En saa parisuhdetta lapsieni takia

Vierailija kirjoitti:

Opettele imemään munaa niin saat ainakin pientä vipinää seukkailuun. Ei kukaan ota vaimoksi kolmen lapsen äiteetä.

Vähän hassu luulo, ettei KUKAAN ottaisi. Meneekö raja sitten kahdessa lapsessa? Tiedän monta naita, jotka ovat menneet uusiin naimisiin kahden lapsen äitinä. Tai no ensimmäisen miehen kanssa ei useimmat ole olleetkaan naimisissa. Eikä ne uudet miehet 0-betoja ole olleet vaan sellaisia, jotka kelpaisi yhtä hyvin lapsettomillekin naisille. Tiedän naisen, joka meni naimisiin NELJÄN lapsen äitinä. Ei lapset entisestä liitosta ole tietenkään mikään lisäetu sinkkumarkkinoilla, mutta enemmänkin niin, että top 1 nainen halutaan vielä lastenkin, jotka kasvaa, kanssa. Ei kaikki miehet vingu, että lapsia saanut nainen ei voi käyttää kaikkea aikaansa seurusteluun. Eivät kaikki ihmiset halua luopua kaikesta muusta elämästä seurustelun takia. Eikä kaikki lapsettomatkaan naiset halua miestä, joka haluaa kaiken naisen ajan ja omien lasten jälkeen sitten vinkuu ja käy vieraissa kun kaikki ei enää kotona pyöri kokoaikaisesti miehen ympärillä.

Vaikka kyseessä olisi kolmoset (tuskin on vaan ovat isompia) ja kaikki kolme olisi ekaöuokkalaisia, ei sinulla kuitenkaan ole mitään 15v aikaa yksin, höpö höpö. jos ne ovat vähintään 7v, pääset jo viidessä vuodessa rimpsalle, kun teinejä alkaa kiinnostaa oma elämä enemmän kuin äidin nurkissa pyöriminen. mitä etelämmässä asut, sitä nopeammin nuoret aikuistuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kolme lasta. Tavallaan ymmärrän parisuhteen kaipuun, mutta nyt on aika huolehtia lapsista. En voi käsittää ajatuksiasi ollenkaan. Joku mies pitää vain saada!?

Kaikki ei ole frigidejä eikä niin yksinkertaisia, etteivätkö osaisia huolehtia lapsistaan JA omista normaaleista tarpeistaan 🙄🙄

Ap:lla tuntuu olevan vaikeaa.

Suosittelisin miettimään omia arvojasi uudestaan, vaikka ne nyt paistavatkin jo läpi kirjoituksestasi. Jos sinä välität oikeasti lapsistasi ja laittaisit heidät edelle, et haluaisi sellaista miestä, joka ei halua koko pakettia. Parisuhteita tulee ja menee, mutta lapsesi voit menettää lopullisesti, eikä niitä välejä ja aiheuttamiasi traumoja heille mm. hylkäämiskokemusta ja rakkaudenpuutetta korjattaisi välttämättä ikinä.

Ymmärrän, että koet kolmen lapsen hoitamisen yksin rankaksi, toivottavasti etsit ja löydät apua siihen. Ehkä joskus löydät aikuisen ihmisen kanssasi jakamaan perhearjen ja parisuhteen, se vaatii toki sitä, että olisit itsekin aikuistunut. Ketään oikeasti aikuista miestä, joka olisi kiinnostunut terveestä parisuhteesta, ei kiinnostaisi sellainen nainen, joka olisi valmis hylkäämään lapsensa parisuhteen takia.

Mun lapsi oli 11 kun ero tuli. Ajattelin samoin kuin sinä, mutta oli opeteltava elämään kaksin. Tapasin jossain vaiheessa mukavan miehen, jolla oli omat lapset jo aikuisia. Kävi pian selväksi, että en halunnut kovin heppoisesti sekottaa lapseni kotielämää, ja mies ei halunnut isäpuoleksi. Niin ollaan sitten seurusteltu ja nähty pari iltaa ja yötä viikossa. Meidän arki on edelleen yksinhuoltaja-arkea, mies auttaa jos vaikka mun pitää viedä auto huoltoon tai jotain. Hän on lapselle vähän kuin extrasetä, äidin miesystävä.

Ei ole sillä lailla perhekeskeinen, ei maksa mitään lapselle eikä tee tämän kanssa kaksin mitään, ei osallistu meidän kuluihin. Auttaa nurmikonleikkuussa ja pensasaidanleikkuussa. Mutta mulla on aikuinen ystävä jonka kanssa voi välillä rentoutua, ja on hyvää seksiä, vietetään mukavaa iltaa, kokkaillaan ja syödään hyvin. Ennen koronaa käytiin konserteissa tai teatterissa.

Miksi haluat jonkun miehen? Parhaimmassa tapauksessa se on harmiton, kaljaa kittaava sohvaperuna joka ei puhu eikä pussaa. Pahimmassa tapauksessa se on v ä k i v a l t a i n e n s a d i s t i ja p s y k o p a a t t i. On terveellisempää aina olla ilman miestä.

Pakko todeta, että paraskin mies on itsekäs ja aika vähän avuksi lasten kanssa. Sitten tosiaan vingutaan, että häntä pitäisi huomioida enemmän, ja seksiä pitäisi olla hänelle enemmän ja säännöllisesti. Sitten ei kumminkaan yksinkertaisissakaan hommissa tajuta auttaa, että jäisi aikaa ja voimia muuhunkin kuin arjen pyöritykseen. Kuinka paljoon ne oikein luulee, että yksi ihminen repeää?

