Asiattomat terapeutit! Mitä kaikkea asiatonta teidän terapeutti on tehnyt?

Kuinka helppoa on koukuttaa potilasta, jolla ei olisi tarvetta terapiaan?Vähän makeilua ja koukku on kiinni. Yhteiskunta maksaa kulut?

En syytä ketään terapiassa käynyttä. Omalla vastuulla sinne mennään.

En syyttele niitäkään jotka käyvät ennustajalla tai enkeliterapeutilla.

Vapaa maahan tämä on. Jokainen vie rahansa sinne, mihin haluaa.

Älä vääristele sanomisiani, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Olin hankalassa elämäntilanteessa, jossa oli paljon surua ja vaikeita muutoksia, joista koitui suurta ahdistusta. Miesterapeutti kehotti masturboimaan. Tämä tapahtui 2011.

Ihania nämä miehet. Mieslääkäri sanoi mulle aikoinaan, että hän tunnistaa ruokalan jonossa hajusta ne naiset joilla on kuparikierukka. Viittasi kommentillaan luultavasti kuparikierukan aiheuttamaan tulehdukseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka helppoa on koukuttaa potilasta, jolla ei olisi tarvetta terapiaan?Vähän makeilua ja koukku on kiinni. Yhteiskunta maksaa kulut?

Kelan terapia kestää pitkään. Jossain vaiheessa voi tulla se tilanne, ettei asiakas enää kokisi terapiaa välttämättä tarvitsevansa, ei ainakaan siinä muodossa. Terapeutit käsittääkseni silti yleensä mielellään veisivät koko 3-vuotisen jakson saman asiakkaan kanssa kerralla loppuun. Terapiaa kun on silloin asiakkaan lisäksi myös yhteiskunta kustantamassa.

On mulla pari muutakin epämääräistä kokemusta linturetkiäijän lisäksi.

Edeltävä terapeuttini oli myös keski-ikäinen mies. Sympaattinen tyyppi kaikin puolin eikä terapia ollut huonoa, mutta muutaman kuukauden jälkeen hän halusi alkaa halaamaan aina istunnon päätteeksi - "no mä oon vähän tällanen et mä tykkään halata". En aluksi sanonut asiaan mitään, mutta muutaman kerran jälkeen sanoin, että mielummin ei, en koe sitä mukavaksi.

Mitään pahaa ei siis tapahtunut, mutta on kyllä terapeutilta erikoinen veto haluta oma-aloitteisesti lähestyä asiakasta fyysisesti, kun terapiaprosessissa on hädin tuskin päästy alkuun, ja kun ei ole 100% varma, että se on asiakkaalle ok. Näkisin, että sitä voisi terapeutin suunnalta ehdottaa korkeintaan vuosien terapian päätteeksi. Koska kyseessä oli mies, en voinut taas välttyä sellaiselta romanttis-seksuaaliselta alavireeltä. Terapeutin pitäisi kyllä tajuta tämä.

Toinen keissi ensimmäisen terapeuttini kanssa, vanhempi nainen. Olin taas huonossa kunnossa, ja jossain kohtaa istuntoa purskahdan hallitsemattomaan itkuun. Terapeutti ottaa puhelimen käteen ja sanoo, että "nyt meidän täytyy saada sulle lääkitys!". Hän varaa ensimmäisen vapaan ajan yksityiselle terveysasemalle, jätän istuntomme kesken ja marssin suoraan sinne, saan kouraani elämäni ensimmäiset mielialalääkket.

Olin 19v ja tunsin oloni helpottuneeksi, sillä tuntui, että vihdoin joku ottaa oloni vakavasti ja kertoo minulle jämptisti, mitä tehdä. Jälkikäteen olen ajatellut, että MIKÄ SIINÄ ON, ettei mielenterveyden ammattilainen osaa käsitellä toisen ihmisen itkua, vaan lähettää minut lääkäriin, jossa minut näin kärjistettynä lääkitään turraksi?? Lääkityksellä oli tietysti ikäviä sivuvaikutuksia, kuten pitkäaikaista seksihalujen häviämistä, mistä ei juuri määräämishetkellä puhuttu. Nykyään en koske pitkällä tikullakaan SSRI-lääkkeisiin, ja olen sitä mieltä, että niitä pitäisi määrätä hyvin varoen. Nuo vaikutukset seksihaluihin ovat pahimmillaan pysyviä. Terapeutti toimi tässä mielestäni epäammattimaisesti ja suorastaan vastuuttomasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuinka helppoa on koukuttaa potilasta, jolla ei olisi tarvetta terapiaan?Vähän makeilua ja koukku on kiinni. Yhteiskunta maksaa kulut?

