Lue keskustelun säännöt.
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ap mielellään lapsen tekisi, jos pystyisi saamaan varmuuden siihen että saa vielä lapsen tulon jälkeenkin olla rauhassa ja levätä omassa kodissa ja että pääsee omien ajatusten kanssa rauhassa luontoon. Ettei elämä muutu pelkäksi vaatimukseksi ja selviytymistaisteluksi, kun tähän asti on saanut levätä silloin kun lepo on ollut tarpeen. En millään kaipaa stressiä elämääni, olen sen kanssa taistellut muiden asioiden vuoksi ihan riittävästi elämäni aikana ja arvostan sitä ettei elämään sisälly kovin paljon stressiä.
Ymmärrän. Tällaista takuuta ei kukaan voi kuitenkaan sinulle antaa. Mulla todellisuus lävähti kasvoille aika rajusti esikoisen syntymän jälkeen, kun vauva oli haastava, parisuhde kriisiytyi ja apua ei saanut mistään. Hyvä puoli oli se, että selviytymiskyky ja kärsivällisyys ovat kasvaneet ihan älyttömästi vanhemmuuden myötä. Parisuhteen eteen piti tehdä töitä hartiavoimin, mutta sekin saatiin pelastettua. Lapsen syntymän jälkeen elämä on erilaista (enimmäkseen arkista ja vaivalloista) mutta ne pienet hyvät hetket ovat kuin mittaamattoman arvokkaita lahjoja. Ja koen, että suhde omaan lapseen on niin erityislaatuinen, että sen eteen kannattaa vähän kärsiäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, ymmärrän että vähän kannattaa kärsiä, kun oma lapsi on niin hieno juttu. Mutta jos elämä on lapsen syntymän jälkeen pelkkää päivästä toiseen selviytymistä niin en tiedä onko siinäkään järkeä. Jos herää joka aamu inhoten elämäänsä.
Vierailija kirjoitti:
Olen inhonnut kaikkien koirieni pentuaikaa. Siis juuri tuota kun pentu vikisee, ulvoo, eikä ole tyytyväinen mihinkään ja ulostaa kaikkialle ja valvottaa yöllä. Tällöinkin tosin olen välillä voinut jättää pennun kotiin ja lähteä vetämään henkeä muualle. Ipana pitäisi ottaa mukaan kiljumaan... Lapsen kanssako tämä jatkuu siis vastaavanlaisena vuosia? Yhä enemmän ihmettelen kuinka kukaan tuosta selviää hengissä... No ehkäpä kun ei muutakaan voi kuin selviytyä.
Riippuu lapsesta ja siitä kuinka monta niitä hankitte. Meille tuli haastava lapsi ja hän jääneekin ainokaiseksi. En jaksaisi aloittaa samaa alusta. Eli se pahin "koiranpentuvaihe" on ohimenevää, mutta toki jos lapsia on monta (tai on erityislapsi), haastava vaihe voi tosiaan kestää vuosikausia.
Ja toisaalta lapsen kasvaessa voi tulla ja todennäköisesti tuleekin uusia ongelmia. Esim. koulun aloitus voi olla tosi haastava, jos lapsi ei ole koulusta kiinnostunut. Siellä kun pakko istua paikallaan, tehdä tehtäviä ja kotona sitten vielä ne läksyt. Jos haluaa lapsen kasvavan kunnon ihmiseksi, sitä pitää kasvattaa oikeasti se 18 vuotta, vaatia, muistuttaa, lohduttaa, potkia välillä p---eelle, opettaa lukematon määrä erilaisia taitoja. Käytännössä olet kuin "tunteiden personal trainer" (vauvan kanssa 24/7, isompien kanssa vähän vähemmän).
Yllättävän paljon vaikuttaa myös se, miten lapsen ja vanhemman "kemiat" kohtaavat (temperamentti, kiinnostuksen kohteet jne.). Ihan sama kuin missä tahansa ihmissuhteessa, ero on vain siinä, että lasta ei voi siivota elämästä samalla tavalla kuin muita ihmisiä.
Koiranpentuun verrattuna on hyvä myös muistaa, että ihmislapsilla on oma minuus ja tietoisuus. Vaikka kuinka kasvattaisit ja "ohjelmoisit", ihmisen tehtävä on tulla omaksi itsekseen, irtautua (yleensä kivuliaasti) vanhemmistaan ja rakentaa oma elämänsä ja "laumansa".
Ap, onko teillä tukiverkkoja?
Eikai sitä lapsen hankkimista kannata ajatella vaan niin, että miten vauvan kanssa elo arkea muuttaa. Se vauva-aika on niin pieni osa siitä ainankin 18-vuodesta kun lapsi on kotona.
