Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Kyllä lahjasta kuuluu kiittää, mutta antaja ei myöskään voi suuttua jos lahjaa ei koskaan näy käytössä.
Mitä tekisitte jos saisitte ison ja kalliin lahjan, vaikka huonekalun, josta ette pitäisi? Myisittekö vain hiljaa eteenpäin? Harmittaisi että antaja on laittanut paljon rahaa siihen, mutta en myöskään halua ottaa käyttöön tavaraa mistä en pidä. En silti haluaisi loukata lahjan antajaa antamalla sen takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää lukea tästä saamastani lahjasta täältä. Koin vain, etten kuitenkaan käyttäisi sitä, joten oli parempi antaa takaisin heti. Muuten joutuisin vuosia pohtimaan mitä teen tuon lahjan kanssa suhteessa antajaan. Pahoittelen, jos pahoitit mielesi mutta koen että tein oikein. Ystävyys jatkukoon :)
Hyvä kun tulit palstalle. Ei olla apn kertomuksen varassa.
Tiedättekö sen kirjan Rakkauden 5 kieltä, jossa esitetään että eri ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista ja vastaanottaa rakkautta, ja jos kumppanin "kieli" on väärä, niin toinen ei koe itseään rakastetuksi. muistaakseni fyysinen läheisyys, läsnäolo, palvelukset kehut ja anteliaisuus. Esim. minulle fyysinen läheisyys on kaikkein tärkein rakkaudenosoitus: halaan ystävää, suutelen miestäni, pussaan vanhempiani poskelle, otan lapsia syliin, silitän eläimiä jne. (en tietysti väkisin, elleivät he halua kosketusta) Sen sijaan lahjojen antaminen ja saaminen ei merkitse minulle mitään, pahoitan mieleni kun ajattelen miten materialistisia muut ovat yrittäessään korvata aidon yhdessäolon jollain paketilla, ahdistun kun joudun kiitollisuudenvelkaan kun toinen on tuhlannut paljon rahaa ostaakseen minulle jotain, en tajua miksi ihmeessä aikuisille ihmisille pitää ostaa jotain synttärilahjaksi ja miksi sen pitää olla yllätys eikä voi kysyä, mitä toinen tarvitsee. Kun luin tuon kirjan, olen alkanut vähitellen ymmärtää että ehkä joillekin se krääsän kantaminen on sitten tapa osoittaa rakkautta. En silti pidä sellaisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää lukea tästä saamastani lahjasta täältä. Koin vain, etten kuitenkaan käyttäisi sitä, joten oli parempi antaa takaisin heti. Muuten joutuisin vuosia pohtimaan mitä teen tuon lahjan kanssa suhteessa antajaan. Pahoittelen, jos pahoitit mielesi mutta koen että tein oikein. Ystävyys jatkukoon :)
Hyvä kun tulit palstalle. Ei olla apn kertomuksen varassa.
Ei tainnut ap ottaa huomioon että ystäväkin saattaa olla tällä palstalla :O
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö sen kirjan Rakkauden 5 kieltä, jossa esitetään että eri ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista ja vastaanottaa rakkautta, ja jos kumppanin "kieli" on väärä, niin toinen ei koe itseään rakastetuksi. muistaakseni fyysinen läheisyys, läsnäolo, palvelukset kehut ja anteliaisuus. Esim. minulle fyysinen läheisyys on kaikkein tärkein rakkaudenosoitus: halaan ystävää, suutelen miestäni, pussaan vanhempiani poskelle, otan lapsia syliin, silitän eläimiä jne. (en tietysti väkisin, elleivät he halua kosketusta) Sen sijaan lahjojen antaminen ja saaminen ei merkitse minulle mitään, pahoitan mieleni kun ajattelen miten materialistisia muut ovat yrittäessään korvata aidon yhdessäolon jollain paketilla, ahdistun kun joudun kiitollisuudenvelkaan kun toinen on tuhlannut paljon rahaa ostaakseen minulle jotain, en tajua miksi ihmeessä aikuisille ihmisille pitää ostaa jotain synttärilahjaksi ja miksi sen pitää olla yllätys eikä voi kysyä, mitä toinen tarvitsee. Kun luin tuon kirjan, olen alkanut vähitellen ymmärtää että ehkä joillekin se krääsän kantaminen on sitten tapa osoittaa rakkautta. En silti pidä sellaisesta.