Kelan terapia kestää pitkään. Jossain vaiheessa voi tulla se tilanne, ettei asiakas enää kokisi terapiaa välttämättä tarvitsevansa, ei ainakaan siinä muodossa. Terapeutit käsittääkseni silti yleensä mielellään veisivät koko 3-vuotisen jakson saman asiakkaan kanssa kerralla loppuun. Terapiaa kun on silloin asiakkaan lisäksi myös yhteiskunta kustantamassa.

Toki moni saattaa kokea myös.Kelan korvaaman terapian jäävän pahasti kesken. Kela saisi joka tapauksessa seurata hoidon toimivuutta muutenkin kuin tutustumalla vuosittaisiin hakemuksiin.

Tarvetta olisi varmaan terapialle, mutta näiden juttujen jälkeen antaapa olla..

Vierailija kirjoitti:

On mulla pari muutakin epämääräistä kokemusta linturetkiäijän lisäksi.

Edeltävä terapeuttini oli myös keski-ikäinen mies. Sympaattinen tyyppi kaikin puolin eikä terapia ollut huonoa, mutta muutaman kuukauden jälkeen hän halusi alkaa halaamaan aina istunnon päätteeksi - "no mä oon vähän tällanen et mä tykkään halata". En aluksi sanonut asiaan mitään, mutta muutaman kerran jälkeen sanoin, että mielummin ei, en koe sitä mukavaksi.

Mitään pahaa ei siis tapahtunut, mutta on kyllä terapeutilta erikoinen veto haluta oma-aloitteisesti lähestyä asiakasta fyysisesti, kun terapiaprosessissa on hädin tuskin päästy alkuun, ja kun ei ole 100% varma, että se on asiakkaalle ok. Näkisin, että sitä voisi terapeutin suunnalta ehdottaa korkeintaan vuosien terapian päätteeksi. Koska kyseessä oli mies, en voinut taas välttyä sellaiselta romanttis-seksuaaliselta alavireeltä. Terapeutin pitäisi kyllä tajuta tämä.

Toinen keissi ensimmäisen terapeuttini kanssa, vanhempi nainen. Olin taas huonossa kunnossa, ja jossain kohtaa istuntoa purskahdan hallitsemattomaan itkuun. Terapeutti ottaa puhelimen käteen ja sanoo, että "nyt meidän täytyy saada sulle lääkitys!". Hän varaa ensimmäisen vapaan ajan yksityiselle terveysasemalle, jätän istuntomme kesken ja marssin suoraan sinne, saan kouraani elämäni ensimmäiset mielialalääkket.

Olin 19v ja tunsin oloni helpottuneeksi, sillä tuntui, että vihdoin joku ottaa oloni vakavasti ja kertoo minulle jämptisti, mitä tehdä. Jälkikäteen olen ajatellut, että MIKÄ SIINÄ ON, ettei mielenterveyden ammattilainen osaa käsitellä toisen ihmisen itkua, vaan lähettää minut lääkäriin, jossa minut näin kärjistettynä lääkitään turraksi?? Lääkityksellä oli tietysti ikäviä sivuvaikutuksia, kuten pitkäaikaista seksihalujen häviämistä, mistä ei juuri määräämishetkellä puhuttu. Nykyään en koske pitkällä tikullakaan SSRI-lääkkeisiin, ja olen sitä mieltä, että niitä pitäisi määrätä hyvin varoen. Nuo vaikutukset seksihaluihin ovat pahimmillaan pysyviä. Terapeutti toimi tässä mielestäni epäammattimaisesti ja suorastaan vastuuttomasti.

Terapeutit tuntuvat mielellään ulkoistavan oman vastuunsa asiakkaasta eri tahoille. Sen sijaan että terapiassa korostettaisiin miten ongelmia työstetään yhteistyössä ja terapeutti uskoo asiakkaaseen, asiakas saatetaan ohjata hakemaan apua sieltä ja täältä ja tuolta. Asiakkaan reaktiot voivat olla normaaleja, mutta ne eivät kohtaa enää tunnu siltä, jos hoitava taho patologisoi ongelmat.

