mistä asioista olet vahingoniloinen?

up

Olen vahingoniloinen, kun ajan entisen kauhean työpaikkani ohi ja huomaan, että puljun pihassa on vain paskiaispomon auto eikä asiakkaita näy mailla halmeilla :)

[quote author="Vierailija" time="13.02.2014 klo 19:18"]

Olen jossakin määrin vahingoniloinen. Eniten vahingoniloa minussa aiheuttavat lapsiperheiden ongelmat.

[/quote]

Taidat olla tahattomasti lapseton tai ainakin katkeroitunut lapsettomuudestasi?

erosin 10v. sitten ensirakkaudestani, ja ikävöin häntä monta vuotta eron jälkeen ja kerroin kuinka ainutlaatuisena häntä pidin... exä oli sitä meiltä, että hän ei enää kaipaa minua ja viimeisen 10v. aikana on seurustellut aina vähän aikaa jonkun tytön kanssa ja eronnut muutamien kuukausien jälkeen. aloin itse seurustella, ja nyt olen naimisissa. nykyisin exä on yksin ja nykyiselle miehelleni exä on sanonut muun muassa, että tekisi mitä tahansa, että saisi minut tulemaan takaisin. buhahhahhhahahhha

Olin lähijunassa ja sinne tuli tarkastajat. Vastapäätä minua istui "angstisen näköinen gootti teini" jolla oli luurit päässä. Tarkastaja koputti hänen olkaansa että matkaliput. Vieressäni istui kaksi n.45v puku miestä jotka naureskelivat keskenään. "Kiinni jäi tuokin pummilla kulkeva häirikkö!" Kappas vain, teinillä olikin matkakortti, mutta mitenkäs puku miesten laita oli? Pummilla kulkivat ja vielä kehtasivat ilkkua toista! Siinä oli kyllä monella hyvin vahingon iloinen ilme myös minulla :D

Vähän riippuu. Jos minulla on huono olla, olen vahingoniloinen ja on kivaa kuin muillakin menee paskasti, sorrun myös helposti juoruiluun (tosin mietin usein kaksi kertaa lähdenkö mukaan). Jos taas on hyvä olla, olen hyvinkin armollinen muita kohtaan ja puolustan jos joku jauhaa jostain paskaa ja herkuttelee tämän epäonnella.

Niin että kumpi sitten olen. Mjaa.

Mulla tuli niiiin hyvä mieli kun mun kaveri lihoi ja turpos kunnolla pillerit aloitettuaan. On aina ollut ihan tikku ja vähätellyt siksi vähänkään tukevia ihmisiä (esim. itsellä oli bmi 21 ja hänestä olin selkeästi läski...). Itse taas laihduin hänen entisiin mittoihin kun samalla hän tuskasteli housujen löytämistä turbotakamuksensa kanssa :) ai hitto miten ihanaa oli ehdottaa hänelle vaatesovituksessa että kannattais varmaan kokeilla isompaa kokoa.

Kaverini petti avomiestään kuukausitolkulla peuhaten miehensä opiskelukaverin kanssa miehen ollessa viikot armeijassa. Ei edes hävennyt yhtään, vaan kertoi "panokaveristaan" rehentelevään tyyliin omille kavereilleen. Avomies ei saanut koskaan tietää, mutta sitten saapui päivä, kun kyseinen nainen sai avomiehensä rysän päältä kiinni toisen naisen kanssa ja oli aivan pohjattoman järkyttynyt. Myötäelin ja kuuntelin lohduttajana kaverini tilitystä pettäjämiehestään, mutta rehellisesti sanottuna olin kyllä pääosin vahingoniloinen.

Olin vahingoniloinen kun eräs ääliömies joutui nalkkiin kun vaimo pamahti paksuksi.

Olen vahngoniloinen siiitä kuinka noloja bloggaajia palautetaan aika-ajoin takaisin maanpinnalle. Ahh sitä tunnetta <3

Olen vahingoniloinen aina kun kummityttöni äidillä menee huonosti. Harmi vaan ettei usin enää kuule mitään uutisia :D. Kyse niin imbesillistä tyypistä, joka oli aina kateellinen minulle kaikesta ja yritti torpedoida elämääni. Muun muassa kaatoi "vahingossa" punaisen kynsilakkapullon sisällön uudelle valkoiselle kalliille päiväpeitteelleni.... Hups miten se nyt näin meni, istuin tämän päälle ja se olikin auki ja kaatui pitkin pituuttaan ilman että sotki minun housujani kuitenkaan. Vituttaa se kusipää edelleen niin pahasti. ois niin ihanaa jos lukis tän ja tunnistais! Ainaki sen ukko on karmee pettäjäidiootti jonka tekemisistä saa kuulla yhen pikkukaupungin tutuilta.........