Kuulostat rauhalliselta ihmiseltä ja varmasti lapsi arki sopii sinulle hyvin. Ei kaikki lapset roiku äidin lahkeessa 24/7 kiinni niin ettei ole mitään omaa elämää. Rauhalliset kahvi ja siiderihetket on ihan varmasti mahdollisia äitinäkin. Varsinkin kun et ole yksinhuoltaja. Toki kannattaa miettiä, että jaksaako vaativan lapsen kanssa, mutta siihenkin tottuu ja keksii selviytymiskeinoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, ymmärrän että vähän kannattaa kärsiä, kun oma lapsi on niin hieno juttu. Mutta jos elämä on lapsen syntymän jälkeen pelkkää päivästä toiseen selviytymistä niin en tiedä onko siinäkään järkeä. Jos herää joka aamu inhoten elämäänsä.
Sitä ei voi valitettavasti tietää. Voi olla, että heräät joka aamu rakastaen elämääsi. Vain kokeilemalla tiedät, mutta kuten itse sanoit, sitten ei voi enää perääntyä. Olen monta kertaa miettinyt, tekisinkö lapsen uudestaan jos tietäisin, millaista tämä on. Joka kerran olen päätynyt siihen, että tekisin, sillä tietäisin etten olisi onnellinen jos olisin valinnut toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikai sitä lapsen hankkimista kannata ajatella vaan niin, että miten vauvan kanssa elo arkea muuttaa. Se vauva-aika on niin pieni osa siitä ainankin 18-vuodesta kun lapsi on kotona.
Kuulostat rauhalliselta ihmiseltä ja varmasti lapsi arki sopii sinulle hyvin. Ei kaikki lapset roiku äidin lahkeessa 24/7 kiinni niin ettei ole mitään omaa elämää. Rauhalliset kahvi ja siiderihetket on ihan varmasti mahdollisia äitinäkin. Varsinkin kun et ole yksinhuoltaja. Toki kannattaa miettiä, että jaksaako vaativan lapsen kanssa, mutta siihenkin tottuu ja keksii selviytymiskeinoja.
Introvertin ja rauhallisen on itse asiassa yllättävän haastavaa sopeutua arkeen lapsen kanssa, varsinkin jos lapsi on ulospäinsuuntautunut. Kun on tottunut uppoutumaan omiin tekemisiin rauhassa jopa moneksi tunniksi, lapsen kanssa siitä voi vain haaveilla. Vaikka lapsi olisi ihan vaan "tavallinen".
Terv. kaksi introverttia vanhempaa ja kyselyikäinen juniori.
Ensimmäiset pari vuotta se menisi niin, että voisit kyllä toteuttaa kaikkia noita asioita, mutta jokainen keskeytyisi lapsen vuoksi 1-x kertaa. Rentouttavat metsäretket ja puutarhan hoitamiset olisi sitä, että äkkiä mustikkapaikalle, keräät mitä ehdit niin kauan kuin lapsi viihtyy kantorepussa ja takaisin, kun lapsi rupeaa huutamaan.
Jos isä hoitaisi lasta sen ajan, miettisit kuinka lapsi nyt pärjää ja itkeeköhän se kokoajan. Vaikka isät voivat ollakin tasavertaisia huoltajia, lapset vain kiintyvät ensimmäisinä vuosina äiteihinsä ja erossa oleminen on kamalaa. Myös äidin hormonien vuoksi äidille. Toki roolit voi vetää toisin päin eli isä on lapsen kanssa kotona ja äiti töissä, mutta sitä ei Suomessa vauvaikäisien kanssa kovin paljon tapahdu. Ja äitiysloman (3 kk) aikana vauva on ehtinyt kiintyä ensisijaisesti jo ruokkijaansa.
Ihanaa elämäähän se vauvan kanssa on, mutta kaikista lapsiystävällisimmin elävänkin elämä muuttuu radikaalisti lapsen synnyttyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On meillä molempien vanhemmat, jotka voisivat auttaa. Miehen vanhemmat ovat 20 km päässä ja omani 100 km. Muita pieniä lapsenlapsia heillä ei olisi nyt hoidettavana. Muita tukiverkkoja ei ole.
Joo, älä tee lapsia. Kuulostaa siltä että on sulle liian vaativaa hommaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On meillä molempien vanhemmat, jotka voisivat auttaa. Miehen vanhemmat ovat 20 km päässä ja omani 100 km. Muita pieniä lapsenlapsia heillä ei olisi nyt hoidettavana. Muita tukiverkkoja ei ole.
No tuossa on jo paljon enemmän kuin monella muulla. :) Pikkuvauva-aikana auttaa paljon jo se, että saa vaikka parina päivänä viikossa nukkua muutaman ylimääräisen tunnin. Varsinkin siis se tieto tulevasta vapaahetkestä auttaa.
Mutta. En halua maalata piruja seinille, mutta JOSKUS käy niin, että oletetut tukiverkot eivät olekaan niitä oikeasti. Eli lupaillaan että tullaan tarvittaessa, mutta ei oikeasti tulla tai sitten tullaan vaan äidin passattavaksi kahvipöytään räpsimään kuvia vauvasta. Sitä tukiverkkoasiaa kannattaa siis vähän hienovaraisesti jutella jo ennen vauvan syntymää, jotta molemmilla osapuolilla on oikea käsitys asiasta.
