta tuntuu hassulta käskeä 22-vuotiasta aikuista vierasta miestä. Yhtään ruokaa ei ole ostanut jääkaappiin meillä, ei muruakaan, syö kyllä meidän ruokia kuin hevonen, niin kuin tietenkin tuonikäiset kaikki. Vielä pitäisi kuukausi jaksaa katsella miestä. Onko kokemuksia vastaavasta? Mitä tekisitte tässä tilanteessa? Itse aion vain olla hiljaa ja kiroilla mielessäni, koska luulen, että asian ottaminen puheeksi vain katkaisisi välit kaveriini. Jos aikuinen mies ei itse tajua, että hänen pitäisi osallistua kotitöihin ja ruokakuluihin edes jollain lailla, paha siitä on mennä sanomaan. Olenko kohtuuton vaatimuksissani?
Kommentit (70)
Miksi sanoit, ettei tarvitse maksaa? Nythän poika on teillä sillä oletuksella, että oikeasti et halua mitään korvausta, joten ei hän kehtaa ruveta ruokia ostamaan tms., kun kerran täysihoito on luvattu.
Ja noista kotitöistä: yleensä ei vieraalle anneta imuria käteen ja käsketä siivoamaan vaan etukäteen sovitaan, että kun olet meillä kuukauden opintojen vuoksi, niin sinä aikana joka torstai hoidat lapsia klo 17.00 - 21.00 ja joka keskiviikko imuroit olohuoneen ja joka maanantai pilkot viikon polttopuut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta ap osuu naulan kantaan tuossa että tyyppi pitää sinua äitinään, ja ilmeisesti häneltä ei vielä koskaan ole odotettu aikuisen käytöstä. Nyt sulla on kaksi vaihtoehtoa: sanoa kristallinkirkkaasti niin että tyhmempikin tajuaa - mutta ei aggressiivisesti - mitä haluat hänen tekevän/maksavan, tai kiristellä hampaita loppuun asti. Ja ens kerralla sovitte kirjallisesti kaiken etukäteen, jos teille tulee ens kerta.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 10:08"]
Ap edelleen: aika innokkaasti täällä nyt syyllistetään meitä majoittajia. Itsekin syyllistän itseäni. Kuinka suoraan pitäisi sitten sanoa? Olemme sanoneet: ei tarvitse maksaa vuokraa, kunhan osallistut kotitöihin niin kuin muutkin. Olemme sanoneet: huomenna on siivouspäivä, kaikki perheessä siivoavat. Kaveri ei kuitenkaan tee elettäkään, ennen kuin imuri isketään hänen kouraansa. Olemme sanoneet: Ole hyvä, tuossa on kauppa, osta itsellesi ruokaa. Eipä osta. Kieltäydyn enemmästä syyllistämisestä. Tarkoituksemme on ollut vain hyvä. Alussa meille oli tärkeintä, että kaveri viihtyy meillä; ei tullut heti ladeltua töiden listaa eteen. Kuvittelin, että asiat alkavat rullata omalla painollaan ja tuollaisella ystävällisellä sanomisella. No, eivät rullanneet. Emme me tässä nyt niin kauhean väärin ole tehneet, että meitä tarvitsee alkaa aivan kohtuuttomasti mollata. Tällaisia sattuu, näköjään, en osannut varautua. ap
[/quote]
Ei kukaan varmaan sulle ilkeyttään mollaa, teidän hyvä tarkoituksenne nyt on vaan toiminut teitä vastaan. Valitettavasti kaverisi kasvatus vaan on jäänyt niin kesken, että on pakko sanoa niin suoraan kuin vain on tarvis. Juuri tuo pehmeä aloitus on vielä ollut omiaan ajamaan teitä tähän tilanteeseen, josta on haittaa kaikille.
Ei varmaan lohduta yhtään, mutta ei moni oikeasti aikuinenkaan mies osaisi kovin paljon paremmin toimia... Maailmaan mahtuu monenlaista hiihtäjää.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 09:36"]
Joo, olen itsekin sitä mieltä, että sanotte miehenne kanssa, että teillä olisi puhuttavaa hänelle (nuorelle miehelle itselleen) ja teette sen asiallisesti.