Oon ehkä vähän vahingoniloinen, kun muutamat kaverit on lihoneet seurustelun aloitettuaan melko lyhyessäkin ajassa ja itse olen vielä kahden vuoden jälkeen samoissa mitoissa.

Eräs tuttuni taas petti kumppaniaan useaan otteeseen ja ensimmäisestä tapauksesta kumppani sai tietää, mutta seuraavista ei ainakaan tarkoituksella kerrottu. Olinkin melko vahingoniloinen, kun tuttuni kumppani sitten jätti tämän toisen naisen takia ja tämä tuttuni itki ja parkui, miten häntä ei rakasteta ja kuinka yksinäinen on.

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 23:15"]

Olen vahingoniloinen aina kun kummityttöni äidillä menee huonosti. Harmi vaan ettei usin enää kuule mitään uutisia :D. Kyse niin imbesillistä tyypistä, joka oli aina kateellinen minulle kaikesta ja yritti torpedoida elämääni. Muun muassa kaatoi "vahingossa" punaisen kynsilakkapullon sisällön uudelle valkoiselle kalliille päiväpeitteelleni.... Hups miten se nyt näin meni, istuin tämän päälle ja se olikin auki ja kaatui pitkin pituuttaan ilman että sotki minun housujani kuitenkaan. Vituttaa se kusipää edelleen niin pahasti. ois niin ihanaa jos lukis tän ja tunnistais! Ainaki sen ukko on karmee pettäjäidiootti jonka tekemisistä saa kuulla yhen pikkukaupungin tutuilta.........

[/quote]

Ois hauska tietää, miten oot päätynyt tuollaisen tyypin lapsen kummiksi.

Olen iloinen että exäni elämä ei ole kunnossa. Laiminlöi parisuhdetta ja lapsiamme vuosikaudet, koki perheen haittana ja uralla etenemisen esteenä. Nyt on vapaus luoda uraa ja tulla onnelliseksi ja kerryttää varallisuutta mutta ei se mennytkään niin. Tunnen saavani henkistä hyvitystä kaikista kärsimyksistäni.

Nyt leimaatte minut kauheaksi idiootiksi, mutta olen iloinen siitä, että "ystäväni" äiti kuoli.

Tämä "ystävä" torpedoi elämääni 30 vuoden ajan! (valitettavasti en tajunnut päästää hänestä irti ennen). Koko ajan vähätteli ja "alisti" minua, haukkui vaatteeni, painoni, miehet joiden kanssa seurustelin, musiikkimakuni, ruuanlaittotaitoni, sisustukseni ym ym. Aina minussa oli jotain vikaa. Esim. kun olin leiponut hyvää piirakkaa porukalle niin tämän "ystävän" kommentti oli, että "Sanotaan näin, että Mira ei ole kyllä mikään ruuanlaittaja, mutta..."

Lisäksi tämä "ystävä" meni vara-avaimilla asuntooni baarista bongaamiensa tuttujen kanssa jatkoille, kun minä olin ulkomailla!! Ja vielä valehteli jäätyään kiinni.

Lisäksi haukkui minut kaikille tutuillemme. Kaikkia ilkeyksiä teki yli 30 vuotta. Onneksi vihdoin pääsin hänestä eroon ja olin oikeasti vahingoniloinen kuultuani hänen äitinsä kuolemasta. Saipahan tämäkin ylimielinen tyyppi ansionsa mukaan!

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 23:43"]

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 23:15"]

Olen vahingoniloinen aina kun kummityttöni äidillä menee huonosti. Harmi vaan ettei usin enää kuule mitään uutisia :D. Kyse niin imbesillistä tyypistä, joka oli aina kateellinen minulle kaikesta ja yritti torpedoida elämääni. Muun muassa kaatoi "vahingossa" punaisen kynsilakkapullon sisällön uudelle valkoiselle kalliille päiväpeitteelleni.... Hups miten se nyt näin meni, istuin tämän päälle ja se olikin auki ja kaatui pitkin pituuttaan ilman että sotki minun housujani kuitenkaan. Vituttaa se kusipää edelleen niin pahasti. ois niin ihanaa jos lukis tän ja tunnistais! Ainaki sen ukko on karmee pettäjäidiootti jonka tekemisistä saa kuulla yhen pikkukaupungin tutuilta.........

[/quote]

Ois hauska tietää, miten oot päätynyt tuollaisen tyypin lapsen kummiksi.

