mistä asioista olet vahingoniloinen?
Kommentit (87)
Olen vahingoniloinen siitä, että ne ala-asteen "parempien perheiden" luokkakaverit on hanttihommissa/työttöminä eivätkä ole päässeet opiskelemaan. Minä, duunariyh:n lapsi, jota aina vähän katsottiin alaspäin, olen 25-vuotiaana vakituisessa työpaikassa mahtavilla etenemismahdollisuuksilla.
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:14"]Tätä en ole koskaan voinut kenellekään tunnustaa, mutta tunsin vahingoniloa kun kuulin koulukiusaajani kuolleen autokolarissa. Tiedän, olen hirveä ihminen, mutta päällimmäinen tunne oli että oikeus on tapahtunut.
[/quote[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:36"]Se kun huomasin, että yläasteen luokkalaiset jotka minua kiusasivat ja naureskelivat että tuosta ihmisestä ei tule mitään, olen heitä paljon fiksumpia tänä päivänä. Suurimalla osalla lapsia monen eri äijän kanssa, ei koulutusta, eikä muutenkaan vaikuta kovin onnelliselta. Minä olen onneksi saanut itselleni maailman ihanimman miehen, omistamme yhteisen asunnon, työpaikat molemmilla ja esikoinen syntyy nyt huhtikuussa :) olen erittäin mielissäni kun saan ylpeänä kävellä tämän erään ohi joka viikko kun kaupan kassalla työskentelee. Ei muka edes tunnista mua. Muahaha :)
[/quote] Ole onnellinen vielä kun pystyt. Voi olla että vahingoilosi käy vielä jonain päivänä omaan nilkkaan. Just saying!
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:22"]En tunne vahingoniloa.
Sen vain sanon, että se tuntemanne vahingonilokin voi napsahtaa omaan nilkkaan.
[/quote]Miten? Erosin kun mies alkoi puhua että perhe vie kaikki hänen rahansa. No herran jestas, tuossa on ovi, lähde nauttimaan rahoistasi. Asui vuoden yksikseen eikä sitä rahaa näyttänyt olevan senkään vertaa kuin ennen, ei ainakaan ostanut enää Stokkalta vaatteitaan. Sitten tapasi nyxän ja loppui kaikki ostaminen ja lomailu, nyxällä on kallis maku. Torkkupeitto 200 euroa, viinilasi 1kpl 30 egee. Nyxän teineille vaatteet ja laitteet. Tunnen välillä pientä vahingoniloa eikä siitä ole haittaa kenellekään. Itsellä rahat riittävät loistavasti mutta en olekaan siivooja kuten nyxä.
Joskus olin kun kaveri nuorena feidasi, olimme lähdössä yhdessä erääseen tapahtumaan vähän kauemmas. Kyselin että millä mennään ja 'aloitellaanko' yhdessä vaikka meillä, vastasi vain että "menee xXx kyydillä". Olin ihan hoomoilasena että niin yhdessähän oltiin menossa ja liput ostettu, päätti jättää kaverinsa ja mennä toisella kyydillä kun ihastuksensa piti olla samassa autossa. Paha vaan että minäkin tunsin tämän ihastuksen kohteen ja laitoin poijjalle viestiä viattomana että ootko tulossa tapahtumaan x ja aijaa millä oot matkassa, tarkoituksena oli että poika kysyisi jos mäkin mahtuisin samaan autoon kun "kaveri" ei voinut mulle paikkaa kysyä vaikka autossa oli tyhjää. Kävi ilmi että oli päättänytkin vaihtaa kulkumuotoa ja tulla omalla autolla ja tarjos kyytiä. Hahahaha, kyllä kaverin meni vaikeaksi kun laitoin viestiä että aha, no nähdään sielä, tuun *ihastuksen nimi* kyydillä vaikka.
