Lue keskustelun säännöt.
Asiattomat terapeutit! Mitä kaikkea asiatonta teidän terapeutti on tehnyt?
Onko esim. unohtanut tapaamisen, kosketellut teitä, vähätellyt, myöhästynyt
Kommentit (722)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkkyä että on näin paljon kajahtaneita av:llä, lähes 600 viestiä jo tässä ketjussa.
Järkkyä että sulta menee tosta pisteestä n. 10 vuotta ennen kuin hyväksyt olevasi terapian tarpeessa itse.
Miksi muuten olisit täällä lukemassa ellei aihe koskettaisi?
En todellakaan ole lukenut koko ketjua. Nyt tulin vain katsomaan onko kommenttini saanut vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkkyä että on näin paljon kajahtaneita av:llä, lähes 600 viestiä jo tässä ketjussa.
Järkkyä että sulta menee tosta pisteestä n. 10 vuotta ennen kuin hyväksyt olevasi terapian tarpeessa itse.
Miksi muuten olisit täällä lukemassa ellei aihe koskettaisi?
En todellakaan ole lukenut koko ketjua. Nyt tulin vain katsomaan onko kommenttini saanut vastauksia.
Selittelyn makua.
- eri
Kaffepulla kirjoitti:
On kyllä erikoinen ketju.
Itse toin esille sen, että olen potilaan puolella, ja seuraavassa viestissä mut haukutaan kamalaksi ihmiseksi.
Alan ymmärtää terapeuttien liksat, jos tällaisten ihmisten kanssa joutuu työkseen olemaan tekemisissä.
Vaihda alaa, kirjaston varastohommista saattaisi löytyä uusi työpaikka (tuettu)
Terapiaan tuli mukaan valtapelin piirteitä. Kuntoutumisen kannalta se ei olisi ollut hyväksi. Pakko oli viheltää peli poikki.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko asiatonta, mutta kummallista kyllä. Yksi terapeutti vaati maksun käteisellä käynnin yhteydessä, eli ei voinut laskuttaa ja maksaa pankissa. Tuntui tosi oudolta siirrellä niitä seteleitä ja kolikoita siinä, kun oli juuri tilittänyt syvimpiä tuntojaan.
2000-luvun alussa mulla oli samanlainen terapeutti. Piti myös olla aina tasaraha. Terveisiä vaan sekotädille Töölöön!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaffepulla kirjoitti:
On kyllä erikoinen ketju.
Itse toin esille sen, että olen potilaan puolella, ja seuraavassa viestissä mut haukutaan kamalaksi ihmiseksi.
Alan ymmärtää terapeuttien liksat, jos tällaisten ihmisten kanssa joutuu työkseen olemaan tekemisissä.
Kun kirjoitat nimimerkillä ja mainitset olevasi th, niin ihmiset muistavat vanhoja viestejäsi (esim. luulit että Janita Lukkarinen valehtelee sairaudestaan, ja kuolemankin jälkeen haukuit häntä, ”väärin sairastettu ja väärin kuoltu”).
Sinulla on myös joitain todella mustavalkoisia ja yksinkertaisen oloisia kommentteja.
Tämä yhdistettynä siihen että kerrot olevasi th voi antaa palstalla joillakuilla inhottavan vaikutelman, vaikka se ei työhösi vaikuttaisikaan.
Tuo ”alan ymmärtää terapeuttien liksat kun tällaisia ihmisiä plää plää” oli yksi esimerkki lisää lapsellisista, yleistävistä heitoistasi.
Joo, kaffepulla, kaikki terapiassa käyvät ovat just sellaisia ja siksi niillä on sellaiset liksat. Hyvä pulla! Näppärä tyttö!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko asiatonta, mutta kummallista kyllä. Yksi terapeutti vaati maksun käteisellä käynnin yhteydessä, eli ei voinut laskuttaa ja maksaa pankissa. Tuntui tosi oudolta siirrellä niitä seteleitä ja kolikoita siinä, kun oli juuri tilittänyt syvimpiä tuntojaan.
2000-luvun alussa mulla oli samanlainen terapeutti. Piti myös olla aina tasaraha. Terveisiä vaan sekotädille Töölöön!
Alkoiko etunimi S:llä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos palautteesta.
Olen edelleen sitä mieltä, että Janita oli turha huomiohuo*a ja kusettaja rahanahne hyväksikäyttäjä, eikä se syöpään kuoleminen tee hänestä yhtään parempaa ihmistä.
🇺🇦🇮🇱
Kaffepulla kirjoitti:
Kiitos palautteesta.
Olen edelleen sitä mieltä, että Janita oli turha huomiohuo*a ja kusettaja rahanahne hyväksikäyttäjä, eikä se syöpään kuoleminen tee hänestä yhtään parempaa ihmistä.
