Lue keskustelun säännöt.
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( Eli juuri sitä mitä en toivo elämääni. Kun lähden ulos puutarhaan tai metsään, se kiukku ja uhma on asia jota vähiten siellä toivon. Ja varsinkin jos joku alkaa raivoamaan minulle jos haluan sinne.. Olisi ihan painajaista tapella ensin että pääsee lähtemään. Harmi että ne positiiviset hetket on niin vähissä. Pitäisi ensin taistella vuosikausia, että ehkä saisi mukavan kaverin omiin juttuihin mukaan ja sitten lapsi ei ehkä haluaisikaan mitään samaa mitä sinä.
Näin se juuri voi mennä. Tai sitten ei. Mistään sitä ei voi tietää etukäteen. On kuitenkin todennäköisempää että lapsi EI tule olemaan täydellinen kopio sinusta kuin että se on. Kiukkua ja parkua on luvassa joka tapauksessa. Ja varmasti niitä hyviä hetkiä myös.
Mutta rehellisesti sanottuna, kaikkien näiden vastaustesi perusteella kuulostaa siltä, että et haluaisi tinkiä juurikaan omien tarpeidesi tyydyttämisestä, ja suurin peruste vauvan hankintaan on pelko onnettomasta vanhuudesta. Se ei ole hyvä lähtökohta lapsen hankintaan. Kuvittele tilanne, jossa päiväsi onnellisin hetki on se, kun katsot nukkuvaa lastasi. Miltä ajatus tuntuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aivan eli kärsimys kasvattaa metodilla eteenpäin. Mitä enemmän kärsimystä ja vtutusta niin sitä hienommalta ne pienet hetkittäiset valopilkut tuntuu. Niinkö?
Ainakin aikasemmat itsestäänselvyydet karsiutuvat pois. Turha naljailu, epäystävällisyys sekä itsekkyys usein myös katoavat, kun huomaa, että niitä harjoittamalla sahaa vain omaa oksaansa aiheuttaen itse itselleen pahaa oloa - pahaa oloa mistä syyttää muita. Lapsiarki ole mitään valopilkkuja, enemmänkin valopallo. Asettaisin ton toisinpäin, pimeyspilkut tuntuu hienommilta kuin ennen.
Nyt täytyy kyllä sanoa, että oma vauva-arki on ollut kyllä täysin erilaista kuin suurimmalla osalla ketjusta. Eka puoli vuotta oli toki hektisempää yöunien suhteen, kun yösyötöt 3 tunnin välein tuntuivat rankoilta, mutta sitten helpotti. Meillä on jaettu alusta asti miehen kanssa vauvan hoito tasan, jos nyt ei imetystä lasketa. Vauva on myös ollut hyvä nukkumaan ja kantoreppu olikin yksi parhaimpia hankintojani. Käytiin usein metsässä koirien kanssa ja vauva nukkui jopa repussa. Pari kertaa viikossa kävin harrastamassa päivisin niin, että vauva nukkui päiväunia tyytyväisenä vaunuissa harrastushallin laidalla. Ulkoiltiin paljon vaunujen kanssa ja koirat sai samalla lenkitettyä hyvin. Vauva nukkui myös hyvin autossa, joten usein käytiin päivisin tapaamassa sukulaisia ja kavereita. Vauva nukkui meillä ainakin hyvin milloin autossa, rattaissa, sylissä tai kantorepussa.
