Lue keskustelun säännöt.
Ystävä palautti hänelle ostamani lahjan - loukkaannuinko turhaan?
Annoin ystävälleni merkkipäivälahjaksi oman yritykseni tuotteen, joka oli varta vasten hänelle kustomoitu erikoispainatus. Kyseessä siis vaate, joka on ollut äärimmäisen tykätty ja kehuttu, lähestulkoon yksikään ei ole muuta kuin kehunut tätä vaatetta ja sen mallia, joka siis on naisellinen ja istuva tosi monelle vartalotyypille. Siksi ajattelin että sporttisen ja trendikkään ystäväni valikoimiin tämä istuisi mainosti ja suunnittelin siihen hiukan ekstraa vielä että lahja olisi yksilöllinen.
Ystävä katseli lahjaani pitkin hampain ja sovitti sitä päälleen selvästi vaivautuneena, minusta se näytti tosi hyvälle ja sopivalle, ja olin iloinen että koko osui niin kohdilleen. Mutta ystävä otti sen pois päältään ja sanoi, että ei tämä ehkä ole ollenkaan hänen tyylinen, pitäisi olla siitä ja tästä kohdasta enemmän tiukempaa, avonaisempaa, semmosta ja tämmöstä ja että hän ehkä nyt mielummin heti antaa tämän takaisin kun jos se ei ole juuri sopiva niin ei sitä tule pidettyä.
Kyseessä oli siis tuote, joka oli hänelle lahjaksi suunniteltu.
Olenko ihan väärässä ja yliherkkä kun tästä tuli itselle paha mieli? Keräsin vähin äänin lahjani takaisin lahjakassiin, näyttelin että ookoo ei tunnu missään, olo oli häpeän ja nolostumisen vällmaasrosta enkä kyllä koskaan enää aio viedä tälle ihmiselle mitään lahjaksi.
Kommentit (496)
Annas kun arvaan: on niitä naisia, jotka teeskentelevät orgasmia ettei miehelle tule paha mieli. Samoin te muut ap:n kannattajat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annas kun arvaan: ap on niitä naisia, jotka teeskentelevät orgasmia, ettei miehelle tule paha mieli. Samoin te muut ap:n kannattajat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Mielestäni on tosiaan eri juttu jos lahja on massiivisen kokoinen. Jonkun lautasen sen sijaan voi kiikuttaa työmatkalla pelastusarmeijan kirppikselle.
tai roskiin
Joo mutta en tykkää että roskiin laitetaan kamaa vain siksi että ei sovi sisustukseen.
Vierailija kirjoitti:
Annas kun arvaan: ap on niitä naisia, jotka teeskentelevät orgasmia, ettei miehelle tule paha mieli. Samoin te muut ap:n kannattajat.
No kyllä on taas. Ei käytöstavat tarkoita että pitää olla kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Mielestäni on tosiaan eri juttu jos lahja on massiivisen kokoinen. Jonkun lautasen sen sijaan voi kiikuttaa työmatkalla pelastusarmeijan kirppikselle.
Ei ole eri juttu. Sama matka sinne kirppikselle on silti ja kaikilla ei ole autoa.
Et pysty kuljettamaan lautasta bussissa? Kuinka ihmeen kaukana kirppiksenne ovat? Meillä on keskustassa monta.
Mutta menipä siis vaikeeksi tämäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Mielestäni on tosiaan eri juttu jos lahja on massiivisen kokoinen. Jonkun lautasen sen sijaan voi kiikuttaa työmatkalla pelastusarmeijan kirppikselle.
Ei ole eri juttu. Sama matka sinne kirppikselle on silti ja kaikilla ei ole autoa.
Et pysty kuljettamaan lautasta bussissa? Kuinka ihmeen kaukana kirppiksenne ovat? Meillä on keskustassa monta.
Mutta menipä siis vaikeeksi tämäkin.
Kyllä minä sinne kirppikselle pääsen pyörällä, mutta veetuttaisi mennä autollakin turhan takia kun taas on joku toinen halunnut tehdä itsensä onnelliseksi ja antanut minulle tuhannennen tavaralahjan. Jos sinusta on kivaa tehdä ylimääräisiä turhia reissuja niin tee niitä, mutta miksi vaadit niitä reissuja muilta antamalla turhia esineitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ystäväsi olisi pitänyt esittää edes tyytyväistä eikä noin suoraan sanoa ettei tykkää. Itse olen aika kranttu vaatteiden suhteen ja aina kun esim. äitini ostanut minulle lahjaksi takin, mekon yms. niin en ole pitänyt niistä mutta olen kehunut kauniiksi. Silti olen hiukan ohjaillut hellävaraisesti ettei enää vaatteita (maku niin eri ja olen kranttu) sanomalla että minulla liikaa vaatteita.
