Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Nyt alkoi mietityttää, mitäs jos ostat lahjaksi lahjakortin esim. hierontaan, kasvohoitoon jne. Käytettyään tämän kaveri toteaa ettei ollut tyytyväinen palveluun tai palvelijaan. Loukkaantuisitko tästä?
Itse pitäisin tiedon itselläni, etten loukkaisi lahjan antajaa, mutta onhan siinä vaarana että kaveri ostaa saman palvelun uudestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!Voi rakas hupsu, ei niitä ole pakko säilöä! Olet tehnyt hienosti, kun olet kiittänyt kauniisti ja ottanut lahjan vastaan - se riittää. Ihmisillä on nykyisin niin paljon tavaraa, että väistämättä sitä joutuu heittämään pois/kierrättämään niitä, ainakin jossakin vaiheessa.
Ap:n ystävänkin olisi kuulunut kiittää, ja olisi periaatteessa ollut kohteliasta vaikka kerran käyttää sitä ap:n nähden. Tai vetäistä sen koti-iltana päälle, ottaa tunnelmallisen kuvan, ja lähettää sen kiitoksena ap:lle. Ja jossakin vaiheessa olisi voinut lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle haluavalle ja tarvitsevalle. Tuskin yksi vaate nyt niin mahdottomasti tilaa vie, vaikka vuodenkin säilyttäisi.
Tulee mieleen, miten tein lapsena tutulle aikuiselle lahjaksi laulun. Hän ei halunnut tulla huoneeseen, jossa piano oli, että olisin voinut soittaa ja laulaa sen hänelle. Ojensin sitten nuotit hänelle suoraan käteen. Hän katsoi sitä halveksien, ojensi paperin minulle takaisin ja totesi ”en mä tarvii”. Se sattui - sattui ihan sairaasti. Tietenkään en lapsena ollut mestarisäveltäjä ja -runoilija, mutta olin nähnyt oikeasti vaivaa sen eteen. Ei olisi ollut paljon vaadittu, että olisi hymyillyt ja kiittänyt, ja ottanut paperin vastaan, vaikka sitten olisi heittänyt myöhemmin roskiinkin.
Lahjojen antaminen on vaikeaa, ja sinällään on parempi antaa vähemmän tarkasti harkittuja lahjoja kuin paljon ”mitä sattuu”. Mutta tietysti hutejakin tulee joskus. Silti lahjan antajaa tulee kunnioittaa.
Toki jos toinen tuo jotain valtavan tilaa vievää tai jatkuvasti kärrää omia romujaan toiselle, niin saa siitä kieltäytyä. Mutta senkin voi yrittää tehdä ensin ihan kohteliaasti, vaikka sanoen: ”Arvostan sitä että tahdot antaa, mutta en voi ottaa vastaan näin paljon tilaa vieviä tavaroita, joille minulla ei ole tarvetta.” Jos ei mene perille, niin sitten sanoo napakammin ja työntää vain takaisin.
Henkilökohtainen laulu, runo tms. onkin ihanin mahdollinen lahja, koska silloin tekijä on oikeasti halunnut ilahduttaa minua ja käyttänyt aikaansa sen tekemiseen! Toisin kuin joku krääsälahja, vaate, kirja tai koriste-esine, joka annetaan vain tavan vuoksi ja josta on saajalle pelkkää harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tämä vaatelahjojen pitäminen sopimattomina ja liian intiimeinä jokin suomalainen juttu?
Olen se, joka muutama sivu takaperin kertoi saaneensa ulkomaisilta kavereilta m.m. neulepuseron, kaulahuivin ja pyjaman. Minusta nämä ovat ihan neutraaleja lahjoja. Pyjama oli vieläpä erityisen mieleinen, koska siinä oli kuviona fiktiivinen hahmo, josta erityisesti tykkään. Toki vaatteissakin on sopimattomilta tuntuvia lahjoja, kuten esimerkiksi alusvaatteet ja (minun mielestäni) jotkin biletysmekot, mutta en nyt puhu tuollaisista vaan ihan perusjutuista.
