Kaverin poika loisinut nurkissamme kohta kolme kuukautta

17, jep... 18, no hitto, nostanko minä jätkän kalsarit, sukat, farkut, paidat jne. erikseen muiden pyykkien seasta omaksi pyykkiläjäkseen meidän kodinhoitohuoneessa? Vai mitenkä? Jos mä itse bunkkaisin jonkun luona, keräisin omat pyykit omaan pyykkikassiini ja pesisin ne itse omatoimisesti... inhottaisi ajatuskin, että vieras ihminen ihmettelisi mun pikkareita ja tissiliivejä. ap

20, en tietenkään odota maksua kaikesta... mutta tyhmyyttäni pidin ITSESTÄÄN SELVÄNÄ, että aikuinen ihminen osallistuu ruokakuluihin, edes jollain lailla, tuo vaikka kahvipaketin toisinaan, ostaa leipäpussin tms... Hän kysyi, tarviiko maksaa vuokraa. Ruokakuluista ei ollut puhetta. Oletin, että hän ilman muuta ostaa itse esim. töihin tarvitsemansa eväät. Mutta väärin oletin ja tein siinä virheen! Ja kotitöistä oli puhetta etukäteen, että niillä korvataan vuokra. Eipä sitten ole kuitenkaan tapahtunut. Kuitenkin porukka tuntuu olevan täällä yhtä mieltä siitä, että tuon kaverin käytös ei ole ihan ok; itse en alun pitäen edes tiennyt, olenko kohtuuton, kun vaadin kotitöihin ja ruokakuluihin osallistumista... eli olen itse aika lailla pihalla myös. Liian pitkälle menevää vieraanvaraisuutta ja kursailua. Näillä mennään nyt, mutta ei enää toiste. ap

Poika, ja myös hänen äitinsä, käyttäytyvät typerästi kun eivät huolehdi riittävästä korvauksesta teille. Joko rahalla tai työnä. Mutta käsittämättömintä on ap:n perheen naiivius ja hyväntahtoisuus, kun ette tehneet sääntöjä selväksi heti alusta alkaen! Ja vielä joku kaverin lapsi. En ottaisi meille noin pitkäksi aikaa edes omien tai miehen sisarusten lapsia ilman mitään korvausta. Nuori mies jo pelkästään syö ihan määrättömästi, ei ole mun tehtäväni kustantaa olemista ja elämistä, kun ei ole edes sukulaisesta kyse. Max. 2 viikoksi voisin ottaa sukulaisen meille ilman jonkinlaista korvausta. Mitä ap:n kaveri tekee sinulle vastineeksi?

Kyllä mäkin sukulaisnuoren ottaisin meille asumaan, jos tilanne se, että meiltä päin majapaikkaa tarvitsisi ja meiltä tilaa löytyisi. Ja en ottaisi mitään vuokraa. Olettaisin kuitenkin, että aikuinen ihminen tajuaisi itse pestä pyykkinsä, jollain tavalla osallistua kotitöihin ja ilman muuta ostaa itse omat eväänsä. Mutta nuo on sellaisia asioita, joista on vaikea mennä enää aikuiselle ihmiselle sanomaan. Nuo asiat olisi pitänyt kasvattaa pojan päähän jo 10-15 vuotta sitten.

Onko poika teille ennestään tuttu ja läheinen? Oletteko olleet paljon tekemisissä nimenomaan pojan kanssa? Jos ette, niin en ehkä äitinä olisi kehdannut edes majapaikkaa kysyä... On eri asia ottaa teille läheinen nuori asumaan kuin joku teille lähes tuntematon tyyppi.

Mitä jos vaan ap lasket vähän palvelun tasoa? Et välitä, jos tietty jugurtti loppuu kaapista. Sanot pojalle, että teidän lakanat on ihan just pyörineet loppuun, hän voi sen jälkeen laittaa vaatteensa koneeseen, jos niitä on tarve pestä. jne.