Henkisesti jumissa? Kokeile auttaisiko terapia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No tästä on monta vuotta, mut kun kävin terapiassa ekan kerran, niin se terapeutti oli ensinnäkin sellainen, ettei se ottanut ikinä mihinkään asioihin kantaa. Oli sellainen keski-ikäinen nainen, jolla oli turkis aina päällä ja muutenkin sellaisen "yläluokkaisen" oloinen, tuijotti aina mua vaan ja kyseli välillä ja jaoin ajatuksia muttei ottanut ikinä mihinkään kantaa eikä se osannu kysyä mitään muuta kuin jotain et "No mitäs sä siitä ajattelet" :D. Ei tuntunut myöskään oikein muistavan yksityiskohtia mistään. Olin nuori, alle 20v ja en tiennyt, mitä terapian tulisi olla. No sit rupes olemaan sellaista, että hän ei ollut paikalla sovittuina aikoina ja sit tuli perään ihan ihmeellisiä puheluita, yritti sopia uutta aikaa, ja kuulosti ihan siltä, et ois aineissa :D Lopetin terapian siihen, koska noita sen unohteluja alko olee useita ja en kokenut, et sain siitä terapiasta mitään oikeestaan irti.
Näin kymmenen vuotta myöhemmin, olen uudestaan terapiassa, ja tää terapeutti on sellainen, josta huomaa, et hän osaa asiansa. Muistaa tosi hyvin asioitani vuosienkin takaa (monta vuotta jo käynyt terapiassa) ja osaa yhdistellä niitä ja oma mielenterveyteni on kohentunut tän terapeutin myötä hurjasti.
Et kaikenlaisia puoskareita tollakin alalla on. Harmi. Harvinaisen haavoittuvassa asemassa kun asiakkaat ovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko asiatonta, mutta kummallista kyllä. Yksi terapeutti vaati maksun käteisellä käynnin yhteydessä, eli ei voinut laskuttaa ja maksaa pankissa. Tuntui tosi oudolta siirrellä niitä seteleitä ja kolikoita siinä, kun oli juuri tilittänyt syvimpiä tuntojaan.
2000-luvun alussa mulla oli samanlainen terapeutti. Piti myös olla aina tasaraha. Terveisiä vaan sekotädille Töölöön!
Alkoiko etunimi S:llä?
Alkoi kuin alkoikin, jos en aivan väärin muista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri aloittanut edellisellä terapeutillani, oli ehkä toinen käynti. Hän keski-ikäinen mies, minä nuori nainen. Olin tosi rikki, itkenyt suurin piirtein silmät päästäni elämäntilannettani ja uupumustani.
Terapeutti nousee tuolistaan, tulee seisomaan viereeni ja sanoo: "Lähtisitkö kanssani linturetkelle?"
Sain suustani, että tuo ei kuulosta ihan asialliselta ja en todellakaan, ja lähdin äkkiä menemään. Terapeutti ei ottanut yhteyttä jälkikäteen tai selventänyt käytöstään. Kun menin seuraavaan istuntoon, terapeutti aloitti sen ihan business as usual, ja jouduin itse ottamaan asian esiin ja ilmaisemaan uudestaan, ettei ehdotus kuulostanut asialliselta ja sen tarkoitusperät jäivät epäselviksi. Terapeutti tuohtui ja vähätteli asian merkitystä, mutta pahoitteli sitten pakon edessä käytöstään. Minulle tuli olo, että olin itse ylireagoinut, joten jatkoin tämän terapeutin kanssa vielä vuoden ajan, kunnes lopetin terapian tuloksettomana.
Näin jälkikäteen melkein oksettaa, että olen jatkanut avautumista kaikista henkilökohtaisimmista asioistani tälle henkilölle, joka ehdotteli minulle jotain keskinäistä vapaa-ajan viettämistä toisella käynnilläni sellaisella hetkellä, kun olen ollut todella haavoittuvassa tilassa. En pysty karistamaan mielestäni sitäkään mahdollisuutta, että ehdotuksessa oli joku romanttis-seksuaalinen alavire.
Missä tämä tapahtui ja milloin? Minulla on vähän vastaavaa. Terapeuteista on erityisen vaikea uskoa mitään pahaa. Siis potilaidenkaan, saati muiden. Sen varjolla ne mädät yksiöt voikin sitten tehdä kaikenlaista ja harvoin kukaan uskoo potilasta tai sitten haluaa selittää sen jotenkin parhain päin.
Helsingissä pari vuotta sitten, työskentelee eräässä tunnetussa "terapiatalossa". Itsellä meni aika pitkään tajuta, että terapiasta ei ollut apua, ja että se oikeastaan vain tuotti lisää häpeän tunteita. Terapeutti oli selkeästi kiintynyt minuun, mikä pahensi asiaa. Vielä pidempään meni tajuta, että terveen terapiasuhteen rajoja oli rikottu alussa ja pahasti.