Vierailija kirjoitti:

On mulla pari muutakin epämääräistä kokemusta linturetkiäijän lisäksi.

Edeltävä terapeuttini oli myös keski-ikäinen mies. Sympaattinen tyyppi kaikin puolin eikä terapia ollut huonoa, mutta muutaman kuukauden jälkeen hän halusi alkaa halaamaan aina istunnon päätteeksi - "no mä oon vähän tällanen et mä tykkään halata". En aluksi sanonut asiaan mitään, mutta muutaman kerran jälkeen sanoin, että mielummin ei, en koe sitä mukavaksi.

Mitään pahaa ei siis tapahtunut, mutta on kyllä terapeutilta erikoinen veto haluta oma-aloitteisesti lähestyä asiakasta fyysisesti, kun terapiaprosessissa on hädin tuskin päästy alkuun, ja kun ei ole 100% varma, että se on asiakkaalle ok. Näkisin, että sitä voisi terapeutin suunnalta ehdottaa korkeintaan vuosien terapian päätteeksi. Koska kyseessä oli mies, en voinut taas välttyä sellaiselta romanttis-seksuaaliselta alavireeltä. Terapeutin pitäisi kyllä tajuta tämä.

Toinen keissi ensimmäisen terapeuttini kanssa, vanhempi nainen. Olin taas huonossa kunnossa, ja jossain kohtaa istuntoa purskahdan hallitsemattomaan itkuun. Terapeutti ottaa puhelimen käteen ja sanoo, että "nyt meidän täytyy saada sulle lääkitys!". Hän varaa ensimmäisen vapaan ajan yksityiselle terveysasemalle, jätän istuntomme kesken ja marssin suoraan sinne, saan kouraani elämäni ensimmäiset mielialalääkket.

Olin 19v ja tunsin oloni helpottuneeksi, sillä tuntui, että vihdoin joku ottaa oloni vakavasti ja kertoo minulle jämptisti, mitä tehdä. Jälkikäteen olen ajatellut, että MIKÄ SIINÄ ON, ettei mielenterveyden ammattilainen osaa käsitellä toisen ihmisen itkua, vaan lähettää minut lääkäriin, jossa minut näin kärjistettynä lääkitään turraksi?? Lääkityksellä oli tietysti ikäviä sivuvaikutuksia, kuten pitkäaikaista seksihalujen häviämistä, mistä ei juuri määräämishetkellä puhuttu. Nykyään en koske pitkällä tikullakaan SSRI-lääkkeisiin, ja olen sitä mieltä, että niitä pitäisi määrätä hyvin varoen. Nuo vaikutukset seksihaluihin ovat pahimmillaan pysyviä. Terapeutti toimi tässä mielestäni epäammattimaisesti ja suorastaan vastuuttomasti.

Ei saa halata. Tästäkin olisi hyvä tietää, missä ja milloin tapahtui. Suomesta puuttuu tai puuttui ainakin joku aika sitten avoin terapeuttien arviointipalvelu. Että joku on Valviran hyväksymä, ei valitettavasti kerro vielä paljon. Suomessa on psykiatrin oikeudet saanut pitää myös joko lasten s. hk:sta tai pf. materiaalin hallussapidosta tuom. henkilö. Ainoastaan ei saanut enää lasten kanssa työskennellä. Laillistetut ammattilaisetkin voivat seota. Ongelma on, että potilaita ei välttämättä usko kukaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin hankalassa elämäntilanteessa, jossa oli paljon surua ja vaikeita muutoksia, joista koitui suurta ahdistusta. Miesterapeutti kehotti masturboimaan. Tämä tapahtui 2011.

Aivan hullua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mulla pari muutakin epämääräistä kokemusta linturetkiäijän lisäksi.

Edeltävä terapeuttini oli myös keski-ikäinen mies. Sympaattinen tyyppi kaikin puolin eikä terapia ollut huonoa, mutta muutaman kuukauden jälkeen hän halusi alkaa halaamaan aina istunnon päätteeksi - "no mä oon vähän tällanen et mä tykkään halata". En aluksi sanonut asiaan mitään, mutta muutaman kerran jälkeen sanoin, että mielummin ei, en koe sitä mukavaksi.