Hmh, hankala tilanne. Ehkä suoraan kysymällä tai sopimalla säännölliset vuorot esim. kaupassakäyntiin, siivoukseen ja pyykkäämiseen saisit pojan mukaan. Alussa vieraassa paikassa ollessa voi tuntua olevansa nimenomaan vieraisilla, eikä oikein osaa tarttua mihinkään toimeen, ettei sekaa talon tapoja. Sitä yrittää vain olla tiellä mahdollisimman vähän, ja sitten ei enää viitsi muuttaa jo luotuja kuvioita.

Poika on kuitenkin vieras talossa, eikä varmaan kaikki rutiinit ole vielä hallussa. On varmaan helpompaa, jos jaat suoraan tehtäviä, tyyliin "käytkö kaupassa, tuossa on lista" tai "perjantaina siivotaan, sä voisit hoitaa imuroinnin", "laitatko tummat vaatteet pyykkikoneeseen". Siihen sävyyn, että sä tottakai oletat, että hän hoitaa oman osansa, kun on yksi talon aikuisista.

Kyseessä on nuori, kokematon ihminen jonka kasvatus on laiminlyöty. Vähän epäreilua vain olettaa ja vihjailla, ja sitten kyräillä ja katkeroitua. Ihan hyvin voi vaan rauhallisesti todeta, että tää ei nyt toimi, joten tässä miettimämme kirjalliset säännöt. Kaikkien elämä helpottuu.

Heräät kolmen kuukauden kuluttua. Ei voi olla todellista.

Mielestäni tuossa tilanteessa ei voi kuin jatkaa samalla tavalla ja nuolla hiljaisesti haavansa.

Voin sanoa ettei itselläni olisi tuohon varaa ja jo se määrittäisi sen että säännöt tehtäisiin etukäteen selviksi pidemmissä vierailussa ja teidän tapauksessa kyse on asumisesta.

Ilmeisesti vuokrakulut juoksee omalla paikkakunnalla ja pojan kannalta ratkaisu on hyvä kun voi asua ilmaiseksi teillä.

On itsestään selvää että pitäisi oma-aloitteisesti maksaa ruokansa. Ilmeisesti nuori kuitenkin syö harjoittelupaikassaan lounaan ja muut ruokailut teillä. Olisi pitänyt alun  alkaen miettiä enemmän ja sopia miten kustannuspuoli hoituu maksaako kiinteän ruokarahan vai annatko kauppalistan mukaan.

22-vuotias mies (tai nainenkaan) ei yleensä ole vielä varustettu riittävällä elämänviisaudella ja arjen ymmärryksellä, jotta ymmärtäisi automaattisesti tai vihjeiden avulla aikuisen roolinsa vanhempiensa ikäisten tuttujen luona. Etenkään jos on asunut vain vanhempiensa luona. Tuskin se tietoisesti yrittää käyttää teitä hyväkseen. Saattaa jopa luulla että nautitte sen paapomisesta.

Ei olisi reilua nuorta miestä kohtaan vasta nyt kolmen kuukauden jälkeen ottaa puhutteluun. Vierailun luonne olisi pitänyt sopia aiemmin, ja erityisesti sen omien vanhempien olisi pitänyt ennen retkeä kertoa kuinka maailmalla ollaan. Varmaan hapattaa, mutta kestä vielä ja koeta ottaa tyydytys siitä että kaverin pojalla on ollut mukavat puitteet teidän ansiosta.

Joo, olen itsekin sitä mieltä, että sanotte miehenne kanssa, että teillä olisi puhuttavaa hänelle (nuorelle miehelle itselleen) ja teette sen asiallisesti.

Kerrotte, että kun teiltä kysyttiin, että suostuisitteko ottaaan hänet luoksenne majailemaan niin teille tarjoiltiin asia siten, että mies osallistuu arjen elämään, kuten muutkin perheenjäsenet ja te halusitte auttaa ja pidätte hänestä.

