Onko abortti traumaattinen kokemus?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:55"]tekisin, oli oikea päätös. meillä oli jo kolme lasta ja ehkäisy petti.

[/quote]

Miksi tapoitte neljännen lapsenne?

[/quote]

Voihan se olla ettei kaikki halua lisääntyä kuin kanit konsanaan?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:02"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:56"][quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:55"]tekisin, oli oikea päätös. meillä oli jo kolme lasta ja ehkäisy petti.

[/quote]

Miksi tapoitte neljännen lapsenne?

[/quote]

Voihan se olla ettei kaikki halua lisääntyä kuin kanit konsanaan?

[/quote]

koska meidän perheeseen ei tule neljättä lasta, ja siksi käytetään ehkäisyä.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:53"]Ei ole sen kummempi juttu kuin hammaslääkärikään. En minä porattua hammastakaan säälittele.

[/quote]

Olet oksettava.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:56"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:55"]tekisin, oli oikea päätös. meillä oli jo kolme lasta ja ehkäisy petti.

[/quote]

Miksi tapoitte neljännen lapsenne?

[/quote]

No mitäs luulet? Ne ei halunneet neljättä, kolme riitti.

Itse toimenpide ei ollut, ei ollenkaan, aika vaivaton toimenpide.

Mutta voi että olen katunut, ja paljon. Minä nimittäin tein abortin oikeastaan ihan turhaan. Tein sen pitääkseni silloisen hunsvotti-miesystävän, joka sanoi että jättää jos pidän lapsen. Olisin voinut ihan hyvin pitää lapsen, olin ihan aikuinen, hyvässä elämäntilanteessa jne, mutta minäpä menin ja keskeytin. Mies jätti minut kuitenkin jonkun ajan päästä, ja sitten iski katumus abortistakin. Että heitin menemään lapsen tuosta vaan. Aina välillä olen sitä viimeisen 15 vuoden aikana katunut kovasti, sitten taas se on enemmän taka-alalla välillä. Mutta ei, en tekisi uudestaan jos pääsisi valitsemaan... Myöhemminkään en ole lasta saanut koska en ole löytänyt miestä.

Ei ollut traumaattinen ja koen tehneeni oikean päätöksen. Nyt jos tulisin raskaaksi, en tekisi arbottia vaikka en suhteessa olisikaan.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:10"]

Ei ollut traumaattinen ja koen tehneeni oikean päätöksen. Nyt jos tulisin raskaaksi, en tekisi arbottia vaikka en suhteessa olisikaan.

[/quote]

ja kaavinnalla tehtiin teininä

Mulle se ei ollut. Ei ollut mitään vaihtoehtoa. Elin hyvin epävakaan ja rakkaudettoman nuoruuden, ja harrastin irtosuhteita kun olin alle kaksikymppinen. Olin hukassa. Söin pillereitä kuitenkin sillä en halunnut lapsia, mutta tulin raskaaksi. En tiennyt kuka lapsen isä on joten teetin abortin heti. Lapselle olisi tullut epävakaa perhe-elämä, kaikki isäehdokkaat olivat yhtä huonoja kuin minä olisin ollut äitinä ja aivan taatusti olisin ollut sellainen sossuäiti kun töistä olisi pitänyt jäädä pois. Ei kaduta, koska ajattelen kokonaisuutta. Rakastan oikeasti lapsia niin paljon että en soisi yhdellekään lapselle niin epävakaata äitiä mitä minä olin silloin nuorena. Lapsen tehtävä ei ole kasvattaa teinistä aikuista, se on väärin. Eikä hetkauta syytökset ja herjaukset, mä en ole koskaan siitä asiasta kärsinyt enkä ole asiaa murehtinut edes terapiassa jonne hakeuduin abortin jälkeen.

Mutta siten se minua muutti, että se juoksentelu loppui siihen. Ymmärsin kuinka vakavat seuraukset voi irtosuhteilla olla vaikka söisikin pillereitä.