Kerrotte, että kun teiltä kysyttiin, että suostuisitteko ottaaan hänet luoksenne majailemaan niin teille tarjoiltiin asia siten, että mies osallistuu arjen elämään, kuten muutkin perheenjäsenet ja te halusitte auttaa ja pidätte hänestä.
Nyt kuitenkin olette huomanneet, että kotityöt eivät suju huomautuksitta ja tämä asia harmittaa teitä, koska edelleen te tahdotte auttaa ja olla tukena miehelle.
annatte työt listalla kirjallisena ja sanotte, että tulitte nyt siihen tulokseen, että näihin kun osallistuu niin kaikilla on parempi mieli ja siten voitte jatkaa 3kk:n jakson loppuun asti.
Kysytte ja varmistatte, että yskä on ymmärretty ja onko kysyttävää. Sitten keitätte kahveet ja otatte pullat kaapista ja voitte samalla kysyä kuulumisia mieheltä ja kertoilla omianne. Vain siten hänkin tutustuu teihin ja huomaa, että ette ole vain asunnon omistajia ja johtajia vaan tekin olette ihmisiä iloinenne ja suruinenne.
Voit jopa kehaista kuinka hyvä ystävä hänen äitinsä sulle on ja on sitten kivempi kertoa hänellekin, että teillä meni hyvin.
Mielestäni te olette itse antaneet tilanteen luisua noin. Mies ehkä haluaakin tehdä, mutta ei tohdi. Ei ehkä ole rahaa ja ei tohdi teidän ruoka-aineksia käyttää tekemällä niistä ruokaa kaikille kun jos pilaa teidän suunnitelmat.
Tälläisiltä turhilta pohdinnoilta ja lukoilta välttyy kun puhuu ääneen ja suoraan. Mikä ihmisiä vaivaa kun ei osata sanoa ja sitten itketään takanapäinkun on surkeeta.
Kun alunperin olisitte sanoneet äidillekin, että homma sopii jos osallistuu hommiin ja mies on tervetullut jos hyväksyy sen asian myös ja antaneet heti jonkin listan ohjeista ja lyhyelti säännöt joita teillä noudatetaan.
Itse en olisi odottanut mitään kotikokki vitosta saapuvaksi, joka kiillottaa kaikki ja juoksee koiranne elämänsä lenkille joka päivä kun ottaa huomioon, että hän opiskelee ja harrastaa, ei se aika hänelle ole sen suopeampi.
Ja jos pullaa olette vailla niin sanokaa miehelle, että äitinsä kehui hänen leipomustaidot, että jo viitsii niin saa leipoakin sillä te mielellänne maistaisitte hänen tekemiä leipomuksia, koska te ette juuri koskaan leivo/teidän lapset eivät tee/ms.
Ehkäpä tekee mielellään kun saa siihen luvan.
Ihan kun neuvoisi jollekin tavallista sosiaalista kanssakäymistä...
[/quote]
En nyt ymmärrä alaspäin peukuttelua. Kun ideahan on se, että tämä keskustelu poistaa myös nuoren miehen mahdollisesti oman epävarmuuden ja ehkä jopa salaa podetun nolouden jos hänellä on selkeät tehtävät joilla hän voi oma-aloitteisesti olemistaan ap:n luona ns.maksaa takaisin jos rahaa ei ole. Silloin hänkin tietää, että kaikki on hyvin kun tekee pyydetyt asiat eikä tarvitse olla nolona.
Miehet saattaa pakoilla ja vaikuttaa nuorena röyhkeiltä ihan vain siksi etteivät osaa keskustella ja uskalla ehdottaa itse tuollaisia asioita. Jos sosiaalisuutta ei ole opetettu niin ei sitä voi itsestään myös vaatia. Voi silti tulla vastaan ja ap vanhempana ihmisenä johtaa tilannetta, etenkin kun kyseessä on hänen kotinsa.
Ikäväähän se on jos pojan äiti ei ole opettanut ja mistä sen tietää onko äitinsä edes kertonut kuinka poikaansa teille kauppasi. Ei mies välttämättä tiedä muuta kun sen, että hän on teille saanut tulla ja siinä se.