Nyt kuitenkin olette huomanneet, että kotityöt eivät suju huomautuksitta ja tämä asia harmittaa teitä, koska edelleen te tahdotte auttaa ja olla tukena miehelle.

annatte työt listalla kirjallisena ja sanotte, että tulitte nyt siihen tulokseen, että näihin kun osallistuu niin kaikilla on parempi mieli ja siten voitte jatkaa  3kk:n jakson loppuun asti.

Kysytte ja varmistatte, että yskä on ymmärretty ja onko kysyttävää. Sitten keitätte kahveet ja otatte pullat kaapista ja voitte samalla kysyä kuulumisia mieheltä ja kertoilla omianne. Vain siten hänkin tutustuu teihin ja huomaa, että ette ole vain asunnon omistajia ja johtajia vaan tekin olette ihmisiä iloinenne ja suruinenne.

Voit jopa kehaista kuinka hyvä ystävä hänen äitinsä sulle on ja on sitten kivempi kertoa hänellekin, että teillä meni hyvin.

Mielestäni te olette itse antaneet tilanteen luisua noin. Mies ehkä haluaakin tehdä, mutta ei tohdi. Ei ehkä ole rahaa ja ei tohdi teidän ruoka-aineksia käyttää tekemällä niistä ruokaa kaikille kun jos pilaa teidän suunnitelmat.

Tälläisiltä turhilta pohdinnoilta ja lukoilta välttyy kun puhuu ääneen ja suoraan. Mikä ihmisiä vaivaa kun ei osata sanoa ja sitten itketään takanapäinkun on surkeeta.

Kun alunperin olisitte sanoneet äidillekin, että homma sopii jos osallistuu hommiin ja mies on tervetullut jos hyväksyy sen asian myös ja antaneet heti jonkin listan ohjeista ja lyhyelti säännöt joita teillä noudatetaan. 

Itse en olisi odottanut mitään kotikokki vitosta saapuvaksi, joka kiillottaa kaikki ja juoksee koiranne elämänsä lenkille joka päivä kun ottaa huomioon, että hän opiskelee ja harrastaa, ei se aika hänelle ole sen suopeampi.

Ja jos pullaa olette vailla niin sanokaa miehelle, että äitinsä kehui hänen leipomustaidot, että jo viitsii niin saa leipoakin sillä te mielellänne maistaisitte hänen tekemiä leipomuksia, koska te ette juuri koskaan leivo/teidän lapset eivät tee/ms.

Ehkäpä tekee mielellään kun saa siihen luvan.

Ihan kun neuvoisi jollekin tavallista sosiaalista kanssakäymistä...

No jos meillä asuisi, niin en varsinaisesti ruokarahaakaan ottaisi, saisi kyllä syödä aamupuuroa ja iltaruokaa siitä mistä muukin perhe syö. Hyviin tapoihin nyt kuuluisi kuitenkin joskus tuoda vaikkapa kahvipaketti ja aamupalatarvikkeita. Ja ilman muuta voisi itse ostaa, jos haluaa jotain tiettyä jugurttia. Ja jos töihinsä ottaa evästä mukaan, niin ilman muuta aikuinen ihminen ostaa ne itse.

Poika on kuitenkin aikuinen ihminen. Miten ap menettelisit, jos ystäväsi asuisi teillä ja käyttäytyisi näin? Ottaisitko asian puheeksi? Minusta tilanne on ihan sama, koska kyseessä aikuinen poika, joka ei asu enää kotona. Turha hänen käytöksestä on äidille mennä valittamaan. Et ystäväsikään kohdalla varmasti ainakaan hänen äitiinsä ottaisi yhteyttä.