Hyvin tuosta voi loukkaantua ja pahoittaa mielensä! ystävältäsi puuttuu käytöstavat.
Mutta ystäväsi siis käyttäytyi tökerösti mutta en itse uskaltaisi naislele antaa lahjaksi vaatetta,
ainoastaan miehelle joille kelpaa liki kaikki
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaate ei ole kovin tilaavievä jos sen laittaa kaappiin roikkumaan ja odottamaan tilaisuutta antaa eteenpäin. Sen sijaan olen joskus saanut lahjaksi mm. porontaljan ja ison, paksun päiväpeiton. Kiitin antajaa mutta sanoin ettei minulla ole valitettavasti näille käyttöä tai tilaa. Kyseessä oli sukulainen, en tiedä olisinko toiminut toisin jos kyseessä olisi ollut ystävä.
Mielestäni on tosiaan eri juttu jos lahja on massiivisen kokoinen. Jonkun lautasen sen sijaan voi kiikuttaa työmatkalla pelastusarmeijan kirppikselle.
Ei ole eri juttu. Sama matka sinne kirppikselle on silti ja kaikilla ei ole autoa.
Et pysty kuljettamaan lautasta bussissa? Kuinka ihmeen kaukana kirppiksenne ovat? Meillä on keskustassa monta.
Mutta menipä siis vaikeeksi tämäkin.
Kyllä minä sinne kirppikselle pääsen pyörällä, mutta veetuttaisi mennä autollakin turhan takia kun taas on joku toinen halunnut tehdä itsensä onnelliseksi ja antanut minulle tuhannennen tavaralahjan. Jos sinusta on kivaa tehdä ylimääräisiä turhia reissuja niin tee niitä, mutta miksi vaadit niitä reissuja muilta antamalla turhia esineitä?
No toki varmaan ottaa aivoon, jos lahjoja tosiaan saa tuhansia. Mutta siinä vaiheessa olisin kyllä kiitollinen siitä, että minulla on noin paljon läheisiä ystäviä.
Itselläni on vain kourallinen ihmisiä, joiden kanssa ollaan niin läheisiä, että vaihdetaan lahjoja.
Eihän se kaveri tiennyt kuinka varta vasten kustomoitu lahja oli. Se vaan näki jonkun firman mainospaidan ja oli että joo, ei kiitos en ala yrityksesi mannekiiniksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Jos tarkoitus on ilahduttaa VASTAANOTTAJAA, ja tässä menee niin pieleen kuin mennä voi, miksi sen vastaanottajan täytyy sitten pyrkiä ilahduttamaan antajaa ja teeskennellä että ei mennyt pieleen, ottaen samalla riskin että samaa kuraa tulee saamaan vuodesta toiseen?
Vaikuttaa selvältä että lahjan on tarkoitus ilahduttaa ANTAJAA ja vastaanottajan on syytä kiittää ja pitää suunsa supussa koska kyllähän nyt antajan tunteet ovat tärkeämmät kuin sen vastaanottajan...
Eikö ap:n viestistä välity selkeä YRITYS ILAHDUTTAA VASTAANOTTAJAA? Ja jos toinen tosissaa yrittää ja joskus epäonnistuukin, niin miksi antajalle pitäisi tehdä mahdollisimman kurja olo? Ei nyt tarvitse maasta taivaaseen ylistää, kun ei sitä mieltä ole, mutta ihan vaikka sanan ”kiitos” sanominen riittää.
Vai haluatko, että kaikki lakkaavat antamasta lahjoja, kun pelkää epäonnistuvansa? Monelle on käynyt niin, ja minusta se on harmi.
Miksi se ap:n tarve saada tuntea hyvää mieltä toisen ilahduttamisesta on tärkeämpää kuin toisen tarve saada päättää itse, mitä päälleen pukee? Ap:han on selvästi hyvin itsekeskeinen ihminen, HÄN ajatteli että rytky sopisi kaverille (Ei sopinut) HÄN ajatteli että kaveri tykkäisi (Ei tykännyt, eli ap ei tosiasiassa ole yhtään kiinnittänyt huomiota kaveriinsa ihmisenä) HÄNEN mielestään se istui hyvin (mitäpä siitä että kaverin mielestä ei, vaikka kaveri sitä kaapua joutuisi pitämään).