Nyt lapsi on 1,5v. ja olen töissä. Meillä toinen vie lapsen aamulla hoitoon ja toinen hakee. Kaupassa saa käydä rauhassa se, joka ei ole lapsen kanssa. Meillä vuorotellaan joka toinen päivä niin, että "vastuussa oleva" vanhempi hoitaa iltapesut ja iltapalat sekä herää aamulla laittamaan lapsen valmiiksi hoitoa varten. Myös satunnaiset yöheräilyt kuuluvat asiaan, vaikka pääosin lapsi nukkuu 20-7 täysin tyytyväisenä. Tällä systeemillä molemmilla on yksi rauhallinen aamu viikonloppuisin, jolloin saa nukkua pitkään. Hoidon jälkeen lapsen kanssa ulkoillaan, leikitään ja touhutaan n. 16-20. Jos toinen leikkii lapsen kanssa, toinen saa tehdä ruuan rauhassa. Klo 20 jälkeen alkaa oma aika, jonka ansiosta käyn 2 kertaa viikossa harrastamassa kodin ulkopuolella. Pääosin viikonloppuisin sitten kyläillään ja tehdään jotain extraa lapsen kanssa, kuten käydään eläinpuistossa. Jos toinen haluaa vaikka nähdä kavereita yksin, niin sitten ne ajat vaan raivataan kalenteriin. Lapsenhoitoapua ollaan pyydetty nyt n. 2-3kk välein, jos ollaan haluttu käydä jossain kahdestaan ilman lasta.
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa, että oma vauva-arki on ollut kyllä täysin erilaista kuin suurimmalla osalla ketjusta. Eka puoli vuotta oli toki hektisempää yöunien suhteen, kun yösyötöt 3 tunnin välein tuntuivat rankoilta, mutta sitten helpotti. Meillä on jaettu alusta asti miehen kanssa vauvan hoito tasan, jos nyt ei imetystä lasketa. Vauva on myös ollut hyvä nukkumaan ja kantoreppu olikin yksi parhaimpia hankintojani. Käytiin usein metsässä koirien kanssa ja vauva nukkui jopa repussa. Pari kertaa viikossa kävin harrastamassa päivisin niin, että vauva nukkui päiväunia tyytyväisenä vaunuissa harrastushallin laidalla. Ulkoiltiin paljon vaunujen kanssa ja koirat sai samalla lenkitettyä hyvin. Vauva nukkui myös hyvin autossa, joten usein käytiin päivisin tapaamassa sukulaisia ja kavereita. Vauva nukkui meillä ainakin hyvin milloin autossa, rattaissa, sylissä tai kantorepussa.
Nyt lapsi on 1,5v. ja olen töissä. Meillä toinen vie lapsen aamulla hoitoon ja toinen hakee. Kaupassa saa käydä rauhassa se, joka ei ole lapsen kanssa. Meillä vuorotellaan joka toinen päivä niin, että "vastuussa oleva" vanhempi hoitaa iltapesut ja iltapalat sekä herää aamulla laittamaan lapsen valmiiksi hoitoa varten. Myös satunnaiset yöheräilyt kuuluvat asiaan, vaikka pääosin lapsi nukkuu 20-7 täysin tyytyväisenä. Tällä systeemillä molemmilla on yksi rauhallinen aamu viikonloppuisin, jolloin saa nukkua pitkään. Hoidon jälkeen lapsen kanssa ulkoillaan, leikitään ja touhutaan n. 16-20. Jos toinen leikkii lapsen kanssa, toinen saa tehdä ruuan rauhassa. Klo 20 jälkeen alkaa oma aika, jonka ansiosta käyn 2 kertaa viikossa harrastamassa kodin ulkopuolella. Pääosin viikonloppuisin sitten kyläillään ja tehdään jotain extraa lapsen kanssa, kuten käydään eläinpuistossa. Jos toinen haluaa vaikka nähdä kavereita yksin, niin sitten ne ajat vaan raivataan kalenteriin. Lapsenhoitoapua ollaan pyydetty nyt n. 2-3kk välein, jos ollaan haluttu käydä jossain kahdestaan ilman lasta.
No nyt kuulostaa jo paremmalta! Jää omallekin elämälle jotain saumaa. Eli kaiken a ja o on tasavertaisesti osallistuva isä. Niin minä olen koko ajan ajatellutkin, että isä osallistuisi ihan kaikkeen aivan samalla intensiteetillä kuin minäkin. En suostuisi olemaan pelkkä lasta hoitava kodinhoitokone vaan haluaisin edelleen säilyttää minuuteni ja omat mielenkiinnonkohteet. Saako kysyä kuka teillä hoitaa lasta kun olette miehen kanssa kahdestaan? Meillä on tällä hetkelläkin monta projektia, joita pitäisi voida saattaa eteenpäin ja ne eivät onnistu ilman hoitajaa. Vähintään kerran kuukaudessa pitäisi pystyä omistautumaan täysin projektille koko päiväisesti, jotta homma etenisi.
