**Lokakuun 2014 lapsoset***

Ensimmäinen ultra takana ja siellähän se meidän pikkuinen kölli, aivan elossa. Jännitin tosi kovasti aamulla, pelkäsin etukäteen niin kovin että vauveli olisi kuollut. Mutta kätilön mukaan kaikki näytti ihan tavalliselta ja normaalilta. Ultrauskin sujui pikaisesti, oltiin ulkona varmaan kymmenessä minuutissa. Mahan päätä ultrattiin ja vauva löytyi heti, oli sopivassa asennossa niin että mitat saatiin nopeasti otettua. Vähän se esitteli meille jumppataitojaankin jo. Huh, olo on nyt niiiiin huojentunut! Nyt varman jo uskallan alkaa kavereillekin kertoa. Ai niin, laskettu aika tarkentui syyskuun puolelle, vaikka alkujaan tosiaan itse laskeskelin sen menevän lokakuulle. Mutta pysyn nyt täällä teidän seurassa kuitenkin :)

Heippa,

olen hyyvin varovaisesti osallistunut keskusteluun, ja nyt viettänytkin hiljaiseloa jonkin aikaa. Osottain kamalien raskausoireiden takia ja osittain epävarmuuden vuoksi.

pääsimme tänään kuitenkin kuuntelemaan sydänääniä neuvolaan kun minulla oli alkuvkosta niukkaa verenvuotoa (mikä johtui ilmeisesti limakalvoista). Neuvolatäti kertoi ettei välttämättä kuuli vielä näillä vkoilla, mutta kokeillaan.

Ja niin täti sai pienen etsinnän jälkeen sydänäänet kuuluviin! <3

olin niin helpottunut, että purskahdin itkuun. Miehellä on tänään vapaapäivä niin hänkin oli mukana kuuntelemassa ääniä. 

Tsemppiä kaikille odotukseen, :)

Skattanen 10+0

iltaa!

Olen ollut pelosta kankeana viime päivät kun oireet lieventyneet, vain väsymys jäänyt. Alavatsakipu oli eilen samanlaista kun viime kesänä kun menin päivystykseen vuodottomana toteamaan, että sikiö menehtynyt viikko takaperin. No kipu hellitti, pelko jäi. Lainasin tänään ystävältä kotidopplerin ja heti kuuluikin tasainen, laukkaava syke :) ai että mieli helpottui, hetkeksi ainakin.

Vasta ensi To, 9+5 eka neuvola. Onnea hyvistä ultrakuulumisisya, sitä odotellessa

Maariainen & Toivo 8+6 (tai vähemmän)

Huomenta kaikille!

Oon lueskellut päivittäin teitin juttuja. Itellä ihan tajuttomat paha olo kohtaukset. Syön kyllä säännöllisin väliajoin ja pikkasen aina kerrallaan,mutta aina tulee niin huoono ja etova olo. Yrjö ei oo tullut, mutta kun avaus suun ja oksentaisi niin tulisi varmasti. 

Tällä viikolla on ollut monena päivänä menkkamaistakipua alavatsassa. Ja kun mulla on kauhea flunssa niin aina yskiessä sattuu alavatsaan ihan sikana. tai sillai nipistää.

nyt rv 8+2

Anzcu86

Kiva lukea hyviä ultrakuulumisia!

Mullakin oli ultra tänään ja luulin sen olevan nt-ultra mutta olikin tavallinen lääkärintapaaminen. Täällä ilmeisesti nt-ultran tekevät siihen erikoistuneet tutkijat. No vähän harmitti, olisin halunnut jo kuulla tuloksia, koska haluaisin jo pian kertoa lapsillekin. Mutta lääkäri oli tosi positiivinen, sanoi kaiken näyttävän normaalilta. Hän poimi suloisia sivuprofiilikuvia vauvasta, jossa näkyi selvästi posken vauvamainen kaari ja nenä. kädesta hän sai erottumaan jo sormet ja selkärankakin oli jo alkanut muodostua. Ihmeellistä! Syke puksutti kovaa vauhtia ja hän liikkui aktiivisesti. Nyt täytyy varata ensi tai seuraavalle viikolle aika nt-ultraan. 

Jäi hyvä mieli!

Mitä teille kuuluu? Täällä on käynnistynyt raskausviikko nro 14 (huh..!). Mulla oli äsken kehityskeskustelu ja jouduin kertomaan uutiset esimiehelle, joka onneksi otti asiat hyvin. SIltikin vielä pää pyörällä, koska jännitin sitä(kin) tosi paljona. Yhtä jännittämistä kyllä ollut tää koko alkuvuosi. Viikonlopun aikana on kerrottu myös aika monelle kaverille, eli lähes koko lähipiiri jo alkaa tietää. Hyvää uutta viikkoa! Ai niin, täällä olo jo lähes normaali, närästystä ja päänsärkyä lukuunottamatta. Pahoinvointia ei ole ollut enää moneen päivään ollenkaan! Eli kyllä tää tästä. Tsemppiä teillekin vielä kovasti oireileville.

