Merisiili

Kiva lukea hyviä ultrakuulumisia!

Mullakin oli ultra tänään ja luulin sen olevan nt-ultra mutta olikin tavallinen lääkärintapaaminen. Täällä ilmeisesti nt-ultran tekevät siihen erikoistuneet tutkijat. No vähän harmitti, olisin halunnut jo kuulla tuloksia, koska haluaisin jo pian kertoa lapsillekin. Mutta lääkäri oli tosi positiivinen, sanoi kaiken näyttävän normaalilta. Hän poimi suloisia sivuprofiilikuvia vauvasta, jossa näkyi selvästi posken vauvamainen kaari ja nenä. kädesta hän sai erottumaan jo sormet ja selkärankakin oli jo alkanut muodostua. Ihmeellistä! Syke puksutti kovaa vauhtia ja hän liikkui aktiivisesti. Nyt täytyy varata ensi tai seuraavalle viikolle aika nt-ultraan. 

Jäi hyvä mieli!

Moikka kaikille!

Olen ollut pitkään poissa tästä keskustelusta, olen kirjoittanut yli 35v äitien suljetussa ryhmässä. Siellä on kuitenkin viime aikoina niin harmillisen hiljaista porukan siirryttyä fb:hen, että taidan siirtyä tänne takaisin! Taidan olla niitä "alkuperäisiä" ketkä tänne ihan alussa kirjoittivat, mutta en ole halunnut ainakaan vielä liittyä fb-ryhmiin.

Kiva on ollut lukea päivityksiänne, vaikka en olekaan itse aktiivisesti kirjoitellut. Mutta ei ole ollut kiva lukea, kuinka monet ovat kärsineet kamalasta pahoinvoinnista. Kuullostaa ihan kauhealta! Itsekin kärsin myös lievästä pahoinvoinnista erityisesti viikoilla 7-9 mutta nyt viikon 11 ohitettuani olo on selvästi kohentunut!

Kertaan vähän omaa taustaani, olen siis 38v. ja ennestään meillä on 6v tyttö ja 8v poika. Olemme olleet mieheni kanssa pitkään yhdessä ja nyt elämäämme on tulossa kolmas pienokainen. Mietimme pitkään uskallammeko vielä lähteä tähän ja nyt tilanne on tämä, vieläkin tuntuu aivan epätodelliselta välillä ja vähän hirvittääkin. Hyvien uutisten myötä kuitenkin onnen tunne alkaa kasvaa ja uskallan jo nauttia.

Asumme tällä hetkellä Amerikassa ja paikallinen hoitosysteemi on tullut tutuksi pikku hiljaa, edelliset lapseni ovat Suomessa syntyneet. Ultrattu on jo kaksi kertaa ja kaikki näyttänyt hyvältä tähän mennessä. Olen tavannut lääkärin kerran ja hoitajan kerran, lisäksi täällä tarjotaan kaikille yli 35v äideille ja iseille genetic counselling, jossa kerrotaan kaikista mahdollisista tutkimuksista ja minkä verran riskit nousevat iän myötä ja tutkitaan myös suvussa mahdollisesti esiintyneet sairaudet. Se oli tosi hyvä tapaaminen ja rauhoittavaa kuulla kovia faktoja. Perjantaina on niskaturvotus-ultra ja se jännittää. Laskettu aikani tulee lokakuun alkuun. Verikokeesta olemme saaneet hyvät tulokset.

Luultavasti uskallamme kertoa viikonloppuna lapsille jos ultrassa olisi kaikki hyvin. Sitä odotan jo kovasti! Ihanaa saada jakaa tämmöinen valtava uutinen lasten kanssa. 

Oikein paljon terveisiä kaikille! Toivottelen pahoinvointinne hiiteen! :)

 Merisiili

Silkkii, ootko huomannut, että ryhmän perustajan pitää hyväksyä ryhmään hakevat? Sitä ennen ei pääse kirjoittelemaan. Minulla lukee Lokakuisten ryhmän kohdalla, että "14 odottaa hyväksyntää" .

Sain varattua ekan lääkäriajan ensi perjantaille. Tosi jännää, mulla ei ole silloin vielä 7vkoa täynnä, joten sykkeen näkyminen ei ole varmaa. On kuitenkin kiva, että joku tsekkaa ja voi esittää kysymyksiä. Tulee todellisempaa tästä odotuksesta. Nyt ei oikeastaan ole muita oireita, kuin palelu ja rinnat ovat kasvaneet. Mikä on ihan kiva, tulee tosi naisellinen olo :) 

Laitelkaahan naiset kuulumisianne! 

