**Lokakuun 2014 lapsoset***

Mä ehdin tänään jo riemuitseen kolmannesta oksennusvapaasta päivästä, mutta menin sitten illalla astumaan koiranpa*kaan (&%/#%¤"&#%¤%¤!!!!), ja huomasin sen vasta kun hyppäsin autoon ja auton täytti sellanen löyhkä että sit lensi.... Eikä kerta riittäny. Örgh..

Muutoin alkaa helpottaa, tosin väsymys on taas voimakkaampaa kun pari viime viikkoa. Huomenna rv 11, lääkäri ja ultra keskiviikko-aamuna. Jotenkin tuntuu uskomattomalta, kun meillä on suvussa lähempänä ja kauempana tapahtunut niin monta keskenmenoa, että minä jonka ei koskaan pitänyt tulla raskaaksi, saisinkin ensimmäisellä yrityksellä tyypin maailmaan saakka... Vaikka tuulettelemaanhan ei auta ryhtyä ennen kun kaveri on rinnalla, mutta hiljalleen sitä vahvemmin asiaan uskaltaa uskoa.

Hellurei! :) Oli tuossa pari tuntia sitten eka ultra ja viikkoja olikin 8+0,neukka täti löyti yhden vavan ja takaa paljastui toisen paikka mutta vielä ei osannut varmaksi sanoa onko siellä kehittymässä ketään joten viikon päästä uusi ultra jossa paremmin katsotaan :) Itselläni ei ole yhtään väsymystä mutta paha olo on jotain järkyttävää :D Esikoisen aikaan ei ollut minkäänlaisia oireita paitsi viimeisillä viikoilla veti suonta jalasta muutaman kerran :) Jännityksellä odotellaan ensi viikkoa! :)

Hyvää uuden viikon alkua kaikille! Täällä mennään jo 12. raskausviikolla eli 11+2. Minulle tämä tarkoittaa pääasiassa sitä, että vois tää kaikki voimat vievä pahoinvointi alkaa pikkuhiljaa jo hellittää!! Nyt pyörähti käyntiin siis kuudes viikko pahoinvointia, näitäkin täällä lasketaan :) Ensi viikolla on ensimmäinen ultra, jossa toivottavasti saan varmistuksen, että joku kolmas matkustaja meidän perheeseen on oikeasti hivuttautumassa. En vaan millään jaksaisi odottaa! Miten ajan saa kulumaan nopeammin?

Viimeksi kirjoitin, että pahoinvointi loppu seinään - loppuihan se kahdeksi päiväksi ja tuli entistä rajumpana takaisin. N. 20 min välein halailen pönttöä ja alkaa pikku hiljaa voimat loppua. Huomenna onneksi eka neuvola, jospa sais tähän jotain apua. Kolmessa viikossa paino pudonnut 6kg ja se on tähän ruhoon nähden paljon :( Mutta pidän peukkuja sille, että tämä oksentelu meinaa vaan korkeita hormoniarvoja ja sitä, että oikeesti masussa on joku :) Kylläpä tämän kestää, kun tietää mikä lopussa odottaa, välillä vaan vessassa meinaa unohtua, kun oikein vatsa kramppaa.

Mukava nähdä että täällä on muitakin huoli-mammoja. Itsellä tosissaan kanssa kova huoli kun useampi keskenmenoja takana.

Viime viikon ultran jälkeen oireet vaihdelleet taas hirveästi. Yritän olla huolestumatta koska kumminkin ultrassa oli niin virkeä kaveri. Huolta se silti aiheuttaa kun on yhden keskeytyneen keskenmenon käynyt läpi.

Silloin oli varhaisultrassa kaikki kunnossa mutta parin viikon jälkeen ei sikiö ollutkaan enää elossa. Ja ainoa merkki tästä oli hieman vähentyneet oireet.

Mutta tsemppiä kaikille "oireettomille", ilmeisesti niiden vaihtelukin on ihan normaalia jos ei tule kovia kipuja tai verenvuotoja. Tosin nettipalstoja kun lukee niin niin tosissaan oireitakin voi jatkua pitkän aikaa vaikka vauva olisi jo menehtynyt.

Mutta ei vaivuta synkkyyteen. :)

Tuosta asian tiedottamisesta, itse olen kertonu jo koko lähipiirille, koska useampia keskenmenoja jo takana ja kaikki tuki nyt tarvitaan. Ja itsellä nuo mielialan vaihtelut aikamoisia, joten on helpompi kiukutella kun tietävät etten oikeasti tarkoita sitä :D

10 viikkoa kasassa

Heipa Kaikille!