Yhteiskunta voisi tehdä sen verran, että tämän kankean psykoterapiakoneiston rinnalla tarjoaisi myös huomattavasti enemmän tietoa siitä, millaista terapia on, miltä sen kuuluu tuntua, mitkä asiat ovat ok ja mitkä eivät. Ja jonkun tahon, jonka puoleen kääntyä tällaisissa tapauksissa. Mikä minä olen vakavasti masentuneena ihmisrauniona sanomaan terapeutille, mitkä asiat ovat ok ja mitkä eivät, tai vaatimaan häntä ottamaan vastuuta tekemisistään? Ainoa taho johon ottaa yhteyttä onkin sitten Kela tai Aluehallintovirasto.
Vastaamossa ilmeisen menestynyt terapeutti ei onnistunut edes teeskentelemään kiinnostusta. Avauduin suhdekriisistäni ja läheisteni kuolemista ja irtisanomisesta. Tämän eukon mielestä nämä oli normaalielämään kuuluvia asioita ja turha niistä terapiassa on puhua. Sanoi lopuksi, ettei hoida kaltaisiani ongelmia yleensä, vaikka netissä nimenomaan sanoi, että hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko asiatonta, mutta kummallista kyllä. Yksi terapeutti vaati maksun käteisellä käynnin yhteydessä, eli ei voinut laskuttaa ja maksaa pankissa. Tuntui tosi oudolta siirrellä niitä seteleitä ja kolikoita siinä, kun oli juuri tilittänyt syvimpiä tuntojaan.
2000-luvun alussa mulla oli samanlainen terapeutti. Piti myös olla aina tasaraha. Terveisiä vaan sekotädille Töölöön!
Se kuuluu osana terapiaprosessiin käsitellä rahaa. Aina olen maksanut istunnon lopussa, lähinnä juuri käteisellä. Raha on usein tabu ja siihen liittyy häpeää, siksi se kuuluu osana asiaan. Lisäksi samalla tulee rutiini, kuittaus, järjestystä ja arkista elämänhallintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin juuri aloittanut edellisellä terapeutillani, oli ehkä toinen käynti. Hän keski-ikäinen mies, minä nuori nainen. Olin tosi rikki, itkenyt suurin piirtein silmät päästäni elämäntilannettani ja uupumustani.
Terapeutti nousee tuolistaan, tulee seisomaan viereeni ja sanoo: "Lähtisitkö kanssani linturetkelle?"
Sain suustani, että tuo ei kuulosta ihan asialliselta ja en todellakaan, ja lähdin äkkiä menemään. Terapeutti ei ottanut yhteyttä jälkikäteen tai selventänyt käytöstään. Kun menin seuraavaan istuntoon, terapeutti aloitti sen ihan business as usual, ja jouduin itse ottamaan asian esiin ja ilmaisemaan uudestaan, ettei ehdotus kuulostanut asialliselta ja sen tarkoitusperät jäivät epäselviksi. Terapeutti tuohtui ja vähätteli asian merkitystä, mutta pahoitteli sitten pakon edessä käytöstään. Minulle tuli olo, että olin itse ylireagoinut, joten jatkoin tämän terapeutin kanssa vielä vuoden ajan, kunnes lopetin terapian tuloksettomana.
Näin jälkikäteen melkein oksettaa, että olen jatkanut avautumista kaikista henkilökohtaisimmista asioistani tälle henkilölle, joka ehdotteli minulle jotain keskinäistä vapaa-ajan viettämistä toisella käynnilläni sellaisella hetkellä, kun olen ollut todella haavoittuvassa tilassa. En pysty karistamaan mielestäni sitäkään mahdollisuutta, että ehdotuksessa oli joku romanttis-seksuaalinen alavire.
Missä tämä tapahtui ja milloin? Minulla on vähän vastaavaa. Terapeuteista on erityisen vaikea uskoa mitään pahaa. Siis potilaidenkaan, saati muiden. Sen varjolla ne mädät yksiöt voikin sitten tehdä kaikenlaista ja harvoin kukaan uskoo potilasta tai sitten haluaa selittää sen jotenkin parhain päin.
Helsingissä pari vuotta sitten, työskentelee eräässä tunnetussa "terapiatalossa". Itsellä meni aika pitkään tajuta, että terapiasta ei ollut apua, ja että se oikeastaan vain tuotti lisää häpeän tunteita. Terapeutti oli selkeästi kiintynyt minuun, mikä pahensi asiaa. Vielä pidempään meni tajuta, että terveen terapiasuhteen rajoja oli rikottu alussa ja pahasti.