Merisiili

Lisäys vielä edelliseen, että ymmärrän täysin sen, että hätäilee oireista tai oireettomuudesta etenkin jos on joskus ollut keskenmeno tai vaikeuksia raskautua. Olemme olleet siinä suhteessa onnekkaita tähän mennessä mieheni kanssa (kopkop) että meillä ei näitä ole ollut ja siksi en kai osaa pelätä. 

Tsempit kaikille!

Merisiililtä

Moikka! Ja tervetuloa taas uusille, etenkin Nuppurille, teillä on pitkä yritys takana! Plussa tuntuu aina erityiseltä mutta voin vain kuvitella sitä onnea, kun on todella pitkään joutunut yrittämään. 

Mulla on pari päivää taukoa ollut kirjoittelussa, työt ovat pitäneet kiireisenä ja nettiyhteyskin takkuili yhtenä päivän. Ja mies oli työmatkalla niin olin yksinhuoltajana muksuille.

Pitäiskö päivityslistaan lisätä muuta tietoa esim. odottajan ikä ja mahd muiden lapsosten iät? Vai tuleeko siihen teidän mielestä liikaa tietoa? 

Minusta ei kannata hätäillä raskausoireiden puuttumista. Itse oikein nautin oireettomuudestani, enkä todellakaan ole kateellinen tissien kipeydestä tai pahoinvoinnista! Oireita tulee jos on tullakseen. Raskaus voi mennä kesken vaikka olisi millaisia oireita. En halua murehtia asioita, joille en voi mitään. Jos tämä menee kesken niin sitten suren ja ajattelen, että niin oli tarkoitettu. Nyt vain haluan nauttia pienestä salamatkustajasta <3. Ja minusta tuntuu ihanalta.

On se muuten jännä miten tunteet heittelehtivät laidasta laitaan. Meilläkin kuopus täyttää seitsemän juuri samoihin aikoihin kun vauvan laskettu aika olisi ja pääsemme jo ihanan helpolla isojen kanssa. En oikein enää edes muista vauva-aikoja, siitä on niin pitkä aika! Välillä hirvittää, että mihin sitä oikein on ryhtynyt ja miten mahtaa aika riittää kaikille lapsille. Kolmas lapsi!! Jestas, en olisi ikinä uskonut meistä. Ja kyllähän sitä pitkään mietittiinkin. Sitäpaitsi onhan tässä vielä mahdollisuus useampaankin, kun ei olla varhaisultrassa käyty, mitä jos tulisikin kaksoset...

Sitten taas toisella kertaa mut valtaa aivan valtaisa onnen tunne päästä varpaisiin, tuntuu ihan hykerryttävältä, että vielä saamme tämän onnen kerran kokea. Ja ajattelen, että asioilla on tapana järjestyä. Se, että on jo isompia lapsia tuo myös perspektiiviä hommaan; tietää, että vaikka pienen vauvan ja etenkin taaperoikäisen kanssa on välillä rankkaa ja väsyttää, ja oma aika on kortilla niin se menee kuitenkin pitkässä juoksussa äkkiä ohitse. Kunhan syntyisi terve lapsi. 

Minusta on ihana ajatus, että meillä olisi niin iso perhe sittenkin, kun lapset ovat jo isoja. Olen tosi perhekeskeinen ihminen vaikka työ ja oma ura ovatkin minulle äärimmäisen tärkeitä. Minusta ne eivät ole ristiriidassa. Olen parempi äiti lapsilleni, kun minulla on oma haasteellinen työ ja sen suoma sosiaalinen ympyrä kodin ulkopuolella. Nautin järjestää dinner partyja kotonani, ja kutsua ystäväperheitä syömään. On kivaa, kun on paljon ihmisiä ympärillä.

Jaksan vielä urheilla normaalisti. Olen alkanut jumpata pikkuisen joka päivä keskivartalon lihaksia, koska edellisessä raskaudessa selkä oli tosi kipeä jo puolivälistä raskautta. Pikkuisen enemmän ahdistaa jos housut puristavat, mutta kun on kahden lapsukaisen jäljiltä jo valmiiksi kengurupussi vyötäröllä, niin siihen on tottunut ;D

Hei, eikö tosiaan ole mitään keinoa saada tätä ryhmää suljetuksi? Nautin anonymiteetistä, enkä halua vielä ainakaan alkuun liittyä facebook-ryhmään, vaikka olisikin salainen. 

Paljon terkkuja! :)

Merisiili 5+3