Kuitenkin tulisi lähteä siitä, että poika on aikuinen ja te olisitte suoraan hänen kanssaan sopineet alunperin asioista ennen tuloa. Ap olisi pyytänyt pojan numeron ja soittanut, että asia käy ja kertoa reunaehdot.
Meidän perhe asui joskus anopilla muutaman viikon kun muutimme ulkomailta Suomeen ja olen kovin omatoiminen ja oma-aloitteinen, mutta ei se niin helppoa ja yksinkertaista ole toisen kotona kun siivotakin saattaa niin, että toinen ei ole siten tottunut ja kokee senkin pahana.
Omat jälkemme siivosimme ja koitin imuroida ja pestä lattiatkin sekä vessat välillä. Kysyin mitä kaupasta tuodaan jne.
Anoppi saattoi itse olla hyvin vähäsanainen eikä kehdannut pyytää suoraan, vaikka pyysin. Oli siinä vaikea sitten miettiä mitä veisin kulloinkin kaupasta sinne ja mitä ruokaa laittaisin.
Pyykkiäkin olisin pessyt enemmän, mutta anoppi taivasteli sitten sitäkin kun niin paljon pestään.
Tiskiaineen ostin väärää merkkiä yms. pientä.
Toisaalta siis koki ehkä, että hän haluaa tehdä itse, koska tekee sen siten kun se häntä miellyttää ja vain oma jälki on paras. Myönnän, että itsessäni on samaa.
Minua taas saattoi harmittaa kun jos anoppi valvoi ja lipitti viiniä enkä saanut itse unta ja nuorin poikansa herätti omatkin ipanat huutamalla aamuisin kouluun menemisen vaikeudesta. Näihin sitten anoppi pyysi minulta apua kun ei pärjännyt oman nuorensa kanssa ja ihmetteli miten meidän saman ikäinen oli niin erilainen.
Aina se on haaste kun saman katon alla on kahta eri perhettä omine tapoineen, mutta vain puhuminen auttaa. Itse kovin kyselin ja tarjouduin, mutta olinkin muutaman vuoden vanhempi kuin tuo ap:n luona oleva nuori mies ja minulla oli jo silloin lapsia.
Meillä oli talouskin tuolloin tiukilla kun piti rakentaa uusi koti alusta pitäen, mutta otin sitten hoitoon hänen nuorimmaistaan kun pääsimme omaan kotiin ja annoimme vastalahjaksi anopille omaa rauhaa kun oli jaksanut meitä nurkissaan.
Voin sanoa silti, että helpompaa olisi ollut jos kaikki olisi sovittu paperille ja olisimme tienneet tasan tarkkaan mitä meiltä odotetaan ja halutaan rahaa ja kotitöitä myöten.
Apuamme toki tarjosimme myöhemminkin anopille, koska minusta sekin on vuoroin luonnollista (huonekalujen kasaamista, ikkunoiden pesua ym).
Tulee elävästi mieleen 10 vuoden takainen aika, kun menin äidin serkulle asumaan preppauskurssin ajaksi, muistaakseni se oli 2 tai 3 vko. Serkku nimenomaan pyysi luokseen kuultuaan, että etsin halpaa solukämppää ko. ajaksi, sanoi vielä, että älä sellaiseen rahojasi tuhlaa, tule heille. Poika on armeijassa, huone on tyhjänä (viikonlopuiksi palasin kotiin). Mitään ei tarvitse maksaa mistään, kunhan pari kertaa hoidan lapsia.
Ekana ilta se alkoi: jonkun pitäisi viedä roskat, jonkun pitäisi lukea iltasatu, jonkun pitäisi siivota keittiä. Se joku olin minä, koska jos en vihjeestä tajunnut, ilmoitettiin, että "aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää tarttua tekemiseen". Seuraavana aamuna jonkun piti laittaa lasten aamupala, jonkun piti viedä lapset päiväkotiin jne. eli melkein myöhästyi kurssilta. Illalla sama asia: jonkun piti sitä ja tätä. Kaupassa piti käydä ja ostaa perheen ruuat omilla rahoilla, ihan vain listan mukaan vähän täydentää kaappeja. Kotona odottvat siivousvälineet ja taas se joku ryhtyi puurtamaan. Lisäksi oli lastenhoito, kun "Ville ja Kalle on niin odottaneet sinua seurakseen".