Tämä voi kuulostaa karulta, mutta lapsen syntymän myötä olen joutunut huomaamaan, että loppujen lopuksi voi luottaa vain itseensä ja lapsen isään. Kuka tahansa muu voi yllättäen tehdä oharit. Silloin ei ole välttämättä KETÄÄN muuta, joka tulisi ja auttaisi. Eli loppupeleissä voitte luottaa vain omiin voimavaroihinne.
Joo eihän sitä voi luottaa kuin itseensä. Oikeastaan tiedän jo nyt ettei minusta ole tuohon kaikkeen. Kyllä varmaan on parasta jättää lapsenteko oikeasti väliin niinkuin joku kehottikin, taitaa olla minulle liian vaativaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pfftttt.... Viikonloppu + pieni lapsi??!! HAHAHAAAAA, kun pieni lapsi tulee perheeseen, niin VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT. Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä. T. Pienen lapsen Isä
Vierailija kirjoitti:
Pfftttt.... Viikonloppu + pieni lapsi??!! HAHAHAAAAA, kun pieni lapsi tulee perheeseen, niin VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT. Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä. T. Pienen lapsen Isä
"Isä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pfftttt.... Viikonloppu + pieni lapsi??!! HAHAHAAAAA, kun pieni lapsi tulee perheeseen, niin VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT. Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä. T. Pienen lapsen Isä
"Isä"
Niin? Kyllä, isä? Ja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pfftttt.... Viikonloppu + pieni lapsi??!! HAHAHAAAAA, kun pieni lapsi tulee perheeseen, niin VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT. Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä. T. Pienen lapsen Isä
"Isä"
Niin? Kyllä, isä? Ja?
Biologinen isä ehkä, mutta et Isä
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Eniten rohkaisee tuo että voisin aamulla vielä lapsesta huolimatta juoda kahvia rauhassa, jos se sattuisi olemaan hyvin nukkuva. Lisäksi mukavaa että voisin juoda vielä siideriäkin, koska pidän siitä. Kesäviikonloppuisin kyllä olisi pakko saada valvoa myöhään, koska ne vain ovat ihmiselämän hienoimpia hetkiä. Elämäntyylini on verkkainen, onko lapsen aina pakko muuttaa sitä?
Jos lapsesi on verkkainen, niin hänellä on jokin neurologinen häiriö. Lapset eivät ole verkkaisia, eivätkä noudata sinun aikatauluja.
Kuinka paljon sä oikein syöt? Olet varmasti reilusti ylipainoinen, raskaaksi tuleminen voi olla vaikeaa. Aloita joku kuntoiluharrastus niin saat energiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pfftttt.... Viikonloppu + pieni lapsi??!! HAHAHAAAAA, kun pieni lapsi tulee perheeseen, niin VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT. Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä. T. Pienen lapsen Isä
"Isä"
Niin? Kyllä, isä? Ja?
Biologinen isä ehkä, mutta et Isä
Biologinen ja kaikki muutkin mitä pakettiin kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pfftttt.... Viikonloppu + pieni lapsi??!! HAHAHAAAAA, kun pieni lapsi tulee perheeseen, niin VIIKONLOPUT JA LOMAT KATOAVAT. Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä. T. Pienen lapsen Isä
"Isä"
Niin? Kyllä, isä? Ja?
Biologinen isä ehkä, mutta et Isä
Biologinen ja kaikki muutkin mitä pakettiin kuuluu.
"Päivistä tulee VAIN työtä, JOKA IKINEN PÄIVÄ loppumatonta TYÖTÄ vähintäänkin siihen asti kun lapsi on kolme vuotta. VAIN PASKAA T-Y-Ö-T-Ä."
Jos lapsi ja sen kanssa elämäninen on VAIN pelkkää PASKAA työtä niin ei, sinulla ei ole perhettä vaan VAIN pelkkä P*SKA työ. Itsehän sanoit. Isyys on ihan muuta. Sit hus hus velatrollamaan seuraavaan ketjuun 👋
Olen inhonnut kaikkien koirieni pentuaikaa. Siis juuri tuota kun pentu vikisee, ulvoo, eikä ole tyytyväinen mihinkään ja ulostaa kaikkialle ja valvottaa yöllä. Tällöinkin tosin olen välillä voinut jättää pennun kotiin ja lähteä vetämään henkeä muualle. Ipana pitäisi ottaa mukaan kiljumaan... Lapsen kanssako tämä jatkuu siis vastaavanlaisena vuosia? Yhä enemmän ihmettelen kuinka kukaan tuosta selviää hengissä... No ehkäpä kun ei muutakaan voi kuin selviytyä.