Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka suhtautua lapsen epärealistisiin haaveisiin?
Miten teidän mielestänne pitäisi suhtautua lapsen tai teinin melko epärealistisiin unelmiin? Siis toistuviin puheisiin siitä, että haaveilee jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla tai kansainvälisestä youtubetähteydestä tai rock-tähteydestä?
En haluaisi lapsen tai nuoren haavepuheita tyrmätä, mutta toisaalta kun 12-vuotias höntsälätkän pelaaja puhuu NHL-ammattilaisuudesta, niin ajattelen, että hiukan realismia ei olisi pahitteeksi.
Miten aikuisen pitäisi näihin suhtautua?
Kommentit (680)
Kannusta. Haaveitahan ne vaan on. Parhaimmillaan toteutuu, pahimmillaan pääsee enemmän tai vähemmän lähemmäs unelmaansa ja eksyy ehkä johonkin "sivuhaaralle" joka ei vastaa ihan alkuperäisiä suunnitelmia mutta on close enough. Tai sitten mieli muuttuu matkan varrella ja keksii jotain muuta. Kehota vaan välttämään katkeroitumista ja että mahdollisuuksia on monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni on puhunu lukihäiriöstä täällä ja muutenki että pitäiskö rohkasta jos lapsella on kiinnostusta mut ei välttämättä lahjoja. Tykkään ite ihan kauheesti Keira Knightleystä näyttelijänä ja jotenki maanläheinen tyyppi, nii halusin vaan jakaa tällasen lyhyen jutun, missä se kertoo miten siitä tuli näyttelijä lukihäiriöstä huolimatta. Fiksut vanhemmat ja opettajat kanssa sillä, että ne sai sen tekemään töitä noin paljon unelmansa eteen.
Löytyy youtubesta Keira Knightley OBE- Made by Dyslexia Interview, https://youtu.be/OLb6ehPPc4E
Nii ja muutenki tuolla made by dyslexia youtube kanavalla näyttäis olevan aika hyvää settiä :)
Itse halusin tuossa iässä näyttelijäksi. Haaveilin näytteleväni suomalaisissa elokuvissa ja tv-sarjoissa. Nyt olen kuitenkin sairaanhoitaja vakityössä ja näyttelen harrastajateatterissa.
Suhtaudu lapsen haaveisiin kannustaen. Ole kiinnostunut hänen unelmistaan ja haaveistaan. Aika näyttää miten haaveiden käy. Luultavasti ajan myötä lapsi itsekin ymmärtää, ettei hänestä välttämättä tule NHL-tähteä, mutta samalla arvostaa sitä, että lapsena häntä kannustettiin ja kuskattiin lätkätreeneihin. Siinä vaiheessa hänellä saattaa olla arvokasta pääomaa joukkueurheilusta, seuratoiminnan myötä tulleita hyviä ystävyyssuhteita ja lopun ikää kestävä innostus harrastaa urheilua, vaikka vaan omaksi iloksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omassa tuttavapiirissä (iät 30-60) melkein kaikkien isät ovat näitä maanpinnalle palauttajia, jotka pyrkivät varjelemaan lasta pahemmilta pettymyksiltä.
Olemme keskutelleet siitä, kuinka ärsyttävää se isän realismi oli nuorena.
Vanhemmiten minusta on tullut samanlainen kuin isäni. Olen nähnyt todella paljon haaskattuja vuosia ja itsetunnon hidasta rapautumista, kun ihminen uskoo vasta kolmekymppisenä, että eivät ne yliopiston ovet aukene.
Nykyään ajattelen, että olisi parempi jos ihminen löytäisi jo nuorena sellaisen polun, johon omat taipumukset ja lahjat sopivat. Sitten saisi onnistumisen ja pärjäämisen kokemuksia, voisi valmistua, työllistyä ja rakentaa omaa elämää.
Tuo on todella tärkeää, että saat positiivisia kokemuksia, tulee se millä tavalla tahansa. Edellyttää kyllä, että perheesi on positiivisuuteen ja kannustavuuteen taipuvainen.
Että antakaa vain tyttöjenne pelata jääkiekkoa ja poikienne tanssia balettia, jos näin haluavat. Itseluottamus kasvaa kohisten.