Jos muut lapset on haluttu, niin mistä voitte tietää, että neljäs ei olisi ollut yhtä rakas / vielä rakkaampi? Järkyttävää, että edes Suomessa on mahdollisuus abortin tekoon. Kuka voi päättää, ettei joku lapsi olis yhtä rakas kuin jo muut perheessä olevat? Varmasti olisi. Ja ei sellaista kotia tai perhettä olekaan, mihin ei yhtä lasta enempää sopisi. Sopu sijaa antaa. Se on vain valitettavaa, että kaikki, auton koko, asunnon koko, raha - kaikki vaikuttaa, vaikka pärjättäisi varmasti. 

Mulle on tehty kaksi kertaa, ensimmäisen kerran 16-vuotiaana, toinen kerta 25-vuotiaana kun esikoinen oli 5-vuotias, mies oli juoppo, ja olin vihdoin pääsemässä hänestä eroon. Mies oli minua paljon vanhempi, ja hänen olisi pitänyt käyttää ehkäisyä, mutta kun kortsu tuntuu niin inhottavalta, ja minä en sillon nuorena kehdannut mennä hakemaan pillereitä, omaa tyhmyyttä, mutta myös miehellä osa vastuu. Toisella kerralla esikoinen olisi halunnut kovasti pikkusisarusta, ja mies aneli että pidän lapsen vaikka oltiin juuri erottu, lupasi että hoitaa lapsen ym. mutta onneksi pidin pääni. Mies ei olisi lasta hoitanut yhtään sen enenpää kuin esikoistakaan, viina oli se tärkein. Nyt tuhlasin nuoruuteni ja parhaat vuoteni siihen mieheen, jos olisin suostunut toisen lapsen pitämään, en olisi varmaan vuosiin päässyt eroon, enkä olisi löytänyt nykyista aviomiestäni, eikä minulla olisi ihania nuorimmaisia lapsiani.

Itse abortti oli todella ikävä asia, olin toki surullinen vaikka järki teki päätöksen. Oli kauhea häpeä mennä lääkärille aborttia pyytämään. Kaavintaa ei voinut heti tehdä, vaan piti odottaa pari kolme viikkoa, viikoille 7-8 ennenkuin toimenpide tehtiin. Kyllä se jälkivuotokin oli inhottavaa ja muu toipuminen, mutta ei se mitenkään traumaattinen kokemus ollut, synnytys ja siitä toipuminen oli paljon pahempaa.

Kertaakaan en ole abortteja katunut, tietysti olen ajatellut että olisi paremmin pitänyt ehkäisy hoitaa, mutta sille ei jälkikäteen mitään voinut. 

Narsistinen eksäni manipuloi ja uhkaili minua tekemään abortin, tai jättäisi minut yksin ja pakenisi jo syntyneen lapsemme kanssa. Olin niin miehen sätkynukkena, etten edes itkenyt. Pelkäsin vain. Jälkeenpäin, kun exä onneksi jätti minut toisen naisen takia, olen käynyt kokemaani läpi psykiatrin luona.

Itken hyvin usein. En muista siitä päivästä hetkeäkään. Tuntuu, kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Itken, että jos olisin tajunnut silloin lähteä suhteesta lapsen kanssa ja pitänyt syntymättömän lapsen, olisin kyllä pärjännyt. Miltä hän olisi näyttänyt? Oma rakas lapseni :( nytkin valuu kyyneleet silmistä. Pelkään karmaa ja pelkään, että lapselleni käy jotain pahaa rangaistuksena kaikesta.

Kaavinta viikolla 10. Ei ollut traumaattista.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:25"]Narsistinen eksäni manipuloi ja uhkaili minua tekemään abortin, tai jättäisi minut yksin ja pakenisi jo syntyneen lapsemme kanssa. Olin niin miehen sätkynukkena, etten edes itkenyt. Pelkäsin vain. Jälkeenpäin, kun exä onneksi jätti minut toisen naisen takia, olen käynyt kokemaani läpi psykiatrin luona.