Ap vastailee: kyllä on hyvinkin tuttu nuori meille, käynyt kylässä useasti, olen hoitanut häntä lapsena useita päiviäkin, olemme läheiset ystävykset, siksi kaikki tämä on tullut niin kummasti puun takaa. Ja tuokin on hassua, että poika ei edes syö harjoittelupaikassaan lounasta. Kehotin häntä syömään siellä, eihän se maksa kuin muutaman euron, kun on opiskelijalounas tarjolla. Mutta on kuulemma liian kallis. Tietenkin, kun laitan ruokaa meillä neljän aikaan, nälkä on hirmuinen ja vetää kaameat satsit. Jos olisikin vieraampi mies, olisi helpompi sanoa tästä kaikesta. Luulin tosiaan tietäväni, mitä saan, mutta toisin kävi. Yleensä olen suorapuheinen ja inhoan juurikin kyräilyä, märehtimistä ja selän takana valitusta. Tämä tilanne nyt on ollut poikkeuksellisen hankala.         :( Mutta talviloman jälkeen aion muuttaa tahtia talossa. Sanon vaikka, että mulla ja miehellä on nyt poikkeuksellisen rankka jakso töissä, ja lapsienkin täytyy rutistaa koulussa ja harrastuksissa, joten nyt tarvitaan tämän hyyryläisen panosta hommiin. Olen mielestäni sanonut aika suoraan, että ruokakauppa on tuossa muutaman sadan metrin päässä, jos ja KUN haluat ostaa itsellesi ruokaa. Olen ottanut häntä mukaan kauppareissulle ja sanonut, että OSTA itsellesikin jotain. No, hänpä laittaa ostoksensa minun koriini. Siis pitää minua äitinään. Ja näin se vain menee. Olen todella uusavuton, kun en saa iskettyä näitä ostoksia hänen omaan kouraansa takaisin. :( Minusta ei vaan ole siihen, joten oma on häpeäni. Toki ei tässä nyt ihan vararikkoon olla ajautumassa, joten en halua liioitellakaan tilannetta. ap

Pyykinpesu: annat sille oman pyykkikorin "tässä ois sun pyykeille tämmönen voit laittaa sinne omaan kortteeriis, täältä kas näin löytyy pyykkipulverit ja huuhteluaineet ja tässä on tää lappunen missä näkyy nää pyykkikoneen ohjelmien symbolit, tuolta kun muistat vielä hanan laittaa auki, niin voit sitten tarpeen mukaan pestä nuo omat pyykit". Jos hänen pyykkejään ilmaantuu teidän pyykkikoriin, niin jätät vaan laittamatta koneeseen. Kyllä se tajuaa sitten kun on puhtaat vaatteet lopussa.

Ruuat: "Ai leipä on loppu, no kiva kun huomasit sanoa, tässä ois tätä muuta kauppalistaa, sä voisitkin kipasta hakemassa nää" (oma asiasi sitten annatko rahaa vai oletatko että hän maksaa)

Koirienlenkitys: kun kyseinen mies lenkkeilee muutenkin, niin teette vuorolistan viikkokohtaisesti koko porukan aikataulujen mukaan, kaikille lenkitysvuoroja, myös "vuokralaiselle"

Kulkeminen: ette todellakaan toimi taksikuskeina, paitsi omasta tahdostanne jos olette menossa muutenkin siihen aikaan samaan suuntaan. Bussiaikataulut löytyy netistä, kävelläkin voi jos lyhyempi matka tai ehkäpä teiltä saa lainaksi fillaria?