Toki en etäisemmille tuttaville ostaisi mitään, missä pitää tuntea toisen maku. Ja ymmärrän, että joskus voi mennä arvio ihan pieleen. Mutta jos pelaa tosi varman päälle ja vaikka ruutuisia neuleita paljon käyttävälle ihmiselle ostaa brittiläisen ruutuneuleen (minun saamani lahja), niin mikä siinä on sopimatonta?
Jos sinulle arvottaisiin kymmenestä vaateliikkeestä ihan mitkä tahansa sekalaiset vaatteet, niin pitäisitkö niitä varmasti päälläsi? Jos sinä saat vaatelahjoja jotka aina osuvat makusi kanssa yksiin, niin joko sinulla on käynyt tuuri tai makusi on hyvin laaja. Ruutuisuus ja neulekaan ei vielä takaa sitä että juuri se ruutuneuleyksilö olisi käyttäjälle mieluinen. Miksi haluat piinata muita ihmisiä? Jos haluaa osoittaa välittämistä niin osoittaa sen sitten vaikka viettämällä aikaa tämän ihmisen kanssa, ja kertomalla että välittää.
Lahjan antaminen on "piinaamista"!
Kyllä, jos annat esineitä tai vaatteita, ja kaverisi joutuu kiusaantuneena esittämään että ilahtuu, ja ensiviikolla ajamaan kierrätyskeskuksen kautta viemässä tavaran pois, ja siitä ei kaverille tietenkään tule kovin ylevä olo. Miksi haluat laittaa kaverisi käymään tämän rulianssin läpi?
Mitä jos 10 kertaa lahjan valinta on onnistunut, ja yhden kerran käy näin? Ihan realistinen mahdollisuus. Silloin tietysti pitää heittää lahja kaverin naamalle?
Ehkä kaverisi on esittänyt 10 kertaa ja esittää nytkin. Pakkoko niitä lahjoja on tyrkyttää. Ostakaa itsellenne niitä lahjoja, niin saatte kaipaamaanne antamisen iloa. Tässä ei ole kukaan puhunut mistään lahjojen naamalle heittämisestä vaan siitä että lahjat aiheuttavat vaivaa ja kiusaantumista joita sitten pitää peitellä. Onko sinulle vierasta välittämisen osoittaminen muuten kuin materian avulla?
No sinä et todellakaan voi päättää minun puolestani, ettei minulle pidä ostaa lahjoja. :D Minä tykkään saada lahjoja. Jotkut meistä tykkää - aika monikin!
Jos sinä et halua lahjoja, osaat varmaan kavereillesi niin sanoa jo etukäteen, ettei tule mitään kiusallisia tilanteita. Mutta kaikkien puolesta et voi millään julistaa, että lahjojen ostelu nyt periaatteesta seis. Mitä hemmettiä se sinulle kuuluu.
"Jotkut meistä tykkää - aika monikin"
Ja kuinka moni näistä teeskentelee kohteliaisuudesta? Minä en vaihda ystäväpiirini ja perheeni kanssa lahjoja vaan vietämme sen sijaan aikaa yhdessä, nämä asiat on puhuttu ja kaikki samoilla linjoilla. Toivottavasti sinäkin avaat keskustelun kavereidesi kanssa, sillä joku saattaa yllättäen tykätäkin olla ilman lahjoja muttei ole kehdannut ottaa puheeksi.
Kyllä, kyselen aina lahjatoiveita. Jos joku sanoo, että ei osteta mitään lahjoja enää, niin se on ok. Kuitenkin vain yksi sukulainen on noin sanonut. Yleensä minulle sanotaan "en keksi mitään toivomusta, yllätä minut".
Selvästikin elät piireissä, joissa kaikki tykkäävät omistaa runsaasti tavaraa, kaikki tykkäävät laajasti kaikenlaisesta tavarasta, ja teeskentely kohteliaisuudesta sekä mahdolliset ylimääräiset reissut kierrätyspaikoille eivät haittaa. Jos kaikilla on tämä yhteisymmärrys niin sittenhän asia on ok, koska ketään ei kiusata. Ympäristösyistä saattaisin vähän kritisoida tällaista elämäntyyliä, mutta en nyt jaksa.
No ne joilta kysytään voi hyvin sanoa että en halua enkä tarvitse mitään tavaraa, mutta suklaa on aina ihanaa, tai lahjoita kymppi luonnonsuojelusäätiölle jos haluat jotain antaa.
