Fakta: onnekkaat voi ylensyödä ja pysyy laihoina, toiset kerää läskiä herkästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta, mutta silti pitää muistaa, että jos toinen lihoaa 10kg ja toinen 1kg, niin jompi kumpi valehtelee syömisistään.

Ite oon laihduttanut 35kg, joista nyt takas on tullut parin vuoden aikana 12kg. Aivan tasan tarkkaan tiedän tunnevammasyöjänä ja sokerihiirenä, että syön huomattavasti enemmän verrattuna langanlaihaan siskooni, joka on juuri tuollainen, että lihoo sata grammaa kuussa, vaikka vetää oikeasti suklaalevyn viikossa ja siihen viikonloppuiset mäkkiruuat eikä eväänsä liikuta kyllä yhtään. Mä taas oikeasti syön ja sen johdosta lihon paljon enemmän kuin sisko, vaikka teen fyysistä työtä. Olen tehnyt meidä välillä tutkimusta about koko elämän ja fakta on se, että sisko huolimatta suklaan ja mäkin syömisestä ja laiskuudesta syö kokonaisvaltaisesti vähemmän kuin minä, vaikka kulutan enemmän kuin sisko. 

Heitetään vielä esimerkki itseasiassa niinkin läheltä kuin viime lauantaista: 

minun aamupala: 2 sämpylää juustolla, metulla, kurkulla, salaatilla, tomaatilla ja voilla

siskon aamupala: toinen puolikas isosta sämpylästä samoilla höysteillä

minun lounas: salaattiannos sis. kanaa, fetaa ja keitetty kananmuna

siskon lounas: bic mac plus ateriana ja cocista

minun päivällinen: täysjyväriisiä, kermakanakastiketta, uunivihanneksia - otin vähän lisää

siskon lounas: cocista ja aamun toinen sämpylän puolikas

minun iltapala: 2 sämpylää kuten aamulla, maustamatonta jogurttia ja mysliä 

siskon iltapala: suklaalevy, muutama irtokarkki ja cocista

Minä kävelin 3km + kotityöt ja pihan siivousta, sisko käveli autolle ja takaisin.

Kyllä minä syön selkeästi enemmän kaloreita, vaikka syönkin ns. paremmin kuin sisko.

Tämä on hyvä esimerkki. Itse tykkään tehdä ruokaa ja syödä ns. hyvin. Lautasmallin mukaan ja vihannekset ja hedelmät. Perus ruokavalioni on erinomainen. Nuo herkut syön/söisin näiden hyvien ruokieni lisäksi, en niiden sijaan. Moni joka vetää koko ajan jotain suklaalevyä, jättää välistä aterioita ja siten kaloreita tulee oikeasti vähemmän. Ja juomat tekee tosi paljon. Suklaan syöjä juo ehkä vettä silloin kun minä juon lasin mehua. En ole itse ylipainoinen, siinä rajoilla, mutta joudun koko ajan pitämään silmällä ettei paino nouse, juurikin koska päivän kaloritarpeeni tulee täyteen hyvästä ruoasta ja järkevistä välipaloista, siinä ei ole sijaa niille suklaalevyille kovin usein.

Ja täytyy vielä lisätä, ettei hahmottaminen olisi liian helppoa, että sitten on myös niitä ihmisiä jotka jättää aterioita välistä ja syövät sen sijaan herkkuja, mutta syövät niitä niin paljon että lihovat/pysyvät lihavina.

Naposteletko myös kirjoitti:

Höpö höpö. Ei ne kalorit taikasauvalla katoa. Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot. SE on fakta.

Tämä tosiaan on aina fkata, mutta se vaan vaihelee aika paljon sekä henkilöiden välillä että eri aikoina samalla henkilölläkin, paljonko kuluttaa. Esim. itse kulutin nuorena nykyisessä noin 60 kg painossa noin 2000 kcal. Nyt olen vaihdevuosissa ja syömineen on pakko rajoittaa 1500 kcal päivässä tai lihon. Huolimatta siitä, että liikun enemmän kun nyt on koirakin jonka kanssa ulkoilen joka päivä 1,5-2 tuntia ja 2 kertaa viikossa kuntosali. Kolmekymppisenä olin aika täysi sohvaperuna satunnaisia "yöjuoksuja" lukuun ottamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nytkö aletaan hoikkia syyllistämään geeneistään ja unohdetaan kaikki annoskoot, liikunta, päivittäinen aktiivisuus, lihasmassan merkitys kaloreiden polttamisessa jne.

