Fakta: onnekkaat voi ylensyödä ja pysyy laihoina, toiset kerää läskiä herkästi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnekkaat harrastavat liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa.

Opäonnekkaat välttelevät liikuntaa.

Jos tällä viitataan lihavuuteen ja hoikkuuteen, niin on jälleen yksi stereotyyppinen ja hyvin haitallinen ajatus, että lihavat ihmiset eivät harrastaisi liikuntaa tai eläisi aktiivisesti.

Itse olen aina harrastanut paljon liikuntaa. Lapsesta asti lajikirjoa on ollut taitoluistelu, voimistelu, tanhu, ryhmäliikunta, kick-boxing, uinti, hiihto, työmatkapyöräily ( 20km/päivä) juoksu, kuntosali, kahvakuula, astanga-jooga ( ja muita joogalajeja), tanssi: street, nykytanssi ja showtanssi ..unohdinkohan vielä jotain?

Koiran kanssa liikun päivittäin 1-2 tuntia metsässä, mutta siitä olen päättänyt, että sitä en laske liikkumiseksi, vaan se on aina vain palauttavaa ja rentouttavaa yhdessäoloa koiran kanssa, tulipa kilometrejä minkä verran tahansa.

Ja sitten on syömishäiriö, ja painoa 117kg. Ja ihan helvetin pitkään itsekin elin tuota kuvitelmaa, että enhän mä liiku, koska ei läskit liiku. No kyllä liikun. Ja siksi olen edelleen myös terve. Kun lihavallekaan sen liikunnan ei pitäisi olla vain laihdutuksen väline, vaan ennen kaikkea terveyden hoitamista. Silloin se on myös aina mielekästä.

 

Ohikulkijana pakko kysyä, että mikä tällaisessa on alapeukutettavaa? Se, ettei saa pitää kiinni mielikuvasta, että lihavat on sohvaperunoita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnekkaat voivat ylensyödä?!

Miksi kukaan haluaisi syödä yli tarpeensa?

Mikä siinä syömisessä on niin ihanaa? Kertokaa. Minulle syöminen on välttämättömyys, kuten vessassa käyntikon. En ramppaa vessassakaan ”huvikseen”, miksi siis söisin huvikseni?!

Parempi vaan kun pärjää pienemmällä.

Yhtä typerä kysymys kuin mikä seksissä on ihanaa, mikä liikunnassa on ihanaa, mikä ryyppäämisessä on ihanaa.

Jos ei itselle sovi, niin sitten ei , ja hyvä niin. Mutta jos nyt maailmassa on ihan älytön määrä ihmisiä, jotka noista asioista nautintoa saa, niin se varmaan kertoo, että muut saa niistä jotain mitä itse ei. Ei se varmaan auta sanoa, että hyvä maku on kiva tuntea, jos sulle se ei merkitse mitään.

Olen aina ollut hoikka, mutta en koe sitä omana saavutuksenani. En tee mitään pysyäkseni hoikkana. Ruoka ei vain ole mulle mikään päivän kohokohta tai erityisen suurempi nautinto, vaan se polttoaine mitä on pakko vetää että jaksaa.

Olen aina kuvitellut syöväni ihan normaalisti, mutta kun aloin parisuhteeseen ihan normaalipainoisen miehen kanssa, niin hän kummasteli alkuun jatkuvasti mun syömistä. Syön arkena aamupalan, töissä lounaan, kotona välupalan ja iltapalan. En siis kahta lämmintä ruokaa päivässä, mies olisi halunnut aina lähteä johonkin syömään tai hakea ruokaa kotiin, ja vielä sen jälkeenkin syödä myöhemmin erikseen iltapalan. Ja hänen iltapala oli kolme leipää, banaanismoothie, vähän jogurttia. Mulle iltapala on se yks banaani TAI yksi leipä TAI jogurtti, mutta ei todellakaan kaikkea tota.

Myös kun ollaan yhdessä reissussa, niin hän on se joka sanoo "mennäänkö jo syömään, alkaa olla nälkä" ja minä ihmettelen että just äskenhän me syötiin. Tuo keskiviikkona karkkipussin kaupasta, saatoin kysyä onko meillä taas herkkupäivä, tai että minkä vuoksi nyt herkkuja, just lauantainahan herkuteltiin. Hänelle on ihan normaalia ostaa pitkin viikkoa silloin tällöin karkkia tai sipsejä.

