Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Vierailija kirjoitti:
https://www.virkkukoukkunen.net/tuote/ennakkomyynti-toive-hulmu-mekko-m…
Ai kamala. Mulle tulee vaan mieleen Maxikukkarallaasta sananmuunnos, no ei nyt ihan mene kohdalleen mutta maksi kukkaralla -kuksi makkaralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän täysin sinua. Mutta vaate aikuiselle on vaikea ostos. Lahjan palauttaminen... Sekin kai väärin mutta ok jos ajattelee että antajalle mieleinen. Itse muutettiin juuri aivan erityyliseen asuntoon kuin ennen. Annoin antajille saadut lahjat kun muuten olisi mennyt roskiin. Ehkä väärin mutta mielestäni vähemmän väärin kuin heittää roskiin. En säilö enää yhtäkään tavaraa. Olen ollut hamsteri ja tehnyt ison työn päästäkseni tilanteeseen että minulla on vain tarvittavat asiat. Ymmärrän ystävääsi ettei halua kaapin täytettä jos ei tykkää. On kyllä vaikeita asioita. Et voi kuitenkaan pakottaa häntä tykkäämään jostain mistä sinä tykkäät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä lahjasta kuuluu kiittää, mutta antaja ei myöskään voi suuttua jos lahjaa ei koskaan näy käytössä.
Mitä tekisitte jos saisitte ison ja kalliin lahjan, vaikka huonekalun, josta ette pitäisi? Myisittekö vain hiljaa eteenpäin? Harmittaisi että antaja on laittanut paljon rahaa siihen, mutta en myöskään halua ottaa käyttöön tavaraa mistä en pidä. En silti haluaisi loukata lahjan antajaa antamalla sen takaisin.
Kiittää voin myös sanomalla: "Kiitos, arvostan ajatusta ja vaivannäköäsi, mutta tahdon olla rehellinen koska olemme ystäviä. En koskaan tulisi pitämään tätä vaatetta, joten en ota sitä vastaan."
Kiittäminen tai ajatuksen arvostaminen EI velvoita ihmistä ottamaan vastaan tavaraa, jota ei tahdo. Kyllähän maailma olisi kummallinen paikka jos minkä hyvänsä tavaran voisi kipata kenelle hyvänsä "lahjana", koska "ajattelin että tykkäisit siitä" ja toinen joutuisi ottamaan vastaan mitä hyvänsä kauheutta.
Noo itse en varmaan kehtais sanoo lahjasta muuta kun kiittäisin.
Mutta ei se nyt tarkoita että muille kelvannut niin ystävällesikin olisi pitänyt kelvata. Kai hän heti tiesi ettei tosiaan aijo yksinkertaisesti käyttää joten aatteli että sanoo suoraan niin saat antaa jollekin ketä innostuisi vaatteesta enemmän ja tulisi käyttöön (niin kuin sanoikin joku maksoi vaatteesta että sai sitä pitää)
Eli pointsit rehellisyydestä. Tietty luonnollista harmitella kun toivonut että ystävä pitäisi lahjstani ja ei pidäkään mutta ei se nyt maailmanloppu ole, eikä ystävä varmasti halunnut mieltä pahoittaa
Ap täällä.
En odottanut että tätä kyseistä tuotetta täytyy ehdottomasti pitää päällä. Olin vain itse iloinen kun sain vietyä ystävälleni tuotteen, jonka saatavuus on ollut vaikeaa ja joka on tosi tykätty. Kiitos olisi riittänyt ja ilahtunut ilme. En ollut mielestäni ansainnut oman ajatukseni nolaamista muiden edessä. Lahjan laittaminen kaappiin, taikka esim. antaminen eteenpäin lahjana tai vaikka myyminen olisi ollut minusta parempi vaihtoehto kuin tämä.
Nyt en ihan ymmärrä.
