mistä asioista olet vahingoniloinen?

En tunne vahingoniloa.

Sen vain sanon, että se tuntemanne vahingonilokin voi napsahtaa omaan nilkkaan.

Se kun huomasin, että yläasteen luokkalaiset jotka minua kiusasivat ja naureskelivat että tuosta ihmisestä ei tule mitään, olen heitä paljon fiksumpia tänä päivänä. Suurimalla osalla lapsia monen eri äijän kanssa, ei koulutusta, eikä muutenkaan vaikuta kovin onnelliselta. Minä olen onneksi saanut itselleni maailman ihanimman miehen, omistamme yhteisen asunnon, työpaikat molemmilla ja esikoinen syntyy nyt huhtikuussa :) olen erittäin mielissäni kun saan ylpeänä kävellä tämän erään ohi joka viikko kun kaupan kassalla työskentelee. Ei muka edes tunnista mua. Muahaha :)

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 01:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 23:15"]

Olen vahingoniloinen aina kun kummityttöni äidillä menee huonosti. Harmi vaan ettei usin enää kuule mitään uutisia :D. Kyse niin imbesillistä tyypistä, joka oli aina kateellinen minulle kaikesta ja yritti torpedoida elämääni. Muun muassa kaatoi "vahingossa" punaisen kynsilakkapullon sisällön uudelle valkoiselle kalliille päiväpeitteelleni.... Hups miten se nyt näin meni, istuin tämän päälle ja se olikin auki ja kaatui pitkin pituuttaan ilman että sotki minun housujani kuitenkaan. Vituttaa se kusipää edelleen niin pahasti. ois niin ihanaa jos lukis tän ja tunnistais! Ainaki sen ukko on karmee pettäjäidiootti jonka tekemisistä saa kuulla yhen pikkukaupungin tutuilta.........

[/quote]

Ois hauska tietää, miten oot päätynyt tuollaisen tyypin lapsen kummiksi.

[/quote]

kylläse minuakin ihmetyttää, että aloin hänen lapsensakummiksi. Olin siihen aikaan jotenkin stressaantunut ja muutenkaan osannut pitää huolta omista rajoistani, joten oli helppo kai suostua. Toisaalta olen miettiny, että paras kosto sille naiselle, että lakkasin vaan yhteydenpidon kun lopulta ymmärsin kaiken. En tietenkään ole iloinen, ettei lapsella ole kummia lähellä nyt, mutta sille naiselle aivan oikein, etten nyt sitten ostele lapselle kalliita lahjoja. Niitä ehdin parin vuoden ajan ostaa ja aina kalliita toivelahjoja...... En uskalla mennä hänen luokseen kylään, koska käyttäytyy niin lapsellisesti ja laittaisi tyyliin raidia kahviin tai laksatiiveja ainakin... En myöskään pyydä häntä kylään, koska nyt kun on pari vuotta nainen kerännyt kiukkua minua kohtaan, niin rikkoisi varastaisi tai sotkisi jotain omaisuuttani. 

[/quote]

kuulostaa ihan wt-touhulta. muumit laaksossa, je jep.

Oikein hykertelen vahingon ilosta kun:http://yle.fi/uutiset/breivikin_olot_tutkittiin_-_valitukset_aiheettomia_sanoo_poliisi/7106067

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:14"]

Tätä en ole koskaan voinut kenellekään tunnustaa, mutta tunsin vahingoniloa kun kuulin koulukiusaajani kuolleen autokolarissa. Tiedän, olen hirveä ihminen, mutta päällimmäinen tunne oli että oikeus on tapahtunut.

[/quote]

OT mutta kuulostaa tutulta,mahtoiko kiusaaja olla Turussa ala-asteella joskus 90-luvun lopulla?

Olin apteekissa töissä ja kerran entinen tuttuni, erittäin ilkeä ja inhottava ihminen tuli ostamaan lääkkeet samalla kertaa sekä hiivatulehduksen, että peräpukamien hoitoon. Koskaan ennen en ole ollut yhtä vanhingoniloinen!

Olen vahingoniloinen kun kaveri ensin moralisoi minua jostain, esimerkiksi rahapulasta tai parisuhdekriisistä, ja kärsiikin pian itse samoista ongelmista-

Koin vahingoniloa kun kuulin erään yrityksen joutuvan lopettamaan toimintansa. Tämä yritys oli ensimmäinen työpaikkani nuorena jossa omistaja kohteli minua todella kamalasti. Onneksi sen jälkeen huomasin että on työpaikkoja joissa on normaaleja ihmisiä ja mukava työilmapiiri, se oli aika karsea kokemus työelämästä. Samaten olin vähän vahingoniloinen kun yksi toinen yritys meni konkkaan, sen firman edustajat olivat todella osaamattomia ja töykeitä, yrittivät vieläpä huijata laskutuksessa mutta eivät älynneet, että minä tiesin asioista vähän enemmän kuin he joten homma kariutui siihen. Harmi niille muille jotka siellä oli töissä, mutta muuten ilahduin että meni nurin, mielestäni täysin ansaittu kohtalo niille ilkeille huijareille.

[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 00:11"]

Nyt leimaatte minut kauheaksi idiootiksi, mutta olen iloinen siitä, että "ystäväni" äiti kuoli.