Sekava selostus mutta vieläkin lämmittää mieltä.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 16:56"]
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 00:22"]En tunne vahingoniloa. Sen vain sanon, että se tuntemanne vahingonilokin voi napsahtaa omaan nilkkaan. [/quote]Miten? Erosin kun mies alkoi puhua että perhe vie kaikki hänen rahansa. No herran jestas, tuossa on ovi, lähde nauttimaan rahoistasi. Asui vuoden yksikseen eikä sitä rahaa näyttänyt olevan senkään vertaa kuin ennen, ei ainakaan ostanut enää Stokkalta vaatteitaan. Sitten tapasi nyxän ja loppui kaikki ostaminen ja lomailu, nyxällä on kallis maku. Torkkupeitto 200 euroa, viinilasi 1kpl 30 egee. Nyxän teineille vaatteet ja laitteet. Tunnen välillä pientä vahingoniloa eikä siitä ole haittaa kenellekään. Itsellä rahat riittävät loistavasti mutta en olekaan siivooja kuten nyxä.
[/quote]
No katsopas, millaisen miehen karma sinulle toi... Tai missä rakkaus tai sinusta syvästi välittävä mies luuraakaan... vain mietiskelen tässä.
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:36"]En ole kauhean vahingoniloinen tyyppi mutta pakko myöntää että tunsin vahingoniloa kun katsoin näiden mimmien naamoja.
Olet sairas ihminen.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:00"]Joskus olin kun kaveri nuorena feidasi, olimme lähdössä yhdessä erääseen tapahtumaan vähän kauemmas. Kyselin että millä mennään ja 'aloitellaanko' yhdessä vaikka meillä, vastasi vain että "menee xXx kyydillä". Olin ihan hoomoilasena että niin yhdessähän oltiin menossa ja liput ostettu, päätti jättää kaverinsa ja mennä toisella kyydillä kun ihastuksensa piti olla samassa autossa. Paha vaan että minäkin tunsin tämän ihastuksen kohteen ja laitoin poijjalle viestiä viattomana että ootko tulossa tapahtumaan x ja aijaa millä oot matkassa, tarkoituksena oli että poika kysyisi jos mäkin mahtuisin samaan autoon kun "kaveri" ei voinut mulle paikkaa kysyä vaikka autossa oli tyhjää. Kävi ilmi että oli päättänytkin vaihtaa kulkumuotoa ja tulla omalla autolla ja tarjos kyytiä. Hahahaha, kyllä kaverin meni vaikeaksi kun laitoin viestiä että aha, no nähdään sielä, tuun *ihastuksen nimi* kyydillä vaikka.
Sekava selostus mutta vieläkin lämmittää mieltä.
[/quote]
Miksi alapeukku?
[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 01:31"]
[quote author="Vierailija" time="17.02.2014 klo 00:11"]
Nyt leimaatte minut kauheaksi idiootiksi, mutta olen iloinen siitä, että "ystäväni" äiti kuoli.
Tämä "ystävä" torpedoi elämääni 30 vuoden ajan! (valitettavasti en tajunnut päästää hänestä irti ennen). Koko ajan vähätteli ja "alisti" minua, haukkui vaatteeni, painoni, miehet joiden kanssa seurustelin, musiikkimakuni, ruuanlaittotaitoni, sisustukseni ym ym. Aina minussa oli jotain vikaa. Esim. kun olin leiponut hyvää piirakkaa porukalle niin tämän "ystävän" kommentti oli, että "Sanotaan näin, että Mira ei ole kyllä mikään ruuanlaittaja, mutta..."
Lisäksi tämä "ystävä" meni vara-avaimilla asuntooni baarista bongaamiensa tuttujen kanssa jatkoille, kun minä olin ulkomailla!! Ja vielä valehteli jäätyään kiinni.
Lisäksi haukkui minut kaikille tutuillemme. Kaikkia ilkeyksiä teki yli 30 vuotta. Onneksi vihdoin pääsin hänestä eroon ja olin oikeasti vahingoniloinen kuultuani hänen äitinsä kuolemasta. Saipahan tämäkin ylimielinen tyyppi ansionsa mukaan!
