Onko abortti traumaattinen kokemus?

Ei yhtä traumaattinen kuin elämä ei-toivotun lapsen äitinä olisi ollut.

Abortista lienee sanottu molemmin puolin argumenttia kaikki sanottava. Itse kysyisin pikemminkin onko mitään järkeä pitää niin järjettömän korkeata ikärajaa sterilisaatiolle siis 30v? Aikuisista ihmisistähän on kyse jo paljon nuorempienkin kohdalla eikä missään muussakaan asiassa mitään ikärajaa perustella jollain "mieli voi muuttua"-argumentilla.

Abortoin down-sikiön. Ei ollut traumaattinen kokemus, tunsin ainoastaan helpotusta. Jos olisin synnyttänyt sen, varmasti vituttaisi joka ikinen päivä.

Tulin raskaaksi oltuani lapsellisen huolimaton mieheni kanssa.Seitsemännellä viikolla olin,lääkkeellinen abortti.Ja tekisin uudestaan jos olisin samassa tilanteessa kuin silloin.Ei ollut mitenkään traumaattinen. Oma keho,oma päätös

On tehty sekä kaavinta, että lääkkeillä. Kaavintaa en kadu, lääkkeellistä kadun ajoittain - kyseessä nii eri elämäntilanne. Nyt jos ehkäisystä huolimatta tulisin raskaaksi, keskeyttäisin sen ilman muuta, ilman minkäänlaisia tunnontuskia.

Jos olisin samassa tilanteessa, tekisin uudestaan. Eikä abortti ollut truamaattinen kokemus, siitä ei ole jäänyt pysyviä traumoja tai henkisiä vaurioita.

Keskenmeno oli paljon traumaattisempi. Molemmat olen kokenut.

Ei ollut. Silloin elämäntilanne oli sellainen, että abortti oli ainoa ratkaisu. 

Tein nuorena aikuisena enkä kadu yhtään.Raskaus tuli muutaman illan suhteesta.Olin varaton opiskelija enkä tietenkään halunnut lasta miehen kanssa, jonka kanssa en olisi perustanut perhettä.

Jälkeenpäin sain ihanan perheen ja olen edelleen kiitollinen nuorena tekemästäni ratkaisusta.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:37"]Aika moni naisista tuntuu ajattelevan että lapsi on katastrofi ja sen takia tuntee olevansa pakotettuja aborttiin.[/quote]

Ja mistäköhän se johtuu? Olin 16-vuotiaana raskaana. Odotin vauvaa yksin, vanhemmat ilmoittivat kohteliaasti, että jos pidän lapsen voisin samantien lähteä ovesta pihalle. Kuulin KAIKKIALTA kuinka elämäni menee pilalle lapsen myötä, kuinka ei kannata hankkia lapsia myöhemmin, kuinka kaikki menisi elämässä huonosti kun pitäisin lapsen.

No, minähän pidin lapsen ja en ole huomannut elämässäni mitään moitittavaa. Palattiin lapsen isän kanssakin yhteen, nyt olen 20-vuotias, naimissa tuon miehen kanssa ja odotan toista lastani. Edelleen saan kuulla siitä, kuinka nyt on nuoruus eletty ja pilalla yms.

Hassua, kun nämä jotka sanoivat "elämän menevän pilalle" olivat suurinosa itsekin äitejä. Mikähän niillä on mennyt vikaan?

Harkitsin 16-vuotiaana aborttiakin, mutta tulin siihen tulokseen, että haluan lapsia tässä elämässä. Jos en voisi niitä myöhemmin saada, niin alkaa kaduttaa. Pelasin "varman päälle" ja pidin lapsen.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:37"]Aika moni naisista tuntuu ajattelevan että lapsi on katastrofi ja sen takia tuntee olevansa pakotettuja aborttiin.[/quote]

Ja mistäköhän se johtuu? Olin 16-vuotiaana raskaana. Odotin vauvaa yksin, vanhemmat ilmoittivat kohteliaasti, että jos pidän lapsen voisin samantien lähteä ovesta pihalle. Kuulin KAIKKIALTA kuinka elämäni menee pilalle lapsen myötä, kuinka ei kannata hankkia lapsia myöhemmin, kuinka kaikki menisi elämässä huonosti kun pitäisin lapsen.