Ja ei huolta, mies saa kyllä tarpeeksi ruokaa. 😄 On laihtunut muutaman kilon, koska ruokavalio on muuttunut, ei haeta sitä hampparia arki-iltaisin, vaan tekee sen päivällisen kotona. Viikonloppuisin tehdään yhdessä ruokaa ja minä haluan niitä uunikasviksia ja salaattia, mun mielestä pelkkä peruna ja lihakastike ei ole hyvä ruoka.

Mutta koen, että nämä on jo geeneissä, mulle se ruoka ei ole lapsenakaan ollut tärkeää, jotain vaan pakko syödä välillä ja sitten on kiva ettei se maistu pahalle. En juo mehuja tai limsoja, en käytä majoneesia, lihapiirakkaan en koske tikullakaan. Ja nämä ei ole mitään diettijuttuja, että olisin jättänyt nämä pois ruokavaliosta päätöksenä, vaan ei vaan maistu, ei kiinnosta. Jos niitä on jääkaapissa, niin sinne ne unohtuu ja saa sitten kaataa virmäriin/heittää roskiin.

Moni hokee että "kalori on kalori" eli ihan sama mistä ne kalorit tulevat. Ettei muka olisi mitään merkitystä että syökö päivässä 1000 kcal vähähiilihydraattisesti vai hiilaripitoisesti. Olen eri mieltä. Jos tuo 1000 kcal koostuu pelkistä hiilareista (leipä, puuro, makaroni) niin eihän se nälkää pidä. Mutta jos tuon kalorimäärän koostaa vhh:sti, niin saa syödä oikeasti mahan täyteen monta kertaa päivässä, kun kalorit tulee rasvasta ja proteiinista, eikä hiilareista. Kasviksista ei montaa hiilaria tule mutta ne täyttävät vatsaa.

Kokeilkaa joskus huviksenne tehdä ruokapäiväkirjaa syömisistänne. Moni laihduttanut on todennut, että kalori ei todellakaan ole kalori ja sillä on paljonkin merkitystä että mistä ne kalorit tulee. Rasvaa saa syödä reippaasti, jos ei syö hiilareita juuri yhtään, eli hiilarit tulevat vähähiilarisista kasviksista. Ja sitten jos syö hiilareita, pitää välttää rasvaa koska kroppa käyttää energianlähteenä ensin hiilarit ja jos hiilareista saa tarpeeksi kaloreita, elimistö varastoi rasvaa jolloin henkilö lihoo. Mutta jos ei syö hiilareita juuri ollenkaan ja rasvaa syö riittävästi, elimistö käyttää rasvaa energiana eikä varastoi sitä, jolloin  laihtuu.

Muutenkaan en ole ikinä ymmärtänyt, että miksi ihmiset yrittävät laihduttaa kitukuurien avulla. Silloin kiukuttaa ja on nälkä ja lihakset katoaa kun elimistö käyttää lihakset ennemmin kuin rasvan, ja kun siihen kituuttamiseen kyllästyy, kalorinkulutus on lihaksettomuuden vuoksi pienempää jolloin lihoo takaisin korkojen kera. Ja miksi kaikki pullerot olettavat, että hoikat eivät koskaan syö ja kituuttavat nälässä päivästä toiseen?

Jos alkaisitte syödä reilusti mutta vähähiilarisesti, söisitte päivässä kituuttamatta 1000-1500 kcal ja vointi olisi hyvä. Ei kituuttamista, nälkää, kiukkua. Laihtuisitte ongelmitta ja helposti, ihan vain syömällä oikein. Ja kun treenaisitte lihaksia samalla, niin kroppa näyttäisi todella hyvältä. Ja kun ruuasta saisitte tarpeeksi proteiinia, elimistöllä ei olisi mitään tarvetta kuihduttaa lihaksianne.

Vierailija kirjoitti:

Onnekkaat harrastavat liikuntaa ja aktiivista elämäntapaa.

Opäonnekkaat välttelevät liikuntaa.

Tämä. Liikunta pitää insuliiniresistenssin kurissa. Liikkuvat ihmiset myös yleensä syövät säännöllisesti, jolloin verensokeripiikien määrä päivässä jää kohtuulliseksi kun ei laidunneta koko ajan.

Minun sukuni on malliesimerkkiä tästä. Kaikki syövät todella paljon herkkuja: sukujuhliin saa varata ruokaa aina kaksinkertaiselle määrälle ja makeita herkkuja melkein kolminkertaiselle, koska pitopalveluiden käsitys siitä mitä ihmiset syövät on kerrassaan surullisen niukka.

Silti me olemme kaikki nuorena hoikkia ja keski-iässäkin vähintään normaalipainoisia. Miksi? Koska myös liikumme kaikki. Paljon. Usein. Mielellämme.