Äitini varmasti tulisi hoitamaan, kuinka pieniä vauvoja olette jättäneet omalle äidille hoitoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi ei :( Eli juuri sitä mitä en toivo elämääni. Kun lähden ulos puutarhaan tai metsään, se kiukku ja uhma on asia jota vähiten siellä toivon. Ja varsinkin jos joku alkaa raivoamaan minulle jos haluan sinne.. Olisi ihan painajaista tapella ensin että pääsee lähtemään. Harmi että ne positiiviset hetket on niin vähissä. Pitäisi ensin taistella vuosikausia, että ehkä saisi mukavan kaverin omiin juttuihin mukaan ja sitten lapsi ei ehkä haluaisikaan mitään samaa mitä sinä.
Näin se juuri voi mennä. Tai sitten ei. Mistään sitä ei voi tietää etukäteen. On kuitenkin todennäköisempää että lapsi EI tule olemaan täydellinen kopio sinusta kuin että se on. Kiukkua ja parkua on luvassa joka tapauksessa. Ja varmasti niitä hyviä hetkiä myös.
Mutta rehellisesti sanottuna, kaikkien näiden vastaustesi perusteella kuulostaa siltä, että et haluaisi tinkiä juurikaan omien tarpeidesi tyydyttämisestä, ja suurin peruste vauvan hankintaan on pelko onnettomasta vanhuudesta. Se ei ole hyvä lähtökohta lapsen hankintaan. Kuvittele tilanne, jossa päiväsi onnellisin hetki on se, kun katsot nukkuvaa lastasi. Miltä ajatus tuntuu?
Kyllähän se kieltämättä aika masentavalta tuntuu että onnen hetket olisi elämässä ainoastaan silloin kun lapsi nukkuu.
Vierailija kirjoitti:
Voitte saunoa silloin kun lapsi nukkuu, ei ole pakko saunoa eri aikaan.
Maaseudulla, sauna ei välttämättä ole siinä olohuoneen nurkassa. Toki pienen vauvan voi nukuttaa vaunukoppaan ja tuoda saunan eteiseen ja isomman laittaa paljuun leikkimään saunan lattialle. Molemmissa tapauksissa saunominen toiselta saattaa keskeytyä nopeasti.
Kävin välillä suihkussa vauvan nukkuessa, mutta siinä kävi usein niin, että hän alkoi huutaa juuri kun oli shampoot päässä. Sitten kun oppi konttaamaan, niin yht'äkkiä pieni iloinen naama kurkisti kylpyhuoneen ovesta. Onneksi hän sentään konttasi suihkun ääntä kohti eikä tarvinnut ihmetellä että minne lapsi on häipynyt. Kun oppi istumaan, niin sai tulla syöttötuolissa pällistelemään mukaan. Nykyään töllöttää sujuvasti vaikka Pikkukakkosta olkkarissa tai leikkii, toki kylppärin ovi on auki että kuulen mitä tapahtuu. Jos lapsi on aivan hiljaa, niin silloin hän on pahanteossa. Saunassa käyn vain mummilareissuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole sisäsaunaa joten ei paljoa saunottu kun lapsi oli pieni.
Vierailija kirjoitti:
Äitini varmasti tulisi hoitamaan, kuinka pieniä vauvoja olette jättäneet omalle äidille hoitoon?
