Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vauva/pieni lapsi muuttaisi viikonloppuani?
21.10.2020 |
Tämä on lähes kopio toisesta keskustelusta, mutta en siellä saanut vastauksia, joten aloitan tälle uuden keskustelun. Eli miten tyypillinen viikonloppuni muuttuisi lapsen myötä. Selostan nyt minkälainen se yleensä on.
Perjantaina lähden töistä viideltä ja menen suoraan kauppaan. Ostan viikonlopun ruuat ja herkut. Menen kotiin jonne mies on saattanut ehtiä ennen minua. Hän on keittänyt kahvit ja juodaan ne ja syödään perjantain perinteiset herkkupullat ja samalla jutellaan päivän kuulumiset. Sitten alan laittaa ruokaa, teen esim lihapullat ja keitän perunat. Sillä välin kun ruoka valmistuu, käytän koiraa ulkona ja sitten syödään. Sitten joko siivoan, jos on tarvetta tai ihan vain makoilen sohvalla tai lähden lenkille. Sen jälkeen laitetaan sauna lämpiämään ja minä käyn ulkona hoitamassa muut kotieläimet. Sitten saunaan rentoutumaan. Mies yleensä ottaa pari olutta ja minä siiderin. Saunan jälkeen katsotaan telkkaria, syödään jotain esim karkkia, sipsejä tms ja sitten nukkumaan.
Lauantai aamuna herään yleensä viimeistään kahdeksalta ja juon puoli tuntia - tunnin kahvia sohvalla vilttiin kääriytyneenä. Katson kännykästä samalla mielenkiintoisia juttuja, vaikka esim Yle arkistosta. Aamupalan jälkeen hoidan eläimet ja vähän vuoden ajasta riippuen suuntaan joko metsään tai puutarhaan. Mies puuhailee omia juttujaan, esim nikkaroi jotain verstaassaan. Joskus lähdemme yhdessä metsään. Jos olemme kotona, keitämme kahvit puolilta päivin ja syömme vähän leipää ja jotain muuta, jonka jälkeen suunnataan takaisin ulkosalle. Iltapäivän kääntyessä iltaan siirryn sisälle ruuan laittoon ja sitten syödään. Ruuan jälkeen oleillaan, katsotaan telkkaria ja sitten taas lämmitetään sauna. Lauantaisin juon ehkä useamman kuin yhden siiderin jos siltä tuntuu. Hoidan eläimet ennen saunaa. Sitten ollaan vaan ilta kaikessa rauhassa ja saatetaan valvoa puolille öin. Kesällä monesti vielä istutaan ulkona ja voidaan grillailla.
Sunnuntai aamuisin nukutaan niin myöhään kuin huvittaa. Monesti keitän riisipuuron ja syödään ja sitten omiin hommiin. Tai sitten käymään jonkun sukulaisen tai tutun luona. Jossain välissä laitellaan taas ruokaa tai haetaan valmisruokaa. Illalla saatan lähteä käymään vaikka mustikassa ja ottaa koiran mukaan. Kävelen samalla reissulla lenkin metsässä niissä paikoissa joissa viihdyn ja pysähtelen järven rantaan istumaan ja kuuntelemaan luonnon rauhaa. Kotiudun kahdeksan - yhdeksän aikaan ja hoidan eläimet ellei mies ole tehnyt sitä. Sitten nukkumaan rentouttavan viikonlopun jälkeen ja odottamaan alkavaa työviikkoa.
Miten lapsi muuttaisi kuviota vai muuttuisiko mitään? Joku muistaakseni mainitsi että lapsi solahtaisi hyvin minun luonnonlapsi -elämäntapaan, eikä muuttaisi juuri mitään, koska äitiydestä voi tehdä omanlaistaan. Kiitos jos joku viitsii vastata.