Vierailija kirjoitti:
Jep, älkää vaan kannustako lapsia ja torpatkaa saman tien niiden unelmat.
Etteivät vahingossakaan kuvittele liikoja itsestään.
Mun isäni muisti aina varjella ettei mulla "nouse päähän" kehut.
Joo ei noussut. Eikä musta kyllä mitään sitten tullutkaan.
Se vain kun esim. kaikki idolssit on ekalla kierroksella täynnä ihmisiä joita on kannustettu niin ettei mitään rahaa eikä niillä ole mitään käytännön mahdollisuuksia työllistyä edes lähipubin lauantai-illan keikaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttäreni haaveili n 12-vuotiaana löytävänsä rikkaan miehen. Omillani toimeentulevana naisena mulla nousi niskavillat pystyyn.
Onneksi tytärkin tuli järkiinsä.
Mun mielestä haaveilla saa ihan mistä vaan ja ei sitä pidä torpata. Mutta se, että niihin haaveisiin jäädään unelmoimaan ja unohdetaan kaikki muu.. sitten kun se todellisuus iskee niin tiputaan korkealta ja ei tiedetä mitä tehdään tai ei osata mitään. Näitä nuoria valitettavasti näkee.
Tärkeintä minusta on opettaa nuorena sopiva nöyryys ja tavoitteellisuus: työnteon tärkeys ja se, että mitään ei saa ilmaiseksi.
Tuntuu siltä, että nykyelintasolla kaikki nuoret eivät ole tätä oppineet, kärjistäen "kotoa on aina saatu kaikki liian helposti ilman työntekoa".
Omat tenavat vielä alle kouluikäisiä, niin nyt vielä aika kevyesti "työllistetään"... pitää opettaa tenavat "töihin" heti nuoresta pitäen ja nytkin jo näytetään mallia, että aina työt ja velvollisuudet hoidetaan ensin, sitten voi haaveilla, harrastella tai tehdä mitä huvittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai joku nykyteini haaveilisi ROCK-tähteydestä😄 Eihän nykynuoret kuuntele enää edes kunnon musiikkia. Tuo youtube-tähteydestä haaveilu on kyllä hyvinkin realistinen haave nykynuorelle ja helppo toteuttaakin. Helppous on nykynuorille tärkeintä.
Vähän alentavaa nuorisoa kohtaan.
Hyvinkin moni kuuntelee ihan classic rockia Led Zeppelinistä Pink Floydiin ja muutakin kunnollista.
Se on faktaa että helposti ei miksikään rocktähdeksi nousta, mutta voihan sitä silti lähteä mukaan bänditoimintaan olematta missään vaiheessa mikään iso nimi.
Nuorena kannattaa aloittaa niin pääsee paremmin tutustumaan porukkaan.
Ei ihmisiä ole mitään syytä lannistaa.
Mutta ei ole myöskään mitään syytä luulla että on vain Teatterikorkea, Helsingin yliopisto, Aalto-yliopisto ja no, urheilusta en tiiä mut sanotaan nyt sit vaiks että liiga?
Ne jotka päätyvät tekemään asioita _ovat_ monesti menneet sen tietyn putken läpi. Kuitenkin toimia voi putken ulkopuolellakin.
En meinaa että pitää alkaa valelääkäriksi jos ei lääkiksen ovet aukea, vaan siis sitä että ei ole mikään vahinko jos ei osu napakymppiin: se että on joku kiintopiste johon tähdätä antaa suunnan elämälle.
Jos se kiintopiste on tavallisen keskiluokkaisen elämän suorittaminen hyväksytysti, voi käydä pidemmän päälle todella huonosti 😬
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna haaveilla. Se on luonnollista tuossa iässä. Ei ne lapset aina edes tosissaan ole, se on enemmänkin leikkiä.
Veikkaahan ihmiset lottoakin yms. vaikka todennäköisyys voittaa paljon mitään on äärimmäisen pieni. On äärimmäisen pieni todennäköisyys edes tuntea joku lottovoittaja (päävoitto) - itse olen siitä harvinainen, että vuosikymmeniä sitten tiesin yhden, tuntemisesta en varsinaisesti puhu.