Minä olen sinun vastakohtasi. En pidä koskettamisesta eikä se merkitse minulle paljoakaan. Olen elänyt tyytyväisesti sinkkuna 15 vuotta ilman kosketteluja. Minua ahdistaa, jos joku haluaa olla kiinni minussa, oli se aikuinen, lapsi tai eläin. Olen vela ja vapaaehtoisesti lemmikitön (onkohan se sitten lyhenteenä VaLe? :D) Puolisosta en pahastuisi, jos hän on samanlainen läheisyyden suhteen kuin minä.
Mutta ne lahjat! Rakastan lahjojen antamista ja saamista!
Krääsää vihaan enkä halua tunkea krääsää muillekaan. Mikään ei ole ikävämpää kuin se, että toinen on tuhlannut rahojaan johonkin, mille sinulla ei ole tarvetta tai josta et pidä. Itse olen saanut mm. viiniä (en voi juoda), kahvia (en voi juoda), Finlandia-palkitun novellin (luen vain faktaa ja sarjakuvia), Marimekkoa (en tykkää), kaunis muki josta oli mahdoton juoda mitään kuumaa polttamatta näppejään, kahviastiaston (en käytä ja introverttierakkona minulla ei ole tarvetta sille). Onneksi kaikille sopimattomille lahjoille on löytynyt parempi uusi koti.
Olen ratkaissut ongelman sillä, että annan lahjaksi jotain syötävää tai lahjakortin, ja ihan läheisien kanssa - joita on muutama - vaihdetaan lahjatoiveita ja niitä sitten myös kunnioitetaan. Itse myös rehellisesti kerron mitä haluan ja annan yleensä useamman vaihtoehdon jotain helposti hankittavaa ja edullista.
Joillekin lahjakieltä rakkaudenkielenä puhuville on tärkeää lahjan rahallinen arvo. Minulle tärkeintä on, että lahja on saajalleen sopiva, hinta voi olla vaikka 1 euron tai tavara hankittu kirpparilta.
N37
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää lukea tästä saamastani lahjasta täältä. Koin vain, etten kuitenkaan käyttäisi sitä, joten oli parempi antaa takaisin heti. Muuten joutuisin vuosia pohtimaan mitä teen tuon lahjan kanssa suhteessa antajaan. Pahoittelen, jos pahoitit mielesi mutta koen että tein oikein. Ystävyys jatkukoon :)
En usko, että tämä on lahjan saaja. Trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan törkeä ja vailla käytöstapoja oleva tyyppi on tuo "ystävä". Ihmettelen, miksi Ap edes roikuttaa häntä ystävänään, koska todennäköisesti tuollainen käytös näyttäytyy elämässä muutenkin. Kas kun lahjasta kuuluu kiittää ja pitää ymmärtää se, että aina ei tule ihan kaikkein mieleisintä lahjaa ellei ole itse aivan selvin sanoin kertonut, mitä haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Se on kade sun firmasi menestyksestä ja se vaate suorastaan poltti sen päällä.
Sama tuli mieleen. Aplla menee hyvin ja kateellisella kaverilla oli tilaisuus nolata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seuraavalla kerralla lahjakortti liikkeeseesi.
Aikuisen ihmisen ei pidä antaa vaatteita lahjaksi toiselle aikuiselle ellei kyseessä ole puoliso ja/tai kyseinen vaatekappale on saajan maun mukainen ja hän on sellaisen sanonut ostavansa tai haluavansa.
Itse nolostuisin jos saisin vaatteen lahjaksi joltakin ystävältä. En antaisi sitä takaisin mutta harmittelisin että vaatekaapissa on yksi turha vaate. Miehenikään ei osta minulle vaatteita etukäteen vaan vie minut ostoksille jos haluaa hankkia jotakin vaatetta lahjaksi. Vaikka se vaate jonkun muun mielestä näyttää lahjansaajan päällä kivalta niin lahjansaaja ei välttämättä siitä silti tykkää.
Olen muutenkin ns. puritanisti kodin ja omaisuuden suhteen eli pyrin olemaan hankkimatta turhia vaatteita ja tavaroita. Häiriinnyn ja stressaannun helposti epäjärjestyksestä. Pienestäkin. Olen sen hyvin pystynyt piilottamaan muilta, he ajattelevat vain että minulla on kivasti vähän tavaraa.
Lahjaksi komea kukkakimppu, jotain herkkuja, tms. mistä lahjan saaja tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap täällä.