Mitään pahaa ei siis tapahtunut, mutta on kyllä terapeutilta erikoinen veto haluta oma-aloitteisesti lähestyä asiakasta fyysisesti, kun terapiaprosessissa on hädin tuskin päästy alkuun, ja kun ei ole 100% varma, että se on asiakkaalle ok. Näkisin, että sitä voisi terapeutin suunnalta ehdottaa korkeintaan vuosien terapian päätteeksi. Koska kyseessä oli mies, en voinut taas välttyä sellaiselta romanttis-seksuaaliselta alavireeltä. Terapeutin pitäisi kyllä tajuta tämä.

Toinen keissi ensimmäisen terapeuttini kanssa, vanhempi nainen. Olin taas huonossa kunnossa, ja jossain kohtaa istuntoa purskahdan hallitsemattomaan itkuun. Terapeutti ottaa puhelimen käteen ja sanoo, että "nyt meidän täytyy saada sulle lääkitys!". Hän varaa ensimmäisen vapaan ajan yksityiselle terveysasemalle, jätän istuntomme kesken ja marssin suoraan sinne, saan kouraani elämäni ensimmäiset mielialalääkket.

Olin 19v ja tunsin oloni helpottuneeksi, sillä tuntui, että vihdoin joku ottaa oloni vakavasti ja kertoo minulle jämptisti, mitä tehdä. Jälkikäteen olen ajatellut, että MIKÄ SIINÄ ON, ettei mielenterveyden ammattilainen osaa käsitellä toisen ihmisen itkua, vaan lähettää minut lääkäriin, jossa minut näin kärjistettynä lääkitään turraksi?? Lääkityksellä oli tietysti ikäviä sivuvaikutuksia, kuten pitkäaikaista seksihalujen häviämistä, mistä ei juuri määräämishetkellä puhuttu. Nykyään en koske pitkällä tikullakaan SSRI-lääkkeisiin, ja olen sitä mieltä, että niitä pitäisi määrätä hyvin varoen. Nuo vaikutukset seksihaluihin ovat pahimmillaan pysyviä. Terapeutti toimi tässä mielestäni epäammattimaisesti ja suorastaan vastuuttomasti.

Terapeutit tuntuvat mielellään ulkoistavan oman vastuunsa asiakkaasta eri tahoille. Sen sijaan että terapiassa korostettaisiin miten ongelmia työstetään yhteistyössä ja terapeutti uskoo asiakkaaseen, asiakas saatetaan ohjata hakemaan apua sieltä ja täältä ja tuolta. Asiakkaan reaktiot voivat olla normaaleja, mutta ne eivät kohtaa enää tunnu siltä, jos hoitava taho patologisoi ongelmat.

Raju viesti asiakkaalle, jos käynneistä päällimmäiseksi jää tunne siitä, että on taakkoineen terapeutille kerta kaikkiaan liikaa. Jos terapeutti kaipaa tuekseen hoitoa toteuttamaan pienen kylän verran muita tahoja, olisi asiakas syytä silloin ohjata terapiaan jonnekin muualle.

Onhan näitä. Yli 25 vuotta olen istuksinut jos jonkinlaisen viheltäjän vastaanotolla. En tosin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kaivelempas hiukan muistiani ja palaan asiaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On mulla pari muutakin epämääräistä kokemusta linturetkiäijän lisäksi.

Edeltävä terapeuttini oli myös keski-ikäinen mies. Sympaattinen tyyppi kaikin puolin eikä terapia ollut huonoa, mutta muutaman kuukauden jälkeen hän halusi alkaa halaamaan aina istunnon päätteeksi - "no mä oon vähän tällanen et mä tykkään halata". En aluksi sanonut asiaan mitään, mutta muutaman kerran jälkeen sanoin, että mielummin ei, en koe sitä mukavaksi.

Mitään pahaa ei siis tapahtunut, mutta on kyllä terapeutilta erikoinen veto haluta oma-aloitteisesti lähestyä asiakasta fyysisesti, kun terapiaprosessissa on hädin tuskin päästy alkuun, ja kun ei ole 100% varma, että se on asiakkaalle ok. Näkisin, että sitä voisi terapeutin suunnalta ehdottaa korkeintaan vuosien terapian päätteeksi. Koska kyseessä oli mies, en voinut taas välttyä sellaiselta romanttis-seksuaaliselta alavireeltä. Terapeutin pitäisi kyllä tajuta tämä.

