Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Usein ihmiset ostavat sellaisia lahjoja, mistä he pitävät itse. Eivätkä välttämättä tule edes ajatelleeksi, mistä tämä toinen saattaisi pitää, eivätkä edes kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!
Olet tossu.
Munkkeli kirjoitti:
Usein ihmiset ostavat sellaisia lahjoja, mistä he pitävät itse. Eivätkä välttämättä tule edes ajatelleeksi, mistä tämä toinen saattaisi pitää, eivätkä edes kysy.
Tämä on niin totta. Olen varmasti itsekin antanut monet väärän väriset villasukat tai sisustukseen sopimattomat kynttilät vain siksi, että olen valinnut sellaisia, jotka voisin haluta itsellenikin. Ja omissa kaapeissa pyörii kummallisen värisiä huiveja ja tarpeettomia kippoja samasta syystä. Seuraavien lahjojen kanssa pysähdyn hetkeksi miettimään, mikä on saajan lempiväri enkä ota suoraan sinistä vaikka se omaan silmään olisi paras.
Vierailija kirjoitti:
Itse saan migreenikohtauksen raitakuoseista. Raitapaitoja, raita-kaulahuiveja, raitasukkia jne en voi käyttää. Suurin osa kavereistani tietää tämän.
Samoin tietyt värit ja yhdistelmät aiheuttavat lähes fyysistä pahoinvointia.
Joskus saan täysin epäonnistuneita lahjoja. Kiitän ja hymyilen nätisti.
Roskiin menee, ei edes kierrätykseen. En voi käyttää raitapaitaa edes siivousrättinä.
Raitakuoseista ja tietyistä väriyhdistelmistä ei voi saada migreenikohtausta.
Ei kannata näytellä, ettei tunnu missään, jos tuntuu pahalta.
"Ystäväsi" ei arvostanut vaivannäköäsi eikä lahjaasi, joka olisi minut saanut huokailemaan ihastuksesta. Juuri tuollaisissa tilanteissa saa tuntumaa siihen, kuka on oikea ystävä, ilman lainausmerkkejä. Ystävyyteen kuuluu myös hienotunteisuus ja toisen tunteiden huomioiminen, molemminpuolisesti.
Ystäväni minulle räätälöimä lahjavaate olisi minulle varmasti mieluinen, nimenomaan siksi, että se olisi juuri minulle varta vasten ystäväni räätälöimä, mallista ja kuosista riippumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisin ottanut lahjan ja myynyt Torissa
Olen itsekin vihannut joka ikistä vaatelahjaa jotka olen eläissäni saanut, poislukien tietty villasukat ja nahkarukkaset. Näihin on lukeutunut sitruunankeltainen hihaton teltta (VIHAAN hihattomia, muodottomia, ja sitruunanvärisiä vaatteita!), valkoinen hyrsyvä rönsyhörhelöpaita (päälläni on aina tummanharmaat/viinipunaiset/tummansiniset/mustat tyköistuvat kuteet) ja lapsena mummon sydän syrjällään neuloma kirkkaanpinkki villapaita jonka etumuksessa vähän epäsuhtainen hevonen.
Pukeutuminen on niiiiiin persoonallinen juttu että en ymmärrä miksi vaatelahjoja pitäisi edes antaa. Nämä ei oikeasti ikinä mene nappiin, just tuon takia ihmiset antaa lahjakortteja. Ja kai lahjakortin anto omaan nettikauppaan olisi ollut myös aika tökerö lahja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ystäväsi oli tökerö. Lahjasta pitäisi kiittää. Ajatus kuitenkin tärkein. Mutta ymmärrän ystävääsi. Äitini antaa minulle lahjaksi omasta mielestään kivoja juttuja, joista en tykkää eikä ole niille mitään käyttöä. Harmittaa vain se rahan tuhlaus. Viimeisimpänä sain laukun, joka ei ole yhtään mun makuun. Muutenkin on laukkuja ihan tarpeeksi.
Näetkö nyt, miten huonosti toimii tuo "ajatus on tärkein ja aina pitää kiittää" -ajattelu? Äitisi haaskaa ikuisesti rahojaan ja sinulla pyörii ikuisesti nurkissa romua mistä et pidä. Ei ole lainkaan ratkaisukeskeistä aina vain kiittää.
Ja muutenkin, jos lahja ei ole mieleinen, on aivan selvää että antaja EI ole ajatellut saajaa, vaan itseään! Epämieluisa lahja kertoo, että antaja antaja jotain mistä itse tykkää, uhraamatta ajatustakaan sille, millainen ihminen vastaanottaja on. Ja tästä itsekeskeisyydestä pitäisi vielä saajan olla kiitollinen koska, hei, ajatus on tärkein, vaikkei minua siinä ajateltukaan?