Tuo lahjominen on oikeasti pohjimmiltaan täysin itsekästä toimintaa. Minäminäminä tulee hyvälle mielelle kun on hyvä ihminen ja "ilahduttaa toista". Vaikka ei sitten oikeasti ilahduttaisikaan, mutta sitä ei saa sanoa, koska sitten minäminäminä pahoittaa mielensä!
Minusta olisi ihan todella hyvä asia jos aikuiset lopettaisivat lahjojen antamisen toisilleen. Kun joko meillä aikuisilla on rahaa ostaa itse sitä mitä tarvitsemme, täsmälleen sellaisena kuin haluamme. Tai jos rahaa ei ole, vielä hullumpaa on että tuhlaillaan sitä siihen että arvotaan mistä toinen sattuisi tykkäämään.
Sinunkaltaisesi ihmiset ovat tavattoman rasittavia. En yleensä jaksa tätä "Vain Suomessa ollaan sitä sun tätä" -retoriikkaa, mutta tällaista ajattelua kuin ylläolevassa viestissä en ole kyllä tavannut missään muualla kuin Suomessa.
Joo, lahjojen antajat ovat niitä itsekkäimpiä ja kamalimpia ihmisiä. Katkokaa niihin välit ihan suosiolla, niin takaan että kaikkien elämänlaatu paranee. Myös noiden itsekkäiden antajien. Tulee vähemmän migreeniä näistä lahjanillittäjistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Jos tarkoitus on ilahduttaa VASTAANOTTAJAA, ja tässä menee niin pieleen kuin mennä voi, miksi sen vastaanottajan täytyy sitten pyrkiä ilahduttamaan antajaa ja teeskennellä että ei mennyt pieleen, ottaen samalla riskin että samaa kuraa tulee saamaan vuodesta toiseen?
Vaikuttaa selvältä että lahjan on tarkoitus ilahduttaa ANTAJAA ja vastaanottajan on syytä kiittää ja pitää suunsa supussa koska kyllähän nyt antajan tunteet ovat tärkeämmät kuin sen vastaanottajan...
Eikö ap:n viestistä välity selkeä YRITYS ILAHDUTTAA VASTAANOTTAJAA? Ja jos toinen tosissaa yrittää ja joskus epäonnistuukin, niin miksi antajalle pitäisi tehdä mahdollisimman kurja olo? Ei nyt tarvitse maasta taivaaseen ylistää, kun ei sitä mieltä ole, mutta ihan vaikka sanan ”kiitos” sanominen riittää.
Vai haluatko, että kaikki lakkaavat antamasta lahjoja, kun pelkää epäonnistuvansa? Monelle on käynyt niin, ja minusta se on harmi.
Miksi se ap:n tarve saada tuntea hyvää mieltä toisen ilahduttamisesta on tärkeämpää kuin toisen tarve saada päättää itse, mitä päälleen pukee? Ap:han on selvästi hyvin itsekeskeinen ihminen, HÄN ajatteli että rytky sopisi kaverille (Ei sopinut) HÄN ajatteli että kaveri tykkäisi (Ei tykännyt, eli ap ei tosiasiassa ole yhtään kiinnittänyt huomiota kaveriinsa ihmisenä) HÄNEN mielestään se istui hyvin (mitäpä siitä että kaverin mielestä ei, vaikka kaveri sitä kaapua joutuisi pitämään).
Tuo lahjominen on oikeasti pohjimmiltaan täysin itsekästä toimintaa. Minäminäminä tulee hyvälle mielelle kun on hyvä ihminen ja "ilahduttaa toista". Vaikka ei sitten oikeasti ilahduttaisikaan, mutta sitä ei saa sanoa, koska sitten minäminäminä pahoittaa mielensä!
Minusta olisi ihan todella hyvä asia jos aikuiset lopettaisivat lahjojen antamisen toisilleen. Kun joko meillä aikuisilla on rahaa ostaa itse sitä mitä tarvitsemme, täsmälleen sellaisena kuin haluamme. Tai jos rahaa ei ole, vielä hullumpaa on että tuhlaillaan sitä siihen että arvotaan mistä toinen sattuisi tykkäämään.
Sinunkaltaisesi ihmiset ovat tavattoman rasittavia. En yleensä jaksa tätä "Vain Suomessa ollaan sitä sun tätä" -retoriikkaa, mutta tällaista ajattelua kuin ylläolevassa viestissä en ole kyllä tavannut missään muualla kuin Suomessa.