Näin pystyt tekemään säännöt selviksi ilman sulkeisten pitämistä jos sinusta suora puhe tuntuu kiusalliselta etenkin vasta tässä vaiheessa. Silti suosittelisin suoraa puhetta, mitenkään syyllistämättä tai raivoamatta. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 09:37"]Ap vastailee: kyllä on hyvinkin tuttu nuori meille, käynyt kylässä useasti, olen hoitanut häntä lapsena useita päiviäkin, olemme läheiset ystävykset, siksi kaikki tämä on tullut niin kummasti puun takaa. Ja tuokin on hassua, että poika ei edes syö harjoittelupaikassaan lounasta. Kehotin häntä syömään siellä, eihän se maksa kuin muutaman euron, kun on opiskelijalounas tarjolla. Mutta on kuulemma liian kallis. Tietenkin, kun laitan ruokaa meillä neljän aikaan, nälkä on hirmuinen ja vetää kaameat satsit. Jos olisikin vieraampi mies, olisi helpompi sanoa tästä kaikesta. Luulin tosiaan tietäväni, mitä saan, mutta toisin kävi. Yleensä olen suorapuheinen ja inhoan juurikin kyräilyä, märehtimistä ja selän takana valitusta. Tämä tilanne nyt on ollut poikkeuksellisen hankala.         :( Mutta talviloman jälkeen aion muuttaa tahtia talossa. Sanon vaikka, että mulla ja miehellä on nyt poikkeuksellisen rankka jakso töissä, ja lapsienkin täytyy rutistaa koulussa ja harrastuksissa, joten nyt tarvitaan tämän hyyryläisen panosta hommiin. Olen mielestäni sanonut aika suoraan, että ruokakauppa on tuossa muutaman sadan metrin päässä, jos ja KUN haluat ostaa itsellesi ruokaa. Olen ottanut häntä mukaan kauppareissulle ja sanonut, että OSTA itsellesikin jotain. No, hänpä laittaa ostoksensa minun koriini. Siis pitää minua äitinään. Ja näin se vain menee. Olen todella uusavuton, kun en saa iskettyä näitä ostoksia hänen omaan kouraansa takaisin. :( Minusta ei vaan ole siihen, joten oma on häpeäni. Toki ei tässä nyt ihan vararikkoon olla ajautumassa, joten en halua liioitellakaan tilannetta. ap

[/quote]

Sinänsä ymmärrettävä tilanne, läheisyytenne takia nuori pitää sinua huoltajanaan. Ja nuo yhteiset kauppareissutkin on helppo ymmärtää väärin; juuri noin hänen äitinsäkin saattaa toimia, ja maksaa poikansa ostokset.

Kyseessä vaikuttaa olevan kieltämättä hemmoteltu yksilö, mutta syyllistyt itse samaan hyysäämiseen jollet saa suutasi auki

En ole ikinä ymmärtänyt ihmisiä jotka vihjailee toisille jostain. Hyvin harva ymmärtää vihjailuista, jos on jotain sanottavaa se pitää sanoa suoraan. Toisinaan siitä loukkaannutaan toisinaan ei, mutta kun sanoo asiallisesti niin voi ainakin itse olla hyvillä mielin.

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 09:37"]

Ap vastailee: kyllä on hyvinkin tuttu nuori meille, käynyt kylässä useasti, olen hoitanut häntä lapsena useita päiviäkin, olemme läheiset ystävykset, siksi kaikki tämä on tullut niin kummasti puun takaa. Ja tuokin on hassua, että poika ei edes syö harjoittelupaikassaan lounasta. Kehotin häntä syömään siellä, eihän se maksa kuin muutaman euron, kun on opiskelijalounas tarjolla. Mutta on kuulemma liian kallis. Tietenkin, kun laitan ruokaa meillä neljän aikaan, nälkä on hirmuinen ja vetää kaameat satsit. Jos olisikin vieraampi mies, olisi helpompi sanoa tästä kaikesta. Luulin tosiaan tietäväni, mitä saan, mutta toisin kävi. Yleensä olen suorapuheinen ja inhoan juurikin kyräilyä, märehtimistä ja selän takana valitusta. Tämä tilanne nyt on ollut poikkeuksellisen hankala.         :( Mutta talviloman jälkeen aion muuttaa tahtia talossa. Sanon vaikka, että mulla ja miehellä on nyt poikkeuksellisen rankka jakso töissä, ja lapsienkin täytyy rutistaa koulussa ja harrastuksissa, joten nyt tarvitaan tämän hyyryläisen panosta hommiin. Olen mielestäni sanonut aika suoraan, että ruokakauppa on tuossa muutaman sadan metrin päässä, jos ja KUN haluat ostaa itsellesi ruokaa. Olen ottanut häntä mukaan kauppareissulle ja sanonut, että OSTA itsellesikin jotain. No, hänpä laittaa ostoksensa minun koriini. Siis pitää minua äitinään. Ja näin se vain menee. Olen todella uusavuton, kun en saa iskettyä näitä ostoksia hänen omaan kouraansa takaisin. :( Minusta ei vaan ole siihen, joten oma on häpeäni. Toki ei tässä nyt ihan vararikkoon olla ajautumassa, joten en halua liioitellakaan tilannetta. ap

[/quote]

Anna takaisin vaan ne ostokset ja sano että sulla ei nyt valitettavasti ole enempää rahaa kun siihen mitä olet listaasi laittanut. Pahoittelet ja annat takaisin. 