Vasta toisella viikolla tajusin väittää, että kurssia oli pidennetty, se päättyy vasta 19.00 eli en ennätä hakemaan lapsia tms. Mistä nousi iso haloo: kun nimenomaan oli sovittu, että kun olen siellä ilmaiseksi, niin vähän katson lasten perään. Koska en ehtinyt, niin siivoustani lisättiin.
Ap:n mielestä aikuinen mies siellä elää perheen siivellä, mutta sen miehen mielestä käyttäydytte kummallisesti: ensin luvataan ilmainen asuminen ja eläminen, sitten ryhdytään vaatimaan teidän kotitöittenne tekemistä (ne koirat ei oikeasti voi olla vieraan vastuulla, vaikka tiskikoneeseen voit olettaakin miehen astiat saavan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei nuorena välttämättä ihan oikeasti tajua/kehtaa alkaa toisen kodissa puuhastelemaan. Tekisit kaikille palveluksen sanomalla asiat suoraan.
Mä en ottaisi meille ketään asumaan, en edes rahasta. Tiedän vaan ettei noi jutut toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 10:52"]
Tulee elävästi mieleen 10 vuoden takainen aika, kun menin äidin serkulle asumaan preppauskurssin ajaksi, muistaakseni se oli 2 tai 3 vko. Serkku nimenomaan pyysi luokseen kuultuaan, että etsin halpaa solukämppää ko. ajaksi, sanoi vielä, että älä sellaiseen rahojasi tuhlaa, tule heille. Poika on armeijassa, huone on tyhjänä (viikonlopuiksi palasin kotiin). Mitään ei tarvitse maksaa mistään, kunhan pari kertaa hoidan lapsia.
Ekana ilta se alkoi: jonkun pitäisi viedä roskat, jonkun pitäisi lukea iltasatu, jonkun pitäisi siivota keittiä. Se joku olin minä, koska jos en vihjeestä tajunnut, ilmoitettiin, että "aikuisen ihmisen täytyy ymmärtää tarttua tekemiseen". Seuraavana aamuna jonkun piti laittaa lasten aamupala, jonkun piti viedä lapset päiväkotiin jne. eli melkein myöhästyi kurssilta. Illalla sama asia: jonkun piti sitä ja tätä. Kaupassa piti käydä ja ostaa perheen ruuat omilla rahoilla, ihan vain listan mukaan vähän täydentää kaappeja. Kotona odottvat siivousvälineet ja taas se joku ryhtyi puurtamaan. Lisäksi oli lastenhoito, kun "Ville ja Kalle on niin odottaneet sinua seurakseen".
Vasta toisella viikolla tajusin väittää, että kurssia oli pidennetty, se päättyy vasta 19.00 eli en ennätä hakemaan lapsia tms. Mistä nousi iso haloo: kun nimenomaan oli sovittu, että kun olen siellä ilmaiseksi, niin vähän katson lasten perään. Koska en ehtinyt, niin siivoustani lisättiin.
Ap:n mielestä aikuinen mies siellä elää perheen siivellä, mutta sen miehen mielestä käyttäydytte kummallisesti: ensin luvataan ilmainen asuminen ja eläminen, sitten ryhdytään vaatimaan teidän kotitöittenne tekemistä (ne koirat ei oikeasti voi olla vieraan vastuulla, vaikka tiskikoneeseen voit olettaakin miehen astiat saavan).
[/quote]
Sinua on kohdelti kurjasti; se on selvää.
Mutta ap:n tapaus on hieman toisenlainen; kyllä jokaisen pidempiaikaisen aikuisen normaalijärkisen vieraan pitää jollain tavalla osallistua ja tarjoutua osallistumaan talon hommiin eikä vaan olla passattavana.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 08:50"]
Kuitenkin porukka tuntuu olevan täällä yhtä mieltä siitä, että tuon kaverin käytös ei ole ihan ok; itse en alun pitäen edes tiennyt, olenko kohtuuton, kun vaadin kotitöihin ja ruokakuluihin osallistumista... eli olen itse aika lailla pihalla myös. Liian pitkälle menevää vieraanvaraisuutta ja kursailua. Näillä mennään nyt, mutta ei enää toiste. ap
[/quote]
Siis miten sä tarkkaan ottaen vaadit? Minusta vaatiminen ei ole tullut oikein ilmi. Poika ei toimi oikein, mutta sinähän suorastaan palkitset siitä väärästä toiminnasta.