Joo, lahjojen antajat ovat niitä itsekkäimpiä ja kamalimpia ihmisiä. Katkokaa niihin välit ihan suosiolla, niin takaan että kaikkien elämänlaatu paranee. Myös noiden itsekkäiden antajien. Tulee vähemmän migreeniä näistä lahjanillittäjistä.
Suomessa nähdään keinotekoisen pepsodent-hymyn lävitse, ja myös nähdään se jos lahjan antaja antaa lahjan pelkästään itseään miellyttääkseen, koska näköjään saajan ajatuksilla ei ole mitään väliä. Lahja siirtyy antajan toimesta, saaja joutuu tilanteeseen tahtomattaan. Kuitenkin saajalla on enemmän velvollisuuksia, täytyy esittää iloista ja raijata tavaraa pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten voi olla näin vaikeaa? Lahja on lahja ja lahjan antajan tarkoitus on ilahduttaa vastaanottajaa. Vaikka lahja olisi omasta mielestä ihan surkea, se otetaan vastaan nurisematta ja kiitetään. En voi ymmärtää miksi pienimmistäkin käytöstavoista on luovuttu. Sitten jos joku tuuttaa karseita tavaroita päivittäin, voi sanoa asiasta.
Jos tarkoitus on ilahduttaa VASTAANOTTAJAA, ja tässä menee niin pieleen kuin mennä voi, miksi sen vastaanottajan täytyy sitten pyrkiä ilahduttamaan antajaa ja teeskennellä että ei mennyt pieleen, ottaen samalla riskin että samaa kuraa tulee saamaan vuodesta toiseen?
Vaikuttaa selvältä että lahjan on tarkoitus ilahduttaa ANTAJAA ja vastaanottajan on syytä kiittää ja pitää suunsa supussa koska kyllähän nyt antajan tunteet ovat tärkeämmät kuin sen vastaanottajan...
Eikö ap:n viestistä välity selkeä YRITYS ILAHDUTTAA VASTAANOTTAJAA? Ja jos toinen tosissaa yrittää ja joskus epäonnistuukin, niin miksi antajalle pitäisi tehdä mahdollisimman kurja olo? Ei nyt tarvitse maasta taivaaseen ylistää, kun ei sitä mieltä ole, mutta ihan vaikka sanan ”kiitos” sanominen riittää.
Vai haluatko, että kaikki lakkaavat antamasta lahjoja, kun pelkää epäonnistuvansa? Monelle on käynyt niin, ja minusta se on harmi.
Miksi se ap:n tarve saada tuntea hyvää mieltä toisen ilahduttamisesta on tärkeämpää kuin toisen tarve saada päättää itse, mitä päälleen pukee? Ap:han on selvästi hyvin itsekeskeinen ihminen, HÄN ajatteli että rytky sopisi kaverille (Ei sopinut) HÄN ajatteli että kaveri tykkäisi (Ei tykännyt, eli ap ei tosiasiassa ole yhtään kiinnittänyt huomiota kaveriinsa ihmisenä) HÄNEN mielestään se istui hyvin (mitäpä siitä että kaverin mielestä ei, vaikka kaveri sitä kaapua joutuisi pitämään).
Tuo lahjominen on oikeasti pohjimmiltaan täysin itsekästä toimintaa. Minäminäminä tulee hyvälle mielelle kun on hyvä ihminen ja "ilahduttaa toista". Vaikka ei sitten oikeasti ilahduttaisikaan, mutta sitä ei saa sanoa, koska sitten minäminäminä pahoittaa mielensä!
Minusta olisi ihan todella hyvä asia jos aikuiset lopettaisivat lahjojen antamisen toisilleen. Kun joko meillä aikuisilla on rahaa ostaa itse sitä mitä tarvitsemme, täsmälleen sellaisena kuin haluamme. Tai jos rahaa ei ole, vielä hullumpaa on että tuhlaillaan sitä siihen että arvotaan mistä toinen sattuisi tykkäämään.
Sinunkaltaisesi ihmiset ovat tavattoman rasittavia. En yleensä jaksa tätä "Vain Suomessa ollaan sitä sun tätä" -retoriikkaa, mutta tällaista ajattelua kuin ylläolevassa viestissä en ole kyllä tavannut missään muualla kuin Suomessa.
Joo, lahjojen antajat ovat niitä itsekkäimpiä ja kamalimpia ihmisiä. Katkokaa niihin välit ihan suosiolla, niin takaan että kaikkien elämänlaatu paranee. Myös noiden itsekkäiden antajien. Tulee vähemmän migreeniä näistä lahjanillittäjistä.