Ainahan voit kysyä yleisesti, että kuinka tiukilla opsikelija nykyään on ja saako hän apua keltään?

Mutta nyt eukko ryhdistäydy! Ei tilanne ole monimutkainen lainkaan vaan te teette siitä sellaisen. =(

Nuorukaisella on sellaiset tavat kuin hän on kotonaan, eli kaveriltasi oppinut. Eli tässä tapauksessa ei käytöstapoja, tilanteentajua lainkaan. Teet jätkälle ison palveluksen, jos puhut hänelle asiat suoraan. Tuollaisella piittaamattomuudella ei elämässä pitkälle pötki. 

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 09:37"]

Ap vastailee: kyllä on hyvinkin tuttu nuori meille, käynyt kylässä useasti, olen hoitanut häntä lapsena useita päiviäkin, olemme läheiset ystävykset, siksi kaikki tämä on tullut niin kummasti puun takaa. Ja tuokin on hassua, että poika ei edes syö harjoittelupaikassaan lounasta. Kehotin häntä syömään siellä, eihän se maksa kuin muutaman euron, kun on opiskelijalounas tarjolla. Mutta on kuulemma liian kallis. Tietenkin, kun laitan ruokaa meillä neljän aikaan, nälkä on hirmuinen ja vetää kaameat satsit. Jos olisikin vieraampi mies, olisi helpompi sanoa tästä kaikesta. Luulin tosiaan tietäväni, mitä saan, mutta toisin kävi. Yleensä olen suorapuheinen ja inhoan juurikin kyräilyä, märehtimistä ja selän takana valitusta. Tämä tilanne nyt on ollut poikkeuksellisen hankala.         :( Mutta talviloman jälkeen aion muuttaa tahtia talossa. Sanon vaikka, että mulla ja miehellä on nyt poikkeuksellisen rankka jakso töissä, ja lapsienkin täytyy rutistaa koulussa ja harrastuksissa, joten nyt tarvitaan tämän hyyryläisen panosta hommiin. Olen mielestäni sanonut aika suoraan, että ruokakauppa on tuossa muutaman sadan metrin päässä, jos ja KUN haluat ostaa itsellesi ruokaa. Olen ottanut häntä mukaan kauppareissulle ja sanonut, että OSTA itsellesikin jotain. No, hänpä laittaa ostoksensa minun koriini. Siis pitää minua äitinään. Ja näin se vain menee. Olen todella uusavuton, kun en saa iskettyä näitä ostoksia hänen omaan kouraansa takaisin. :( Minusta ei vaan ole siihen, joten oma on häpeäni. Toki ei tässä nyt ihan vararikkoon olla ajautumassa, joten en halua liioitellakaan tilannetta. ap

[/quote]

Entä jos kokeilisit sitä, ettet yritä erottaa hänen ostoksiaan/pyykkejään/reviiriään, vaan vuorottelet selkeästi? Tarkoitan siis, että poika ei käy ostamassa vain itselleen, vaan ostaa koko perheelle. (Tietysti harvemmin ja pienemmällä rahalla, kuin perheen muut aikuiset) Yritä saada hänet osaksi perhettä, niin että hän tekisi osansa yhteiseksi hyväksi. Ettei hän olisi vain kuin kämppis, jolla on omat laputetut ruuat ja henkilökohtainen pyykkikori.

Poika voisi esim. hoitaa täydennysostokset, kuten maidot, leivät sun muut. Oikeat ruuat ostat sitten sinä.