Niin kamalan vaikeeta.
Kuule, vaikka sanoisit joka ikinen kerta kuin nähdään, se ei auta. Joka kerta tuodaan epämieluisia tuliaisia "kun en osaa tulla tyhjin käsin" tai vastaavaa.
Tuollaisten ihmisten kanssa ei tietenkään voi tehdä muuta kuin rajoittaa kanssakäymisen minimiin. Sitten ne ihmettelevät yksinäisyyttään kun ollaan niin hienoja ja ystävällisiä ihmisiä eikä kukaan silti tahdo olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Sporttinen ja trendikäs ystävätär.
Sellaisille on ihan mahdoton antaa vaatelahjoja.
Sporttinen on hyvin tietoinen vartalostaan ja haluaa korostaa juuri tiettyjä asioita. Jos helma on 5cm liian pitkä tai lyhyt niin sporttinen ei tykkää. Sporttinen ehkä haluaa tyköistuvia vaatteita, koska hän voi tuoda esille treenattua kroppaansa. Siksi hän halusi että vaatteen olisi pitänyt olla avonaisempi sieltä ja kapeampi täältä.
Ja trendikäs. En edes aloita perusteluja, miksi hänelle ei voi ostaa vaatelahjoja.
Noin kun muotoilit, tulee lähinnä mieleen että ap on kade ystävänsä vartalosta ja halusi antaa tälle jonkun numeroa liian ison "jokakropalle istuvan" mammakaavun juuri siksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse saan migreenikohtauksen raitakuoseista. Raitapaitoja, raita-kaulahuiveja, raitasukkia jne en voi käyttää. Suurin osa kavereistani tietää tämän.
Samoin tietyt värit ja yhdistelmät aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia.
Joskus saan täysin epäonnistuneita lahjoja. Kiitän ja hymyilen nätisti.
Roskiin menee, ei edes kierrätykseen. En voi käyttää raitapaitaa edes siivousrättinä.
Raitakuoseista ja tietyistä väriyhdistelmistä ei voi saada migreenikohtausta.
Kyllä voi. Tunnen erään ihmisen joka voi saada liian levottomista tapeteista matkapahoinvointikohtauksen ja minulle tulee migreeni raitakuoseista hyvin helposti. Se on sääli, sillä tykkäisin sellaisista Venäjän armeija -henkisistä raitapaidoista.
-eri-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Jos tarkoitus on ilahduttaa VASTAANOTTAJAA, ja tässä menee niin pieleen kuin mennä voi, miksi sen vastaanottajan täytyy sitten pyrkiä ilahduttamaan antajaa ja teeskennellä että ei mennyt pieleen, ottaen samalla riskin että samaa kuraa tulee saamaan vuodesta toiseen?
Vaikuttaa selvältä että lahjan on tarkoitus ilahduttaa ANTAJAA ja vastaanottajan on syytä kiittää ja pitää suunsa supussa koska kyllähän nyt antajan tunteet ovat tärkeämmät kuin sen vastaanottajan...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!Voi rakas hupsu, ei niitä ole pakko säilöä! Olet tehnyt hienosti, kun olet kiittänyt kauniisti ja ottanut lahjan vastaan - se riittää. Ihmisillä on nykyisin niin paljon tavaraa, että väistämättä sitä joutuu heittämään pois/kierrättämään niitä, ainakin jossakin vaiheessa.
Ap:n ystävänkin olisi kuulunut kiittää, ja olisi periaatteessa ollut kohteliasta vaikka kerran käyttää sitä ap:n nähden. Tai vetäistä sen koti-iltana päälle, ottaa tunnelmallisen kuvan, ja lähettää sen kiitoksena ap:lle. Ja jossakin vaiheessa olisi voinut lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle haluavalle ja tarvitsevalle. Tuskin yksi vaate nyt niin mahdottomasti tilaa vie, vaikka vuodenkin säilyttäisi.