[/quote]
Jotenkin kieroutunut logiikka sinulla. Ymmärtäisin että tyyppi sai ansionsa mukaan,jos hänelle itselleen olisi sattunut jotain,mutta mitä pahaa sen äiti oli tehnyt että ansaitsi kuolla?
[/quote]
Enitenhän jonkun kuolema kuitenkin koskettaa jäljelle jääneitä. Sikäli "ymmärrän" logiikan. Se äiti nyt kuoli, ei riipu mitenkään kirjoittajan tunteista. Sitten voisi pitää kieroutuneena ja pahempanakin, jos olisi tappanut äidin saadakseen kaverinsa surulliseksi.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:00"]Joskus olin kun kaveri nuorena feidasi, olimme lähdössä yhdessä erääseen tapahtumaan vähän kauemmas. Kyselin että millä mennään ja 'aloitellaanko' yhdessä vaikka meillä, vastasi vain että "menee xXx kyydillä". Olin ihan hoomoilasena että niin yhdessähän oltiin menossa ja liput ostettu, päätti jättää kaverinsa ja mennä toisella kyydillä kun ihastuksensa piti olla samassa autossa. Paha vaan että minäkin tunsin tämän ihastuksen kohteen ja laitoin poijjalle viestiä viattomana että ootko tulossa tapahtumaan x ja aijaa millä oot matkassa, tarkoituksena oli että poika kysyisi jos mäkin mahtuisin samaan autoon kun "kaveri" ei voinut mulle paikkaa kysyä vaikka autossa oli tyhjää. Kävi ilmi että oli päättänytkin vaihtaa kulkumuotoa ja tulla omalla autolla ja tarjos kyytiä. Hahahaha, kyllä kaverin meni vaikeaksi kun laitoin viestiä että aha, no nähdään sielä, tuun *ihastuksen nimi* kyydillä vaikka. Sekava selostus mutta vieläkin lämmittää mieltä. [/quote] Miksi alapeukku?
[/quote]
Olit niin iloinen toisen ihastukseen sotkeutumisesta. En kaveeraisi tuollaisten kanssa.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:08"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:00"]Joskus olin kun kaveri nuorena feidasi, olimme lähdössä yhdessä erääseen tapahtumaan vähän kauemmas. Kyselin että millä mennään ja 'aloitellaanko' yhdessä vaikka meillä, vastasi vain että "menee xXx kyydillä". Olin ihan hoomoilasena että niin yhdessähän oltiin menossa ja liput ostettu, päätti jättää kaverinsa ja mennä toisella kyydillä kun ihastuksensa piti olla samassa autossa. Paha vaan että minäkin tunsin tämän ihastuksen kohteen ja laitoin poijjalle viestiä viattomana että ootko tulossa tapahtumaan x ja aijaa millä oot matkassa, tarkoituksena oli että poika kysyisi jos mäkin mahtuisin samaan autoon kun "kaveri" ei voinut mulle paikkaa kysyä vaikka autossa oli tyhjää. Kävi ilmi että oli päättänytkin vaihtaa kulkumuotoa ja tulla omalla autolla ja tarjos kyytiä. Hahahaha, kyllä kaverin meni vaikeaksi kun laitoin viestiä että aha, no nähdään sielä, tuun *ihastuksen nimi* kyydillä vaikka. Sekava selostus mutta vieläkin lämmittää mieltä. [/quote] Miksi alapeukku?
[/quote]
Olit niin iloinen toisen ihastukseen sotkeutumisesta. En kaveeraisi tuollaisten kanssa.
