Korkeakoulutetut ihmiset, mitä ajattelette ihmisistä jotka ovat käyneet "vain" amiksen?
Tätä joskus ajattelen. Minä olen nuori "vain" amiksen käynyt ihminen, ja monet ikäiseni ovat joko yliopistossa tai jo valmistuneita sieltä. Ajatteletteko että me olemme ns. Huonompia tai vähä-älykkäämpiä? 😄 Tätä en tarkoita millään pahalla vaan haluaisin vain tietää.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittavalla alalla, jossa kuitenkin aina törmää akateemisiin. Ne eivät osaa mitään, koska ei niille ole opetettu. Sitten jotenkin kuitenkin kuvittelevat olevansa todella arvokkaita.
Sanoisin että tämä on se yleisempi versio - akateemiset on täysin ok "vain" amislaisten suhteen, mutta amislaisilla on ikuinen tarve mollata ja puhua alentavasti akateemisista. Liekö syynä se, että salaa häpeää omaa koulutustaan tai olettaa, että muut ajattelevat amislaisten olevan huonompia.
Ainakin omissa akateemisissa piireissä ei ole koskaan mollattu amislaisia tai ajateltu heidän olevan huonompia.
Heippa amis on ammattikoulu, eli vähättelevä nimi amk:lle.
Ei ollut tarkoitus loukata, käytin vain samaa termiä kuin AP aloituksessaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittavalla alalla, jossa kuitenkin aina törmää akateemisiin. Ne eivät osaa mitään, koska ei niille ole opetettu. Sitten jotenkin kuitenkin kuvittelevat olevansa todella arvokkaita.
Tämä on hyvä esimerkki, että vastakkainasettelun tekee aina se, kuka tuntee olonsa jotenkin heikommaksi/aliarvostetuksi
Enhän minä sanonut että akateemiset ovat huonompia, ne vaan eivät osaa töitä joita niille ei ole opetettu. Ihan normaalia.
Taisit unohtaa, että sanoit myös heidän kuvittelevan olevansa todella arvokkaita. Tämä on se kohta, jota ihmiset eniten kommentissasi kritisoi.
Käytännöllinen tekijäihminen. Olen amiksen kanssa avoliitossa ollut jo vuosia. Hän tekee hyvää tiliä, minä en, että se siitä korkeakoulutuksesta...
En mitään. Olen käynyt itsekin amiksen.
Suurin osa aakateemisista suomalaisiata eivät ole täysin akateemisesta perheestä, kiitos opintotuen.
Tästä syystä suurin osa akateemisista ei millään tavalla vähättele amiksen käyneitä, sillä samaan syssyyn kuuluu usein esim. vanhemmat ja puoli sukua!
Itse olen perus duunariperheestä ja perheeni ensimmäinen, joka on käynyt yliopiston. Isäni meni nuorena töihin suoraan pakollisten koulujen jälkeen (mikälie kansakoulu silloin oli) ja arvostan silti häntä todella paljon. Äiti opiskeli lastenhoitajaksi amistasolla ja myöhemmin 50 vuotiaana sairasnhoitajaksi. Aika hienoa mielestäni naiselta, joka siinä välissä kasvatti kolme lasta!
Siskoni kävi amiksen ja sai töitä sen jälkeen. Veljeni kävi lukion ja sen jälkeen amk. Etsii tällä hetkellä töitä koska valmistuo juuri. Itse kävin lukion ja luin yliopistossa biokemiaa ja työkseni tutkin ravintolisävalmisteita. Eli periaatteessa teen Multitabseja😁
En ajattele ihmisten koulutusta. En suhtaudu "amiksiin" mitenkään. Tai siis suhtaudun ihan samalla tavalla kaikkiin.
Mun mieskin on "vain amis" koulutukseltaan.
DI N30
En ajattele mitään erityistä. Kavereissa ja tutuissa on eri alojen ihmisiä. Oma mies on peruskoulun käynyt ja tämä ei oo ollut este rakastumiselle.
Tutustun ihmisiin yleensä ihmisinä spekseihin katsomatta ja vietän aikaa mukavien ihmisten kanssa. Pahantahtoisuus, ilkeys ja rikollisuus ovat mulle ehdoton turn off ihmisessä.