Leivon vaikka suklaakakun kaverilleni lahjaksi. Tottakai oletan että hän syö sen. Keitetään kahvit ja aloitetaan kakku. Se on tietysti iso syödä kerralla. Laittaa vaikka osan pakastimeen ja syö vähän kerrassaan perheensä kanssa myöhemmin. Muuten en viitsisi vaivautua leipomaan.
En toki vie kakkuja sellaisille, jotka ovat allergisia tai laihdutuskuurilla.
Jos tulisi ongelma tuollaisesta, niin sitten veisin vaikka kahvipaketin tai viinipullon. Ne on persoonattomia lahjoja ja helppo avaamattomina laittaa eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.
Samantapainen voi tarkoittaa esim eriväristä tuotetta. Meillä kaikilla on lempivärimme ja inhokkivärimme.
Vierailija kirjoitti:
Tiedättekö sen kirjan Rakkauden 5 kieltä, jossa esitetään että eri ihmisillä on erilaisia tapoja ilmaista ja vastaanottaa rakkautta, ja jos kumppanin "kieli" on väärä, niin toinen ei koe itseään rakastetuksi. muistaakseni fyysinen läheisyys, läsnäolo, palvelukset kehut ja anteliaisuus. Esim. minulle fyysinen läheisyys on kaikkein tärkein rakkaudenosoitus: halaan ystävää, suutelen miestäni, pussaan vanhempiani poskelle, otan lapsia syliin, silitän eläimiä jne. (en tietysti väkisin, elleivät he halua kosketusta) Sen sijaan lahjojen antaminen ja saaminen ei merkitse minulle mitään, pahoitan mieleni kun ajattelen miten materialistisia muut ovat yrittäessään korvata aidon yhdessäolon jollain paketilla, ahdistun kun joudun kiitollisuudenvelkaan kun toinen on tuhlannut paljon rahaa ostaakseen minulle jotain, en tajua miksi ihmeessä aikuisille ihmisille pitää ostaa jotain synttärilahjaksi ja miksi sen pitää olla yllätys eikä voi kysyä, mitä toinen tarvitsee. Kun luin tuon kirjan, olen alkanut vähitellen ymmärtää että ehkä joillekin se krääsän kantaminen on sitten tapa osoittaa rakkautta. En silti pidä sellaisesta.
Tuo on muuten erinomainen pointti. Minä ja mieheni emme ole koskaan antaneet lahjoja toisillemme, koska kumpikin pitää sitä urpona. Minä ahdistun kun joudun väkisin antamaan sisarusteni lapsille lahjoja, koska heidän perheissään se, että en anna lahjoja olisi aivan selvä merkki siitä, että en välitä.
Minä varmaan viestin välittämistä kaikkein eniten sellaisella hiljaisella läsnäololla. Sillä on minulle kaikkein suurin merkitys, että ollaan hiljaa yhdessä. Voin kertoa että tämä tekee useimmista ihmissuhteista minulle erittäin epätyydyttäviä. Mieheni kanssa myös koskettelemme todella paljon ja koskettelen myös eläimiä, kasveja jne. mutta en sitten muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
En odottanut että tätä kyseistä tuotetta täytyy ehdottomasti pitää päällä. Olin vain itse iloinen kun sain vietyä ystävälleni tuotteen, jonka saatavuus on ollut vaikeaa ja joka on tosi tykätty. Kiitos olisi riittänyt ja ilahtunut ilme. En ollut mielestäni ansainnut oman ajatukseni nolaamista muiden edessä. Lahjan laittaminen kaappiin, taikka esim. antaminen eteenpäin lahjana tai vaikka myyminen olisi ollut minusta parempi vaihtoehto kuin tämä.
Eli normaalia lahjaetikettiä odotin.
Tätä keskustelua lukiessani olen ihmetellyt paljon samaa kuin moni muu, mikä meitä oikein vaivaa? Miten lahjan saaminen voi saada ihmiset ihan raivon partaalle vielä pitkään? Olen varmaan niin turtunut itse vaatealalla työskennellessäni vaatteisiin, etten ota niitä enää niin vakavasti itse, että menetettäisin itse totaalisesti hermoni vääränlaisesta väristä tai helman mitasta. Se on vain vaate, sillä voi tehdä mitä vaan ja jonkun mielestä se on aina kiva kuitenkin.