Ap edelleen: aika innokkaasti täällä nyt syyllistetään meitä majoittajia. Itsekin syyllistän itseäni. Kuinka suoraan pitäisi sitten sanoa? Olemme sanoneet: ei tarvitse maksaa vuokraa, kunhan osallistut kotitöihin niin kuin muutkin. Olemme sanoneet: huomenna on siivouspäivä, kaikki perheessä siivoavat. Kaveri ei kuitenkaan tee elettäkään, ennen kuin imuri isketään hänen kouraansa. Olemme sanoneet: Ole hyvä, tuossa on kauppa, osta itsellesi ruokaa. Eipä osta. Kieltäydyn enemmästä syyllistämisestä. Tarkoituksemme on ollut vain hyvä. Alussa meille oli tärkeintä, että kaveri viihtyy meillä; ei tullut heti ladeltua töiden listaa eteen. Kuvittelin, että asiat alkavat rullata omalla painollaan ja tuollaisella ystävällisellä sanomisella. No, eivät rullanneet. Emme me tässä nyt niin kauhean väärin ole tehneet, että meitä tarvitsee alkaa aivan kohtuuttomasti mollata. Tällaisia sattuu, näköjään, en osannut varautua. ap

[quote author="Vierailija" time="20.02.2014 klo 08:12"]

Teoriassa kyllä joo. Mulla ja miehellä ei vain riitä sisua sanomaan tälle miehelle - joka on oikein fiksu, mukava ja hyväkäytöksinen - että olisi mukavaa, jos ostaisit jotain ruokaa itsekin - hänellä on tapana tulla kyllä ilmoittamaan, jos esim. leipä on vähissä tai jugurtti loppu ja kysyä, milloin laitatte ruokaa itsekin. Luulin jopa, että hän meillä laittaisi ruokaa ja leipoisi, kun kaveri kehui taitavaksi ruuanlaittajaksi ja leipojaksi. Olemme kyllä hienovaraisesti vihjailleet, esim. kyselleet hänen kuultensa, kukakohan veisi roskat, tyhjentäisi tiskikoneen, ulkoiluttaisi koirat tms. jos meillä kaikilla muilla on iltamenoja. Ei vain tunnu hoksaavan vihjettä millään, vaan täytyy sanoa suoraan: viitsisitkö tyhjentää tiskikoneen? Siihenkin saattaa sanoa: joo kohta, mä käyn ensin lenkillä. Ja sitten lähtee lenkille ilman niitä ulkoilutettavia koiria, joiden kyllä tietää kaipaavan ulkoilutusta joka päivä... :(

[/quote]

Tuota, se on mies: ei sille kannata vihjailla, sanotte ihan suoraan: ma, ke ja to sä viet koiran ulos, ti ja pe käyt kaupassa, tässä on lista, la imuroit ja su hoidat lapsia niin me päästään lenkille. Minkä ihmeen takia ihmiset eivät saa suutaan auki?! Ja sitten itketään kun on niin vaikeaa..

Alkaa kääntyä niin, että ap:ssa on vika. Vika on 22-vuotiaassa, joka loisii toisten luona ilmaiseksi passattavana. TUON IKÄISEN täytyy ymmärtää tällaiset asiat! Mutta tässä tapauksessa kaverisi kasvatus on mennyt pepulleen ja tämä tietysti olisi pitänyt ottaa puheeksi jo parin viikon jälkeen.

Olen sitä mieltä, että anna olla se viimeinen kuukausi. Riita siitä vaan tulee. Ihmisillä on sellainen hassu tapa, että saavutetuista eduista ei luovuta. Kun totut saamaan jotain vaikka oikeudetta, niin suutut, jos se otetaan pois. Sama kuin lainaat jollekin autoa kiltteyttäsi, niin sitten jossain vaiheessa suututaan, kun et lainaakaan. Tai vahdit jonkun lapsia ilman palkkaa, niin lopputuloksena suututaan, kun alatkin kieltäytyä. Helpoin tie on lopettaa se heti alkuunsa.