Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Mikä 1 vuotiaan kanssa on hirveää?
Se järkyttävä kiipeily, huutaminen, kaiken (minkä irti saa) rikkominen jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisiko joku konkreettisesti avata millaista elämä on 1 vuotiaan kanssa?
Paljonko vuoden ikäinen nukkuu päikkäreitä?
Muutama vuosi on jo siitä mennyt, mutta yritän muistella. Lapsi on erittäin touhukas, liikkuu ja tutkii maailmaa, kokeilee asioita. Se tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi, että se tyhjentää laatikoita ja kaappeja ja kuljettelee tavaroita ympäriinsä. Oppii kävelemään ja kiipeilee, luonteestaan riippuen joko vaatien sinut avuksi tai hyvinkin itsenäisesti. Joka tapauksessa sitä kiipeilyä ja tutkimista pitää vahtia. Maistelee eläinten ruokia yms. kiinnostavaa.
Ymmärtää yleensä paljon puhetta, mutta turhautuu, kun sinä et ymmärrä mitä se tarkoittaa. Silloin sun pitää kysyä tämäkö (ei!), tämäkö (ei!), tämäkö (ei! byäääh!!!) - kunnes tajuat, ai niin tämä (joooo!) Sitten se taas hymyilee kuin Naantalin aurinko. Eli kiukustuu nopeasti ja ilahtuu yhtä nopeasti. Yksivuotias on helppo saada unohtamaan kiukkunsa, mikä ei esim 3-4-vuotiaan kanssa onnistu enää niin helposti. Siinä suhteessa 1 v saattaa olla ihan tosi helppo, kun tahtoikä ei ole vielä alkanut.
1 v tarvitsee vanhempiaan vielä tosi paljon, mutta hyvien tuttujen hoitajien luokse voisin ehkä jo jättää joskus yöksi. Lapsi ei enää unohda vanhempiaan, mutta saattaa olla levoton, kun he ovat poissa. Usein vielä vierastaa, jolloin saattaa roikkua vanhemman jalassa tai kaulassa kuin pieni marakatti koko vierailun (tms) ajan tarvittaessa tehostaen itseilmaisuaan parkumalla.
Lapsi painaa jo yli 10 kg, joten yhdellä kädellä kantaminen on jo varsin raskasta. Mitään se ei kuitenkaan juuri osaa tehdä itse ja välähtää kävelyyn nopeasti - jos osaa kävellä. Leikkiä se ei vielä juurikaan osaa ja jos leikkiä on, se on vanhemman kannalta äärimmäisen tylsää. Toisaalta 1 v saattaa viihtyä pitkänkin tovin painellen lelun nappia kerran toisensa jälkeen, silloin ehdit ehkä juoda kahvia rauhassa.
Päikkäreistä en muista varmaksi, olisko meillä ollut max 3 tuntia kahdessa osassa.
Monet 1-vuotiaat viihtyvät vielä hyvin rattaissa (eivät toki kaikki), jolloin pystytte kiertelemään kaupungilla ihan kivoissa tunnelmissa useamman tunnin. Ai niin mutta korona...
Syöminen on sotkuista, mutta 1-vuotiaalle ei tarvitse tehdä enää eri ruokia.
1-vuotias on vielä kovin "pieni" eli on melko tarvitseva, mutta sen ongelmat eivät ole monimutkaisia ja harmit unohtuvat nopeasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi on jo siitä mennyt, mutta yritän muistella. Lapsi on erittäin touhukas, liikkuu ja tutkii maailmaa, kokeilee asioita. Se tarkoittaa konkreettisesti esimerkiksi, että se tyhjentää laatikoita ja kaappeja ja kuljettelee tavaroita ympäriinsä. Oppii kävelemään ja kiipeilee, luonteestaan riippuen joko vaatien sinut avuksi tai hyvinkin itsenäisesti. Joka tapauksessa sitä kiipeilyä ja tutkimista pitää vahtia. Maistelee eläinten ruokia yms. kiinnostavaa.
Ymmärtää yleensä paljon puhetta, mutta turhautuu, kun sinä et ymmärrä mitä se tarkoittaa. Silloin sun pitää kysyä tämäkö (ei!), tämäkö (ei!), tämäkö (ei! byäääh!!!) - kunnes tajuat, ai niin tämä (joooo!) Sitten se taas hymyilee kuin Naantalin aurinko. Eli kiukustuu nopeasti ja ilahtuu yhtä nopeasti. Yksivuotias on helppo saada unohtamaan kiukkunsa, mikä ei esim 3-4-vuotiaan kanssa onnistu enää niin helposti. Siinä suhteessa 1 v saattaa olla ihan tosi helppo, kun tahtoikä ei ole vielä alkanut.
1 v tarvitsee vanhempiaan vielä tosi paljon, mutta hyvien tuttujen hoitajien luokse voisin ehkä jo jättää joskus yöksi. Lapsi ei enää unohda vanhempiaan, mutta saattaa olla levoton, kun he ovat poissa. Usein vielä vierastaa, jolloin saattaa roikkua vanhemman jalassa tai kaulassa kuin pieni marakatti koko vierailun (tms) ajan tarvittaessa tehostaen itseilmaisuaan parkumalla.
