En saa parisuhdetta lapsieni takia

Vierailija kirjoitti:

Lapset taitavat olla yhtä suuri hidaste parisuhdetta haluavalle naiselle kuin työttömyys on parisuhdetta haluavalle miehelle. 🤔

No ei ainakaan positiivinen asia. Puhumattakaan jos ovat kaffeen värisiä.

Lapsosten käytöksestä näkee millainen isä/äiti heillä on. 

Jospa panostaisit kasvatukseen, deittailuun vaikuttaa muksujenkin luonne ja asenne.

Älä laita jarruksi elämällesi, vaan anna lapsiesikin kautta näkyä se, millainen nainen olet. 

”Olen monesti harkinnut vieväni lapset johonkin sillä eihän heidän isäkään niitä hoida, miksi minun sitten pitäisi? ”

Miksi teillä edes on lapsia jos ajatusmaailma on tuo?

Lapsia minulla käy enemmän sääliksi kun sinun parisuhdetonta elämää tai ex miestäsi joka tekee mitä sitten tekeekään.

Mä en käsitä naisia jotka ovat valmiita hylkäämään lapsensa, kaikista vähiten jonku miehen takia 😔😔😔😔 voi ku lapsia sais vaan ne jotka niistä kykenee huolehtimaan 😔😔😔😔😔

44/44 |

klo 21:50 | 24.10.2020

Mä en käsitä naisia jotka ovat valmiita hylkäämään lapsensa, kaikista vähiten jonku miehen takia 😔😔😔😔 voi ku lapsia sais vaan ne jotka niistä kykenee huolehtimaan 😔😔😔😔😔

Kyky ja halu huolehtia yksin tai yhdessä parisuhteessa on aika eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Muista, että se seuraavakin mies voi olla yhtä ikävä ja aiheuttaa enemmän surua kuin iloa!

Unelmissasi sinulla on parisuhde, mutta se voi olla paljon huonompi kuin edellinen ja paljastua paljon surkeammaksi kuin nyt lasten kanssa yksin.

Tämä on täysin totta. Haaveilemme täydellisyydestä.

Miten rauhalliselta tuntuukaan ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Tässä vaiheessa kannattaa vain mennä kukasta kukkaan.

Ei kun mies voi mennä kukasta kukkaan ja nainen on se kukka, jossa voi käydä useita mehiläisiä. Eikö kukaan ole kertonut sinulle kukista ja mehiläisistä?

Jos lapset ovat rasite sinulle, niin he ovat sitä myös miehille.

Ihan suoraan sanottuna ennen lasten hankkimista naisen olis syytä miettiä jaksaako ja kykeneekö hoitamaan lapset tarpeen vaatiessa yksin. Ei miehiin ole luottamista.

Vierailija kirjoitti:

En mielestäni pyydä liikoja. Minä tunnen yksinäisyyttä. Olen ollut jo monta vuotta ilman parisuhdetta. Ja ymmärrän tavallaan miehiäkin. Miksi ne minut haluaisi kun voi ottaa lapsettomankin. Nuo ovat aina minulla. Ei päivääkään missään muualla.

En todellakaan olisi tehnyt lapsia jos olisin tiennyt että toinen huoltaja voi vaan lähteä.

Ap

Siis miten ihmiset voi olla näin tyhmiä. Lapsia syntyy kaiken maailman edesvastuuttomille marisioille, jotka ovat valmiit lemppaamaan lapset kun uutta kusivehjettä pitäis saada.

Jos et ole kovin kranttu niin aina löytyy joku peräkammarinpoika joka suostuu elättämään toisten äpäriä, vaikka tietää että käytännössä yyhoon kanssa ei voi olla mitään oikeaa parisuhdetta, koska ne mukulat on siinä jatkuvasti. Mitään laatumiestä tietenkään et voi saada. Kukaan jolla on mitään muita mahdollisuuksia ei todellakaan lähde tuollaiseen hulluuteen. Siis kolme lasta, anteeks mutta miksi ihmeessä?

Kyllähän tuon ikäiset voi jo jättää kotiin kun käy treffeillä, harrastuksissa ym. välillä tapaamassa ihmisiä.

Ja löytyykö mummoa tai ketään, joka voisi ottaa välillä viikonlopuksi lapset kylään? Kun kouluikäisille lopulta on aika helppoa saada hoitopaikka, kun ovat jo niin helppohoitoisia. Toista se olisi vauvan, taaperon ja 5-vuotiaan kanssa.