Syön joka päivä noin 500-1000 kcal edestä herkkuja ja painoindeksi on yhä 19,4. Harrastan liikuntaa ja lämpimät ateriat koostuu 1 dl hiilihydraattia, 100 g proteiinia ja loput tarvittaessa kasviksia. En käytä kastikkeita tms koskaan tuomaan lisäkaloreita.

Uskon enemmän annoskoon ja oman kulutuksen merkitykseen kuin onnekkuuteen. Eli toivottavasti tämä ei käänny niin, että hoikat on tuurilla onnekkaita ja vain ylipainoiset joutuvat tekemään jotain painonsa eteen.

Vielä isompi ongelma on, jos ylipainoiset alkavat vedota tuohon epäreiluuteen, että mitään ei kannata edes tehdä.

Osa joutuu aina tekemään muita enemmän töitä elämässä, niin se vain menee. Osa saa synnyinlahjaksi älyä, osa ulkonäköä, osa hyvät vanhemmat jne. Ja se tasoittaa tietä huomattavasti. Ei se tarkoita, että muille on ok vain luovuttaa.

Tienaan enemmän kuin 90 % suomalaisista. Mikä on tekosyy, etteivät kaikki jaksa ponnistella yhtä paljon vaan luuseroivat?

Onko kroppasi parempi kuin 90 % suomalaisista? Ei? No sitten voi huoletta vetää kaikki ns. läskiksi. Vai?

Eikö olisi kätevää kun ihmisillekkin myytäisiin nappuloita niin kuin koirille. Pussin kyljestä voisi lukea että 5 dl näitä päivässä ja sillä pysyy sopivan kokoisena ja kakka on tiivistä pötkylää. Ja pöydän vieressä ei kerjätä!

Vierailija kirjoitti:

Eikö olisi kätevää kun ihmisillekkin myytäisiin nappuloita niin kuin koirille. Pussin kyljestä voisi lukea että 5 dl näitä päivässä ja sillä pysyy sopivan kokoisena ja kakka on tiivistä pötkylää. Ja pöydän vieressä ei kerjätä!

Idea kakkapussista piirtyi juuri verkkokalvoille...

Minun laiheliini ystävä joka omien snaojensa mukaan syö mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa.

Käytiin lomalla niin sen ähkyyn syömiset oli vasta suupala minulle, ja sitte alotellaan oikeaa syömistä.

Pari karkkia joskus kelpas,minä vedin pussin loppuun kun aukasen.

suhteellinen käsite se että joku muka syö vaikka ja mitä.

Mutta minä en voi neuvoa koska olen läski itsekin.

En lukenut ihan kaikkia kommentteja, mutta oman empiirisen tutkimuksen mukaan tosi hoikat ovat ylipäätään elämässä paljon aktiivisempia kuin vähän pullukammat. Ja tarkoitan tällä sitä, että esimerkiksi ihan kotona ollessaankin he liikkuvat melkein koko ajan, puuhaavat jotain, seisovat paljon, kävelevät huoneesta toiseen jatkuvasti jne. Eivät ole mitään sohvaperunoita. Jos ihminen on istumatyössä, istuu työmatkat bussissa/autossa/junassa ja kotiin päästyään istuu telkkarin edessä sohvalla, niin ei siinä kulutusta kauheasti synny.

En ole itsekään mikään superaktiivinen, mutta teen pitkiä kävelylenkkejä koiran kanssa ja joogaan. Liikunta on välillä pakkopullaa, mutta kompensoin vähäistä kulutustani syömällä vähemmän niinä päivinä, kun en tee oikeastaan mitään fyysistä.

Et voi tietää toisen todellisia ruokailutottumuksia. Jos hoikka työkaverisi syö lounaalla enemmän kuin kukaan muu niin voi olla, että loppupäivänä riittää pari palaa leipää. Tai jos olet vaikka sukulaisella vieraana monta päivää niin ei siitäkään saa hyvää kuvaa normaalista ruuasta, koska vieraille yleensä koreillaan ja tehdään erilaista mitä yleensä. Vertaa asiaa toisinpäin, se lihavampi työkaveri töissä ei todellakaan ole millään salaattidieetillä vaikka syökin joka päivä pelkkää salaattia.