Yhteiskunta voisi tehdä sen verran, että tämän kankean psykoterapiakoneiston rinnalla tarjoaisi myös huomattavasti enemmän tietoa siitä, millaista terapia on, miltä sen kuuluu tuntua, mitkä asiat ovat ok ja mitkä eivät. Ja jonkun tahon, jonka puoleen kääntyä tällaisissa tapauksissa. Mikä minä olen vakavasti masentuneena ihmisrauniona sanomaan terapeutille, mitkä asiat ovat ok ja mitkä eivät, tai vaatimaan häntä ottamaan vastuuta tekemisistään? Ainoa taho johon ottaa yhteyttä onkin sitten Kela tai Aluehallintovirasto.
Tälle todella olisi tarvetta. Asiakkaan noustaessa esiin terapian ongelmia terapeutti saattaa helposti kuitata koko jutun niin, että kyseessä on vain merkki siitä, että potilas selvästi tarvitsisi nykyistä enemmän terapiaa.
Olin hankalassa elämäntilanteessa, jossa oli paljon surua ja vaikeita muutoksia, joista koitui suurta ahdistusta. Miesterapeutti kehotti masturboimaan. Tämä tapahtui 2011.
Vierailija kirjoitti:
Yhteiskunta voisi tehdä sen verran, että tämän kankean psykoterapiakoneiston rinnalla tarjoaisi myös huomattavasti enemmän tietoa siitä, millaista terapia on, miltä sen kuuluu tuntua, mitkä asiat ovat ok ja mitkä eivät. Ja jonkun tahon, jonka puoleen kääntyä tällaisissa tapauksissa. Mikä minä olen vakavasti masentuneena ihmisrauniona sanomaan terapeutille, mitkä asiat ovat ok ja mitkä eivät, tai vaatimaan häntä ottamaan vastuuta tekemisistään? Ainoa taho johon ottaa yhteyttä onkin sitten Kela tai Aluehallintovirasto.
Totta. Nyt eletään pitkälti siinä uskossa, että terapian kuuluu sattua, herättää häpeän tunteita, "rikkoa" terapia-asiakkaan persoona, jotta se voidaan koota uudelleen jne. Ja että asiakas on aina väärässä ja kykenemätön arvioimaan objektiivisesti sekä omaa tilaansa että terapian laatua ja tehokkuutta.
Se toki usein kuuluu asiaan, että terapeutti ravistelee asiakkaan haitallisia ajatusmalleja ja haastaa tätä kyseenalaistamaan näkemyksiään. Mutta senkin ammattitaitoinen ihminen tekee kunnioituksella, rakentavasti ja niin, että asiakas ymmärtää, mistä terapeutin toiminnassa on kysymys ja miksi. Nukahtelu, töksäyttely, naureskelu, sopimattomat kommentit ja ehdotukset, asiakkaan omien tuntemusten mitätöinti ja patologisointi ym. sekoilu ei ole haastamista tai ravistelua, vaan yksinomaan huonoa, epäammattimaista ja vahingollista käytöstä.
Kaffepulla kirjoitti:
Kiitos palautteesta.
Olen edelleen sitä mieltä, että Janita oli turha huomiohuo*a ja kusettaja rahanahne hyväksikäyttäjä, eikä se syöpään kuoleminen tee hänestä yhtään parempaa ihmistä.
Ole hyvä.
Lisään vielä uudelleen että yleistäminen on typerää ja ärsyttävää, vaikka tekisit sen tahallasi kärjistäen.
Joku haukkuu sinua ketjussa ikäväksi tyypiksi -> sinun vastauksesi on ”terapiassa käyvät ovat ”tällaisia””.
Tässä siis syytät kaikkia terapiassa käyviä kommentista jossa sinua haukuttiin.
Kiva jos arvostat palautetta.
Vierailija kirjoitti:
Olin hankalassa elämäntilanteessa, jossa oli paljon surua ja vaikeita muutoksia, joista koitui suurta ahdistusta. Miesterapeutti kehotti masturboimaan. Tämä tapahtui 2011.
Sehän on hyvä neuvo. 100+ vuotta sitten hysteriaa hoidettiin menestyksekkäästi tällä menetelmällä, tosin niin että (mies)lääkärit hoitivat käytännössä sen käsipelin, sillä potilaille ei olisi voinut suoraan sanoa mitä heidän tulee tehdä.
On kyllä erikoinen ketju.
Itse toin esille sen, että olen potilaan puolella, ja seuraavassa viestissä mut haukutaan kamalaksi ihmiseksi.
Alan ymmärtää terapeuttien liksat, jos tällaisten ihmisten kanssa joutuu työkseen olemaan tekemisissä.
🇺🇦🇮🇱