Tämä "ystävä" torpedoi elämääni 30 vuoden ajan! (valitettavasti en tajunnut päästää hänestä irti ennen). Koko ajan vähätteli ja "alisti" minua, haukkui vaatteeni, painoni, miehet joiden kanssa seurustelin, musiikkimakuni, ruuanlaittotaitoni, sisustukseni ym ym. Aina minussa oli jotain vikaa. Esim. kun olin leiponut hyvää piirakkaa porukalle niin tämän "ystävän" kommentti oli, että "Sanotaan näin, että Mira ei ole kyllä mikään ruuanlaittaja, mutta..."

Lisäksi tämä "ystävä" meni vara-avaimilla asuntooni baarista bongaamiensa tuttujen kanssa jatkoille, kun minä olin ulkomailla!! Ja vielä valehteli jäätyään kiinni.

Lisäksi haukkui minut kaikille tutuillemme. Kaikkia ilkeyksiä teki yli 30 vuotta. Onneksi vihdoin pääsin hänestä eroon ja olin oikeasti vahingoniloinen kuultuani hänen äitinsä kuolemasta. Saipahan tämäkin ylimielinen tyyppi ansionsa mukaan!

[/quote]

Jotenkin kieroutunut logiikka sinulla. Ymmärtäisin että tyyppi sai ansionsa mukaan,jos hänelle itselleen olisi sattunut jotain,mutta mitä pahaa sen äiti oli tehnyt että ansaitsi kuolla?

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:22"]

En tunne vahingoniloa.

Sen vain sanon, että se tuntemanne vahingonilokin voi napsahtaa omaan nilkkaan.

[/quote]

Niinpä niin.

En itsekään yleisesti ottaen halua muille mitään pahaa, mutta miksei olo joskus voisi tuntua hiukan vahingoniloiselta, kun joku ns. "saa ansiosta mukaan".

Voi se myös olla esimerkiksi sääliä tai ylenkatsetta, tai jopa tunteettomuutta kuten mulla usein, mutta ovatko ne sitten jotenkin kiltimpiä vaihtoehtoja?

Iloitsen jo etukäteen siitä, kun idioottipomoni firmalla alkaa mennä huonosti. Syy on siis se, että hän on omalla käytöksellään karkottanut kaikki osaavat tyypit pois projekteista.

En ole vahingoniloinen. Joskus kyllä toivon itsekseni, että kumpa tuokin saisi opetuksen tms. mutta sitten jos niin käy niin hyvin nopeasti alan empaattiseksi ja lohduttavaksi, vaikka tyyppi olisikin saanut ansionsa mukaisesti. 

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 19:17"]

Myönnän, että olin erittäin vahingoniloinen kun kuulin erään luotaantyöntävän paskiaisen jäävän työttömäksi.Hän nimittäin korosti aina sitä, kuinka minä olen työtön luuseri, kun hän sentään käy töissä!

[/quote]Jaa onkohan kukaan oikeasti korostanut, että olet työtön luuseri. Taitaa olla imien korviesi välissä.

[/quote]

Aina kun sai viinaa päähän, niin alkoi vittuilemaan ja mielellään minulle koska olin työtön, joten kyllä. Huusi joskus muiden ihmisten kuullen, että menisit sinäkin laiskapaska töihin siitä! Tai sitten meillä kaikilla oli joku joukkohypnoosi....

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 19:47"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 19:17"]

Myönnän, että olin erittäin vahingoniloinen kun kuulin erään luotaantyöntävän paskiaisen jäävän työttömäksi.Hän nimittäin korosti aina sitä, kuinka minä olen työtön luuseri, kun hän sentään käy töissä!

[/quote]Jaa onkohan kukaan oikeasti korostanut, että olet työtön luuseri. Taitaa olla imien korviesi välissä.

[/quote]

Aina kun sai viinaa päähän, niin alkoi vittuilemaan ja mielellään minulle koska olin työtön, joten kyllä. Huusi joskus muiden ihmisten kuullen, että menisit sinäkin laiskapaska töihin siitä! Tai sitten meillä kaikilla oli joku joukkohypnoosi....

[/quote]On ilman muuta olemassa tuollainen kollektiivinen hypnoosi. Ei ole olemassakaan tässä maassa sellaista työssä käyvää ihmistä joka halveksisi työttömiä. Se on suuri vale. Missään ei lue mitään siihen viittaavaakaan. Ei edes suomi24:lla

Olen vahingoniloinen aina silloin, kun joku hörhöuskovainen aviopari eroaa.

Olen vahingoniloinen aina silloin, kun joku hörhöuskovainen aviopari eroaa.

Tunnen vahingoniloa jos joku on oikein tyhmä ihminen. Ajattelen, että onneksi on minuakin tyhmempiä. 

Kun kuulin, että narsisti koulukiusaaja yläasteelta ja lukiosta on nykyään kouluttamaton, liikalihava, kahden lapsen yh, joka mainostaa palvelujaan "empaattisena kanssaihmisenä ja elämänkoulua käyneenä kuuntelijana".

Vahingonilo on aidointa iloa, sillä siihen ei liity tippaakaan kateutta.

Kyllähän se mieltä lämmittää kun joku huonosti käyttäytyvä saa ansionsa mukaan. Kun esimerkiksi törkeän ohituksen tehnyt ajaa seuraavassa mutkassa vastaan tulevan poliisin tutkaan, niin kyllä se todellakin lämittää mieltä.

Tunnen vahingoniloa, kun ylpeät ja itserakkaat ihmiset vanhenevat ja rupsahtavat.