Lapsi painaa jo yli 10 kg, joten yhdellä kädellä kantaminen on jo varsin raskasta. Mitään se ei kuitenkaan juuri osaa tehdä itse ja välähtää kävelyyn nopeasti - jos osaa kävellä. Leikkiä se ei vielä juurikaan osaa ja jos leikkiä on, se on vanhemman kannalta äärimmäisen tylsää. Toisaalta 1 v saattaa viihtyä pitkänkin tovin painellen lelun nappia kerran toisensa jälkeen, silloin ehdit ehkä juoda kahvia rauhassa.
*Välähtää kävelyyn = väsähtää kävelyyn
Tarkennus: tavaroiden kuljettelun lisäksi 1-2 v rikkoo niitä ihan kokeilumielessä, töhertää kynällä, heittää niitä "avuliaasti" roskiin tai laittaa piiloon jne. Ei siis todellakaan ilkeyttään, vaan ihan vain siksi ettei vielä ymmärrä. T: nro 265
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaupungilla kiertely ilman lastakin on minulle ihan vierasta toimintaa, tulisin kiertelemään peltoteitä lähinnä rattaiden kanssa :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Missä vaiheessa nuo kiipeilyt ja sotkemiset vähenee?
Vierailija kirjoitti:
Voiko kukaan rehellisesti sanoa, että äitiys ei ole ollut raskasta, vaan mukavaa ja nautittavaa?
No minä sanoisin, että äitiys on ollut SEKÄ raskasta ETTÄ mukavaa ja nautittavaa. Mutta minä halusinkin äidiksi enemmän kuin mitään muuta ja jouduin odottamaan monta vuotta tahattomasti lapsettomana, että hänet sain.
Meillä on helppo, hyväuninen ja onnellinen kohta 4-vuotias, jolle on annettu valtavasti aikuisten huomiota ja joka oli kotihoidossa 3-vuotiaaksi. Juuri nyt, 4-vuotipäivän lähestyessä, huomaan kykeneväni sanomaan lapselle, että leiki hetki itseksesi, minä luen nyt tätä lehteä. Nyt alkaa jo unohtaa, miltä tuntui käydä vessassa 1-vuotias polvella istuen (annoin lapsen läträtä vesileluilla lavuaarissa, niin sain istuttua pytyllä hetken) ja olla muutenkin koko ajan korkeintaan kosketusetäisyyden päässä lapsesta.
Lapsi on tuonut arkeeni niin paljon iloa, rakkautta, lämpöä, läheisyyttä, leikkiä, hauskuutta, luovuutta ja tunnekirjoa, että lapseton elämä tuntuu siihen verrattuna tyhjältä ja merkityksettömältä (vaikka toki itse lapsettomana ollessani löysin merkitystä työstä, ystävyyssuhteista, harrastuksista, parisuhteesta ym.).
Ei kuitenkaan kannata hankkia lasta, jos ei todella halua tai omat sisäiset prosessit ovat niin kesken kuin sinulla, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. En tiedä milloin ne prosessit ovat valmiita, tuskin koskaan. Jos jään sitä hetkeä odottamaan, luulen että sitä ei tule.
Onko teillä kellään ollut sellaista tunnetta vauvan kanssa, että ette haluaisi jäädä sen kanssa kahdestaan? Minusta tuntuu että jos saisin lapsen niin en haluaisi heti alkuun jäädä ollenkaan sen kanssa kahdestaan vaan haluaisin että tukena on koko ajan toinen aikuinen. Niin kauan että tunnen pärjääväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai onko ahdistanut se ettei enää minnekään pääse ilman lasta? Ajatus siitä että edes kotipihaan ei enää pääse ilman että pukee lapsen mukaan, on ihan käsittämätön. Ellei joku toinen aikuinen sitä mahdollista. Minkä ikäisen lapsen uskaltaa jättää yksin sisälle esim. kanojen ruokkimisen ajaksi?
En tiedä onko tätä kukaan kirjoittanut, mutta sitten kun se "vauva" on 2-vuotias, niin kaiken rauhan keskeyttää pääsääntöisesti raivari tai jokin vaarallinen tapahtuma. Ainoa tapa miten kahvin saa juotua rauhassa on piirretty, ja niitäkään eivät kaikki taaperot katso ja jos katsovat niin joko syyllistä itse itseäsi siitä tai joku mammakaverisi syyllistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kirjoittanut tähän keskusteluun useampia vastauksia, osa pitkiäkin. Nyt vasta luin sen toisen ketjun, mihin täällä viitattiin. Älä vaan tee lasta, ap.
Hae apua.
Mahdollisimman pian.
Mikä ketju?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3913032/pakotettu-aidiksi?page=14
Eikai niitä raivareita joka päivä tule? Missä iässä lapsi on sellainen että sitä ei tarvitse koko ajan vahtia ja uskoo kun sille sanoo että juon nyt kahvia, tee omia juttujasi.
Mihin ikään asti nuo raivarit jatkuu?
Alue: Aihe vapaa
Mikä 1 vuotiaan kanssa on hirveää?