Työelämässä minua kiinnostaa vain ihmisten suoriutuminen työstään. En todellakaan tiedä kaikkien kollegoideni koulutustaustaa, eikä sillä ole mitään väliä jos osaa työnsä. Sitten, jos joku vaikuttaa olevan ihan pihalla eikä ymmärrä mistään mitään TAI omaa valtavasti tietoa jostakin asiasta, niin saatan kiinnostua myös henkilön koulutustaustasta. Tai jos tulee tutustuttua ihmisiin lähemmin, silloin taustoista tulee puhuttua enemmän ja tulee puheeksi myös koulutus.
Vapaa-ajalla taas itse asiassa välttelen töistä ja koulusta puhumista. Asia saattaa totta kai tulla ohimennen puheeksi, mutta en aktiivisesti utele asiaa uusilta tuttavilta ilman muuta kontekstia. En määrittele ihmisiä lähtökohtaisesti heidän koulutuksensa pohjalta. Enemmän kiinnostaa huumorintaju, käytöstavat, ystävällisyys, keskustelutaidot... monet ominaisuudet, joilla ei välttämättä ole mitään tekemistä koulutuksen kanssa.
En ajattele että ammattikoulun käyneet olisivat huonompia.
En hyväksy että ihmiset lorvailevat työttöminä laiskuuttaan. Jos ihminen on rehellinen ja työssä käyvä nuhteeton kansalainen niin saa arvostukseni koulutuksesta välittämättä.
Olen diplomi-insinööri.
Ajatettelen vain, että kiva, jos on jo nuorena tiennyt mitä haluaa tehdä työkseen. Joskus jopa tunnen vähän kateuttakin, sillä he ovat päässeet työelämään aiemmin ja ehkä jopa perustaneet perheen ja hankkineet asunnon siinä vaiheessa, kun itse pääsee vasta kiinni oman alan työpaikkoihin.
Oma äitinikin on "vain amiksen käynyt" ja arvostan häntä valtavasti sekä ihmisenä että ammattilaisena omalla alallaan, niin eipä kyllä tulis mieleenkään väheksyä ketään muutakaan koulutuksen perusteella vaikka itte valitsinkin alan jossa yliopistokoulutus on pakollinen..
Me tarvitaan niitä ammatinharjoittajia, joista aluksesta tulee. Arvostan amiksia, koska en ikinä itse haluaisi työskennellä ulkona, vanhusten kanssa tai raskaassa fyysisessä duunissa.
Mieheni on akateeminen kahdelta alalta. Teki muutamia vuosia oman alan töitä, kunnes siirtyi mun alalle, eli olemme yhdessä yrittäjiä. Mulla ei ole mitään koulutusta, muuta kuin pakolliset.
Kiva, että ihmisellä on joku oikea työllistävä tutkinto hankittuna. Seurustelen ylioppilaan kanssa, jolla ei mitään muita tutkintoja. Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa yhtään minnekään, koska mies ei noilla papereilla työllisty. Lähihoitaja olisi tässä mielessä parempi kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Kiva, että ihmisellä on joku oikea työllistävä tutkinto hankittuna. Seurustelen ylioppilaan kanssa, jolla ei mitään muita tutkintoja. Meillä ei ole mahdollisuutta muuttaa yhtään minnekään, koska mies ei noilla papereilla työllisty. Lähihoitaja olisi tässä mielessä parempi kumppani.
Minulla on siis ylempi korkeakoulututkinto, mutta minun urani suuntaa määrittää miehen kolmivuorotyö tehtaassa. Kun on lapsia, niin en voi etsiä töitä kovin kaukaa. Joudun siis tekemään kaikenlaista pätkätyötä yms.
Vierailija kirjoitti:
Olen suorittavalla alalla, jossa kuitenkin aina törmää akateemisiin. Ne eivät osaa mitään, koska ei niille ole opetettu. Sitten jotenkin kuitenkin kuvittelevat olevansa todella arvokkaita.
Olipa ruma yleistys. Lain edessä ihmiset ovat tasa-arvoisia. Kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.
