Onko abortti traumaattinen kokemus?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:18"]

Jos muut lapset on haluttu, niin mistä voitte tietää, että neljäs ei olisi ollut yhtä rakas / vielä rakkaampi? Järkyttävää, että edes Suomessa on mahdollisuus abortin tekoon. Kuka voi päättää, ettei joku lapsi olis yhtä rakas kuin jo muut perheessä olevat? Varmasti olisi. Ja ei sellaista kotia tai perhettä olekaan, mihin ei yhtä lasta enempää sopisi. Sopu sijaa antaa. Se on vain valitettavaa, että kaikki, auton koko, asunnon koko, raha - kaikki vaikuttaa, vaikka pärjättäisi varmasti. 

[/quote]

Sen tiesi samantien kun testi näytti plussaa, sitä lasta ei yksinkertaisesti haluttu.

Ihan samalla tavalla kuin aikanaan esikoisen plussan kohdalla tiesin haluavani lapsen vaikka mm. veljeni lähes painosti aborttiin. 

Kyllä sen sitten vaan tietää kun lapsiluku on täynnä.

Lääkkeellinen keskeytys tehtiin rv 6.

Ei kaduttanut silloin eikä kaduta nytkään, keskeytyksestä on aikaa nyt 6 - 7 vuotta.

Tunnen edelleen syyllisyyttä, mutta tekisin silti samat päätökset uudestaan. Mies oli hullu väkivaltainen sadisti jolla kyttäävät narsistivanhemmat, en olisi koskaan päässyt hänestä jos olisi ollut yhteinen lapsi.

En ole asiaa jälkikäteen punninnut kun ei ole ollut tarvetta. Asia oli täysin etukäteen punnittu eli kun täytin 40 v. päätin että ei enää lapsia. Abortti oli hyvin helppo henkisesti.En ymmärrä miksi se aina kuvitellaan dramaattiseksi tilanteeksi jossa nainen kyynelehtien vielä klinikan ovelta kääntyy takaisin ja ah, kaikki kääntyy hyväksi.

katsokaa kohdasta n. 54 min alkaen niin näette abortoituja sikiöitä, kuin oikeita syntyneitä lapsia

En kadu mutta 5vuotta meni että pääsin asian yli. Mies oli mua lähes 10v vanhempi ja kuulema ei ollut valmis isäksi, oli yks kuspää kaikinpuolin. Kaavinta oli ja kivut ihan hirveät sen jälkeen

Oli traumaattinen kokemus. Viikolla 8 lääkkeellinen keskeytys, piti olla nopeasti ohi vaan eipä ollut ja aloin vuotaa yhtäkkiä kuin verta olisi heitetty ämpärillä lattialle. En unohda koskaan, vaikka en minä edelleenkään sille miehelle lasta haluaisi.

Abortoitujen sikiöiden kuvat vetoaa tunteisiin. Solumöykkyä ajattelevat kiistää käsittääkseni poikkeuksetta niiden aitouden, ja muissa ne taas aiheuttaa pahennusta. Pidetään ne poissa tästä ketjusta. Kiitos etukäteen.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:42"]

Kertokaa te abortin tehneet, tekisittekö sen vieläkin, kun jälkikäteen olette asiaa punninneet?

[/quote]

Ei ollut minulle traumaattinen kokemus. Olin kovin nuori vielä (16v) enkä olisi lapsesta missään nimessä voinut vielä huolehtia. Sitä olen kyllä näin aikuisena (abortista jo 20 vuotta) miettinyt, että olisiko adoptio voinut olla mahdollinen. Mutta siihen aikaan kukaan ei minulle sellaista lähtenyt ehdottelemaan ja koska olin lapsi vielä itsekin niin toimin tavallaan aikuisten talutusnuorassa tuon asian kanssa.

Koskaan en aborttia ole katunut kylläkään. Surin silloin kovastikin kun sen tein ja pelkäsin pitkään, että en saa koskaan omia lapsia, ikään kuin rangaistukseksi. Sain kuitenkin, monta tervettä lasta myöhemmin kun olin aikuinen. Nyt kun lapsilukuni on täysi ja minulla on monta poikalasta, niin olen muutaman kerran miettinyt, että olikohan tuo abortoitu sikiö se minun puuttuva tyttäreni. Mutta sitähän en koskaan enää saa tietää. 