En odottanut että tätä kyseistä tuotetta täytyy ehdottomasti pitää päällä. Olin vain itse iloinen kun sain vietyä ystävälleni tuotteen, jonka saatavuus on ollut vaikeaa ja joka on tosi tykätty. Kiitos olisi riittänyt ja ilahtunut ilme. En ollut mielestäni ansainnut oman ajatukseni nolaamista muiden edessä. Lahjan laittaminen kaappiin, taikka esim. antaminen eteenpäin lahjana tai vaikka myyminen olisi ollut minusta parempi vaihtoehto kuin tämä.
Eli normaalia lahjaetikettiä odotin.
Tätä keskustelua lukiessani olen ihmetellyt paljon samaa kuin moni muu, mikä meitä oikein vaivaa? Miten lahjan saaminen voi saada ihmiset ihan raivon partaalle vielä pitkään? Olen varmaan niin turtunut itse vaatealalla työskennellessäni vaatteisiin, etten ota niitä enää niin vakavasti itse, että menetettäisin itse totaalisesti hermoni vääränlaisesta väristä tai helman mitasta. Se on vain vaate, sillä voi tehdä mitä vaan ja jonkun mielestä se on aina kiva kuitenkin.
Tässä tapauksessa kustomointi tarkoitti tuotteeseen erityisesti pyydettyä metallipainatusta kun tiesin kaverini tykkäävän hopeasta. Yksi kohta vaatteesta siis oli painettu eri tavalla kuin normaalisti ja siinä oli hopeaa hihan sivulla.
Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää lukea tästä saamastani lahjasta täältä. Koin vain, etten kuitenkaan käyttäisi sitä, joten oli parempi antaa takaisin heti. Muuten joutuisin vuosia pohtimaan mitä teen tuon lahjan kanssa suhteessa antajaan. Pahoittelen, jos pahoitit mielesi mutta koen että tein oikein. Ystävyys jatkukoon :)
Et ole kyllä alkuperäinen lahjansaaja, hän ei koskaan pohtisi vuosia mitä tekee saamallaan lahjalla. Mutta ihana kun ajattelet noin jos olet ollut vastaavassa tilanteessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos virkkukoukkuslinkistä :´D
Istun tässä paisley-kuvioisessa mekossani ja silmissä vilistää. "Multikukkarainen" on jo minullekin liikaa, mutta kalenterit näytti hauskoilta.
ps. Paisleyni on sinisävyisen hillitty hippikuosi eikä mitenkään verrattavissa kukkaraisiin
psps. en ole ihan tosissani
”Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.”
-> kateus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!Voi rakas hupsu, ei niitä ole pakko säilöä! Olet tehnyt hienosti, kun olet kiittänyt kauniisti ja ottanut lahjan vastaan - se riittää. Ihmisillä on nykyisin niin paljon tavaraa, että väistämättä sitä joutuu heittämään pois/kierrättämään niitä, ainakin jossakin vaiheessa.
Ap:n ystävänkin olisi kuulunut kiittää, ja olisi periaatteessa ollut kohteliasta vaikka kerran käyttää sitä ap:n nähden. Tai vetäistä sen koti-iltana päälle, ottaa tunnelmallisen kuvan, ja lähettää sen kiitoksena ap:lle. Ja jossakin vaiheessa olisi voinut lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle haluavalle ja tarvitsevalle. Tuskin yksi vaate nyt niin mahdottomasti tilaa vie, vaikka vuodenkin säilyttäisi.
Tulee mieleen, miten tein lapsena tutulle aikuiselle lahjaksi laulun. Hän ei halunnut tulla huoneeseen, jossa piano oli, että olisin voinut soittaa ja laulaa sen hänelle. Ojensin sitten nuotit hänelle suoraan käteen. Hän katsoi sitä halveksien, ojensi paperin minulle takaisin ja totesi ”en mä tarvii”. Se sattui - sattui ihan sairaasti. Tietenkään en lapsena ollut mestarisäveltäjä ja -runoilija, mutta olin nähnyt oikeasti vaivaa sen eteen. Ei olisi ollut paljon vaadittu, että olisi hymyillyt ja kiittänyt, ja ottanut paperin vastaan, vaikka sitten olisi heittänyt myöhemmin roskiinkin.
Lahjojen antaminen on vaikeaa, ja sinällään on parempi antaa vähemmän tarkasti harkittuja lahjoja kuin paljon ”mitä sattuu”. Mutta tietysti hutejakin tulee joskus. Silti lahjan antajaa tulee kunnioittaa.
Toki jos toinen tuo jotain valtavan tilaa vievää tai jatkuvasti kärrää omia romujaan toiselle, niin saa siitä kieltäytyä. Mutta senkin voi yrittää tehdä ensin ihan kohteliaasti, vaikka sanoen: ”Arvostan sitä että tahdot antaa, mutta en voi ottaa vastaan näin paljon tilaa vieviä tavaroita, joille minulla ei ole tarvetta.” Jos ei mene perille, niin sitten sanoo napakammin ja työntää vain takaisin.