Kommentit (290)
Vierailija kirjoitti:
Kiitän erittäin paljon näistä pidemmistä vastauksista, joista näkee että on yritetty avata asiaa laajemmasta näkökulmasta eikä vain keksiä kuinka parhaiten pääsisi moittimaan ja haukkumaan minua. Ihan siksi näitä kyselen koska tiedän ettei pääni kestä sitä rumbaa ellen saa säännöllisesti omaa rauhaa ja tehdä omia juttuja ja myös levätä. Ajattelin että täällä on äitejä laidasta laitaan, joilla voisi olla omakohtaista kokemusta kuinka homma toimii herkemmin väsyvällä ja omaa rauhaa kaipaavalla äidillä. Koska minusta ei koskaan voisi tulla sellaista äitiä joka elää ja hengittää vain lapsen kautta, eikä osaa ajatella muuta tai puhua muusta. Haluan säilyttää omankin elämän. Ja jos täällä selkeästi kaikki on sitä mieltä, että se ei äitinä onnistu, on parempi sitten etten edes harkitse enää koko asiaa ja jätän lapsen tekemättä, kun se ei pakollista ole. Sitten vaan jään yksinäiseksi vanhaksi piiaksi.
Hyvä idea.Älä tee lasta.Olet liian epäkypsä kenenkään vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Eniten rohkaisee tuo että voisin aamulla vielä lapsesta huolimatta juoda kahvia rauhassa, jos se sattuisi olemaan hyvin nukkuva. Lisäksi mukavaa että voisin juoda vielä siideriäkin, koska pidän siitä. Kesäviikonloppuisin kyllä olisi pakko saada valvoa myöhään, koska ne vain ovat ihmiselämän hienoimpia hetkiä. Elämäntyylini on verkkainen, onko lapsen aina pakko muuttaa sitä?
Turha luulo.Ei siinä mitään kahvia juoda,eikä nukuta pitkään.Muksu heräilee 2-20x.yössä,tapauksesta riippuen.Sä et jaksa valvoa enää 21.00 pidempään.Mitään siidereitä ei enää juoda.Aamuherätys on sunnuntaisin kello 5. Ja tästä lähtien juot kahvisi kylmänä.Sinä säädät elämäsi lapsen mukaan,ei toisinpäin.Kaikessa menet lapsi ensin,sitten vasta omat halut.T:Kolmen äiti
Vauvavuotena toki näin, sen jälkeen helpottaa.
t. 1-vuotiaan äiti, joka juo juuri kahvia ja syö riisipuuroa. Herätys oli tänä aamuna klo 7 ja lauantai-iltana join siiderin leffaa katsoessa.
Miten te äidit jaksatte sitä ettei enää ole oman elämänsä ohjaksissa?
Mo sehän riippuu ihan lapsestakin kuinka paljon elämä muuttuu. Ja voihan se muuttua paremmaksikin. Meillä ainakin oli/on perusterve helppo lapsi. Ja koska halusimme elää lapsiperhe-elämää ennemmin kuin kaksin ikuisesti niin meille muutos oli positiivinen. En koe että olisi pitänyt luopua mistään tai joku asia olisi muuttunut vaikeaksi tai mahdottomaksi. Tosin olemme molemmat järkeviä aikuisia joilta hoituu homma kuin homma ilman turhia marinoita. Ja hyvä parisuhde on lapsen koti.
Tietysti riippuu lapsesta, mutta siinä on se inhottava juttu että jos elämä muuttuu täydeksi tuskaksi niin pois pääsyä ei ole. Tai osittain on jos eroaa ja lapsi on sitten vain vuoroviikoin. Mutta samalla menettää miehen jota rakastaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Eniten rohkaisee tuo että voisin aamulla vielä lapsesta huolimatta juoda kahvia rauhassa, jos se sattuisi olemaan hyvin nukkuva. Lisäksi mukavaa että voisin juoda vielä siideriäkin, koska pidän siitä. Kesäviikonloppuisin kyllä olisi pakko saada valvoa myöhään, koska ne vain ovat ihmiselämän hienoimpia hetkiä. Elämäntyylini on verkkainen, onko lapsen aina pakko muuttaa sitä?
Ja kyllä ainakin leikki-ikäisten kanssa voi viettää rauhallisia aamuja. Lapsille jotain sormiruokaa ja sitten vain sohvalla nauttimaan aamukahvia lapset kainalossa. Lapsille lastenohjelma ja itse voi katsoa vaikka sitä areenaa. Tai ensin aamupuuro ja sitten rauhaisa kahvihetki.
Vauva huutaa, taapero uhmaa, ikinä et nuku enää niin paljon kuin haluat, et syö mitä haluat yms. Mieti tarkkaan. Täällä on myös niitä äitejä, jotka tekisivät toisen valinnan, jos se olisi vielä mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen on leikki ikäinen?