Toinen keissi ensimmäisen terapeuttini kanssa, vanhempi nainen. Olin taas huonossa kunnossa, ja jossain kohtaa istuntoa purskahdan hallitsemattomaan itkuun. Terapeutti ottaa puhelimen käteen ja sanoo, että "nyt meidän täytyy saada sulle lääkitys!". Hän varaa ensimmäisen vapaan ajan yksityiselle terveysasemalle, jätän istuntomme kesken ja marssin suoraan sinne, saan kouraani elämäni ensimmäiset mielialalääkket.

Olin 19v ja tunsin oloni helpottuneeksi, sillä tuntui, että vihdoin joku ottaa oloni vakavasti ja kertoo minulle jämptisti, mitä tehdä. Jälkikäteen olen ajatellut, että MIKÄ SIINÄ ON, ettei mielenterveyden ammattilainen osaa käsitellä toisen ihmisen itkua, vaan lähettää minut lääkäriin, jossa minut näin kärjistettynä lääkitään turraksi?? Lääkityksellä oli tietysti ikäviä sivuvaikutuksia, kuten pitkäaikaista seksihalujen häviämistä, mistä ei juuri määräämishetkellä puhuttu. Nykyään en koske pitkällä tikullakaan SSRI-lääkkeisiin, ja olen sitä mieltä, että niitä pitäisi määrätä hyvin varoen. Nuo vaikutukset seksihaluihin ovat pahimmillaan pysyviä. Terapeutti toimi tässä mielestäni epäammattimaisesti ja suorastaan vastuuttomasti.

Terapeutit tuntuvat mielellään ulkoistavan oman vastuunsa asiakkaasta eri tahoille. Sen sijaan että terapiassa korostettaisiin miten ongelmia työstetään yhteistyössä ja terapeutti uskoo asiakkaaseen, asiakas saatetaan ohjata hakemaan apua sieltä ja täältä ja tuolta. Asiakkaan reaktiot voivat olla normaaleja, mutta ne eivät kohtaa enää tunnu siltä, jos hoitava taho patologisoi ongelmat.

Raju viesti asiakkaalle, jos käynneistä päällimmäiseksi jää tunne siitä, että on taakkoineen terapeutille kerta kaikkiaan liikaa. Jos terapeutti kaipaa tuekseen hoitoa toteuttamaan pienen kylän verran muita tahoja, olisi asiakas syytä silloin ohjata terapiaan jonnekin muualle.

Asiakas on elänyt ongelmiensa kanssa yleensä hyvin pitkään. Masentavaa, jos koulutettu ammattilainen ei edes pientä hetkeä jaksa kulkea empaattisena asiakkaan rinnalla.

Kaffepulla kirjoitti:

En syytä ketään terapiassa käynyttä. Omalla vastuulla sinne mennään.

En syyttele niitäkään jotka käyvät ennustajalla tai enkeliterapeutilla.

Vapaa maahan tämä on. Jokainen vie rahansa sinne, mihin haluaa.

Älä vääristele sanomisiani, kiitos.

Nyt meni pointti vähän ohi.

Joku haukkui sinua terapeutteja koskevassa ketjussa ja sinun vastaukseksi oli ”en ihmettele terapeuttien liksoja kun tällaisten ihmisten kanssa joutuvat olemaan tekemisissä”.

Tuo kommentti oli yleistävä, annat ymmärtää että terapiassa käyvät ovat niin ilkeitä / hankalia / mitä tahansa, että terapeutit tarvitsevat erityisen suurta palkkaa.

Ei sillä ole väliä mitä mieltä olet terapiasta.

Itse olen kokeillut terapiaa Valviran hyväksymällä terapeutilla mutta en enää menisi, minulle se oli ajan- ja rahan hukkaan heittämistä, mutta en väitä etteikö joku siitä voisi hyötyä.

En ole missään väittänyt, että kaikki terapiassa käyvät ovat sellaisia (mitä väität minun sanoneen).

Varmasti osa asiakkaista on todella sekaisin, hankalia tai muuten vain huonoja asiakkaita.

Siksi terapeutti tarvitsee hyvät hermot, riittävän koulutuksen ja osaamisen. Ja riittävän hyvän palkan.