Kuukauden iässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis ei voi olla totta, että sellainenkin elämän suola riistettäisiin pois kun saunominen rauhassa! Yhä enemmän ahdistun että kuinka tuollaista elämää voi kestää :( Ihan kaikki pienetkin ilot viedään. Käyn saunassa kolme kertaa viikossa ja sittenkö jatkossa voisi jossain mummolassa vaan saunoa... Voi hyvänen aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa, että oma vauva-arki on ollut kyllä täysin erilaista kuin suurimmalla osalla ketjusta. Eka puoli vuotta oli toki hektisempää yöunien suhteen, kun yösyötöt 3 tunnin välein tuntuivat rankoilta, mutta sitten helpotti. Meillä on jaettu alusta asti miehen kanssa vauvan hoito tasan, jos nyt ei imetystä lasketa. Vauva on myös ollut hyvä nukkumaan ja kantoreppu olikin yksi parhaimpia hankintojani. Käytiin usein metsässä koirien kanssa ja vauva nukkui jopa repussa. Pari kertaa viikossa kävin harrastamassa päivisin niin, että vauva nukkui päiväunia tyytyväisenä vaunuissa harrastushallin laidalla. Ulkoiltiin paljon vaunujen kanssa ja koirat sai samalla lenkitettyä hyvin. Vauva nukkui myös hyvin autossa, joten usein käytiin päivisin tapaamassa sukulaisia ja kavereita. Vauva nukkui meillä ainakin hyvin milloin autossa, rattaissa, sylissä tai kantorepussa.
Nyt lapsi on 1,5v. ja olen töissä. Meillä toinen vie lapsen aamulla hoitoon ja toinen hakee. Kaupassa saa käydä rauhassa se, joka ei ole lapsen kanssa. Meillä vuorotellaan joka toinen päivä niin, että "vastuussa oleva" vanhempi hoitaa iltapesut ja iltapalat sekä herää aamulla laittamaan lapsen valmiiksi hoitoa varten. Myös satunnaiset yöheräilyt kuuluvat asiaan, vaikka pääosin lapsi nukkuu 20-7 täysin tyytyväisenä. Tällä systeemillä molemmilla on yksi rauhallinen aamu viikonloppuisin, jolloin saa nukkua pitkään. Hoidon jälkeen lapsen kanssa ulkoillaan, leikitään ja touhutaan n. 16-20. Jos toinen leikkii lapsen kanssa, toinen saa tehdä ruuan rauhassa. Klo 20 jälkeen alkaa oma aika, jonka ansiosta käyn 2 kertaa viikossa harrastamassa kodin ulkopuolella. Pääosin viikonloppuisin sitten kyläillään ja tehdään jotain extraa lapsen kanssa, kuten käydään eläinpuistossa. Jos toinen haluaa vaikka nähdä kavereita yksin, niin sitten ne ajat vaan raivataan kalenteriin. Lapsenhoitoapua ollaan pyydetty nyt n. 2-3kk välein, jos ollaan haluttu käydä jossain kahdestaan ilman lasta.
No nyt kuulostaa jo paremmalta! Jää omallekin elämälle jotain saumaa. Eli kaiken a ja o on tasavertaisesti osallistuva isä. Niin minä olen koko ajan ajatellutkin, että isä osallistuisi ihan kaikkeen aivan samalla intensiteetillä kuin minäkin. En suostuisi olemaan pelkkä lasta hoitava kodinhoitokone vaan haluaisin edelleen säilyttää minuuteni ja omat mielenkiinnonkohteet. Saako kysyä kuka teillä hoitaa lasta kun olette miehen kanssa kahdestaan? Meillä on tällä hetkelläkin monta projektia, joita pitäisi voida saattaa eteenpäin ja ne eivät onnistu ilman hoitajaa. Vähintään kerran kuukaudessa pitäisi pystyä omistautumaan täysin projektille koko päiväisesti, jotta homma etenisi.