Hyvähän se on pohtia asioita monelta kantilta. Itse olin niin nuori, päälle parikymppinen, kun sain esikoisen, ihan suunnitellusti siis kuitenkin, että en oikein osannut ajatella asioita kaikilta osin. Nyt pidän hyvänä sitä, etten ihan kaikkea tiennyt, varmaan asiaa helpotti se että olen niin sopeutuvainen persoona. Toki olin pikkusisaruksia hoitanut vauvasta asti kun olin itse teini-ikäinen, että vauvanhoito oli hanskassa ja vauva-arkeakin siinä näki kun kotona vielä asui.
Meidän ensimmäinen oli ensimmäiset pari kuukautta itkuinen, ja unet oli vähissä, ja itselle tuli ns baby blues, eli lievä synnytyksenjälkeinen masennus. Silti koen, että hän oli aika helppo vauva yleisesti ottaen, eikä meidän parisuhde miehen kanssa, uskokaa tai älkää, muuttunut kovinkaan paljon. Ja jos muuttui niin paremmaksi. Eli nämä on varmaan sellaisia vauvan luonteesta ja omasta luonteesta riippuvia asioita, ja myöskin väitän, ettet osaa ihan täysin ennustaakaan edes omaa käytöstäsi ja sitä miten hormonit ja äidiksi tulo sinua muuttavat.
Esikoisen ollessa pieni, saunottiin entiseen malliin, mitä nyt kuulostelin että itkeekö se vai ei, ja onko kuinkakin hätä ja sitä mukaa sitten mentiin hätiin. Suihkussa kävin niin että panin lapsen sitteriin ja nostin pesuhuoneeseen, hän sai siinä katsella rauhassa. Toki tämäkin riippuu viihtyykö lapsi siinä, mutta ei sellainen jo n. puolivuotias lapsi rikki mene jos istuu siinä ja itkee, ja näkee äidin koko ajan ja äiti juttelee lohduttavasti, ihan hyvin voi sen suihkun suorittaa kaikilta osin loppuun. Tai näin minä ainakin tein.
Paljon sai myös tehdä omia juttuja kun muksu nukkui päikkäreitä, joskus aivan tylsistyttikin että eikö se jo herää kun pitäis jotain muutakin puuhailla.
Yhtä imettämistähän se alkuun oli lasten kanssa, mutta itse ainakin tykästyin asiaan niinkin kovasti, on niin kätevää ja mahtava keino läheisyyteen, että imetin ensimmäistä vuoden ja toista melkein kaksi. Ei minusta tuntunut missään vaiheessa, että vauva vie minulta jotain fyysisesti, se imetyshän itse asiassa erittää myös äidille siinä tilanteessa mielihyvähormoneja. Ne oli ihania ja onnellisia hetkiä. 😊
Sittemmin tekaistiin (kyllä, tekaistiin) myös toinen lapsi, iso ikäero tuli. Tämä toinen on tosi vilkas ja rauhaton, ei silti mikään erityislapsi. Täytyy sanoa, että introvertille niinkuin minä, hän on hieman kuluttavampi kuin edelleen rauhallinen esikoinen, koska on jatkuvasti äänessä ja liikkeessä. Tämän toisen kanssa olen myös joutunut enenevissä määrin opettelemaan uutta itsestäni ja hyväksymään luonne-erot. Toisen kanssa oli silti rennompaa ja vähemmän stressaavaa kuin ensimmäisen kanssa, sitä jotenkin jo tiesi kaikkea ja osasi toimia rennosti.
Tottakai rakastan molempia ihan hirvittävän paljon, ei sitä sanoin voi kuvata. Äitiys on itselleni ollut aika ajoin ristiriitaisiakin tunteita, vaikka päällimmäisenä olen onnellinen, esim. joskus olen sanonut miehelle että voiskohan nuo lapset antaa johonkin.. 😂 Vitsillä tietenkin, eikä lasten kuullen koskaan.
Ja lopuksi vielä, ollaan miehen kanssa edelleen onnellisesti yhdessä, nyt jo 20 vuotta. 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi muuttaisi kaiken.
Ai niinku, että enää viikonloppuna ei käydä saunassa, ei juoda kahvia/olutta, ei tehdä lihapullia ja koiraakaan ei kuseteta?
Eiköhän tuossa ole elämän sisältöä jo riittämiin, älä tee lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä vauva nukkuu paljon ja hyvin, joten saan kahvitella aivan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen on leikki ikäinen?