No, minähän pidin lapsen ja en ole huomannut elämässäni mitään moitittavaa. Palattiin lapsen isän kanssakin yhteen, nyt olen 20-vuotias, naimissa tuon miehen kanssa ja odotan toista lastani. Edelleen saan kuulla siitä, kuinka nyt on nuoruus eletty ja pilalla yms.

Hassua, kun nämä jotka sanoivat "elämän menevän pilalle" olivat suurinosa itsekin äitejä. Mikähän niillä on mennyt vikaan?

Harkitsin 16-vuotiaana aborttiakin, mutta tulin siihen tulokseen, että haluan lapsia tässä elämässä. Jos en voisi niitä myöhemmin saada, niin alkaa kaduttaa. Pelasin "varman päälle" ja pidin lapsen.

en tavallaan kadu, mutta en enää tekisi vaikka mikä olisi. Lapsi sai alkunsa yhdenyönjutusta, eikä mies ollut ollenkaan hyvä minulle eikä elämäntilanteeni tasainen.

Lääketieteellinen abortti oli minulle hyvin kivulias (vaihtelee ihmisillä tuo kivun määrä) ja muistan kuinka yksin yritin toikkaroida sairaalasta kotiin ja se oli hirveää. Parin päivän päästä alkio ja istukanalku hulahtivat pikkuhousuilleni. En tiennyt mitä sille tekisin. Oli kauheaa vaan viedä se roskikseen. Sanoin sille, että "anteeksi, äiti on hyvin pahoillaan" kun vein sen taloyhtiön roskakatokseen. Itkettää vieläkin kun sitä ajattelee.

No vuosia meni, etten ajatellut asiaa. Mutta sitten tulin raskaaksi ja sain toivotun lapsen. Asia alkoi uudestaan pyöriä mielessä. Kuinka tämä lapseni saa elää ja se edellinen ei? Huh, suosittelen harkitsemaan tosi tarkkaan, mitkä on omat henkiset voimavarat.

Todella vaikea kysymys, minulle kerrottiin kaksi vaihtoehtoa, joko raskaus keskeytetään tai jos raskaus jatkuisi, olisi hengissä selviämiseni todella epävarmaa, sillä elintoimintoni alkoivat jo romahtaa, molemmat emme kuitenkaan tulisi selviämään. Lääkärit kertoivat, että he tekivät päätöksen !

Jäin pohtimaan mikä oikeus minulla on elää, eikä sillä rakkaudella odotetulla vauvalla, ymmärsin kyllä että muuta lapseni tarvitsevat äitiä.

Ymmärrän toki, että näistä pääosa on varmaan ollut muista syistä tehtyjä keskeytyksiä, eikä äidin hengen turvaavia, mutta abortti se oli meilläkin, vaikkakin vasta viikolla 21. Nyt meillä on vauvan sijaan hauta, jolla ikävöidä.

Ei kaduta ja tekisin uudelleen jos olisin samassa tilanteessa.

Olin varma päätöksestäni,ja se oli tarkkaan harkittu.En tehnyt sitä painostuksen alla,enkä kehoita tekemään aborttia ellei ole 100% varma päätöksestä,jos on pienikin epäilys niin silloin ei aborttia kannata tehdä.

Ei ollut ja kyllä tekisin.

Kertokaa myös oliko kyseessä imukaavinta vai lääkkeellinen ja millä viikolla se tehtiin.

Ei ole sen kummempi juttu kuin hammaslääkärikään. En minä porattua hammastakaan säälittele.

Ei ollut. Lääketieteellinen toimenpide, jossa keskeytettiin hedelmöittyneen munasolun kehitys. Ei sen kummempaa.

tekisin, oli oikea päätös. meillä oli jo kolme lasta ja ehkäisy petti.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:55"]tekisin, oli oikea päätös. meillä oli jo kolme lasta ja ehkäisy petti.

[/quote]

Miksi tapoitte neljännen lapsenne?