Mulla nousee paino reilu kilon viikossa. Alkaa olla sata mittarissa. Liikun joka päivä suositusten mukaan ja ylikin, 15 000 askelta. Syön ääriterveellisesti ja annoskootkin yritän pitää kohtuullisina. Runsaan liikunnan takia usien nälkä. Siskoni on umpilaiha. Vietetään kesällä viikkoja yhdessä ja syö aivan uskomattomia määriä ja epäterveellisesti. Esim. Ravintolassa kaksi pizzaa (itse syön puolikkaan), järjettömiä määriä hampurilaisia (itse syön yhden).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Genetiikka määrää paljon. Ihmisen vartalon rakenteesta voi usein päätellä, onko hänet "luotu" keräämään rasvaa kroppaansa.

Tutkimuksissa on ihan vakuuttavasti todettu, että suomalaiset ovat geneettisesti ikään kuin 2 eri kansaa: länsisuomalaiset ja itäsuomalaiset.

Lännestä kotoisin olevat ovat rakenteeltaan sirompia. Itäsuomalaisilla taas näkee enemmän pyöreitä vartalon muotoja. Vartalon linjat ovat erilaiset, ja kokonaisuus on "pulleampi". Oman kokemuksen mukaan heillä on suurempi taipumus kertätä rasvaa ja kyky lihoa "joka puolelta" tasaisesti.

Monet suomalaiset ovat tietysti sekoitus molempia kansoja. Todennäköisesti kylmissä ja niukoissa oloissa tuosta piirteestä on ollut etua, mutta se johtaa lihavuuteen nykyisessä yhteiskunnassa.

Juuri meinasin tulla kirjoittamaan tämän saman asian. Omat juuret ovat idästä mutta työkaverini on pesunkestävä länsisuomalainen. Minä olen pyöreähkö, hän taas hoikka. Minä taistelen kilojani vastaan, hän taas yrittää saada lisää painoa. Jos mentiin ruokalaan yhdessä, syötiin aikalailla samoja ruokia, mutta hänellä oli ns. rekkamiehen annos ja kertoi valitsevansa aina oikeaa voita jne.. Hän ei harrasta liikuntaa koska ei pidä liikuntapaikoista, mutta saattaa kyllä käydä kävelyllä, minä taas käyn säännöllisesti pari kertaa viikossa. Tuntuuhan se välillä epäreilulta kun itse pakertaa kovasti pysyäkseen edes jossain kuosissa ja toinen voi mutustella pari viineriä kerralla ja olla silti mallimitoissa. Mutta sellaista se on elämssä.

Vaihda katsantokantaa: Onneksi ei tarvitse mättää jotain rekkamiehen annoksia ja kermaviinereitä pysyäkseen hyvässä lihassa.

Itse ajattelen kutakuinkin näin. Olen itä-Suomalainen lievästi ylipainoinen tai lähes normaalipainoinen nainen ja en mitenkään mainittavasti nauti mässäilystä tai rasva-sokeri-mätöistä. En pidä täydestä olosta.

Itse pysyn hoikkana varmasti siksi, että minun ei tee mieli mässäillä. Harrastan myös kuormittavaa liikuntaa pari kertaa viikossa, mutta en usko sen olevan niin merkitsevä tekijä kuitenkaan.

Ruokahaluni on luonnostaan järkevä, minun tekee yleensä mieli tavallista ruokaa (esim. kanaa, riisiä, kasviksia ja kermaviilikastiketta) eikä mitään hampurilaisaterioita.

Karkkia himoitsen joskus, mutta pystyn syömään sitä max 100 grammaa, sitä isommasta määrästä tulee hirmu paha olo. Samoin suklaa, yksi suklaapatukka (40g) on riittävä annos tyydyttämään makeanhimon.

Vettä olen juonut ruoka- ja janojuomana lapsesta asti. Jossain vaiheessa olin hieman koukussa tuoremehuun, mutta pelkäsin sen vahingoittavan hampaitani niin runsaasti juotuna niin tietoisesti luovuin siitä. Nyt ei tee sitäkään enää mieli.

Uskon kyllä, että jos aivoissani naksahtaisi siten, että jatkuvasti tekisi mieli roskaruokaa ja herkkuja, niin lihoisin nopeasti. Koska itsekuria minulla ei syömisten suhteen ihan hirveästi ole, kun en ole sitä paljoa tarvinnut. Tiedostan onneni geenien suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Minun laihpeliini ystävä joka omien snaojensa mukaan syö mitä haluaa ja niin paljon kuin haluaa.

Käytiin lomalla niin sen ähkyyn syömiset oli vasta suupala minulle, ja sitte alotellaan oikeaa syömistä.