Minulla on vähän sama kuvio syntymäpäiväonnitteluiden kanssa. Itse en vietä syntymäpäiviä, enkä onnitteluita halua. Silti ihmiset sitkeästi onnittelevat. Pitäisikö minun olla kiitollinen, kun ajattelevat minua? Paitsi että EIVÄT ajattele, vaan itseään. Heille tulee hyvä mieli kun muistavat jonkun syntymäpäivän, mitäpä siitä että onniteltavat ei TAHDO onnitteluita ja on sen tehnyt selväksi.
Tämähän se. Minullekin hankittiin koira, ja selväähän se oli että äiti oli siinä ajatellut itseään ja sitten sainkin kuulla kuinka en ole koiraihminen ja että mikäs vika minussa on...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tunnet sä ystävän, onko oikea sulle hän... kirjoitti:
Ystäväni minulle räätälöimä lahjavaate olisi minulle varmasti mieluinen, nimenomaan siksi, että se olisi juuri minulle varta vasten ystäväni räätälöimä, mallista ja kuosista riippumatta.
Ihanko totta?
- paljastava kirkkaanpunainen strechmekko, mallia "makkarankuori"
- hihaton napapaita ja tyllihame
- mekko, jossa napaan asti uurrettu kaula-aukko
- pitkähihainen korkeakauluksinen maximittainen xxxl-kokoinen mekko harmaassa paksussa kuosissa
- fiftarimekko räikeissä väreissä
- neuletakki, neulepusero, kynähame ja sukkahousut
- turkis/keinonahka/akryyli
- kelta-vihreä-sininen isokukkainen trikoomekko
- musta nahkahaalari
- paljettiminihame
- trance-reivi-muovimekko läpinäkyvästä muovista koska ysäri muotia
Eikö se ole parempi, että sait myytyä sen kuin se olisi jäänyt ystäväsi kaappiin lojumaan. Vaatteita ei missään nimessä kannata ostaa lahjaksi. Toki ystäväsi olisi voinut nätimmin asian sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ilmeisesti tunne ystäväsi vaatemakua tarpeeksi. Kannataa antaa sellaista, joka varmasti toista miellyttää.
Esim. kaverini on hyvin tarkka vaatteistaan eikä tulisi ikinä mieleenkään ostaa hänelle minkäänlaista vaatekappaletta.
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!
Ymmärrät varmaan, että ihan itse sinä tuossa itsellesi aiheutat noita komplekseja ja syyllisyyttä. Ei tuo ole normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, jos ei kaverin epäkohteliaisuus ja sivistyksen puute ollut aiemmin tiedossa niin nyt on. En ehkä olisi noin empatiakyvyttömän ihmisen ystävä jatkossa.
Minulla ei ainakaan ole intoa säilyttää itselle turhia vaatteita tai muutakaan turhaa tavaraa. Mitä tässä siis olisi saanut tehdä, jos siis ei mitenkään tyyliltä tai materiaaliltaan olisi vaatetta halunnut koskaan käyttää? Saisiko sen myydä? Kyseletkö lahjan perään?
Jotkut nimittäin kyselevät ja suuttuvat jos se on hävitetty tai siellä kaapissa lojuu käyttämättömänä. Tässä asiassa ei voi voittaa. Etenkin ulkomaalaisissa neulontaryhmissä ovat siellä heti kuorossa haukkumassa porukkaa, jos joku ei ole käyttänyt saamaansa tuotetta. Vaikka se tosiaan olisi täysin sopimaton sille jolle lahja annettu. Vedetään herneitä nokkaan kilo kaupalla, kun ei oma tyyli sovikkaan kaikille.
Lahjahan olisi annettava silleen, että kun se on annettu, niin sinä et enää määrää mitä sille tehdään. Jos joku haluaa sen myydä, anna myydä. Jos joku haluaa olla sitä käyttämättä, se on hänen päätöksensä. Toiset taas eivät pidä siitä jatkuvasta tavaratulvasta, joten onhan se kätevämpää jos sen saa katkaistua. Siinä on oma hommansa saada tavaraa eteenpäin. Lahjoittaminen toki, jos sattuu jonkun matkan varrella olemaan vaikka Uffin laatikko (Joo ja sekin on huono, tiedetään. Sinnekkään ei saisi lahjottaa)
Ilmoittaa siitä facebookissa tai torissa, niin saa itselleen päiväkausiksi juupas eipäs, oota kysyn mieheltä, av yv, otatko kuvan siitä päällä - iltahämärässä, valoisassa, saunassa jne,.
Tämä on niin hankala asia kun osa suuttuu heti niin verisesti, vaikka yrittäisin kuinka kohteliaasti sanoa että tämä ei valitettavasti ole minun tyyliäni.