[/quote]
Ehh. Kaveri feidasi mut lippujeni kanssa kotipaikkakunnalle koska ajatteli pääsevänsä puoleksitunniksi ihastuksensa kanssa samaan autoon. Viis ystävistä. Totta helvetissä olin vahingoniloinen kun sai maistaa omaa lääkettään, luulisi monen vuoden ystävyyden menevän ihastuksen edelle. Varsinkin kun autossa olisi ollut minullekkin tilaa mutta ei halunnut pyytää ettei joutuisi jakamaan huomiota.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:00"]Joskus olin kun kaveri nuorena feidasi, olimme lähdössä yhdessä erääseen tapahtumaan vähän kauemmas. Kyselin että millä mennään ja 'aloitellaanko' yhdessä vaikka meillä, vastasi vain että "menee xXx kyydillä". Olin ihan hoomoilasena että niin yhdessähän oltiin menossa ja liput ostettu, päätti jättää kaverinsa ja mennä toisella kyydillä kun ihastuksensa piti olla samassa autossa. Paha vaan että minäkin tunsin tämän ihastuksen kohteen ja laitoin poijjalle viestiä viattomana että ootko tulossa tapahtumaan x ja aijaa millä oot matkassa, tarkoituksena oli että poika kysyisi jos mäkin mahtuisin samaan autoon kun "kaveri" ei voinut mulle paikkaa kysyä vaikka autossa oli tyhjää. Kävi ilmi että oli päättänytkin vaihtaa kulkumuotoa ja tulla omalla autolla ja tarjos kyytiä. Hahahaha, kyllä kaverin meni vaikeaksi kun laitoin viestiä että aha, no nähdään sielä, tuun *ihastuksen nimi* kyydillä vaikka. Sekava selostus mutta vieläkin lämmittää mieltä. [/quote] Miksi alapeukku? [/quote] Olit niin iloinen toisen ihastukseen sotkeutumisesta. En kaveeraisi tuollaisten kanssa. [/quote] Ehh. Kaveri feidasi mut lippujeni kanssa kotipaikkakunnalle koska ajatteli pääsevänsä puoleksitunniksi ihastuksensa kanssa samaan autoon. Viis ystävistä. Totta helvetissä olin vahingoniloinen kun sai maistaa omaa lääkettään, luulisi monen vuoden ystävyyden menevän ihastuksen edelle. Varsinkin kun autossa olisi ollut minullekkin tilaa mutta ei halunnut pyytää ettei joutuisi jakamaan huomiota.
[/quote]
No, minä kyllä ystävänä soisin sen ystävälleni. Mutta ehkei sun ystävyytesi kestä itsesi toiselle sijalle asettamista, ettei toinen vaan pariudu.
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:23"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:18"]
[quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:11"][quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:08"] [quote author="Vierailija" time="06.12.2014 klo 17:00"]Joskus olin kun kaveri nuorena feidasi, olimme lähdössä yhdessä erääseen tapahtumaan vähän kauemmas. Kyselin että millä mennään ja 'aloitellaanko' yhdessä vaikka meillä, vastasi vain että "menee xXx kyydillä". Olin ihan hoomoilasena että niin yhdessähän oltiin menossa ja liput ostettu, päätti jättää kaverinsa ja mennä toisella kyydillä kun ihastuksensa piti olla samassa autossa. Paha vaan että minäkin tunsin tämän ihastuksen kohteen ja laitoin poijjalle viestiä viattomana että ootko tulossa tapahtumaan x ja aijaa millä oot matkassa, tarkoituksena oli että poika kysyisi jos mäkin mahtuisin samaan autoon kun "kaveri" ei voinut mulle paikkaa kysyä vaikka autossa oli tyhjää. Kävi ilmi että oli päättänytkin vaihtaa kulkumuotoa ja tulla omalla autolla ja tarjos kyytiä. Hahahaha, kyllä kaverin meni vaikeaksi kun laitoin viestiä että aha, no nähdään sielä, tuun *ihastuksen nimi* kyydillä vaikka. Sekava selostus mutta vieläkin lämmittää mieltä. [/quote] Miksi alapeukku? [/quote] Olit niin iloinen toisen ihastukseen sotkeutumisesta. En kaveeraisi tuollaisten kanssa. [/quote] Ehh. Kaveri feidasi mut lippujeni kanssa kotipaikkakunnalle koska ajatteli pääsevänsä puoleksitunniksi ihastuksensa kanssa samaan autoon. Viis ystävistä. Totta helvetissä olin vahingoniloinen kun sai maistaa omaa lääkettään, luulisi monen vuoden ystävyyden menevän ihastuksen edelle. Varsinkin kun autossa olisi ollut minullekkin tilaa mutta ei halunnut pyytää ettei joutuisi jakamaan huomiota.