Niin tosiaan, mitäs mieltä ap:n mies on vauva-ajatuksesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu jos pesee shamppoot päästä pois ja antaa lapsen huutaa sen aikaa? Onko se aivan välttämätöntä hyppiä sen pillin mukaan aivan koko ajan? Minä luulen että tämmönen hyppiminen on nykyajan vanhemmuutta. Jos menneinä aikoina on peseydytty ulkosaunassa kerran viikossa niin ei äiti varmasti ole jättänyt pesuaan kesken ja jatkanut sitten viikon päästä uudestaan. Eikä varmasti ole lapsi rikki mennyt vaikka olisi 5 min joutunut itkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on yhtä epävarma kuin minäkin. Molemmat haluttaisiin ettei vanhana tarvitse olla yksin, mutta tässä puntaroidaan onko lapsi sittenkin liian kova uhraus nykyiselle elämällemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt täytyy kyllä sanoa, että oma vauva-arki on ollut kyllä täysin erilaista kuin suurimmalla osalla ketjusta. Eka puoli vuotta oli toki hektisempää yöunien suhteen, kun yösyötöt 3 tunnin välein tuntuivat rankoilta, mutta sitten helpotti. Meillä on jaettu alusta asti miehen kanssa vauvan hoito tasan, jos nyt ei imetystä lasketa. Vauva on myös ollut hyvä nukkumaan ja kantoreppu olikin yksi parhaimpia hankintojani. Käytiin usein metsässä koirien kanssa ja vauva nukkui jopa repussa. Pari kertaa viikossa kävin harrastamassa päivisin niin, että vauva nukkui päiväunia tyytyväisenä vaunuissa harrastushallin laidalla. Ulkoiltiin paljon vaunujen kanssa ja koirat sai samalla lenkitettyä hyvin. Vauva nukkui myös hyvin autossa, joten usein käytiin päivisin tapaamassa sukulaisia ja kavereita. Vauva nukkui meillä ainakin hyvin milloin autossa, rattaissa, sylissä tai kantorepussa.
Nyt lapsi on 1,5v. ja olen töissä. Meillä toinen vie lapsen aamulla hoitoon ja toinen hakee. Kaupassa saa käydä rauhassa se, joka ei ole lapsen kanssa. Meillä vuorotellaan joka toinen päivä niin, että "vastuussa oleva" vanhempi hoitaa iltapesut ja iltapalat sekä herää aamulla laittamaan lapsen valmiiksi hoitoa varten. Myös satunnaiset yöheräilyt kuuluvat asiaan, vaikka pääosin lapsi nukkuu 20-7 täysin tyytyväisenä. Tällä systeemillä molemmilla on yksi rauhallinen aamu viikonloppuisin, jolloin saa nukkua pitkään. Hoidon jälkeen lapsen kanssa ulkoillaan, leikitään ja touhutaan n. 16-20. Jos toinen leikkii lapsen kanssa, toinen saa tehdä ruuan rauhassa. Klo 20 jälkeen alkaa oma aika, jonka ansiosta käyn 2 kertaa viikossa harrastamassa kodin ulkopuolella. Pääosin viikonloppuisin sitten kyläillään ja tehdään jotain extraa lapsen kanssa, kuten käydään eläinpuistossa. Jos toinen haluaa vaikka nähdä kavereita yksin, niin sitten ne ajat vaan raivataan kalenteriin. Lapsenhoitoapua ollaan pyydetty nyt n. 2-3kk välein, jos ollaan haluttu käydä jossain kahdestaan ilman lasta.
No nyt kuulostaa jo paremmalta! Jää omallekin elämälle jotain saumaa. Eli kaiken a ja o on tasavertaisesti osallistuva isä. Niin minä olen koko ajan ajatellutkin, että isä osallistuisi ihan kaikkeen aivan samalla intensiteetillä kuin minäkin. En suostuisi olemaan pelkkä lasta hoitava kodinhoitokone vaan haluaisin edelleen säilyttää minuuteni ja omat mielenkiinnonkohteet. Saako kysyä kuka teillä hoitaa lasta kun olette miehen kanssa kahdestaan? Meillä on tällä hetkelläkin monta projektia, joita pitäisi voida saattaa eteenpäin ja ne eivät onnistu ilman hoitajaa. Vähintään kerran kuukaudessa pitäisi pystyä omistautumaan täysin projektille koko päiväisesti, jotta homma etenisi.