Itken hyvin usein. En muista siitä päivästä hetkeäkään. Tuntuu, kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Itken, että jos olisin tajunnut silloin lähteä suhteesta lapsen kanssa ja pitänyt syntymättömän lapsen, olisin kyllä pärjännyt. Miltä hän olisi näyttänyt? Oma rakas lapseni :( nytkin valuu kyyneleet silmistä. Pelkään karmaa ja pelkään, että lapselleni käy jotain pahaa rangaistuksena kaikesta.

[/quote]

Miehet ovat hirveitä :( suuri halaus sinulle, älä pelkää lapsesi puolesta.<3 Toivottavasti exäsi havahtuu joskus ymmärtämään, että kyseessä oli myös hänen lapsensa, jonka elämän hän pakotti päättämään.

Oli jonkin verran traumaattinen kokemus, tehtiin lääkkellisesti rv 15 ja sujui kaikin puolin oppikirjamaisesti. Harkitsin päätöstä huolellisesti punniten yhdessä miehen kanssa, enkä ole katunut sitä kertaakaan. Vaikka en katunut, niin surua koin kyllä, ja ensimmäisen kuukauden ajan olin vajaasti työkykyinen sen vuoksi.

Neuvoisin samoilla viikoilla keskeytystä harkitsevia tekemään sen vain ehdottomassa pakkotilanteessa ja silloin, kun päätöksestä voi olla täysin varma. Silloin sen traumaattisuuden kyllä kestää ja asiasta pääsee yli. Jos ei ole varma, asia voi jäädä vaivaamaan ainakin jos on ihmisenä herkkä kuten itse olen.

En tekisi missään nimessä. Abortti 20 vuotiaana on määrittänyt ihan koko elämäni kulkua. Abortin jälkeen nainen jää aivan yksin, eikä mitään psykiatrisia palveluja tarjota. Tajusin itse vasta jälkeenpäin kuinka sairaalloisen masentunut olin sen jälkeen. Olen nyt 40 ja joka päivä asia tulee edelleen mieleen. Siis ihan oikeasti joka päivä. Yksi lapsi on nyt, saman miehen kanssa, jonka lapsen abortoin. Välillä tuntuu ihan sairaalta. Toisaalta tätä lasta tuskin olisi jos olisin saanut sen lapsen silloin, mutta todella monta vuotta valui hukkaan, sillä ainoa unelma elämässäni oli saada lapsi. 

Jos olisin samassa tilanteessa kuin silloin, tekisin uudelleen.

Jaa miltä se tuntui? Ihan paskalta ja tuntuu edelleen.

Aborttia ei ikinä pidä mennä tekemään kevein perustein.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:25"]Narsistinen eksäni manipuloi ja uhkaili minua tekemään abortin, tai jättäisi minut yksin ja pakenisi jo syntyneen lapsemme kanssa. Olin niin miehen sätkynukkena, etten edes itkenyt. Pelkäsin vain. Jälkeenpäin, kun exä onneksi jätti minut toisen naisen takia, olen käynyt kokemaani läpi psykiatrin luona.

Itken hyvin usein. En muista siitä päivästä hetkeäkään. Tuntuu, kuin mitään ei olisi edes tapahtunut. Itken, että jos olisin tajunnut silloin lähteä suhteesta lapsen kanssa ja pitänyt syntymättömän lapsen, olisin kyllä pärjännyt. Miltä hän olisi näyttänyt? Oma rakas lapseni :( nytkin valuu kyyneleet silmistä. Pelkään karmaa ja pelkään, että lapselleni käy jotain pahaa rangaistuksena kaikesta.

[/quote]

Miehet ovat hirveitä :( suuri halaus sinulle, älä pelkää lapsesi puolesta.<3 Toivottavasti exäsi havahtuu joskus ymmärtämään, että kyseessä oli myös hänen lapsensa, jonka elämän hän pakotti päättämään.

[/quote]

Mielipiteensä kullakin, mutta tämä vastustajien retoriikka alkaa kyllästyttää. Keskustelusta ei koskaan tule yhtään mitään, kun piiloudutaan "elämän päättämisen", "murhan", "pienokaisen oikeuden" ja muun halvan tunteisiin vaikuttamisen taakse. Ei se vaikuta kehenkään, joka on näkemyksensä valinnut.