Henkilökohtainen laulu, runo tms. onkin ihanin mahdollinen lahja, koska silloin tekijä on oikeasti halunnut ilahduttaa minua ja käyttänyt aikaansa sen tekemiseen! Toisin kuin joku krääsälahja, vaate, kirja tai koriste-esine, joka annetaan vain tavan vuoksi ja josta on saajalle pelkkää harmia.
Alapeukutin tätä kesken lukemisen puhtaasta ahdistusreaktiosta tuohon laululahjan ylistykseen, et kuitenkaan olisi ansainnut alapeukkua koska tuo loppu on just eikä melkein. Krääsän (sisältää myös ne koriste-esineet) tai vaatteiden ostaminen yli 15 vuotiaalle ei ole ok ilman vahvaa tietoa mitä toinen itse ostaisi.
Suomalaisen lahjakulttuurin vuoksi on miljoonia asuntoja joissa on lahjaksi saatua tavaraa joille ei ole käyttöä, mutta poiskaan ei voi heittää tai antaa jottei lahjan saajalle rakas lahjan antaja loukkaantuisi.
Meillä on lähipiirissä sovittu että lahjan saa antaa vain jos löytää jotain aivan täydellistä tai tietää että toinen on jotain tavaraa vailla aiemmista keskusteluista päätellen, ja sittenkin vasta kun on juteltu muun lähipiirin kanssa etteivät kaikki osta samaa lahjaa.
Hyvin tahditonta oli palauttaa se lahja. Oma tyttäreni teki mulle samaan kun olin ostanut hänelle syntymäpäiväksi pari vaatetta. Mulla tuli loukkaantunut oli, vaikka en ollut itse niitä vaatteita tehnyt...
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman. Minusta nämä ovat ihan neutraaleja lahjoja. Pyjama oli vieläpä erityisen mieleinen, koska siinä oli kuviona fiktiivinen hahmo, josta erityisesti tykkään. Toki vaatteissakin on sopimattomilta tuntuvia lahjoja, kuten esimerkiksi alusvaatteet ja (minun mielestäni) jotkin biletysmekot, mutta en nyt puhu tuollaisista vaan ihan perusjutuista.
Toki en etäisemmille tuttaville ostaisi mitään, missä pitää tuntea toisen maku. Ja ymmärrän, että joskus voi mennä arvio ihan pieleen. Mutta jos pelaa tosi varman päälle ja vaikka ruutuisia neuleita paljon käyttävälle ihmiselle ostaa brittiläisen ruutuneuleen (minun saamani lahja), niin mikä siinä on sopimatonta?
Jos sinulle arvottaisiin kymmenestä vaateliikkeestä ihan mitkä tahansa sekalaiset vaatteet, niin pitäisitkö niitä varmasti päälläsi? Jos sinä saat vaatelahjoja jotka aina osuvat makusi kanssa yksiin, niin joko sinulla on käynyt tuuri tai makusi on hyvin laaja. Ruutuisuus ja neulekaan ei vielä takaa sitä että juuri se ruutuneuleyksilö olisi käyttäjälle mieluinen. Miksi haluat piinata muita ihmisiä? Jos haluaa osoittaa välittämistä niin osoittaa sen sitten vaikka viettämällä aikaa tämän ihmisen kanssa, ja kertomalla että välittää.
Lahjan antaminen on "piinaamista"!
Kyllä, jos annat esineitä tai vaatteita, ja kaverisi joutuu kiusaantuneena esittämään että ilahtuu, ja ensiviikolla ajamaan kierrätyskeskuksen kautta viemässä tavaran pois, ja siitä ei kaverille tietenkään tule kovin ylevä olo. Miksi haluat laittaa kaverisi käymään tämän rulianssin läpi?
Mitä jos 10 kertaa lahjan valinta on onnistunut, ja yhden kerran käy näin? Ihan realistinen mahdollisuus. Silloin tietysti pitää heittää lahja kaverin naamalle?
Ehkä kaverisi on esittänyt 10 kertaa ja esittää nytkin. Pakkoko niitä lahjoja on tyrkyttää. Ostakaa itsellenne niitä lahjoja, niin saatte kaipaamaanne antamisen iloa. Tässä ei ole kukaan puhunut mistään lahjojen naamalle heittämisestä vaan siitä että lahjat aiheuttavat vaivaa ja kiusaantumista joita sitten pitää peitellä. Onko sinulle vierasta välittämisen osoittaminen muuten kuin materian avulla?