Minä en siis ymmärrä, miksi sinun pitäisi odottaa 15 vuotta, jos lapsesi ovat ns. normaaleja. Katkeruuden tunteen ymmärrän, ehkä kyse on enemmän vihasta exääsi kohtaan kuin siitä että mahdollisuutesi hankkia parisuhde on täysin teilattu? Kannattaa käsitellä asiaa kunnolla. Vihan tunne on normaalia, mutta siitäkin voi päästä yli.

Ja toisin kuin palstalla väitetään, on normaalia kaivata parisuhdetta, kumppania, hellyyttä, seksiä jne. vaikka on äiti. Äitinä olo ei monille riitä, ja se on ihan normaalia. Kukaan ei muutu tarpeiltaan, vaikka saa lapsen. Sinun toiveesi ovat AP ihan normaaleja ja saavutettavissa. Ei elämää voi eikä saa elää vain lapsille, vaikka heidän tarpeet ovatkin kaiken keskiössä. Äitiys ei poissulje ihmisen muita rooleja.

Haha olisit huolehtinut ehkäisystä. No ehkä nyt jo osaat ettei niitä vahinkoja vaan tule lisää.

Sinulla on paljon lapsia. Niiden ei ole myöskään helppoa tottua uuteen ihmiseen. Itse erosin, kun lapset oli 6,10 ja 14v. En halunnut heille uuspeehettä. Enkä miestä talooni, johon heidän pitää tottua. Nyt he ovat aikuisia. Ja arvostavat päätöstäni erittäin paljon.

Kolme kouluikäistä ja laskit, että 15 vuoteen et tulisi saamaan parisuhdetta? Ymmärrän, että sulla on varmaan raskasta lasten kanssa ilman miestä. Ei ehkä pelkästään lasten takia, varsinkin kouluikäisten kanssa elämä on sillä lailla tasapainoisempaa, että elämä ei edes mene vain lasten ehdoilla. Inhottavaa että mies jätti omat lapsensa ja lähti, mutta se menettää aika paljon oikeasti. Et sinä varmaan halua maksaa niin paljon sinkkuudesta?

Olen itse kolmen koulu- ja päiväkoti-ikäisen yksinhuoltaja (leski). Lasten takia en oikeastaan edes halua liian, miten sanoisi, kokonaisvaltaista parisuhdetta. Noin neljä vuotta miehen kuolemasta meidän elämä on hyvässä järjestyksessä. Olen aina nauttinut lasten kanssa elämisestä koska omat lapset vaan on ihan parhaita ja olemme perhe. Kuitenkin miehen kuollessa elämä oli aika rikkinäistä ja keskittyminen ja huomio oli kyllä lähinnä lapsissa ja siinä miten me pysyimme perheenä ja tavallaan kotiuduttiin uuteen aikaan ilman isää.

Mä olen aika huono ilmaisemaan itseäni sanallisesti niin toivottavasti ymmärrätte.

Olin silloin yksinäinenkin ja välillä kieltämättä toivoin, että mieheni tulisi takaisin tai edes joku sellainen, jonka kanssa voisimme elää niinkuin ennen. Mutta kuitenkin alettiin lasten kanssa tottua siihen, ettei isää enää ollut, mutta me ollaan yhdessä kuitenkin ja pidän niistä huolta nyt yksin.

Sitten kun kaverin yllyttämänä aloin liikkua välillä ulkonakin (vaikken itse juo vaikka ei mulla ole mitään muiden tapoja vastaan) niin aika usein olisi ollut miehiä kiinnostunut nimenomaan seurustelusta. Jotkin ei halunneet tutustua enempää lasten takia (mutta esitti toiveen seksisuhteesta kunnes löytäisi toisen <3), se on ihan ymmärrettävää jos miehen elämään ei lapset kuulu tai haluaa vain omia. En itse kuitenkaan ajatellut, että saisinpa aloittaa alusta jonkun toisen kanssa kun mulla on itselleni jo parempaa. Omat lapset ohittaa mulle tuntemattomaan miehen tutustumisen. Vaikka tietenkin olo ilman miestä oli yksinäinen useinkin.

Törmäsin miehiin siis esim. tapahtumissa tai muuten tyttökaverin kanssa liikkuessa. Aika moni kiinnostunut tuntui juteltaessa ja treffeillä kuitenkin olevan itseeni verrattuna vähän kokematon (parisuhteista ja varsinkin perheellisyydestä) ja tavallaan tuntui, etteivät ihan tajunneet mihin olisivat ryhtymässä kun halusivat vakavaa seurustelua. Ajattelin, että siitä voisi seurata kaikenlaisia ongelmia jos vasta myöhemmin ymmärtää mitä pakettiin kuuluu.