Tulen duunariperheestä, mikä osaltaan vaikuttaa siihen, miksi en arvota ihmisiä koulutuksen perusteella. Suhtaudun kaikkiin samalla tavalla. Äitini on käynyt peruskoulun ja isäni ammattikoulun. Valitettavan usein luullaan, etteivät matalasti koulutetut olisi fiksuja, mutta minulla on aivan toisenlaisia kokemuksia. Isäni on hyvin älykäs ja taitava matikassa, historiassa ja yleistiedossa. Hän vain löysi oman juttunsa varhain eikä ole kiinnostunut päällikkötason tehtävistä, joihin korkeakoulu hänen alallaan valmentaisi. Äitini puolestaan on sosiaalisesti taitava, empaattinen ja sydämellinen. Hän on hyvin pidetty ihminen ja osaava ammattilainen omalla alallaan, vaikkei hänellä olekaan minkäänlaista tutkintoa.
Olen lähisukuni ensimmäinen ylioppilas ja yliopisto-opiskelija, mutta en koe olevani erilainen kuin muut. Löysin kutsumukseni ja pääsin useiden hakukertojen jälkeen eläinlääketieteelliseen. Olen vain iloinen, että Suomessa on mahdollisuus edetä opinnoissa perhetaustasta riippumatta.
Ajattelen, että vain amiksen käyneet ovat varmaan löytäneet jo varhain sen oman juttunsa ja ehtineet tienata sekä kartuttaa omaisuutta jo vuosia silloin, kun itse olen kulutellut vielä yliopiston penkkejä.
Omassa suvussani akateemisuutta arvostetaan ja lähes kaikilla saman ikäluokan serkuistani on korkeakoulututkinto, monilla maisterin paperit. Yksi serkku on käynyt vain peruskoulun. En osaa hänen "älykkyydestään" sen suuremmin sanoa, mutta vaikuttaa olevan kovasti tyytyväinen elämäänsä, kivan omakotitalon on jo ehtinyt hankkia ja perustaa perheen. Eli ei varmasti ns. huonostikaan mene.
Ihmiset arvostavat erilaisia asioita! Olen itse tutkinnoista huolimatta kipuillut esim. työttömyyden ja "oman tieni" löytämisen kanssa. Rakastin kyllä opiskelua ja se toi paljon minulle, mutta ei välttämättä sovi jollekin toiselle. Tavallaan kadehdin vähän sitä "selkeyttä" mitä amistutkinto, eli selkeä ammattinimike tuo tullessaan, mutta mikään amistutkinto ei olisi varmaan minua tehnyt elämässäni onnelliseksi.
Omissa piireissäni on aika vähän ei-korkeakoulutettuja, joten en tätä keskustelua usein kuule. Sen olen kyllä huomannut, että ammattikorkean käyneet ajattelevat usein, että yliopiston käyneet pitävät heitä koulutuksensa perusteella "alempana". Ei ole totta minun näkökulmastani, johtuu vain tiettyjen tyyppien alemmuudentunnosta. Hekin varmasti halutessaan voisivat yliopistoon päästä ja valmistua sieltä, ei se nyt mitään kovin mahdottomia vaadi kuin vain muutamilla aloilla.
Yksi älykkäimmistä ja kiinnostavimmista tuntemistani ihmisistä on amistasoinen koulutukseltaan. Oli tarpeeksi fiksu ja sivistynyt jo nuorena tietääkseen, että ei tykkäisi akateemisen koulutuksen tarjoamista töistä, vaikka tieto ja opiskelu sinällään kiinnostikin. Hankki siis vaan työllistävän ammatin ja on omaksi ilokseen lukenut vaikka mitä. Kävi kyllä myöhemmin iltalukion. Oikein hyvin toimeentuleva. Suorastaan melkein kadehdin häntä.
Tämä aikalailla edustaa sitä, mitä minä vierastan. Tutkinnolla sinänsä ei ole väliä, mutta usein se tulee samassa paketissa monen muun asian kanssa, joilla on. Yleissivistys, suvaitsevaisuus, kyky ajatella, muodostaa perusteltuja mielipiteitä ja käydä niistä asiallista keskustelua. Se, että ei tarvitse mollata muita itsensä nostamiseksi jostain koulutusitsetuntokuopasta.