Oikeasti helpompaa on arki ilman miestä.

Nyt nainen hae apua!

Kaikista pahin tilanne on lapsilla joita kumpikaan vanhemmista ei halua.

Se on väärin se. Häpeäisitte!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kolme lasta. Tavallaan ymmärrän parisuhteen kaipuun, mutta nyt on aika huolehtia lapsista. En voi käsittää ajatuksiasi ollenkaan. Joku mies pitää vain saada!?

Kaikki ei ole frigidejä eikä niin yksinkertaisia, etteivätkö osaisia huolehtia lapsistaan JA omista normaaleista tarpeistaan 🙄🙄

No mikä oma ongelmasi sitten on? Miten kouluikäiset lapset voivat olla este treffeillä käymiselle? Siis miten niin olet sidottu heihin koko ajan?

Vierailija kirjoitti:

Joopa joo.

Miksi piti  vääntää kokonaista kolme lasta?

Yksikin olisi riittänyt.

Sitä niittää mitä kylvää.

Joten koetahan pärjäillä.

Miksi näin ilkeä kommentti? Mikä ihmisiä riivaa?

Puhunkin parisuhteesta, kahden aikuisen kiintymyssuhteesta. En satunnaisesta treffailusta tai panemisesta.

Noita molempia olen tehnyt. Mutta se että ei ole koskaan kahden aikuisen aikaa niin ei vaan hyväkään mies jaksa sellaista.

Olette varmaan oikeassa että 5 vuoden päästäkin voi helpottaa. Mutta tässä surussani sekin tuntuu pitkältä ajalta.

Hyvä kommentti oli että tee lapsia sillä ajatuksella että jos jäät yksin. Mutta olin niin sinisilmäinen etten tajunnut että isä voi vaan lähteä eikä mikään velvoita häntä osallistumaan lastensa hoitoon. Siinä sitä on tasa-arvoa.

Edellinen oli siis ap.

Vierailija kirjoitti:

Pakko todeta, että paraskin mies on itsekäs ja aika vähän avuksi lasten kanssa. Sitten tosiaan vingutaan, että häntä pitäisi huomioida enemmän, ja seksiä pitäisi olla hänelle enemmän ja säännöllisesti. Sitten ei kumminkaan yksinkertaisissakaan hommissa tajuta auttaa, että jäisi aikaa ja voimia muuhunkin kuin arjen pyöritykseen. Kuinka paljoon ne oikein luulee, että yksi ihminen repeää?

Oikeasti helpompaa on arki ilman miestä.

Miksi ihmeessä kenenkään uuden kumppanin pitäisikään olla avuksi toisen ihmisen lasten kanssa? Kukin hoitaa omat lapsensa jos on niitä hankkinut, ei uutta kumppania voi velvoittaa sellaiseen.

Miehellä on lapsi, ja aina kun se käy meidän luona, mies hoitaa lapseen liittyvät asiat sataprosenttisesti. En siivoa jälkiä, en ruoki, juttelen kyllä jos olen paikalla. Saatan olla omissa menoissani. Jos olisin halunnut pallon jalkaan ja elämästä vaikeaa olisin hankkinut jo niitä omia lapsia. Äitipuolen rooli on helkkarin epäkiitollista hommaa mitä olen ympärillä nähnyt. Ns vastuita ja velvollisuuksia kyllä riittää, vähintään odotuksia, mutta lopulta vain lapsen vanhemmat päättää ihan kaikesta ja kävelee äitipuolen yli kaikissa asioissa. Kuka hitto haluaa mädäntyneet rusinat pullasta?

Aloitus on varmasti provo, mutta miksi et etsi sellaista miestä, jolla on suunnilleen samanikäisiä lapsia?

Onko ne 3 lasta valmiiksi ruskettuneita?

Luulen että et ole edes tosissasi hakenut suhdetta. Ajattelet seurustelua sinkun ajatusmaailman kautta. Kun 2 aikuista lapsia omaavaa ihmistä kohtaa ja tutustuu voi suhde olla todella hyvä ja vielä parempikin eivätkä lapset ole este millekään. Asiat pitää vain järjestää. Kun tapaat miehen jolla on lapsia, ymmärrät. Etkä varmaan haluaisikaan miestä joka ei ymmärrä perhetilannettasi.

Kelpaisiko ap:lle Mikko 33v joka ei ole koskaan edes suudellut?

https://www.vauva.fi/keskustelu/3923883/mikko-33-ei-ole-koskaan-edes-su…

Tavallaan ajattelen sen niin, että lasten hankkimisessa on paljon riskejä, ja yksi niistä on se, ettet jatkossa tule olemaan yhtä haluttu kumppani. Tämä riski realisoitui sinun kohdallasi.

Lapsia ei tule hankkia, jos ei riskejä halua ottaa.

Ei tullut 25-vuotiaana ajateltua että jää yksin kolmen lapsen kanssa. Totta. Tyhmyydestä sakotetaan. En siis tehnyt lapsia ollakseni yksin, tein ne avioliittoon.

Aika varmasti auttaa mutta kyllä voin sanoa että tuskimpa olen paras äiti lapsilleni kun voimia pitää venyttää tappiin asti ja takaraivossa jyskyttää yksinäisyyden tunne.

Ap

Toki ap löytää parisuhteen siinä missä kuka tahansa muukin.