Nyt olen ollut yksinhuoltaja vähän pidemmän aikaa ja tapailen yhtä lapsetonta miestä, joka ei halua omia lapsia. Tilanteeni taisi sopia hänelle myös koska minulla on jo lapsia ja suhde ei nyt myöhemmin kaadu siihen kun en voi saada lapsia hänen kanssaan. Äitini on muuttanut lähelle ja lapset ovat hänen luonaan joskus öitä. Miesystävän kanssa tapailemme pari kertaa viikossa molempien luona ja soitellaan. Lapset ovat tavanneet hänet ja tykkäävät paljon, mutta pitävät häntä siis ihan äidin miesystävänä ja kutsuvat etunimellä, on heille vähän kuin joku kiva extra-setä. Tykkään seurustella näin ja on puhuttu, että yhteenmuutolla ei ole kiire tai se ei ehkä ole tarpeellistakaan. Olen kyllä ihastunut ja ehkä rakastumassakin, mutta tykkään nyt elää lasten kanssa näin, että me olemme perhe eikä tähän tarvitse tuoda ketään uusia. Lapset on joskus haaveilleet, että olisi isäpuoli, mutta taitavat pitää tästä tilanteesta eniten. Joskus tuntuu vaikealta selittää asioita lapsille kun ei itsekään tiedä miten asiat on. Olen yrittänyt vaan kasvattaa rakkaudella ja opettaa kiitollisuutta.

Me ollaan mielestäni selvitty lasten kanssa tosi hyvin. Ja tykkään myös kun on joku, jonka kanssa olla lähekkäin ja tuntuu hyvältä.

Jos kaikki lapset on jo koululaisia, niin nuorin on jo ainakin 7v. Eli enää n. 10 vuotta, että ovat jo aikuisia, tai lähes. Hae tukiperhettä, silloin saisit edes joskus vapaata. Ja lapsesi on jo sen ikäisiä, että pärjäävät varmaan keskenäänkin joitain tunteja. Toki jos treffeille menossa, niin viisainta hankkia lapsenvahti siksi aikaa. Joku tuttu teini esimerkiksi tai vaikka mll, ei nekään kalliita ole.

Minulla 7v ja 8v lapset, mutta heillä onneksi isäkin mukana, vuoroviikoin asuvat. En varsinaisesti kaipaa parisuhdetta, eikä sellaista ole ollut kyllä tarjollakaan. Minulla on pari fuckbuddya, jotka käy kun lapset on isällään. Yhden kanssa saa muutakin läheisyyttä. Tämä riittää nyt, silloin kun lapset on täällä, keskityn heihin. Ymmärrän kyllä myös totaali yh:ta, kun sitä omaa aikaa ei vain ole.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kolme lasta. Tavallaan ymmärrän parisuhteen kaipuun, mutta nyt on aika huolehtia lapsista. En voi käsittää ajatuksiasi ollenkaan. Joku mies pitää vain saada!?

Mitä horiset? Lapset eivät ole kenenkään koko elämä. Aikuinen tarvitsee myös kumppanin elämään. Se on inhimillinen tunne ja tarve. Lapset eivät poista aikuisen kaipuuta toisen kainaloon, seksiin, arjen jakamiseen.

Miksi isä ei huolehdi noista kolmesta lapsesta, ei ne ole yksin naisen. Ai kun isän pitää saada elää, lapset ei saa haitata miehen elämää?

Tosiaan eihän tuossa millään voi olla 15 vuotta yksinäisyyttä edessä jos nuorin lapsista on jo 7. No, periaatteessa voisi olla 6 vuotias joka on mennyt jo kouluun mutta silti.

Viimeistään siinä vaiheessa kun nuorin on 12-13v voit hyvin olla jo illankin poissa jos vaan tulet kuitenkin yöksi kotiin etkä tule liian myöhään. Moni sanoisi varmaan että tuon ikäinen voi olla yönkin jo yksin. Vanhempien sisarusten seurassa ihan varmasti onkin näin. Eli sinulla on sellainen max 6 vuotta jäljellä siihen kun voit jo deitata illallakin. Sitä ennenkin varmasti onnistuu muutama tunti siellä täällä. Älä edes koita tässä vaiheessa etsiä vakavaa parisuhdetta. Kevyt deittailu riittää.

Opettele imemään munaa niin saat ainakin pientä vipinää seukkailuun. Ei kukaan ota vaimoksi kolmen lapsen äiteetä.

Minkä takia naiset kelpuuttaa jännämíehiä jotka hylkäävät omat lapsensa?

Joku ylempänä sanoi, että miehiin ei voi luottaa. Olisin itse enemminkin sitä mieltä, että naisten miesmakuun ei voi luottaa.