Ihana lukea ultra kuulumisia :) Itsellä se on vasta viikon päästä, eli jännitystä vielä tiedossa! Minä alan olla elävien kirjoissa, pahoinvointi alkaa taittua, on ollut jopa päiviä, jolloin en ole oksentanut kertakaan!

Turvottaako muita? Itsellä paino on pudonnut kiloja, mutta ei mene enää vanhat housut kiinni, kaivoin mammafarkut jo käyttöön.  Minusta ei voi olla huomaamatta että olen raskaana (ellei luule että olen lihonut, vyötäröä ei enää ole), mutta asia on pysynyt salassa, koska en ole kyennyt käymään missään. Vieraitakaan ei ole käynyt, ollaan oltu "kipeänä". Huomenna kuitenkin aloitan taas normaalin arjen ja on etsittävä joku teltta päälle, en haluaisi vielä paljastua ennekuin ultra on takana ja tietää että kaikki on hyvin. Muutama kaverini tietää raskaudesta, sillä olen voinut niin pahoin etten ole kyennyt näkemään ketään ja puhelutkin tyssäs lyhyeen kun pönttö kutsui :D Mutta menis nyt äkkiä se viikko, niin voin sitten huutaa koko maailmalle ilouutisen, toivottavasti :)

10+3

Täällä myös ensimmäinen "virallinen" ultra takana ja kaikki ok. Kaveri oli niin vauhdikas että niskapoimua ei meinannu saada mitatuksi. Lopuksi kumminkin onnistui ja hyviä kuvia sai myös mukaan. 

Minulla oireet melkein kokonaan ohi, mitä nyt välillä vihlaisee kun nousee seisomaan ja syödä pitää säännöllisesti tai rupeaa heikottamaan. Tämän raskauden oireet olleet suht helppoja verrattuna aikaisempiin. Silloin oli myös aknea ja rajumpaa pahoinvointia sekä väsymystä. Mutta niin se vaan on joka raskaus erilainen.

Haluaisin tiedustella millaisessa parisuhteessa ryhmän muut jäsenet elävät. Olisi mukava jakaa kokemuksia myös siitä miten ja keneltä on saanut tukea, jos on sitä tarvinnut.

Itselläni on hiukan huono tilanne en suhteen että parisuhde ei ole kestänyt kuin vuoden eikä kovin auvoista aikaa ole aina ollut. En tiedä onko hän sittenkään se mies jonka toivoisin rinnalleni mutta tässä tilanteessa haluaisin kovasti tietty että lapsi saa tuntea oman isänsä.

Eli minulla ainakin tämä raskaudesta nauttiminen on jäänyt siltä osin vähän heikolle koska en tiedä millaisen tulevaisuuden lapselleni voin tarjota. Tottakai pystyn lapsen hoitamaan itsekin mutta tietysti sitä on aina haaveillut siitä ydinperheestä ja varsinkin keskenmenojen jälkeen haave lisääntynyt.

Eteenpäin pienin askelin <3

Meille tipahti postiluukusta tänään myös trisomiaseulan tulokset ja normaalia näytti. Huojentavaa tietysti sekin vaikka voihan esim. rakenneultrassa paljastua vielä vaikka mitä kehityshäiriöitä,

Täällä eletään erittäin tasaista parisuhdetta. Meillä ehkä sikäli erikoinen tilanne, että ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo yli kymmenen vuotta, 15-vuotiaista lähtien... Ei olla siis kumpikaan oltu ikinä kenenkään muun kanssa. Aluksi tietysti silloin asuttiin vielä molemmat omien vanhempien luona, yhdessä ollaan kämpätty 7 vuotta. Naimisissa ei kuitenkaan olla, täytyy nyt miettiä että olisiko se "järkevää" kun lapsi syntyy. Eli meillä tämä lapsi nyt sitten oli sellainen luonnollinen jatkumo tähän hommaan.