Ilmoittautuisin tähän ryhmään. Plussasin 7.3 ja 10.3 pääsin jo neuvolaan ja lääkärillekkin, kun mulla on verenpainetauti ja tosi paha migreeni niin niiden lääkitysten takia pääsin lääkärille ja hän sitten ultrasi ja siellä näytti olevan 1 heppu mukana :) Nyt rv 6+4 ja LA 31.10 Veikkampa että marraskuulle menee. Mulla on 2 lasta ennestään pian 7-vuotta täyttävä tyttö ja 4-vuotias poika. 

Molemmat on mennyt sen 8 pävää yli.

Noh oireisiin voisin sanoa sen verran, että etovaa oloa on ollut jo pitemmän aikaa,mutta oksu ei oo tullut, kahvia en voi kuvitellakan juovani pekkä hajukin etoo niin paljon. 

Aamusin pakko saada heti joku raikas hedelmä tai joku muu vastaava, koska muuten olo on niin sietämätön.

Paha olo on mulla ollut joko pitkin päivää tai sitten aamusta ja illasta.

Ruokahalu on aika minimissään, mikään ei tahdo maistua ja heti kun pitäisi syödä niin saatan syödä pient annostakin n . 30 minuuttia kun tulee niin paha olo.

Tupakoinnin oon saanut lopetettua onneksi helpolla, pelkkä hajukin tekee pahaa, mieheni tupakoi ja sanoinkin hänelle että saa polttaa jos siltä tuntuu, edellisissä raskauksissa  lopettaminen tuntui ylitsepääsemättömältä, mutta pääsin eroon kuitenkin. :)

Noh eipä tässä muuta. 

Seuraava neuvola käynti on 7.4 ja 4.4 pitäs mennä labraan, josa on joku yhdistelmä seulonta verikoe. 

Odottavan aika on pitkä :)

Anzcu

Laskettuaika lokakuun 15. Eka neuvolakäynti takana. Odotellaan. Ikää 30 vuotta ja ekasta kerrasta raskaaksi.

Onnea Anzcu plussasta, ja olen niin samaa mieltä, että odottavan aika on pitkä. Meillä eka ultra ens viikon torstaina ja mitä lähempänä tuo päivä on, sitä varmpempi alan olla, että sikiö on kuollut ja tullaan pettymään. Olen ehitnyt kuvitella kaikki mahdolliset syyt, miksi vauveli on ihan varmasti kuollut. Pessimisti ei pety jne... Oireet on alkaneet tällä viikolla merkittävästi vähentyä, mikä nyt tietty näillä viikoilla on jo ihan normaalia, mutta silti mietyttää. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun ei ollut sitä aivan jatkuvaa pahaa oloa, kun piti syömisvälit tasaisina.  Huoh, en vaan jaksa odottaa!

Aarinko 11+4

VILLASUKKA84, minulla myös polykystiset munasarjat, mutta sokerirasitus vasta vkolla 24-26 ja sekin kuulemma sen takia että olen yli 25 vuotias! Neuvolassa sanoi ettei PCO:n takia laiteta sokerirasitukseen!

Ensimmäinen lääkärikäynti tänä aamuna. Meilläpäin ei samalla ultrata, mutta sykkeet kuunneltiin <3 Sielä se sinnittelee, syke rauhottunut kovasti parin viikon takaisesta varhaisultrasta. Parin viikon päästä ultra, kun joku hormonipää oli sen kokonaan unohtanut varata.... Mä jo niin kovasti koko maailmalle haluisin huutaa että meistä tulee perhe, meitä on syksyllä kolme ja meidän elämä heittääkin häränpyllyä ihan kokonaan! :D Vaan vielä pitäs malttaa..

Talvienkeli85: Kiitos tästä tiedosta! Mä olen tässä jo pikkuhiljaa tullut siihen kantaan etten mee siihen ekaan rasitukseen, en syö sokeria juurikaan ja muutenkin suht terveellisesti. Liikun ja olen hoikka, niin turhaa mennä sinne tuskailemaan...

Näin se tämäkin kanta on erilainen eri neuvoloissa....

Mä sain tänään ultra-ajan, se on vasta kolmen piiiiitkän viikon päästä. Plääh.... Miten sitä jaksaa oottaa? ja kaikille tekisi mieli jo kertoa!

Meillä ei kuunneltu lainkaan sykkeitä, ärsyttävää. Menen varhaisultraan yskityiselle kun en jaksa odottaa ja odottaa. Nyt 8+6. Ei puhuttu mitään sokerirasituksesta eikä neuvolassa otettu sokeriarvoja?

Pahaa oloa on, mutta syöminen tasaisin väliajoin auttaa.

PERHETTÄ2014: Se sokerirasitus tehdään yli 25 vuotiaille odottajille. Jos olet sen ikäinen, ehkä neuvolassa mainitsevat myöhemmin? Minullekin vain kertoi, että on tulossa ja kirjasi sen ylös.