Tässä tapauksessa kustomointi tarkoitti tuotteeseen erityisesti pyydettyä metallipainatusta kun tiesin kaverini tykkäävän hopeasta. Yksi kohta vaatteesta siis oli painettu eri tavalla kuin normaalisti ja siinä oli hopeaa hihan sivulla.
Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.
Tai sitten et vain ymmärrä vaatteista tarpeeksi tajutaksesi, mikä siinä toisessa vaatteessa oli erilaista. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti asioita joita ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Harva ihminen ihan oikeasti piittaa muista niin paljon että ostaisi jonkun vaatteen vain osoittaakseen mieltään.
Minäkin olen törmännyt tuohon, että "miksi ostit tuon Ruskovillan merinoaluspaidan kun Halpismerkin olisi ollut paljon halvempia ja ihan samanlaisia?" Paitsi että vaikka ne paidat ehkä näyttää samalta ja kummassakin on samanmittainen vetoketju, laatu on täysin eri. Totaalisen, ehdottoman eri. Ruskovilla ei kutita, vetoketjun päässä on sellainen kangasjuttu ettei se kalva kaulaa ja niiden materiaali ei nyppyynny. Mutta kyllähän ne saattaa pikavilkaisulla uutena näyttää siltä, että Minä Hullu maksoin kaksinkertaisen hinnan paidasta joka on samaa materiaalia ja täsmälleen saman mallinen kuin toinenkin...
Vierailija kirjoitti:
Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.
Tästä tulee nyt auttamatta mieleen, että ap tekee kopioita joistain merkkituotteista. Ja ihmettelee kun ei kelpaa. Ei herranen aika. Ei ihme, jos ei kelpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
En odottanut että tätä kyseistä tuotetta täytyy ehdottomasti pitää päällä. Olin vain itse iloinen kun sain vietyä ystävälleni tuotteen, jonka saatavuus on ollut vaikeaa ja joka on tosi tykätty. Kiitos olisi riittänyt ja ilahtunut ilme. En ollut mielestäni ansainnut oman ajatukseni nolaamista muiden edessä. Lahjan laittaminen kaappiin, taikka esim. antaminen eteenpäin lahjana tai vaikka myyminen olisi ollut minusta parempi vaihtoehto kuin tämä.
Eli normaalia lahjaetikettiä odotin.
Tätä keskustelua lukiessani olen ihmetellyt paljon samaa kuin moni muu, mikä meitä oikein vaivaa? Miten lahjan saaminen voi saada ihmiset ihan raivon partaalle vielä pitkään? Olen varmaan niin turtunut itse vaatealalla työskennellessäni vaatteisiin, etten ota niitä enää niin vakavasti itse, että menetettäisin itse totaalisesti hermoni vääränlaisesta väristä tai helman mitasta. Se on vain vaate, sillä voi tehdä mitä vaan ja jonkun mielestä se on aina kiva kuitenkin.
Tässä tapauksessa kustomointi tarkoitti tuotteeseen erityisesti pyydettyä metallipainatusta kun tiesin kaverini tykkäävän hopeasta. Yksi kohta vaatteesta siis oli painettu eri tavalla kuin normaalisti ja siinä oli hopeaa hihan sivulla.
Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.
Tai sitten et vain ymmärrä vaatteista tarpeeksi tajutaksesi, mikä siinä toisessa vaatteessa oli erilaista. Ei kannata ottaa henkilökohtaisesti asioita joita ei ole sellaiseksi tarkoitettu. Harva ihminen ihan oikeasti piittaa muista niin paljon että ostaisi jonkun vaatteen vain osoittaakseen mieltään.