Tulee mieleen, miten tein lapsena tutulle aikuiselle lahjaksi laulun. Hän ei halunnut tulla huoneeseen, jossa piano oli, että olisin voinut soittaa ja laulaa sen hänelle. Ojensin sitten nuotit hänelle suoraan käteen. Hän katsoi sitä halveksien, ojensi paperin minulle takaisin ja totesi ”en mä tarvii”. Se sattui - sattui ihan sairaasti. Tietenkään en lapsena ollut mestarisäveltäjä ja -runoilija, mutta olin nähnyt oikeasti vaivaa sen eteen. Ei olisi ollut paljon vaadittu, että olisi hymyillyt ja kiittänyt, ja ottanut paperin vastaan, vaikka sitten olisi heittänyt myöhemmin roskiinkin.
Lahjojen antaminen on vaikeaa, ja sinällään on parempi antaa vähemmän tarkasti harkittuja lahjoja kuin paljon ”mitä sattuu”. Mutta tietysti hutejakin tulee joskus. Silti lahjan antajaa tulee kunnioittaa.
Toki jos toinen tuo jotain valtavan tilaa vievää tai jatkuvasti kärrää omia romujaan toiselle, niin saa siitä kieltäytyä. Mutta senkin voi yrittää tehdä ensin ihan kohteliaasti, vaikka sanoen: ”Arvostan sitä että tahdot antaa, mutta en voi ottaa vastaan näin paljon tilaa vieviä tavaroita, joille minulla ei ole tarvetta.” Jos ei mene perille, niin sitten sanoo napakammin ja työntää vain takaisin.
Henkilökohtainen laulu, runo tms. onkin ihanin mahdollinen lahja, koska silloin tekijä on oikeasti halunnut ilahduttaa minua ja käyttänyt aikaansa sen tekemiseen! Toisin kuin joku krääsälahja, vaate, kirja tai koriste-esine, joka annetaan vain tavan vuoksi ja josta on saajalle pelkkää harmia.
Henkilökohtainen laulu tai mikä vaan trubaduuriesitys olisi kiduttavin lahja jonka voin kuvittella saavani. Ottaisin mieluummin saman ajan hammasporausta.
Mutta hei, ottaisin silti tämän lahjan vastaan hymyillen ja kiittäen, en palauttaisi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoossa on tämäkin tapahtunut.
Silti ihan hauska ketju. Lahjan antaminen on taitolaji, ja vastaanottaminen myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliko vaatteessa painettuna firman logo? Jos oli, niin en ihmettele yhtään että hän ei siitä pitänyt.
Ja muutenkaan kaikki eivät pidä jostain lököhupparesita joissa on printtiä. Itse en osta ainuttakaan vaatetta jossa lukee brändin logo.
Ne painatukset olivat taatusti todella typerät, joten en ihmettele jos kaverisi ei tykännyt. Jos olisit antanut sen vaatteen hänelle "nudena" eli ilman mitään kustomoitua erikoispainatusta, se olisi voinutkin kelvata. Hän olisi sittn itse saanut painattaa siihen jotain jos olisi halunnut, mutta satavarmasti ei olisi halunnut.
Lahjan saajakin pääsi paikalle? :D
Mietin juuri ihan samaa. Tämä vastaus voisi olla lahjan saajan näppikseltä ihan täysin. Tajusin nimittäin juuri lahjaa antaessani, että ystäväni tyyli on todellakin muuttunut. Ei pelkästään pukeutumisessa vaan ylipäätään käyttäytymisessä kaikin tavoin. Se ihana ystävä joka minulla vuosia sitten oli, olisi ottanut lahjan avosydämin vastaan, ollut ilahtunut muistamisesta ja pitänyt vaikka kotiasuna päällään jos ei muuta. Tyyli on todellakin nykyään toinen, ei pelkästään tämä tapaus vaan muutama muu vastaava on todellakin saanut omat silmät avautumaan monelle asialle tämän kaverin suhteen.
Ap
Voi ap, olisit jättänyt tämän typeryyden
kirjoittamatta.Eli kaikille vastaajille tiedoksi: tämä juttu oli vain keksitty alusta loppuun.
Voi kun hassua. Sovitaanko, että menet tärkeilemään johonkin toiseen ketjuun. Varmasti löytyy sopiva sotkettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Jos tarkoitus on ilahduttaa VASTAANOTTAJAA, ja tässä menee niin pieleen kuin mennä voi, miksi sen vastaanottajan täytyy sitten pyrkiä ilahduttamaan antajaa ja teeskennellä että ei mennyt pieleen, ottaen samalla riskin että samaa kuraa tulee saamaan vuodesta toiseen?