Meillä neuvolassa kuunnellaan sykkeet vasta vkon 11 jälkeen, ei kuulu niiden laitteella aiemmin. Alkuraskauden ultra sekä rakenneultra tehdään keskussairaalassa, edellisen raskauden aikana se oli vielä omassa neuvolassa. Eilen tuli aika ultraan, kolme viikkoa pitäs vielä odottaa, piiiiiiiiitkä aika.

8+6

Neiti E:lle vastaisin että näiden molempien raskauksien aikana otin varhaisultran, jota suosittelen muillekin. Olen molemmilla kerroilla käynyt Mehiläisessä. Sain käynnin veloituksetta työterveyshoidon piikkiin :) Mikäli raskauden kestossa on jotain epäselvää, eli jos menkat hieman epäsäännölliset tms. saa Kelakorvaukset kun mainitsee lääkärille asiasta. Minun käyntini olisi maksanut (kai) 60 € + normaali lääkärikäyntimaksu. Lääkäri oli fiksu ja näytti sitä kuvaa vasta kun varmistui että syke näkyy ja raskaus on oikealla paikallaan. Say Hello to Junior!

Tiuhti22 mä laitoin aikaa sitten fb-sähköpostia enkä koskaan saanut vastausta. Täälläkin yritin huudella muttei kukaan siitä ryhmästä vissiin viitsi tällä enää käydä.

Mua alko niin paljon harmittaa tollanen käytös että siirryin kokonaan toiselle sivustolle, sitä kautta meillä on kiva fb-ryhmä.

Toki harmittaa kun esikoisen ajan ja tämän kuumeilun vietin tällä sivustolla mutta minkäs teet kun ei huolita mukaan.

talvienkeli85:  Tosiaan  minulle terkkari lupasi kuunnella sydänäänet seuraavalla neuvolakäynnillä, joka olisi raskausviikolla 17 vasta (toukokuussa)?

Trewq, mitä nyt oon keskustelua seurannut, ilmeisesti alkuperäiset keskustelijat ei tosiaan messissä enää ole.. Mutta muakin kiinnostaisi tuo fb-ryhmä, mitähän kautta sen sais tietoon?

..Ja lisätääs vielä että nimenomaan tuo kiva ryhmä kiinnostaa :D Kuin myös foorumi..

Eilisiltana jälleen menkkamaista jomotusta. Ja yöllä sitten näin unta että synnytin kylppärissämme pienen pojan. Oli alkuun eloton, mutta virkeni hieromalla. 

Nyt ei edes aamuoksentamista, rinnatkin melkein normaalit. Keskenmenon kauhu taas voimistuu. Ei jaksaisi enää pelätä vaan jo nauttia! =(

Mä myyn kohta ton miehen kirpparilla tai lahjotan jollekki joka ei mieheltä nii paljoo vaadi. Menee niin hermo ettei pysty kohta enää hammasta yhteen pureen.

Valittelin miehelle aamulla ääretöntä väsymystä, joka pukkaa taas (pahimman pahoinvoinnin laannuttua) puskeen hyvinkin raskaana päälle. Totesin etten kestä kun saa hädin tuskin työpäivän hoidettua alta pois, eikä yöunet auta mitään. Miehen ratkasu asiaan oli että "jätä päiväunet nukkumatta. Mulla ainakin auttaa etten nuku päiväunia tai alan tekeen jotain, jos en tee mitään ni alkaa väsyttään".... 

Mies pitää mua muutenkin lähtökohtasesti laiskana, kun en ole mikään oven karmeja rätillä hinkkaava kodinhengetär. Anteeks nyt kamalasti rakas, jos kahden urheilijoukkueen valmentaminen 3 kertaa viikossa, toisella paikkakunnalla koulun käyminen kaks kertaa viikossa ja ennen raskautta vielä kolmannella paikkakunnalla pidetyt joukkueen harkat kaks kertaa viikossa "pikkusen" syö voimia. Saati nyt kun yrittää samalla kasvattaa ihmistä sisällään.

Joo, tiedän että itse olen menoni valinnu, mutta kun mä en vieläkään ole mikään kotona viihtyvä hiirulainen jolla ei ole omaa elämää, vaan jonka kaikki aika pyörii miehen ja kodin ympärillä. Exänsä kuulemma tällänen oli ja toista vastaavaa ei ainakaan meidän suhteen alussa ilmottanu haluavansa. 

Summasummarum, sylettää aivan äärettömästi tommonen ajattelu että veemäisyyttäni ny en pääse sängystä ylös tai nukahdan illalla seittemältä, ja ihan vaan sen takia etten oo taaskaan tehny kotona mitään. Kyllä mä niin huono tyttöystävä olen että varmaan vaihtoon kannattas laittaa.... ARGH.

Anteeks avautuminen mutta kun vtuttaa niin ettei veri kierrä.