Meillä parisuhdetta takana jo 11 vuotta. Oltiin nuoria kun tavattiin, minä 20 ja mies 21. Esikoista aloin odottaa jo puolen vuoden seurustelun jälkeen ja toinen lapsi syntyi sitten hieman alle 2v. ikäerolla. Tästä kolmannesta keskusteltiin tosi pitkään. Arki meillä on tasaista ja onneks mies on tollanen tosi rauhallinen luonne. Ottanu hyvin vastaan mun kiukuttelut ja muut. :) 

Hantsku 11+3

Täällä parisuhdetta ei ole takana kuin 8 kuukautta, yhteen muutettiin tammikuun lopulla. Ja suhteen tila taitaa olla samanmoinen kuin Tatziilla. Jotenkin ei tunnu yhteiselo sitten kuitenkaan sujuvan ja viime aikoina olen aika monesti jo miettinyt, onko tämä nyt sitten kuitenkaan sitä mitä haluan. Toki siis haluan, että isukki on lapsensa elämässä mukana, mutta onko oikea ratkaisu pysyä vain vaavin takia parisuhteessa, jossa ei itse tunne olevansa onnellinen? Meillä tuo nykyinen asunto on jo nyt niin täynnä miehen käyttämättömiä urheiluvehkeitä, ettei sinne saa vauvan tavaroita mahtumaan millään. Täsä olen jo muutamaan kertaan maininnut, että meillä on kaksi vaihtoehtoa, joko muuttaa isompaan tai hankkiutua eroon kaikesta ylimääräisestä. Mitään ei tapahdu verukkeella "onhan tässä vielä aikaa". Niinpä niin.. Onhan sitä.

Alkaa nousta taas patti ottaan, eli pakko lopettaa aiheesta kirjoittaminen :D Meillä tosiaan ensimmäiseen ultraan meno on ensi viikolla, tänään pitää mennä verikokeisiin. Piikkikammoiselle siis erittäin epämiellyttävä päivä. Ällöttävä olo yllättää aina välillä, mutta silti vain neljä kertaa on tähän mennessä joutunut pönttöä halaamaan! Päätä on särkenyt nyt neljänä viimeisenä päivänä ihan julmetusti, mutta se voi johtua myös aurinkoisesta ilmasta, kun hanki heijastaa valon silmiin. Migreenialtis kun olen, niin välillä tuntuu että töitäkin pitäisi tehdä aurinkolasit päässä. Väsymys on edelleen läsnä, menen jo puoli yhdeksältä nukkumaan :D

Tänään 10+5, niin se aika rientää :)

Raskaus on kyllä vie voimia ja laittaa välillä parisuhteen koville. Oma mies ei ymmärrä että raskauspahoinvointia tai väsymystä on olemassa. Kaiken lisäksi mies syö minun ruuat jääkaapista ja ostaa sellaisia ruokia joita en voi syödä. Mutta raskaudessa kaikki hyvin tähän asti.

Tänään 10+6

Itsellä onneks mies ymmärtää, vaikka välillä tiuskiikin, kun en kunnolla syö. On ollut niin huono olo jo kuukauden, nyt muutaman päivän niin huono että tiputus sairaalassa odotti. Josko se tästä päivien kuluessa. Tänään sikiöseulanta ultra ja arvot ja muutenkin kaikki ok, vaikka en ole syönt kunnolla muutamaan päivään saatika juonut, kun mikään ei ole pysynyt sisällä. Jännityksellä eteenpäin, pelot on koko aja päällä vaikka tänään näkikin, että kaikki on hyvin, mutta silti.. Ja tosiaan laskettuaika on 9.10. Tsemppiä muille! :)

Itsellä kans otettu viikossa ainakin kerran verikokeita, raskauden takia oikeastaan kaikki, huonon olon takia vielä enemmän, kun norookin epäiltiin jo. Kädet mustelmilla ja kipeet verikokeista ja piikkikammo on kans kauhea, joten todellakin epämiellyttävät käynnit ollut/olee!

Moi kaikille!

Pitkästä aikaa kävin täällläkin puolella lukemassa, vaikka tosiaan oma kommentointi on siirtynyt kokonaan tuonne fb-ryhmän puolelle. Olen käynyt lähes päivittäin katsomassa sähköpostit tuolta "ryhmäsähköpostista", joten todennäköisesti teidän lähettämänne viestit ovat menneet suoraan roskapostiin. Jokaiselle olen laittanut kutsupyynnön ryhmään, jonka sähköpostin olen lukenut. Kurjaa, että jossain on ollut informaatiokatkos ja viestit eivät ole tulleet perille. Tämä ei siis ole mitenkään ilkeyttään tehty, ettei ketään huolittaisi mukaan ryhmään. Mikäli joku haluaa ryhmään mukaan, niin sähköpostiosoitteeseen voi edelleen laittaa liittymispyyntöjä. :)

Moikka!

Mahtuuko uusi odottaja mukaan?

Olen jo neuvolan mukaan tänään rv 12+2, mutten ole aikaisemmin uskaltautunut mukaan, sillä olen kokenut aiemmin kaksi tuulimuna-raskautta. Halusin varmistaa, että tämä raskaus etenee niinkuin pitääkin ja että kaikki on kunnossa.