No sinä et todellakaan voi päättää minun puolestani, ettei minulle pidä ostaa lahjoja. :D Minä tykkään saada lahjoja. Jotkut meistä tykkää - aika monikin!
Jos sinä et halua lahjoja, osaat varmaan kavereillesi niin sanoa jo etukäteen, ettei tule mitään kiusallisia tilanteita. Mutta kaikkien puolesta et voi millään julistaa, että lahjojen ostelu nyt periaatteesta seis. Mitä hemmettiä se sinulle kuuluu.
"Jotkut meistä tykkää - aika monikin"
Ja kuinka moni näistä teeskentelee kohteliaisuudesta? Minä en vaihda ystäväpiirini ja perheeni kanssa lahjoja vaan vietämme sen sijaan aikaa yhdessä, nämä asiat on puhuttu ja kaikki samoilla linjoilla. Toivottavasti sinäkin avaat keskustelun kavereidesi kanssa, sillä joku saattaa yllättäen tykätäkin olla ilman lahjoja muttei ole kehdannut ottaa puheeksi.
Kyllä, kyselen aina lahjatoiveita. Jos joku sanoo, että ei osteta mitään lahjoja enää, niin se on ok. Kuitenkin vain yksi sukulainen on noin sanonut. Yleensä minulle sanotaan "en keksi mitään toivomusta, yllätä minut".
Selvästikin elät piireissä, joissa kaikki tykkäävät omistaa runsaasti tavaraa, kaikki tykkäävät laajasti kaikenlaisesta tavarasta, ja teeskentely kohteliaisuudesta sekä mahdolliset ylimääräiset reissut kierrätyspaikoille eivät haittaa. Jos kaikilla on tämä yhteisymmärrys niin sittenhän asia on ok, koska ketään ei kiusata. Ympäristösyistä saattaisin vähän kritisoida tällaista elämäntyyliä, mutta en nyt jaksa.
No ne joilta kysytään voi hyvin sanoa että en halua enkä tarvitse mitään tavaraa, mutta suklaa on aina ihanaa, tai lahjoita kymppi luonnonsuojelusäätiölle jos haluat jotain antaa.
Niin kamalan vaikeeta.
Kuule, vaikka sanoisit joka ikinen kerta kuin nähdään, se ei auta. Joka kerta tuodaan epämieluisia tuliaisia "kun en osaa tulla tyhjin käsin" tai vastaavaa.
Tuollaisten ihmisten kanssa ei tietenkään voi tehdä muuta kuin rajoittaa kanssakäymisen minimiin. Sitten ne ihmettelevät yksinäisyyttään kun ollaan niin hienoja ja ystävällisiä ihmisiä eikä kukaan silti tahdo olla tekemisissä.
Ei tarvi rajoittaa, senkun vaan luopuu lahjoista samantien, kun on kiittänyt. Ei ole mitään velvollisuutta tehdä kodistaan lahjamuseota krääsälle jota ei halua. Jos kyseessä läheinen ihminen, voi sanoa ystävällisesti, että lahjan sijaan antaa vaikka aikaansa teille, leipoo tms. Saa tulla tyhjin käsinkin.
En lukenut koko ketjua, tämä on varmaan sanottu jo.
Ystäväsi oli tökerö. Ihmiset saavat koko ajan ei-niin-mieluisia lahjoja. Jokainen meistä varmaan on sellaisia antanut, vaikka kuinka on yrittänyt ajatella lahjan saajan makua. Etiketti saamishetkellä menee näin: Kun joku on vilpittömin mielin sinua halunnut ilahduttaa, silloin hymyilet kauniisti ja kiität lahjasta. Antaja ansaitsee sen ilon, että hän ajattelee lahjan miellyttävän.
Aloittajan ei siis tarvitse itseään siitä soimata, ettei vaate miellyttänyt. Sitä sattuu. Käytös oli ystävän vika.
Mitä myöhemmin tapahtuu, onkin aika sensitiivistä. Jos kyse on tämmöisestä kalliista vaatteesta joka ei ole omaan makuun. Voiko sen myydä salaa netissä? Vai antaa vain roikkua vaatekaapissa, mikä olisi sääli? Vai antaa (salaa) eteenpäin jollekin toiselle, joka tykkää siitä? Kaikki vaihtoehdot voivat loukata antajaa, jos käy ilmi. Miten olisit toivonut ystäväsi myöhemmässä vaiheessa toimineen?