Vastaus itse kysymykseen:

En usko, että tekisin mitään toisin. Sillä jos valitsisin toisin, niin en luultavasti olisi tavannut myöskään myöhemmin nykyistä miestäni, enkä saanut hänen kanssaan näitä lapsia jotka minulla tässä nyt on ja joita rakastan. 

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:09"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:42"]

Kertokaa te abortin tehneet, tekisittekö sen vieläkin, kun jälkikäteen olette asiaa punninneet?

[/quote]

Ei ollut minulle traumaattinen kokemus. Olin kovin nuori vielä (16v) enkä olisi lapsesta missään nimessä voinut vielä huolehtia. Sitä olen kyllä näin aikuisena (abortista jo 20 vuotta) miettinyt, että olisiko adoptio voinut olla mahdollinen. Mutta siihen aikaan kukaan ei minulle sellaista lähtenyt ehdottelemaan ja koska olin lapsi vielä itsekin niin toimin tavallaan aikuisten talutusnuorassa tuon asian kanssa.

Koskaan en aborttia ole katunut kylläkään. Surin silloin kovastikin kun sen tein ja pelkäsin pitkään, että en saa koskaan omia lapsia, ikään kuin rangaistukseksi. Sain kuitenkin, monta tervettä lasta myöhemmin kun olin aikuinen. Nyt kun lapsilukuni on täysi ja minulla on monta poikalasta, niin olen muutaman kerran miettinyt, että olikohan tuo abortoitu sikiö se minun puuttuva tyttäreni. Mutta sitähän en koskaan enää saa tietää. 

Vastaus itse kysymykseen:

En usko, että tekisin mitään toisin. Sillä jos valitsisin toisin, niin en luultavasti olisi tavannut myöskään myöhemmin nykyistä miestäni, enkä saanut hänen kanssaan näitä lapsia jotka minulla tässä nyt on ja joita rakastan. 

[/quote]

Niin ja kaavinta. Se tehtiin muistaakseni viikolla 5+ eli tosi tosi nopeeta. 

Tietenkin se voi joillekin olla traumaattista ja toisille sitten taas ei. Itselle siitä jäi kamala olo. Mutta se huono olokin helpottaa kun miettii että tein kuitenkin oikean päätöksen.

Ei ollut traumaattista ja päätyisin samaan päätökseen uudestaan.

Valmistuminen alkaa onneksi olla jo lähellä, niin voi alkaa miettimään ihan sen lapsen hankintaa :)

No mikä sitten estää lapsen kanssa opiskelua?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 22:27"]No mikä sitten estää lapsen kanssa opiskelua?[/quote]

Miksi  väkisin hommata lapsi silloin, kun se ei omasta mielestä tunnu hyvältä ajatukselta?

Oli äärettömän helpottavaa kun tehtiin kaavinta viikolla 5+. Mies oli hullu sadisti ja varmaan jonkin sortin pedarikin. Itse olin täysin lytätty, traumatisoitunut mt-potilas, vaikka olinkin jo 20v. Säästin lapsen todella monelta pahalta, silloiselta itseltäni ja varsinkin mieheltä. 

En kadu ollenkaan, oli oikea päätös ja tekisin siinä tilanteessa epäröimättä uudestaan.

Sittemmin erosin miehestä, menin pitkään terapiaan (enkä käsitellyt siellä sanallakaan aborttia, kun se ollut minulle ongelma), tapasin mieheni ja meillä on nyt kaksi ihanaa lasta. Ajattelen ehkä kerran vuodessa aborttia, mutta ei tee pahaa, ei ole koskaan tehnyt. Pahaa tekee, jos mietin miten olisi käynyt ilman keskeytystä.

31.1 tehtiin. viikkoja 10+6 ja tosi paska fiilis. Supistujset euí juuri sattunut mutta se ääni kun se putos sinne metalliastiaan, lääkkeellinen

Ei pidä arvostella jos joku tekee abortin koska ei tiedä mitä kaikkea on tapahtunut.

Ei ollut traumaattinen, harmitti vaan vietävästi kun ehkäisy puuttui just sinä kertana. Toinen osapuoli tiesi siinä vaiheessa kun homma oli jo hoidettu.

Hyvä tarina mutta viikolla 16 ei paljo abortoida enää.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:53"]Ei ole sen kummempi juttu kuin hammaslääkärikään. En minä porattua hammastakaan säälittele.

[/quote]

Rinnastat siis hampaan ja ihmisen alun?