Toimintatapoja voi olla vaikea muuttaa, kun ne ovat jo tiettyyn jamaan ajautuneet, mutta minusta teet karhunpalveluksen, jos et opeta hänelle mitä tuollaiselta kyläilijältä odotetaan.
Se on hyvä alku jos imuroi kun imuri isketään kouraan. Samalla lailla ne muutkin hommat hoitumaan. Oikeasti toisen kotona on tosi vaikea alkaa tehdä kotitoitä omatoimisesti ja jos toinen ei niitä selkeästi edes edellytä, niin helposti loppuu se vähäkin oma-aloitteisuus.
Kyllä, todellakin, erottelet ne kalsarit sieltä pyykkikorista. Tuskin sun tarvitsee sitä montaa kertaa tehdä, kun viesti menee perille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän hyvin hämmennyksesi ap, 22-vuotias omillaan asuva on jo aikuinen ihminen. Siivoaminen vielä on sellaista, että sitä tehdään eri perheissä kovin eri tahtiin ja tyyliin, että vieraanne ei ehkä ymmärrä miten osallistua. Ja jos perheessä ei ole ollut koiria, ei välttämättä ymmärrä miten usein ja pitkään niitä ulkoilutetaan. Mutta että ei koskaan pyykkiä pese tai tiskikonetta tyhjennä, on jo aika sietämätöntä.
Erityisen käsittämätöntä on se, että syö teidän laskuun kaikki ruuat. Miehen äiti kysyi tarvitseeko maksaa vuokraa, itse olisin myös ymmärtänyt sen korvauksena asumisesta, liinavaatteista jne. en niin, että tarjoan kaikki ruuat.
Kuulostaa ihan hyvältä suunnitelmalta, että syytätte työkiireitä ja sovitte pojalle tietyt hommat. Ja voisi olla ihan reilua sanoa, että teistä tuntuu, että kotitöiden ja ruokakulujen jakaminen ei ole mennyt ihan omalla painollaan.
Tsemppiä, en ehkä itse pystyisi tuollaiseen suoraan palautteeseen. Toisaalta vaakakupissa on pitkäaikainen ystävyytesi, sitä ei kannata pilata, sillä että jää harmittelemaan pojan siipeilyä.
Eihän se pojan äiti välttämättä edes tiedä, että poika ei maksa mitään kulujaan tai osallistu kotitöihin. Poika asuu kotikaupungissaankin jo omillaan. Ettekö ap ole olleet kaverisi kanssa missään yhteydessä tänä aikana ja eikö äiti ole kysynyt miten teillä sujuu vai oletko hänellekin jättänyt kertomatta ja kaunistellut asioita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Totean vain, että asumisen ja olemisen pelisäännöt olisi pitänyt tehdä selviksi jo heti alussa, nyt on myöhäistä rypistää kun lasti on jo housuissa. Helpommalla pääset kun mahdollisen välirikon sijaan puret vain hammasta viimeisen kuukauden ja otat opiksi seuraavaan kertaan.
No tuota, en varmaan olisi alun alkaenkaan halunnut että kukaan mies asuu meillä 4 kk. Sitten jos olisi huone jossa on oma keittonurkkaus niin voisin ajatella asiaa mutta ei kiitos.
Viikon työharjoittelu ehkä olisi ok tai joku pääsykoejuttu että majoittuisi meillä yön koska menossa pääsykokeeseen tai jotain. Mutta ei 4 kk. En valitettavasti jaksaisi katsoa meidän talossa ketään noin pitkään , juu ehkä jotain tuttua kuten oma äiti joka pitää myös ruoanlaitosta ja käy pitkiä kävelylenkkejä ja muutenkin osaa käyttäytyä, ei nuuski, tai pengo tai määräile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis meillä on normiperhekoti, reilu 100 neliötä, jos olisi 200-400 neliöinen huusholli jossa olisi vierashuone ja se keittonurkkaus, niin sitten.