2,5-6-vuotias noin suunnilleen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei ole varma olenko valmis uhraamaan aamukahvit ja saunarentoutukset. En täysin, mutta ehkä joksikin aikaa. Eniten ehkä ahdistaa se kuitenkin että koti ei olisi enää rentoutumispaikka vaan siellä pitäisi koko ajan jaksaa tehdä jotain. Olen niin tottunut siihen että koti on turvapaikka jossa saa levätä ja nauttia elämästä. Ehkä se pelottaa eniten kun ei tiedä miltä tuntuu kun et voi enää koskaan tehdä sitä mitä haluat vaan joudut tekemään sitä mitä pitää. Vaikka kuinka väsyttäisi ja stressaisi niin luovuttaa ei voi ja oma lepääminen on aina jatkossa riippuvainen muista ihmisistä. Eli jos lapsi antaa levätä tai isä ottaa vetovastuun ja antaa levätä tai jos saat mummin hoitamaan että voit levätä. Itse et enää periaatteessa niin kauan kuin lapsi on saman katon alla, pysty päättää milloin lepäät.
Kiteytit asian itse erittäin hyvin. Toki lapsi kasvaa ja yleensä ne parikymppisenä muuttavat pois kotoa, mutta siihen asti elämäsi menisi juurikin noin.
Eli se siis on tuota ihan koko sen ajan kun lapsi asuu kotona. Tästä 20 vuotta eteenpäin. Edelleen en voi kuin ihmetellä miten te äidit pystytte ja kykenette.
Ei kaikki jaksakaan. Esim ystäväni masentui vakavasti ja heillä käytännössä mies pyörittää arkea yksin. Nainen osallistuu voimiensa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Eli se siis on tuota ihan koko sen ajan kun lapsi asuu kotona. Tästä 20 vuotta eteenpäin. Edelleen en voi kuin ihmetellä miten te äidit pystytte ja kykenette.
Jaksaa kun on pakko. Tai jos ei jaksa, niin perhe todennäköisesti hajoaa. On vanhempia, sekä isiä että äitejä, jotka lähtevät eivätkä palaa. Traumahan siitä yleensä seuraa kaikille osapuolille. Siksi teet viisaasti, jos et hanki lasta ollessasi noin epävarma.
Voiko kukaan rehellisesti sanoa, että äitiys ei ole ollut raskasta, vaan mukavaa ja nautittavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista! Eniten rohkaisee tuo että voisin aamulla vielä lapsesta huolimatta juoda kahvia rauhassa, jos se sattuisi olemaan hyvin nukkuva. Lisäksi mukavaa että voisin juoda vielä siideriäkin, koska pidän siitä. Kesäviikonloppuisin kyllä olisi pakko saada valvoa myöhään, koska ne vain ovat ihmiselämän hienoimpia hetkiä. Elämäntyylini on verkkainen, onko lapsen aina pakko muuttaa sitä?
Turha luulo.Ei siinä mitään kahvia juoda,eikä nukuta pitkään.Muksu heräilee 2-20x.yössä,tapauksesta riippuen.Sä et jaksa valvoa enää 21.00 pidempään.Mitään siidereitä ei enää juoda.Aamuherätys on sunnuntaisin kello 5. Ja tästä lähtien juot kahvisi kylmänä.Sinä säädät elämäsi lapsen mukaan,ei toisinpäin.Kaikessa menet lapsi ensin,sitten vasta omat halut.T:Kolmen äiti
Vauvavuotena toki näin, sen jälkeen helpottaa.
t. 1-vuotiaan äiti, joka juo juuri kahvia ja syö riisipuuroa. Herätys oli tänä aamuna klo 7 ja lauantai-iltana join siiderin leffaa katsoessa.
No ei helpota. 1v kanssa se vasta hirveää onkin.
Alue: Aihe vapaa
Turha luulo.Ei siinä mitään kahvia juoda,eikä nukuta pitkään.Muksu heräilee 2-20x.yössä,tapauksesta riippuen.Sä et jaksa valvoa enää 21.00 pidempään.Mitään siidereitä ei enää juoda.Aamuherätys on sunnuntaisin kello 5. Ja tästä lähtien juot kahvisi kylmänä.Sinä säädät elämäsi lapsen mukaan,ei toisinpäin.Kaikessa menet lapsi ensin,sitten vasta omat halut.T:Kolmen äiti