Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Annatte todella ankean ja vaikean kuvan äitiydestä. Jos se on oikeasti tuollaista jokapäiväistä helvettiä, niin ihmettelen, ettei lapsia enemmän anneta adoptoitavaksi. Ikään kuin perhe-elämä olisi sellaista paskaa, josta selviävät vain kyyniset maailmanlopun odottajat. (En ole ap.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku auttaa? Tuntuu etten selviä enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuperäinen keskustelu, josta poimin tuon aloituksen, on kadonnut. En tiedä missä se nyt on, ilmeisesti poistettu :( Olisi ollut minulle tärkeää saada jatkaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On meillä molempien vanhemmat, jotka voisivat auttaa. Miehen vanhemmat ovat 20 km päässä ja omani 100 km. Muita pieniä lapsenlapsia heillä ei olisi nyt hoidettavana. Muita tukiverkkoja ei ole.
No tuossa on jo paljon enemmän kuin monella muulla. :) Pikkuvauva-aikana auttaa paljon jo se, että saa vaikka parina päivänä viikossa nukkua muutaman ylimääräisen tunnin. Varsinkin siis se tieto tulevasta vapaahetkestä auttaa.
Mutta. En halua maalata piruja seinille, mutta JOSKUS käy niin, että oletetut tukiverkot eivät olekaan niitä oikeasti. Eli lupaillaan että tullaan tarvittaessa, mutta ei oikeasti tulla tai sitten tullaan vaan äidin passattavaksi kahvipöytään räpsimään kuvia vauvasta. Sitä tukiverkkoasiaa kannattaa siis vähän hienovaraisesti jutella jo ennen vauvan syntymää, jotta molemmilla osapuolilla on oikea käsitys asiasta.
Tämä voi kuulostaa karulta, mutta lapsen syntymän myötä olen joutunut huomaamaan, että loppujen lopuksi voi luottaa vain itseensä ja lapsen isään. Kuka tahansa muu voi yllättäen tehdä oharit. Silloin ei ole välttämättä KETÄÄN muuta, joka tulisi ja auttaisi. Eli loppupeleissä voitte luottaa vain omiin voimavaroihinne.
Kommentoin tähän, että voit luottaa vain itseesi. Omat vanhempani ovat tukevasti työelämässä, joten heidän varaan en laskenut missään vaiheessa. Miehen vanhemmat höpöttivät koko raskausajan miten ovat sitten avuksi niin paljon kuin pystyvät. Uskoin tähän, koska olivat auttaneet paljon mieheni veljen perhettä. Vauva syntyi ja aika nopeasti paljastui, että palvelu miehen veljen suuntaan oli yhtä runsasta kuin aiemminkin, mutta meille ei aikaa riittänyt. Kerran vuodessa kävivät meillä olemassa yhden yön ja toki täyshoidolla. No, sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Miehen vanhemmat haukkuivat minut lyttyyn, kun en huolehtinut kodista ja miehestä tarpeeksi hyvin. Mieskin käänsi selkänsä ja haukkui minut hulluksi. Tilanne oli todella absurdi, mutta siinä vaiheessa tajusin etten voinut luottaa keneenkään. Ikävää, että asia tuli esiin niin karulla tavalla. Olimme miehen kanssa yhdessä kuusi vuotta, joten tilanne tuli aivan puskista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamala tilanne sinulla, joka jouduit selviämään yksin ja vielä mieskin kääntää selkänsä.
AP, olet aika raskas tyyppi juuri nyt. Ehkä siksi se aiempi ketju poistettiin kun se sama jankkaus ei oikein edennyt mihinkään. Tajuan kyllä että olet kriisin keskellä, mutta silti: Tee meille, itsellesi ja miehellesi palvelus ja puhu sille miehelle avoimesti. Tule sitten kertomaan miten kävi.
Alue: Aihe vapaa
Minä olen jättänyt vauvasta asti yksin. Mulla on hevosia jne niin päivän aikana täytyy käydä monta kertaa ulkona ja en todellakaan raahannut joka kerta lasta mukaan.