Vaikuttaa selvältä että lahjan on tarkoitus ilahduttaa ANTAJAA ja vastaanottajan on syytä kiittää ja pitää suunsa supussa koska kyllähän nyt antajan tunteet ovat tärkeämmät kuin sen vastaanottajan...
Eikö ap:n viestistä välity selkeä YRITYS ILAHDUTTAA VASTAANOTTAJAA? Ja jos toinen tosissaa yrittää ja joskus epäonnistuukin, niin miksi antajalle pitäisi tehdä mahdollisimman kurja olo? Ei nyt tarvitse maasta taivaaseen ylistää, kun ei sitä mieltä ole, mutta ihan vaikka sanan ”kiitos” sanominen riittää.
Vai haluatko, että kaikki lakkaavat antamasta lahjoja, kun pelkää epäonnistuvansa? Monelle on käynyt niin, ja minusta se on harmi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!Voi rakas hupsu, ei niitä ole pakko säilöä! Olet tehnyt hienosti, kun olet kiittänyt kauniisti ja ottanut lahjan vastaan - se riittää. Ihmisillä on nykyisin niin paljon tavaraa, että väistämättä sitä joutuu heittämään pois/kierrättämään niitä, ainakin jossakin vaiheessa.
Ap:n ystävänkin olisi kuulunut kiittää, ja olisi periaatteessa ollut kohteliasta vaikka kerran käyttää sitä ap:n nähden. Tai vetäistä sen koti-iltana päälle, ottaa tunnelmallisen kuvan, ja lähettää sen kiitoksena ap:lle. Ja jossakin vaiheessa olisi voinut lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle haluavalle ja tarvitsevalle. Tuskin yksi vaate nyt niin mahdottomasti tilaa vie, vaikka vuodenkin säilyttäisi.
Tulee mieleen, miten tein lapsena tutulle aikuiselle lahjaksi laulun. Hän ei halunnut tulla huoneeseen, jossa piano oli, että olisin voinut soittaa ja laulaa sen hänelle. Ojensin sitten nuotit hänelle suoraan käteen. Hän katsoi sitä halveksien, ojensi paperin minulle takaisin ja totesi ”en mä tarvii”. Se sattui - sattui ihan sairaasti. Tietenkään en lapsena ollut mestarisäveltäjä ja -runoilija, mutta olin nähnyt oikeasti vaivaa sen eteen. Ei olisi ollut paljon vaadittu, että olisi hymyillyt ja kiittänyt, ja ottanut paperin vastaan, vaikka sitten olisi heittänyt myöhemmin roskiinkin.
Lahjojen antaminen on vaikeaa, ja sinällään on parempi antaa vähemmän tarkasti harkittuja lahjoja kuin paljon ”mitä sattuu”. Mutta tietysti hutejakin tulee joskus. Silti lahjan antajaa tulee kunnioittaa.
Toki jos toinen tuo jotain valtavan tilaa vievää tai jatkuvasti kärrää omia romujaan toiselle, niin saa siitä kieltäytyä. Mutta senkin voi yrittää tehdä ensin ihan kohteliaasti, vaikka sanoen: ”Arvostan sitä että tahdot antaa, mutta en voi ottaa vastaan näin paljon tilaa vieviä tavaroita, joille minulla ei ole tarvetta.” Jos ei mene perille, niin sitten sanoo napakammin ja työntää vain takaisin.
Henkilökohtainen laulu, runo tms. onkin ihanin mahdollinen lahja, koska silloin tekijä on oikeasti halunnut ilahduttaa minua ja käyttänyt aikaansa sen tekemiseen! Toisin kuin joku krääsälahja, vaate, kirja tai koriste-esine, joka annetaan vain tavan vuoksi ja josta on saajalle pelkkää harmia.
Henkilökohtainen laulu tai mikä vaan trubaduuriesitys olisi kiduttavin lahja jonka voin kuvittella saavani. Ottaisin mieluummin saman ajan hammasporausta.
Mutta hei, ottaisin silti tämän lahjan vastaan hymyillen ja kiittäen, en palauttaisi!