[/quote]
No, minä kyllä ystävänä soisin sen ystävälleni. Mutta ehkei sun ystävyytesi kestä itsesi toiselle sijalle asettamista, ettei toinen vaan pariudu.
[/quote]
Provoat vissiin vaan. Hyvää itsenäisyyspäivää, keksi meille joku hyvä trolli viihdykkeeksi
Olen vahingon iloinen kun entiset "kaverit" yläaste ja lukio ajoilta saavat lapsia ja ovat parisuhteessa huonojen miesten kanssa. Suurin osa näistä henkilöistä ovat täysiä p*askoja,joten on ihana lukea heidän päivityksiään suunnilleen:"rahat ei riitä","tää penska vie liikaa aikaa/rahaa","En kerkeä nähdä kavereita","Mies pettää","Mies ei tee kotitöitä" Samalla itse tienaan,seurustelen ihanan miehen kanssa,matkustelen sekä nään ystäviä päivittäin.
Joskus salaa naurattaa töissä kun "urheilulliset ja timmit" työkaverit on koko ajan sairaina. On flunssaa, ja köhää, ja selkä jumissa, ja stressiä ja voi voi. En tiedä onko se vahingoniloa oikeastaan, enemmänkin iloitsen siitä että olen itse tosi terve ja loistokunnossa (vaikka ylipainoinen) eikä koskaan satu minnekään, enkä välitä työasioista niin et stressaisin.
Muhaahahaa jokaselle vah iloselle.
Niin no onhan se tietty väärin koittaa tutustua ihastukseen ystävän kustannuksella, mutta itse ymmärtäisin, että ihastus menee tuollaisessa tilanteessa edelleni, jos ystävyytemme nimenomaan on monivuotista. Silloin ei ole uhkana, että se tuollaiseen kaatuu. Ymmärtäisin hyvinkin, ellei kyse sitten ollut ihan pilipali-ihastuksesta, mutta mistäpä sen ulkopuolinen taas tietäisi.
Tunnen vahingoniloa siitä, että entinen koulukiusaajani - hemmoteltu pissisprinsessa - sai alle parikymppisenä lapsen ja joutui yksinhuoltajaksi. Lapsi on lihava ja vähän hidasälyinen.
Harvoin. Tosin noille liikenteessä vaaratilanteita aiheuttaville kaahareille toivon mielessäni joskus ulosajoa tieltä. Ja olink kieltämättä vahingoniloinen, kun eräs minulle työelämässä vahinkoa yrittänyt yrittäjäkollega oli myöhemmin sellaisessa asemassa, että hänen yrityksensä oli minun tilauksistani riippuvainen. Pieni jännitys teki hänelle hyvää ;)
Olen vahingoniloinen kun entisellä luokkakaverilla on ei niin nätti lapsi, eli suorastaan ruma. Itse hän oli pikku kylän kaunotar ja käytös oli sen mukaista ja muutenkin lellitty. Sai hän esim. opettajiltakin parempia numeroita ulkonäkönsä vuoksi (tämä oli tietysti opettajan häpeä). Esim. samalla vastauksella, hän vielä lunttasi sen, sai enemmän pisteitä. Opettajalta tätä kysyttiin, vastaus oli että pärstäkertoimella.
Kuulostan varmasti lapselliselta, mutta ei kai sekään ole sen fiksumpaa että ulkonäkö antaa oikeuden käyttäytyä huonosti muita kohtaan. Mutta voihan siinä niinkin käydä että tästä tyttölapsesta tulee vanhemmiten nätti...
[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 21:37"]En tosiaankaan halua olla vahingoniloinen yhtään mistään. Kaikki ikävät ajatukset ja teot kääntyvät jossain vaiheessa itseä vastaan.
[/quote] Tämä on totta!