Meillä isovanhemmat ovat vuorotellen pyytäneet saada lasta hoitoon. Saataisiin hoitoapua useamminkin, mutta itse olen halunnut toistaiseksi pitää hoitokerrat harvemmassa, sitten vanhempana pääsee toki useammin mummolaan hoitoon. Toki lapsi tapaa muuten isovanhempia säännöllisesti. Sen verran tarkennan, että isommat projektit ollaan toteutettu n. 2-3 tunnin pätkissä, mutta ne ovat lähinnä koskeneet omakotitalon huolto hommia. Ja lapsen kanssa vietetystä ajasta sen verran, että yleensä esimerkiksi aamukahvit sujuvat niin, että lapsen kanssa luetaan jotain kuvakirjoja kun hörpin kahvia siinä sivussa. Tai siivotessa lapsi rakastaa sitä, kun saa osallistua oman rätin tai rikkaharjan kanssa "siivoten". Mutta tämä on toki lapsi kohtaista ja vaatii paljon kärsivällisyyttä tehdä jotain kotihommia siten, että lapsi "auttaa" mukana. Mutta vastapainona voin todeta, että kyllä sitä aikuisena on välillä kiva uppoutua täysillä kasaamaan dubloista torneja, ihmetellä vesilätäköitä tai kuunnella laulaen lempimusiikkia kun taapero yrittää tanssia mukana 🙂
Heraisit yolla kirkuvaan Lapseen, Jolla oli huono tarhapaiva ja siita painajaisia. Lapsi olisi kuin villintynyt pieni elain (mutta elaimista sinulla on jo kokemusta). Rauhottelisit aikaasi ja paatyisit ottamaan sankyysi nukkumaan. Nukkuisit paa ja raajat sangyn ulkopuolella. Levottoman palleron hyoriessa. Kappas kello onkin jo kuusi. Silloin herataan. Muutama huono Tunti untaa, flunssa paalla, lapsi pahalla tuulela ja puuron keittoon. Onneksi lapsi leikkii itsekseen. Voin olla sohvalla viltin alla ja potea paatani. Kaikki aamut on samanlaisia oli sunnuntai tai maanantai. Lapsi heraa klo 6 vaatimaan ruokaa ja huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Kiitän rehellisistä vastauksista! Sillä tavalla surullista ettei kukaan ole kertonut mitä ihanaa lapsi toisi viikonloppuuni. Aikaisin heräämistä, pelkkää pskaa työtä, jatkuvaa vahtimista, asioiden keskeyttämistä, kiirettä, huutoa. Sitäkö se on? Missä on kaikki ne kivat jutut?
No kysymyksen asettelu ohjasi enemmän kertomaan, miten vauva tai lapsi rajoittaisi sun viikonloppua. Oon aiemmin kommentoinut ketjuun, mutta ei tullut ap viestistä edes mieleen kommentoida mitä hyvää lapsi tuo. Mulle lapsi on tuonut paljon merkityksen tunnetta ja onnellisuutta. Moni tekeminen tuntuu tärkeämmältä kuin ennen lasta, koska niitä asioita tekee osittain lapselle. Kun tehdään jotain suht arkistakin, vaikka paistetaan lettuja viikonloppuna, niin itsekin noista asioista innostuu paljon enemmän, koska lapsi tykkää. Tai vaikka metsäretkellä on ihana katsoa, kun lapsi pysähtelee ihmettelemään pieniä juttuja maassa. Lapsen kanssa leikkiminen ja touhuaminen on hauskaa, ainakin silloin kun lapsi on hyvällä tuulella :D Ja noita palkitsevia hetkiä mahtuu kyllä jokaiseen päivään. Ihanaa on sekin, kun lapsi hakee läheisyyttä ja turvaa äidin sylistä <3
Vierailija kirjoitti:
Nauttiiko teistä vauvojen ja taaperoiden äideistä joku oikeasti tuosta touhusta mitä näissä viesteissä on kuvailtu?
No eihän se elämä pelkästään tuota ole. Täällä liiotellaan kovin paljon myös. Eli vaikka se elämänmuutos riippuu lapsesta, niin riippuu paljon äidistäkin. Jotkut tykkää tehdä itsestään marttyyrin, joka AINA.. ja EI KOSKAAN... ja nukkuu 2 h eikä syö mitään koskaan jne.
Ei kannata kaikkia paskapuheita uskoa.
Aivan eli kärsimys kasvattaa metodilla eteenpäin. Mitä enemmän kärsimystä ja vtutusta niin sitä hienommalta ne pienet hetkittäiset valopilkut tuntuu. Niinkö?