Jännä että terveydenhuollon ammattilaisena minä tässä ketjussa olen yrittänyt puolustaa potilaan oikeuksia ja kehottanut aina tarkistamaan terapeutin tiedot valviralta.

Omasta mielestäni tärkeitä pointteja oikeaa psykoterapiaa harkitsevalle.

Mutta minun kimppuun pitää hyökätä.

Onko täällä jotain Vastaamosta työttömäksi jääneitä feikkiterapeutteja hämmentämässä pakkaa?

Kaffepulla kirjoitti:

En ole missään väittänyt, että kaikki terapiassa käyvät ovat sellaisia (mitä väität minun sanoneen).

Varmasti osa asiakkaista on todella sekaisin, hankalia tai muuten vain huonoja asiakkaita.

Siksi terapeutti tarvitsee hyvät hermot, riittävän koulutuksen ja osaamisen. Ja riittävän hyvän palkan.

Jännä että terveydenhuollon ammattilaisena minä tässä ketjussa olen yrittänyt puolustaa potilaan oikeuksia ja kehottanut aina tarkistamaan terapeutin tiedot valviralta.

Omasta mielestäni tärkeitä pointteja oikeaa psykoterapiaa harkitsevalle.

Mutta minun kimppuun pitää hyökätä.

Onko täällä jotain Vastaamosta työttömäksi jääneitä feikkiterapeutteja hämmentämässä pakkaa?

Et ole väittänyt. Tuo heittosi terapeuttien palkoista siihen kun joku sinua haukkui, kuulostaa sen kaltaiselta yleistykseltä. Tiedän toki, että se on kärjistys ja vastaus sinua koskevaan negatiiviseen kommenttiin, mutta samassa ketjussa kuin kerrot olevasi th, se kuulostaa vähän hölmöltä.

Ja toki tiedän että terapeutti tarvitsee koulutuksensa, riittävän palkan ja hyvät hermot eivätkä nämäkään aina riitä. Tosin sinä toit tuon palkka-asian ja rivien välistä sekavat asiakkaat esiin siinä vaiheessa kun sinua haukuttiin.

Tiedän kyllä että osaat kirjoittaa asiallisiakin ja informatiivisia kommentteja ja huomasin että kerroit validia tietoa terapeutin asiakkaan oikeuksista. Kiitos siitä.

Tiedät varmaan itsekin että nimimerkillä kirjoittaessasi ihmiset muistavat vanhat kommenttisi joista ovat joskus ärsyyntyneet ja saattavat siksi sanoa jotain kurjaa. Tämä on toki tökeröä tulla toiseen ketjuun haukkumaan kertomatta syytä mistä on alunperin suuttunut.

Miksi lähdet puolustuskannalle, kun voisit hyvin sivuuttaa tuollaiset ”ikävä ihminen”-heitot?

Minä en muuten ainakaan ole minkään valtakunnan terapeutti, en psyko- enkeli-, yksisarvis- enkä mikään muukaan, enkä liity vastaamoon vaan olen täysin eri alalla, muista keskustelijoista en tiedä.

Eli jos olen jossain muussa ketjussa ollut eri mieltä jostain ihan muusta asiasta, tulet tänne hyökkäämään mun päälle?

Okei.

Kaffepulla kirjoitti:

Eli jos olen jossain muussa ketjussa ollut eri mieltä jostain ihan muusta asiasta, tulet tänne hyökkäämään mun päälle?

Okei.

Olisiko aika luopua nimimerkistä? Voisi kirjoitella mitä lystää. Nyt edelliset kärkkäät kommentit painuvat ihmisten mieleen.

Sivuutti asiat kuten syömishäiriöön viittaavat oireilut,jutteli toisista asiakkaista (ilman nimiä)ja omasta elämästään aika laajastikin. Ainiin ja antoi lääkkeitä ilman reseptiä vaikkei hänellä tähän ollut edes oikeutta :)

Vierailija kirjoitti:

Olisiko aika luopua nimimerkistä? Voisi kirjoitella mitä lystää. Nyt edelliset kärkkäät kommentit painuvat ihmisten mieleen.

Sori mutta en aio luopua eikä minulla ole tarvetta miellyttää ketään.

Seison kyllä kirjoitusteni takana.