[/quote]

kylläse minuakin ihmetyttää, että aloin hänen lapsensakummiksi. Olin siihen aikaan jotenkin stressaantunut ja muutenkaan osannut pitää huolta omista rajoistani, joten oli helppo kai suostua. Toisaalta olen miettiny, että paras kosto sille naiselle, että lakkasin vaan yhteydenpidon kun lopulta ymmärsin kaiken. En tietenkään ole iloinen, ettei lapsella ole kummia lähellä nyt, mutta sille naiselle aivan oikein, etten nyt sitten ostele lapselle kalliita lahjoja. Niitä ehdin parin vuoden ajan ostaa ja aina kalliita toivelahjoja...... En uskalla mennä hänen luokseen kylään, koska käyttäytyy niin lapsellisesti ja laittaisi tyyliin raidia kahviin tai laksatiiveja ainakin... En myöskään pyydä häntä kylään, koska nyt kun on pari vuotta nainen kerännyt kiukkua minua kohtaan, niin rikkoisi varastaisi tai sotkisi jotain omaisuuttani. 

Pieni vahingonilo minussa heräsi, kun eräs kaverini jaksoi vähätellä lähihoitajan tutkintoani ja korosti että itse oli korkeasti koulutettu (amk-tutkinto). Viime vuonna kun valmistuin, olen siitä asti ollut töissä, mutta kaverini ei ole vieläkään saanut töitä.

Olen vahingoniloinen aina kun joku elämäntapatyötön kertoo jo ennen kuun puoliväliä ettei rahaa ole enää edes ruokaan.

Kun vaikka jostai henkilöstä leviää intiimejä kuvia. Taai sit jos jollai on paljon liikakiloja

olen ehkä iian usein vahingoniloinen....

esim.

eräs miespuolinen tuttuni lakkasi pitämästä yhteyttä kun alkoi seurustelemaan. emme olleet läheisiä mutta kavereita kumminkin, ja tutustuimme kun asuimme kaukana toisistamme, ja sitten muutin yön perässä hänen paikkakunnalleen jossa en tuntenut ketään. oletin toki että hänestä olisi joskus seuraa ym ja kovasti lupailikin mutta alkoi sitten seukkaamaan. tästä nyt 3 vuotta ja kertaakaan emme ole tavanneet. pari kertaa kysynyt facessa miten menee ja jotain että hei nähdään pian, häellä on vain ollut kiireitä. wtf? asumme muutaman kilometrin päässä toisistamme...   joka tapauksessa facesta näen että meni naimisiin keskinkertaisen näköisen naisen kanssa (joo, väärin arvottaa ihmisiä tai omaa sukupuolta ulkonäön perusteella...) ja saiavt vaivat vajaa vuosi sitten ja vauva on tosi ruma. ikävä sanoa noin vauvastakin mutta joo. mies itse myös lihonut, aiemmin oli hottis (mutta meillä ei ollut mitään flirttiä tms, olin itse varattu kun tutustuimme). olen siis vahingoniloinen että tällä "kaverilla" on ruma perhe....öh.

olen vahingoniloinen että kaverini joka meni pikanaimisiin muka täydellisen miehen kanssa kärsiikin nyt vähän kun mies on työnarkomaani ja masentunut. tavallaan toki mulal on myös empatiaa, mutta menivät naimisiin naisen painostuksesta. toki näitä ongelmia voi olla avioliitossakin enkä tarkoita että eroavat näiden vuoksi. mies on aika hyvätuloinen ja rahankäyttö ym. "meininki" on myös tarrunut ystävääni ja se ärsyttää myös, he kustvat usein mieheni ja minut yhdessä ulos ja haluavat mennä tosi kalliisiin paikkoihin, joihin meillä ei oikeen olisi varaa. mutta jos sanoisin että ei ole varaa niin kaverini mies tarjoutuisi tarjoamaan mikä olisi vaan vielä oudompaa, mielestäni. hän kyllä ihan aidosti on tarjoaja-tyyppiä, ei mikään 'brassailija', mutta en nyt kuitenkaan halua että kaverini mies kustantaa meidän illat...  tämä mies myös hehkuttaa kaikkia kalliita laitteita ja tyrkyttää että meidn pitäis ostaa samanlainen (tyyliin sykettä mittaavaa rannekello tms), hän ei siis ihan tajua että kaikilla ei ole sama tulotaso. ja on kärkäs arvostelemaan muita ihmisiä. mutta siis lyhyesti, kaverilani näkyy käytöksessä nkyään hieman samaa ja mielestäni on ihan oikein että hän tajuaa ettei miehensä ehkä olekaan niin täydellinen. miehensä myös sössii kaikenlaista, unohtaa hääpäivät ja tulee yhteisten tuttujen synttäreille tunteja myöhässä ja puhuu sielläki puhelimeen...  ok, olipa pitkää tarinointia.

olen vahingoniloinen kun entiset koulukiusaajaani saivat lapsia 18-22 vuotiaiana, kävivät pienen kotikaupungin amiksen ja ovat siellä edelleen. vaikka olen TIETOINEN että heidän elämänsä ei välttämättä ole lainkaan huonoa tuon johdosta, kenties ovat hyvinkin onnellisia. mutta silti.