Pari karkkia joskus kelpas,minä vedin pussin loppuun kun aukasen.

suhteellinen käsite se että joku muka syö vaikka ja mitä.

Mutta minä en voi neuvoa koska olen läski itsekin.

Sama juttu mulla. Laihemmat ystävät neuvovat hypnoosia ties mitä, mutta hyvä olo tulee vasta kun tyhjennän pöydän.

Vierailija kirjoitti:

Itse pysyn hoikkana varmasti siksi, että minun ei tee mieli mässäillä. Harrastan myös kuormittavaa liikuntaa pari kertaa viikossa, mutta en usko sen olevan niin merkitsevä tekijä kuitenkaan.

Ruokahaluni on luonnostaan järkevä, minun tekee yleensä mieli tavallista ruokaa (esim. kanaa, riisiä, kasviksia ja kermaviilikastiketta) eikä mitään hampurilaisaterioita.

Karkkia himoitsen joskus, mutta pystyn syömään sitä max 100 grammaa, sitä isommasta määrästä tulee hirmu paha olo. Samoin suklaa, yksi suklaapatukka (40g) on riittävä annos tyydyttämään makeanhimon.

Vettä olen juonut ruoka- ja janojuomana lapsesta asti. Jossain vaiheessa olin hieman koukussa tuoremehuun, mutta pelkäsin sen vahingoittavan hampaitani niin runsaasti juotuna niin tietoisesti luovuin siitä. Nyt ei tee sitäkään enää mieli.

Uskon kyllä, että jos aivoissani naksahtaisi siten, että jatkuvasti tekisi mieli roskaruokaa ja herkkuja, niin lihoisin nopeasti. Koska itsekuria minulla ei syömisten suhteen ihan hirveästi ole, kun en ole sitä paljoa tarvinnut. Tiedostan onneni geenien suhteen.

Miten geenit vaikuttaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla nousee paino reilu kilon viikossa. Alkaa olla sata mittarissa. Liikun joka päivä suositusten mukaan ja ylikin, 15 000 askelta. Syön ääriterveellisesti ja annoskootkin yritän pitää kohtuullisina. Runsaan liikunnan takia usien nälkä. Siskoni on umpilaiha. Vietetään kesällä viikkoja yhdessä ja syö aivan uskomattomia määriä ja epäterveellisesti. Esim. Ravintolassa kaksi pizzaa (itse syön puolikkaan), järjettömiä määriä hampurilaisia (itse syön yhden).

Vaikea tähänkään sanoa mitään. Mitä tarkoittaa että ”yrität pitää” annokset kohtuullisena? Kauanko olet syönyt ääriterveellisesti? Kuinka usein tulee repsahduksia? Millaisia juomia juot? Kun sinulla on nälkä, pystytkö odottamaan seuraavaan ateriaan vai onko pakko syödä jotain heti? Joku juttu siellä on mikä ylläpitää painoasi.

Nälkä on myös mielenkiintoinen ilmiö. Mietin usein miten erilain minä ja mieheni koemme nälän.

Minulla on nälkä kun mahani on tyhjä. Se murisee. Juuri muuten en tiedosta nälkää. Nälkä loppuu ensimmäiseen suupalaan. Jos syön vaikka vain banaanin nälkä on heti poissa. Tietystikään se ei pysy kauaa pois, mutta sillä hetkellä se loppuu kun banaani menee mahaan.

Mieheni kokee nälän jotenkin aivan toisin kuin minä. Hän voi syödä lautasellisen ruokaa, jonka jälkeen on vielä nälkä ja hän ottaa vaikka pari palaa leipää.

Minusta se on outoa. Miten voi olla nälkä vaikka mahassa on jo paljon ruokaa? Miten te muut tämän koette?

Nimenomaan tuo, että ei tee lainkaan mieli niitä terveellisiä ruokia, tekee ongelman. Yritän pitää koko ajan jääkaapissa monipuolisen salaatin, jota voi vain ottaa, ja epäterveellisempiä ruokia taas teen vain kerta-annoksen. Silti kun valintatilanne tulee, niin epäterveellisen ruoan himo on niin vahva, että saatan erikseen kokata sen ruoan, tai jättää salaatin syömättä kokonaan kun ei tee mieli edes avata suutaan.

Sitten taas on ihmisiä, jotka nauttivat suuresti isosta kasvisannoksesta ja niiden mausta, ja sanovat että niitä on pakko saada.