Törkeää, itsekästä käytöstä häneltä, ei mitään muuta. Sehän on tyypillistä tänä päivänä. Itse ottaisin tuossa vaiheessa myös "ystävyyden" siteetkin mennessäni. Ei noin vain käyttäydy yksikään ystävistäni, jotka ovat myös syystä osa lähipiiriäni.
Toki jokainen voi toimia välillä hölmösti ja se on ihan anteeksiannettavaa. Tarkoitin vain, jos ajattelutapa on yleisestikin tuollainen...
Siis ostaako teillä oikeasti kaverit teille vaatteita? Aikuisille ihmisille?
Vaikuttaako tähän koulutus/kasvatus/uskonto/kotipaikka?
En osaa kuvitella, että menisin ostamaan edes miehen veljen vaimolle vaatetta lahjaksi. Tai anopille. Lapsillekaan ei tarvitse enää ostaa lahjavaatteita, kun ne ostaa itse sitä, mitä suostuvat päälleen laittamaan. (Voin kyllä olla maksajana lasteni mukana kaupoilla.)
Porvoossa on tämäkin tapahtunut.
been there kirjoitti:
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!
Voi rakas hupsu, ei niitä ole pakko säilöä! Olet tehnyt hienosti, kun olet kiittänyt kauniisti ja ottanut lahjan vastaan - se riittää. Ihmisillä on nykyisin niin paljon tavaraa, että väistämättä sitä joutuu heittämään pois/kierrättämään niitä, ainakin jossakin vaiheessa.
Ap:n ystävänkin olisi kuulunut kiittää, ja olisi periaatteessa ollut kohteliasta vaikka kerran käyttää sitä ap:n nähden. Tai vetäistä sen koti-iltana päälle, ottaa tunnelmallisen kuvan, ja lähettää sen kiitoksena ap:lle. Ja jossakin vaiheessa olisi voinut lahjoittaa sen eteenpäin jollekulle haluavalle ja tarvitsevalle. Tuskin yksi vaate nyt niin mahdottomasti tilaa vie, vaikka vuodenkin säilyttäisi.
Tulee mieleen, miten tein lapsena tutulle aikuiselle lahjaksi laulun. Hän ei halunnut tulla huoneeseen, jossa piano oli, että olisin voinut soittaa ja laulaa sen hänelle. Ojensin sitten nuotit hänelle suoraan käteen. Hän katsoi sitä halveksien, ojensi paperin minulle takaisin ja totesi ”en mä tarvii”. Se sattui - sattui ihan sairaasti. Tietenkään en lapsena ollut mestarisäveltäjä ja -runoilija, mutta olin nähnyt oikeasti vaivaa sen eteen. Ei olisi ollut paljon vaadittu, että olisi hymyillyt ja kiittänyt, ja ottanut paperin vastaan, vaikka sitten olisi heittänyt myöhemmin roskiinkin.
Lahjojen antaminen on vaikeaa, ja sinällään on parempi antaa vähemmän tarkasti harkittuja lahjoja kuin paljon ”mitä sattuu”. Mutta tietysti hutejakin tulee joskus. Silti lahjan antajaa tulee kunnioittaa.
Toki jos toinen tuo jotain valtavan tilaa vievää tai jatkuvasti kärrää omia romujaan toiselle, niin saa siitä kieltäytyä. Mutta senkin voi yrittää tehdä ensin ihan kohteliaasti, vaikka sanoen: ”Arvostan sitä että tahdot antaa, mutta en voi ottaa vastaan näin paljon tilaa vieviä tavaroita, joille minulla ei ole tarvetta.” Jos ei mene perille, niin sitten sanoo napakammin ja työntää vain takaisin.
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut monta kertaa vastaavassa tilanteessa ja ottanut sen lahjan kiltisti kiittäen vastaan.
Niitä onkin kymmenien vuosien ajan kertynyt roimat kasat.
Tunnollisena ja hyväntahtoisena ihmisenä en ole kehdannut lahjoja antaa / myydä eteenpäin, saati heittää roskiin. Ettei vaan sille lahjan antajalle tulisi paha mieli. Ajattelen, että käyttäytyisin silloin tosi tökerösti häntä kohtaan, kun en arvosta lahjaa lainkaan.
Niinpä sitten olen säilönyt kaikkea mahdollista ja mahdotonta nurkissani vuosikymmeniä.
Kaapit ja varastot ovat pullollaan. Vievät paljon tilaa ja mikä karmeinta vievät todella paljon energiaa minulta, kun ovat siellä painolastina. Lisäksi aiheuttavat pahaa mieltä vuodesta toiseen; aina kun pengon kaappejani ja tuollainen käyttämätön lahja tulee vastaan, niin tulee kamala ahdistus ja syyllisyys, että täällä se tämäkin tavara on ihan tyhjän panttina. Lahjojen antajat eivät varmaankaan tarkoittaneet minulle tuollaista vuosikymminen harmistusta aiheuttaa.
Mietipä tätä!