Niin kuin nähdään, kaikkia ei voi miellyttää - ainakaan samalla lahjalla. Mutta kiva että kiittäisit! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä vetoa että kyseessä oli joku näistä Virkkukoukkusen tai muun Pilipalipomin ylipainoisille päiväkodintädeille suunnatuista psykedeelisistä muikupuikula tinttarallaa -trikootunikoista. En nimittäin usko, että kyseessä oli mikään Marimekon tai Ivana Helsingin tuotos kuitenkaan.
Ikävä reaktio lahjan saajalta, mutta vaatelahja on aina iso riski. Jos sellaisen todella haluaa antaa, kannattaa pitäytyä mahdollisimman yksinkertaisissa tyyleissä ja maanläheisissä väreissä. Lahjansaajalle erityisesti jollain kornilla kuviolla (tai vielä pahempaa, tekstillä) "kustomoitu" tuote saattaa olla vain entistä karmeampi. Valitettavasti.
Jotenkin näiden tunikasuunnittelijoiden mielessä ei vaan käy, että eivät kaikki halua pukeutua niihin tai koe näyttävänsä niissä hyviltä. Ja miten edes päätyy tilanteeseen, jossa joutuu sovittamaan lahjaa sen antajan läsnäollessa? Kuulostaa todella oudolta ja jopa vähän ahdistavalta lahjan saajan näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!Voi rakas hupsu, ei niitä ole pakko säilöä! Olet tehnyt hienosti, kun olet kiittänyt kauniisti ja ottanut lahjan vastaan - se riittää. Ihmisillä on nykyisin niin paljon tavaraa, että väistämättä sitä joutuu heittämään pois/kierrättämään niitä, ainakin jossakin vaiheessa.
Ap:n ystävänkin olisi kuulunut kiittää, ja olisi periaatteessa ollut kohteliasta vaikka kerran käyttää sitä ap:n nähden. Tai vetäistä sen koti-iltana päälle, ottaa tunnelmallisen kuvan, ja lähettää sen kiitoksena ap:lle. Ja jossakin vaiheessa olisi voinut lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle haluavalle ja tarvitsevalle. Tuskin yksi vaate nyt niin mahdottomasti tilaa vie, vaikka vuodenkin säilyttäisi.
Tulee mieleen, miten tein lapsena tutulle aikuiselle lahjaksi laulun. Hän ei halunnut tulla huoneeseen, jossa piano oli, että olisin voinut soittaa ja laulaa sen hänelle. Ojensin sitten nuotit hänelle suoraan käteen. Hän katsoi sitä halveksien, ojensi paperin minulle takaisin ja totesi ”en mä tarvii”. Se sattui - sattui ihan sairaasti. Tietenkään en lapsena ollut mestarisäveltäjä ja -runoilija, mutta olin nähnyt oikeasti vaivaa sen eteen. Ei olisi ollut paljon vaadittu, että olisi hymyillyt ja kiittänyt, ja ottanut paperin vastaan, vaikka sitten olisi heittänyt myöhemmin roskiinkin.
Lahjojen antaminen on vaikeaa, ja sinällään on parempi antaa vähemmän tarkasti harkittuja lahjoja kuin paljon ”mitä sattuu”. Mutta tietysti hutejakin tulee joskus. Silti lahjan antajaa tulee kunnioittaa.
Toki jos toinen tuo jotain valtavan tilaa vievää tai jatkuvasti kärrää omia romujaan toiselle, niin saa siitä kieltäytyä. Mutta senkin voi yrittää tehdä ensin ihan kohteliaasti, vaikka sanoen: ”Arvostan sitä että tahdot antaa, mutta en voi ottaa vastaan näin paljon tilaa vieviä tavaroita, joille minulla ei ole tarvetta.” Jos ei mene perille, niin sitten sanoo napakammin ja työntää vain takaisin.
Henkilökohtainen laulu, runo tms. onkin ihanin mahdollinen lahja, koska silloin tekijä on oikeasti halunnut ilahduttaa minua ja käyttänyt aikaansa sen tekemiseen! Toisin kuin joku krääsälahja, vaate, kirja tai koriste-esine, joka annetaan vain tavan vuoksi ja josta on saajalle pelkkää harmia.