En näihin tiloihin ota kolme/neljäsosavuodeksi ketään nuorta miestä ,jonka kasvatuksesta en tiedä.
54
Minä en ottaisi kotiini ketään sukulaista loisimaan. Maksaa pitäisi tietty summa jos silloinkaan ottaisin.
[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 08:35"]
Miksi sä peset sen kalsarit? Missä välissä sen pitäisi ehtiä kalsarinsa pestä, jos sinä pyykkäät ne heti kun ne ilmaantuvat pyykkikoriin?
[/quote]
Jos olisi aikomustakaan niitä pyykkejään itse pestä, ei niitä talonväen pyykkikoriin laittaisi.
Laita imurin letku kouraan ja sano että voisitko imuroida. Samoin että täyttää astianpesukoneen, vie roskat. Voi olla että saa jalat alleen. Se olisi pitänyt tehdä aiemmin plus pyytää rahaa asumisestaan.
Minusta ap on toiminut oikein auttaessaan nuorta ja tarjotessaan paikan kodistaan. En minäkään vastaavassa tilanteessa olisi missään tapauksessa kehdannut tai edes halunnut pyytää jotain vuokraa tms.
Mies taitaa olla vähän keskenkasvuinen tai huonosti kasvatettu, vaikka iän puolesta on jo täysi aikuinen. Hänen tulisi ilman sanomista ymmärtää tietyt asiat (pesee pyykkinsä, ostaa eväänsä töihin, ei voi laittaa omia ostoksiaan ap:n kauppakärryyn ja odottaa ap:n maksavan jne.).
Kenen tahansa kanssa asuessa 4 kk tulee helposti konflikteja. Hyvien ystävienkin kanssa tavat ja tottumukset voi olla hyvin erilaiset ja noin pitkä asuminen yhdessä voi kiristää pinnoja. Tiedätte varmasti, että edes viikon hotelliloma kenen tahansa kanssa samassa huoneessa ei ole helppo.
Kun ap on tilannetta näin kauan katsonut, niin antaisin nyt vaan asian olla. 1 kk menee kuitenkin nopeasti. Jos nyt alkaa vaatimaan jotain vuokrarahoja tai lyömään listaa kotitöistä, niin riitaa tulee varmasti. En suosittele.
Ja ei minusta voi olettaa, että ap jotenkin hyötyisi pojasta ja voisi teettää tällä sellaisia kotitöitä, jotka normaalistikin ovat ap:n ja hänen perheensä vastuulla. Kohtuullista kuitenkin olisi, että poika itse ymmärtäisi hoitaa hänestä aiheutuvat ylimääräiset hommat. Ja kohteliasta olisi tehdä jotain pientä, esim. viedä roskat tai tyhjentää asianpesukone tai imuroida joskus tai täydentää jääkaappiin aamupalatarvikkeita tms. Mutta jos poika ei tajua, niin ei tajua, helpoimmalla pääsee kun vaan elää asian kanssa sen kuukauden.
Tuonikäiset suomalaiset nuoret (sekä tytöt että pojat - meillä runsaasti kokemusta sekä suomalaisista että saksalaisista tuonikaisistä, ja häpeäkseni täytyy tunnustaa että saksalaiset ovat PALJON paremmin käyttyäytyviä, huomaavaisempia, lyhyesti: paremmin kasvatettuja) tuntuvat olevan nykyään aika pihalla omista velvollisuuksistaan, eli ei varmaan ole realistista odottaa että nuori herra herää ilman eri kehoitusta. Tosiaan vastaisen varalle pelisäännöt kannattaa sopia vaikka kirjallisena etukäteen, niitä on kesken kaiken hankala muuttaa. Mutta jos tilanne ärsyttää - ja mua ärsyttäisi - niin sitten kannattaa vaikka etukäteen rauhallisena paperille sommitella mitä aikoo sanoa ts. mitä haluaa ko. nuoren tekevän ja sitten ihan samalla rauhallisuudella kertoa ne hänelle. Minun kokemukseni mukaan suomalainen nuori kyllä yleensä tekee mitä häneltä suoraan pyydetään, mutta ei yhtään ylimääräistä.