Minäkin olen törmännyt tuohon, että "miksi ostit tuon Ruskovillan merinoaluspaidan kun Halpismerkin olisi ollut paljon halvempia ja ihan samanlaisia?" Paitsi että vaikka ne paidat ehkä näyttää samalta ja kummassakin on samanmittainen vetoketju, laatu on täysin eri. Totaalisen, ehdottoman eri. Ruskovilla ei kutita, vetoketjun päässä on sellainen kangasjuttu ettei se kalva kaulaa ja niiden materiaali ei nyppyynny. Mutta kyllähän ne saattaa pikavilkaisulla uutena näyttää siltä, että Minä Hullu maksoin kaksinkertaisen hinnan paidasta joka on samaa materiaalia ja täsmälleen saman mallinen kuin toinenkin...
Tismalleen sama juttu kun kerrot käyneesi kampaajalla (tai se huomataan) ja kun kerrot missä ja kenellä käyt, ja mitä maksaa niin sinulle huudahdetaan kuinka HÖLMÖÄ on käydä siellä ja sillä, kun voisit käydä ihan eri kampaajalla. Mutta kun sinä haluat käydä juuri sillä kellä käyt..
Vierailija kirjoitti:
”Huvittavinta tässä koko tapauksessa on se, että vain hetki tämän tapauksen jälkeen tämä kyseinen kaverini OSTI samantapaisen tuotteen amerikkalaisen merkin liikkeestä, täysin samalla helman mitalla ja mallilla. Vitsit että olen tuntenut itseni ihan tyhmäksi. Huonommaksi, koska minun juttuni on jotakin ihan naurettavaa ja se todella halutaan osoittaa.”
-> kateus
Ap on ehkä kateellinen kun hänen kopiovaatteensa ei kelvannut, sitäkö tarkoitat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap täällä.
En odottanut että tätä kyseistä tuotetta täytyy ehdottomasti pitää päällä. Olin vain itse iloinen kun sain vietyä ystävälleni tuotteen, jonka saatavuus on ollut vaikeaa ja joka on tosi tykätty. Kiitos olisi riittänyt ja ilahtunut ilme. En ollut mielestäni ansainnut oman ajatukseni nolaamista muiden edessä. Lahjan laittaminen kaappiin, taikka esim. antaminen eteenpäin lahjana tai vaikka myyminen olisi ollut minusta parempi vaihtoehto kuin tämä.
Nyt en ihan ymmärrä.
Leivon vaikka suklaakakun kaverilleni lahjaksi. Tottakai oletan että hän syö sen. Keitetään kahvit ja aloitetaan kakku. Se on tietysti iso syödä kerralla. Laittaa vaikka osan pakastimeen ja syö vähän kerrassaan perheensä kanssa myöhemmin. Muuten en viitsisi vaivautua leipomaan.
En toki vie kakkuja sellaisille, jotka ovat allergisia tai laihdutuskuurilla.
Jos tulisi ongelma tuollaisesta, niin sitten veisin vaikka kahvipaketin tai viinipullon. Ne on persoonattomia lahjoja ja helppo avaamattomina laittaa eteenpäin.
Kuule Ap, yksi asia on jäänyt vielä epäselväksi:
Kaikki ovat sitä mieltä, että nolaaminen oli väärin. Asian olisi voinut hoitaa myöhemmin kahden kesken.
Mutta.
Oletko siis tosiaan sitä mieltä, että sinun halusi tuntea itsesi anteliaaksi ja hyväksi menee sen edelle, että jollakulla ihan oikeasti ahdistaa turha tavara? Eli sinun täytyy saada toteuttaa tarvettasi, ja muiden on mukisematta kestettävä?
Älä nyt vastaa että "ei ole iso homma laittaa salassa kirpparille" koska sen olet jo sanonut.
Sinä et siis välitä yhtään siitä, että toimintasi aiheuttaa vaivaa toiselle? Se olet sinä joka laitat hänet menemään sinne kirpparille, käyttämään omaa aikaansa turhaan siksi koska sinä halusit tuntea itsesi onnelliseksi antaessasi jotain mistä itse pidät.