Henkilökohtainen laulu tai mikä vaan trubaduuriesitys olisi kiduttavin lahja jonka voin kuvittella saavani. Ottaisin mieluummin saman ajan hammasporausta.
Mutta hei, ottaisin silti tämän lahjan vastaan hymyillen ja kiittäen, en palauttaisi!
Niin kuin nähdään, kaikkia ei voi miellyttää - ainakaan samalla lahjalla. Mutta kiva että kiittäisit! :)
Kyllä. Mielestäni on tärkeä ettei pahoita lahjan antajan mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykkää ottaa lahjoja vastaan, koska sitten pitäisi antaa vastalahja.
Ja olisin todellä hämmentynyt vaatelahjasta.
Peukutuksesta päätellen 2/3 ei antaisi ystävälle vastalahjaa tai pitää vaatelahjaa (manipuilointia toisen imagosta) sopivana ystävysten kesken.
Yllättävää lukea tästä saamastani lahjasta täältä. Koin vain, etten kuitenkaan käyttäisi sitä, joten oli parempi antaa takaisin heti. Muuten joutuisin vuosia pohtimaan mitä teen tuon lahjan kanssa suhteessa antajaan. Pahoittelen, jos pahoitit mielesi mutta koen että tein oikein. Ystävyys jatkukoon :)
Vierailija kirjoitti:
Yllättävää lukea tästä saamastani lahjasta täältä. Koin vain, etten kuitenkaan käyttäisi sitä, joten oli parempi antaa takaisin heti. Muuten joutuisin vuosia pohtimaan mitä teen tuon lahjan kanssa suhteessa antajaan. Pahoittelen, jos pahoitit mielesi mutta koen että tein oikein. Ystävyys jatkukoon :)
Mitähän ap nyt sanoo...
Aika vaikea kysymys. Itse saan jatkuvasti sukulaisilta aivan turhia lahjoja, kuten kaiken maailman kynttiläkippoja joista en edes tykkää. Olen todella moneen kertaan sanonut, että en halua turhaa tavaraa, arvostan ajatusta, mutta mieluummin joko toivomiani tavaroita tai ei mitään. Ja sekin, että ei tule mitään lahjaa, on oikein hyvä vaihtoehto! Koska itselle siitä "hävittämisestä" on vain kauhea vaiva, niin olen joskus palauttanut lahjan suoraankin. On harmittanut viedä jotain ihan arvokasta lasijuttua vain kikeen, jos siitä vaikka nettikirppiksellä saisi rahaakin. Yritän kyllä vuolaasti kiitellä ja ilmaista, että todella arvostan ajatusta, mutta kun kaapit on jo täynnä niin ne on täynnä.
Ehkä ystäväsi on ajatellut, että on kohteliaampaa antaa tuo ilmeisen arvokas vaate sulle takaisin kuin käydä vain saman tien kiikuttamassa uffin laatikkoon? Nythän sait siitä sitten myynnistä tulleet rahat, etkä varmaankaan anna jatkossa vaatteita tälle ystävälle. Lahjaetiketti on mielestäni muuttunut, enää ei "tarvitse" näytellä kiitollista itselle täysin turhasta ja pahimmillaan saada lisää samanlaisia lahjoja jatkossa. Todella tökeröä tietenkin jos ystävä ei ilmaissut arvostavansa itse elettä ja ajatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Jos tarkoitus on ilahduttaa VASTAANOTTAJAA, ja tässä menee niin pieleen kuin mennä voi, miksi sen vastaanottajan täytyy sitten pyrkiä ilahduttamaan antajaa ja teeskennellä että ei mennyt pieleen, ottaen samalla riskin että samaa kuraa tulee saamaan vuodesta toiseen?
Vaikuttaa selvältä että lahjan on tarkoitus ilahduttaa ANTAJAA ja vastaanottajan on syytä kiittää ja pitää suunsa supussa koska kyllähän nyt antajan tunteet ovat tärkeämmät kuin sen vastaanottajan...
Eikö ap:n viestistä välity selkeä YRITYS ILAHDUTTAA VASTAANOTTAJAA? Ja jos toinen tosissaa yrittää ja joskus epäonnistuukin, niin miksi antajalle pitäisi tehdä mahdollisimman kurja olo? Ei nyt tarvitse maasta taivaaseen ylistää, kun ei sitä mieltä ole, mutta ihan vaikka sanan ”kiitos” sanominen riittää.