Varhaisultrassa kävin viikolla 8+0 ja ensimmäinen neuvolakin oli jo rv 6+6. Neuvola oli noin aikaisin, koska tarvitsin lähetteen varhaisultraan aiempien tuulimunaraskauksieni takia. Kävi hyvä tuuri, sillä pääsin varhaisultraan pelkällä poliklinikkamaksulla. :) Varhaisultrassa pikkuinen vastasi kokoa 7+3.

Np-ultra oli tänään ja siellä se pikkuinen oli. Vihdoin alan uskomaan, että tästä pienestä voisi oikeasti kehkeytyä pieni vauva. <3 Pikkuinen vastasi 12+0 kokoa, joten vielä oltiin neuvolan mukaan vähän jäljessä.

En tiedä pitääkö neuvolan laskut paikkaansa, sillä kuukautiskiertoni oli ennen plussaa 28-33. Elelen kuitenkin neuvolan laskujen mukaan, sillä en varmuudella osaa muutakaan sanoa ja ei se kai ole niin päivän tarkkaa muutenkaan. :) Plussan sain testiin kp 30/28-33 yrityskerralla 3.

Olen kohta 24vuotias ja avopuolisoni aika paljon minua vanhempi. Tuleva lapsi on minun esikoiseni, mutta mieheni kolmas.

Ellu + Pikku tuhisija 12+2 (Laskettu aika 7.10.2014)

Heips!

Mulle iski aivan jäätävä flunssa ja allergiakin vaivaa joten olo on ihan kamala! Mutta siis ajattelin kertoa, mitä neuvolan lääkäri kehoitti käyttämään:

Allergialääke Heinix sopii raskaanaoleville, turvallinen käyttää. Nenän tukkoisuuteen ja limakalvojen turvotukseen saa käyttää Nasolin nenäsumutetta ohjeen mukaisin annostuksin. Joten jos teille iskee flunssa, niin näitä voi käyttää turvallisesti. Itse suosin sarvikuonokannua, mutta nyt limakalvot niin tukossa, ettei vesi tuu läpi :( Onneksi saa käyttää edes jotain lääkitystä, pelkäsin että on pärjättävä ilman!

11+0

Ei vitsi, mulla alkaa huomenna maaginen viikko 13! En voi uskoa että päästiin näin pitkälle ja pikkuinen on vielä matkassa! Eikä enää montaa päivää ultraan, jee! Sielä jos ja kun kaikki on hyvin, voi vihdoin kertoa lapsille ja lopuille läheisille ihanat uutiset.:)

Tänään just kerroin eräälle sukulaiselle. Oon kyllä tyytyväinen että kerron vasta nyt, on kivempaa kertoa tässä vaiheessa kun voi itsekin jo iloita. 

Edellisissä raskauksissa kerroin jo heti plussan jälkeen tosi monelle, ja kun ne meni kesken, oli kamalaa kertoa ettei lasta tuukaan...

Tänään just puhuttiin sen sukulaisen kanssa myös sitä, että miten tämä uutinen ei ole suuri ilonaihe vain meille, vaan myös monille läheisille. Moni tietää meidän vuosien odotuksesta ja keskenmenoista, joten he on aidosti onnessaan kun kuulee että vihdoin meillekin tulee toinen lapsi!:)

Jotenkin tää sää ja kevät vielä lisää tätä onnen tunnetta, ihanaa ajatella että edessä on kesä jolloin saa kulkeana ylpeänä maha pystyssä, vihdoin!!:)

Hyvä tietää sillä olen nyt tulossa kipeäksi! se tästä puuttuukin vielä kun pahoinvoinnit jyllää ja si vielä jos flunssa iskee niin kyllä sit koetellaan taas! mutta ihana kuulla villasukka! Itellä kans vielä pari pvää viikkoon 13. Ei millää jaksais oottaa että se maha kasvaa ja pääsis vihdoi nauttiin! :)

Nyt kun pahoinvoinnit ym alkaa helpottaa, niin onko teillä muillakin tosi epäuskoinen olo? Että onko sielä vatsassa tosiaan joku?:D Kun ei se näy eikä tunnu, niin tuntuu jotenkin tosi epätodelliselta, vaikka tämän oonkin kokenut ennenkin! 

Mulla on ylihuomenna ultra ja musta tuntuu että ne nauraa mulle ja sanoo ettei täällä mitään ole.:D Jännittää kyllä hirveästi että onko kaikki kunnossa... Vauva elossa ja normaalin näköinen...

Toisaalta mulla kyllä alkaa jo maha näkymään, varsinkin iltaisin on ihan turvonnut pallo vaikka aamuisin on suht litteä. Eilen tuntui ekaa kertaa että vaatteet ei mahdu päälle enää...