Tässä ketjussa on tullut paljon pointteja erilaisilta ihmisiltä. Oletko tosiaan vielä sitä mieltä että on ookoo aiheuttaa toiselle vaivaa? Vaikka vähätteletkin sitä vaivaa minkä aiheutat, niin silti se on vaivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Okei... nirso kaveri meni ostamaan tuotteen, joka oli just eikä melkein, vaikka ap:llakin oli tarjota melkein vastaava tuote omasta lafkastaan, johon hän uskoo ja jota hän kehittää isolla sydämellä. Ja ap laittoi sovittamaan niin, että muut katsovat, odotti kiitosta ja joutui nolaantumaan, kun muut katsovat. Itse vaatekappale ei ollut tärkeä, se on vain esine. Ap:lle oli tärkeää oma tärkeä juttu ja oman yrityksen maine, kaverille oma yksityinen tila ja omista valinnoista kiinni pitäminen. Nyt kukaan ei kenestäkään tykkää ja kaikkia veetuttaa. Hyvähyvä.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin vastaajilta menee nyt ohi, että vaikka lahjan antajalla menisi arviot täysin metsään ja antaisi jotain mikä ei vastaa saajan makua yhtään, on todellakin älyttömän huonoa käytöstä NOLATA lahjan antaja.
Sen voi omassa mielessään verhota vaikka minkälaiseksi palvelukseksi lahjan antajalle, ettei ota tältä vastaan jotain arvokasta mikä ei menisi kuitenkaan käyttöön, mutta siinä hetkessä se on kuitenkin totaalinen nolaus. Vaikka sen sanoisi kuinka kauniisti (eikä ap:n kertomuksen perusteella ollut näinkään), se on kuitenkin "Yök, en tykkää tästä yhtään. Vie se pois." Parhaimmillaan vielä muiden ihmisten ympäröimänä.
Jokainen meistä tekee joskus lahjojen suhteen virhearvion. Jokainen meistä on saanut jotain mikä ei miellytä yhtään. Useimmat meistä ovat jo lapsina tottuneet, että niistä mummon rumanvärisistä villasukistakin kiitetään kauniisti.
Lahjan tarkoitus on totta kai tehdä saajalle hyvä mieli. Jos näin ei käy, ei ratkaisu kuitenkaan ole tehdä antajalle kostoksi pahaa mieltä.
Tämä. Jopa lapsi oppii olemaan näyttämättä pettymystään, vaikka ei saa lahjaksi just sitä mitä on toivonut. Omat kakarat olivat pieninä "kiittämättömiä", mikä oli ihan järjettömän noloa minulle vanhempana. Käytiin pitkä tie asian koulimisen suhteen. Ehkä aloituksessa mainittu lahjan saaja oli jäänyt koulimatta tältä osin. Tai sitten oli muuten vaan juntti pösilö.
Vierailija kirjoitti:
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Mielestäni on tosiaan eri juttu jos lahja on massiivisen kokoinen. Jonkun lautasen sen sijaan voi kiikuttaa työmatkalla pelastusarmeijan kirppikselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Mielestäni on tosiaan eri juttu jos lahja on massiivisen kokoinen. Jonkun lautasen sen sijaan voi kiikuttaa työmatkalla pelastusarmeijan kirppikselle.
tai roskiin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.virkkukoukkunen.net/tuote/ennakkomyynti-toive-hulmu-mekko-m…
Ai kamala. Mulle tulee vaan mieleen Maxikukkarallaasta sananmuunnos, no ei nyt ihan mene kohdalleen mutta maksi kukkaralla -kuksi makkaralla...
KUKSI MAKKARALLA!!! Repesin!!!!
Nyt on aika aikuistua, hyvä ihminen. Nykyaikana ei ole huomaavaista, vaan epäkohteliasta antaa tavaraa ellei ole etukäteen tiedossa, mitä toinen tarvitsee. Tyttäresi on varmaan kyllästynyt säilyttelemään ja rahtaamaan pois lahjoja ja yritti nyt antaa suoran vinkin. Osoita välittämistäsi muilla, paremmilla tavoilla.