Vai haluatko, että kaikki lakkaavat antamasta lahjoja, kun pelkää epäonnistuvansa? Monelle on käynyt niin, ja minusta se on harmi.
Miksi se ap:n tarve saada tuntea hyvää mieltä toisen ilahduttamisesta on tärkeämpää kuin toisen tarve saada päättää itse, mitä päälleen pukee? Ap:han on selvästi hyvin itsekeskeinen ihminen, HÄN ajatteli että rytky sopisi kaverille (Ei sopinut) HÄN ajatteli että kaveri tykkäisi (Ei tykännyt, eli ap ei tosiasiassa ole yhtään kiinnittänyt huomiota kaveriinsa ihmisenä) HÄNEN mielestään se istui hyvin (mitäpä siitä että kaverin mielestä ei, vaikka kaveri sitä kaapua joutuisi pitämään).
Tuo lahjominen on oikeasti pohjimmiltaan täysin itsekästä toimintaa. Minäminäminä tulee hyvälle mielelle kun on hyvä ihminen ja "ilahduttaa toista". Vaikka ei sitten oikeasti ilahduttaisikaan, mutta sitä ei saa sanoa, koska sitten minäminäminä pahoittaa mielensä!
Minusta olisi ihan todella hyvä asia jos aikuiset lopettaisivat lahjojen antamisen toisilleen. Kun joko meillä aikuisilla on rahaa ostaa itse sitä mitä tarvitsemme, täsmälleen sellaisena kuin haluamme. Tai jos rahaa ei ole, vielä hullumpaa on että tuhlaillaan sitä siihen että arvotaan mistä toinen sattuisi tykkäämään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä vetoa että kyseessä oli joku näistä Virkkukoukkusen tai muun Pilipalipomin ylipainoisille päiväkodintädeille suunnatuista psykedeelisistä muikupuikula tinttarallaa -trikootunikoista. En nimittäin usko, että kyseessä oli mikään Marimekon tai Ivana Helsingin tuotos kuitenkaan.
Ikävä reaktio lahjan saajalta, mutta vaatelahja on aina iso riski. Jos sellaisen todella haluaa antaa, kannattaa pitäytyä mahdollisimman yksinkertaisissa tyyleissä ja maanläheisissä väreissä. Lahjansaajalle erityisesti jollain kornilla kuviolla (tai vielä pahempaa, tekstillä) "kustomoitu" tuote saattaa olla vain entistä karmeampi. Valitettavasti.
Jotenkin näiden tunikasuunnittelijoiden mielessä ei vaan käy, että eivät kaikki halua pukeutua niihin tai koe näyttävänsä niissä hyviltä. Ja miten edes päätyy tilanteeseen, jossa joutuu sovittamaan lahjaa sen antajan läsnäollessa? Kuulostaa todella oudolta ja jopa vähän ahdistavalta lahjan saajan näkökulmasta.
En ollut ennen tätä ketjua kuullutkaan Virkkukoukkusesta. Kävin katsomassa ja on hyvin mahdollista että saan silmiini syövän. Olen aina pitänyt itseäni todella huonona pukeutujana mutta ehkä tilanteeni ei olekaan niin toivoton.
Tuo kustomoitu kuosi on tosiaan aika riskaabeli. Kuten mikä hyvänsä kuosi. Erittäinkin jos kuosilla ymmärretään sitä kankaan printtiä/kuviointia.
Minä esimerkiksi käytän aina vain yksivärisiä vaatteita. Aina. Vain. Yksivärisiä. En voi sietää mitään kuvioita, paitsi jos kyse on kankaan luonteesta, vrt. vaikka tweed. Tweed muuten saa olla ruudullista jos on sitä hillitysti.
Joten kyllä hymy hyytyisi jos joku alkaisi minulle tyrkyttää tanttatunikaa jollain pirtsakalla kuviolla. Vähät välittäisin kyllä sen ihmisen tunteista siinä kohtaa koska aika selvää olisi ettei minunkaan tunteistani ole välitetty jos joku kuvittelee minun pitävän jotain sellaista päälläni.
Tämä aloitus oli versio 2.1 samasta aiheesta.