Suomessa nähdään keinotekoisen pepsodent-hymyn lävitse, ja myös nähdään se jos lahjan antaja antaa lahjan pelkästään itseään miellyttääkseen, koska näköjään saajan ajatuksilla ei ole mitään väliä. Lahja siirtyy antajan toimesta, saaja joutuu tilanteeseen tahtomattaan. Kuitenkin saajalla on enemmän velvollisuuksia, täytyy esittää iloista ja raijata tavaraa pois.
Niin, sinun visioissasi kukaan ei ikinä anna mieluisaa lahjaa eikä edes yritä saajaa miellyttää, antaa vain mitä sattuu, ja saajaparka joutuu raijaamaan kasoittain ikäviä lahjoja pois.
Onneksi minulla on sitten sen verran kiva ystäväpiiri, että saan lähinnä mieluisia lahjoja, huteja on ehkä prosentti saamistani lahjoista. Eikä sekään mitään turhaa roskakrääsää, vaan esim. kerran sain lahjan joka ei ollut oikein minulle sopiva mutta oli juuri sellainen mitä yksi toinen ystäväni toivoi, joten annoin sen hänelle.
Täällä on moni kyllä kommentoinut aika tökerösti, mutta ymmärrän hyvin molempia osapuolia.
Toiselle aikuiselle on vaikea antaa vaatetta lahjaksi, koska siihen vaikuttaa niin moni asia; onko vaatekappaleen koko, tuntu, malli, materiaali, väri, kuosi, koristukset jne juuri mieleiset? Jos pienikin asia häiritsee, ei sitä oikein tule käytetyksi, ja varmasti harmittaa sekin, että arvokas vaate jää pitämättä.
Toisaalta ymmärrän hyvin myös ap:n halun antaa uniikki lahja, mutta ehkä olisi ollut parempi vaikka antaa lahjakortti omaan liikkeeseen ja tarjota ystävälle mahdollisuus valita juuri itselleen mieleinen ja tarpeellinen vaatekappale? Ja vaikka luvata siihen se uniikki painatus sitten, jos sellaista haluaa.
Tavallaan rehtiä kaverilta kertoa, ettei vaate tuntunut sellaiselta, jota käyttäisi, mutta toisaalta voin kuvitella, miten kiusallinen tilanne oli paitsi ap:lle, myös hänelle. Ehkä ap olisi voinut siinä tilanteessa ehdottaa, että hän sovittaa sitä rauhassa myöhemmin, ja jollei se ole sopiva, sen voisi vaihtaa johonkin toiseen liikkeen tuotteeseen?
Toivottavasti tämä ei vaikuta ystävyyteenne. Vaikka kaveri olisi voinut hoitaa asian kohteliaammin, olisi kyllä ap:kin voinut olla ajattelevaisempi. Tietysti lahjan torjuminen tuottaa pahan mielen antajalle; itsekin tykkään antaa lahjoja, mutta harvoin kylläkään vaatelahjoja.
Kaikilta tuntuu menevän ohi tässä jutussa se että mikä oli tuo kustomoitu erikoispainatus? Se kertominen voisi avata juttua enemmän ja muuttaa aika monen mielipidettä.
Ystävä uskalsi suoraan sanoa että ei tykkää ja palautti. Miksi ottaa turhaa tavaraa kaappiin? Ja sitten olisi pitänyt keksiä tekosyitä miksi vaatetta ei ikinä käytä vaikka esitti pitävänsä. Sinä oletit ja olit väärässä. Itse en todellakaan ostaisi lahjaksi vaatetta, taulua tms jos en satavarmaksi tiedä toisen pitävän siitä. Enkä todellakaan pakkokäyttäisi mitään mistä en itse pitäisi
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykkää ottaa lahjoja vastaan, koska sitten pitäisi antaa vastalahja.
Ja olisin todellä hämmentynyt vaatelahjasta.
No jos antaja on vaattetta valmistava yrityt/yksityisyrittäjä niin hyvinkin voi arvella , että lahja on vaatetta, oman yrityksen tuotetta. Yrittäjät monesti antaa lahjaksi oman filman tuotteita. Mutta olisin minäkin ihmeissäni, jos joku ystävä noin vain muuten antaisi vaattetta lahjaksi.
Mulle olisi kauhea tilanne, että ystävä tuo vaatelahjan ja pakottaa into piukeana sovittamaan sitä heti siinä hänen edessään.
Olisit antanut sovittaa omassa rauhassaan.
Ei ole eri juttu. Sama matka sinne kirppikselle on silti ja kaikilla ei ole autoa.