(Eikä tietenkään salaatti ole ainoa terveellinen ruoka, mutta esimerkki siitä, mitä yritän pitää helpoimmin tarjolla koko ajan. Ja syön lisäksi muutakin.)

Naposteletko myös kirjoitti:

Höpö höpö. Ei ne kalorit taikasauvalla katoa. Jos syöt enemmän kuin kulutat, lihot. SE on fakta.

Ei mitään höpöhöpöä, vaan olemassa paljon tieteellistä tutkimusnäyttöä. Jollakin tavalla osa ilmeisesti kykenee toisilla nostamaan paremmin kulutustaan korkeampaa kalorinsaantia vastaavaksi. Syitä ja mekanismeja tälle ei vielä tarkemmin tunneta.

Esimerkiksi tänä vuonna julkaistussa systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa (alla) valittiin tähän tarkasteluun viisi tutkimusta: näissä eniten lihoneet lihoivat 1.8 - 5.1-kertaisesti verrattuna vähiten lihonneisiin (samanlaisilla kaloriylimäärillä). Osa näistä tutkimuksista toteutettiin valvotuissa sairaala-olosuhteissa, osa kotona, eikä tulokset eronneet tämän suhteen eronneet. Kaikissa koehenkilöiden perusaineenvaihdunta määritettiin etukäteen labra-olosuhteissa, ja laskettiin siihen päälle kullekin määrä ylimääräisiä kaloreita (eli että esim. kaikki syö 1000 kcal yli oman henkilökohtaisen perusaineenvaihdunnan).

Tuossa kirjallisuuskatsauksessa varsinaisesti tarkasteltiin tämän asian suhteen viittä tutkimusta (valittu sellaisia, joissa kaloriylimäärä yhteensä vähintään 50 000 kcal), mutta vastaavia tuloksia saatu lisäksi lukuisissa muissakin vastaavissa tutkimuksissa.

Bray GA, Bouchard C. The biology of human overfeeding: A systematic review. Obes Rev. 2020 Sep;21(9):e13040. doi: 10.1111/obr.13040. Epub 2020 Jun 8. PMID: 32515127.

Aineenvaihdunnalla, lääkkeillä ja muilla tekijöillä on pieni vaikutus, mutta niiden merkitystä liioitellaan suuresti. Ihmiset ovat vaan sokeita omille syömisilleen, ja tekevät liikaa päätelmiä muiden syömisistä yksittäisten aterioiden perusteella.

Olen huomannut että esimerkiksi anoppini jolla on reilusti ylipainoa usein tarkkailee lautastani kun syödään yhdessä. Varmasti sen perusteella voi saada kuvan että syön oikein paljon, kun otan kunnolla pääruokaa. Mutta todellisuudessa tiedän että kokonaiskulutinseni ei ole suuri. En esimerkiksi syö päivässä kuin yhden "raskaan" ruuan. Eli jos syön vailla lasagnea anopilla, niin toisena ruokana syön vain kevyen keiton, salaatin, tai jätän kokonaan väliin ja syön vain pienen välipalan. Suklaata, karkkia ja sipsiä syön todella harvoin, lähinnä kyläillessä. Välipalaksi syön usein hedelmiä, muuten en napostele paljoakaan. Liikun myös paljon arjessa ihan huomaamattakin. Joskus syödään miehen kanssa pikaruokaa, mutta ei se paljon painoon vaikuta, kun suurimman osan ajasta syön melko niukasti.

Eli ei tule neuvoja, turhaa lätinää ja lässytystä ja trollailua vain :D Miten osasinkin Arvata :D

Minä olin niitä jotka pysyi alipainoisina vaikka ahdoin ruokaa ja herkkuja kurkusta alas joka päivä todella paljon (esim. 1 kg irtokarkkipussi päivässä ilman mitään ongelmaa sen lisäks ruoat ja suklaat yms.) Eka mielialalääkitys sai sen kääntymään ja lihoin 35 kg parin vuoden aikana ja vaikka jätin lääkkeet jo vuosia sitten niin lihomisherkkyys jäi. Nyt normaalipainon alarajoilla mutta kyllä saa olla tosi tarkkana että mitä syö.

Äidillä ei ole koskaan ollut mitään lääkitystä ja on aina ollut laiha...nytkin yli 70 v:nä tosi hoikka.

Varmaan olisin pysyny kanssa hoikkana jos ei olis tarvinnut mitään lääkitystä. Isä oli kanssa laiheliini mutta kuoli kun olin ihan pieni lapsi niin en tiedä olisiko lihonut iän mukana.