Mä haaveilin vaikka mistä, mihin ei ole mitään lahjoja. Ei se ole vahingoittanut minua, kun olen tajunnut, että ei todellakaan ole mitään mahdollisuuksia. Ihan arkisemmistakin asioista kuten oppia soittamaan pianoa hyvin, vaikka olen kömpelö ja epämusikaalinen.
Oma äitini piti huolen etten varmasti kuvittele itsestäni mitään. Kesätöitä hakiessa totesi jokaiseen mitä meinasin hakea ettei sinusta ole siihen. Ei koskaan kannustanut tai kehunut millään tavalla. Hetken tein töitä sosiaalialalla, sitten masennuin ja nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Todella vaikea enää ajatella mihin musta olis enää. Itsetunto nolla. Tossa iässä nimenomaan sen kehittymiselle on tärkeetä saada tukea ja kannustusta. Se riittääkö rahkeet niihin oikeasti on toissijaista. Kyllä ne haaveet sitten iän myötä realisoituu itsestään tai viimestään pääsykokeiden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasten pitää saada haaveilla ja unelmoida!
Wilson Kirwa kertoi kerran luennollaan kenialaisesta isästä, jolla oli monta lasta. Yksi heistä oli tyttö, joka halusi oppia lentämään. Isä kuvaili kuinka tyttö kiipesi pienenä pöydän päälle ja hyppäsi siitä alas koska halusi lentää. Loukkasi itseään hieman, mutta toivuttuaan kiipesi isolle kivelle ja hyppäsi sieltä alas koska halusi oppia lentämään. Loukkasi itseään edellis kertaa hieman pahemmin. Joka kerralla isä vain tokaisi että oikein hyvä yritys, sillä lailla. Ja taas toivuttuaan lapsi kiipesi isolle kivelle ja hyppäsi sieltä alas ajatellen että oppii lentämään. Siinä vaiheessa Wilson oli kysynyt isältä ihmeissään, että miksi sinä kannustat sitä tyttöä hyppimään alas kiveltä, eihän ihminen opi kuitenkaan lentämään? Isä oli vain sanonut ettei halua pilata tyttärensä haaveita, antaa lapsen tavoitella unelmaansa. Tyttö pääsi kouluun, mikä silloinkin oli Keniassa aika harvinaista. Tyttö opiskeli ahkerasti ja hänestä tuli lopulta lentäjä. Kenian ensimmäinen naislentäjä.
No mikä ongelma siinä teille on, että kannustaa ja tsemppaa omaa lastaan? Älkää tehkö niinkuin mun äiti, joka vaan naureskeli kaikille mun haaveilleni, sanoen, ettei susta ole tuohon. Nyt 30vuotiaana oon vain rikkinäinen kuori, vailla mitään koulutusta pakollista peruskoulua lukuunottamatta.
Vaikka se teidän mukula haluais pressaksi, niin kannustakaa. Se on kuitenkin paljon järkevämpää, kuin lytätä toisen unelmat ja haaveet.
Kyllä jokanen sitten ite elämässään lopulta huomaa, mihin ne rahkeet oikeesti riittää ja mihin ei.
Monet naisetkin ovat saanneet haaveilla tuomarin virasta, aikana kun sukupuoliroolin mukaan vain miehellä pätevyyttä tehtävään. Monet homotkin ovat haaveilleet rankasta homostelusta vapaasti vankilan tai mielisairaalan ulkopuolella.
Itse olen haaveillut ja haaveilen jatkossakin menemisestä rikkaisiin naimisiin, minkä jälkeen ostan Lamborgihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka haluaa lääkäriksi henkilön, joka voi esim lääkemääräyksessä sekoittaa milli- ja mikrogramman, tai numerot 6 ja 9? Tai sotkee oikean ja vasemman.
Johan lukihäiriöinen on hengenvaarallinen ammatissa, jossa täytyy olla todella tarkka merkintöjen kanssa!
Olen arkkitehti ja sekoitan oikean ja vasemman, ja mm. numerot 4 & 7 sekä 6 & 9. Ja eksyn aina ihan minne menenkin. Ei näillä ole yhtään mitään merkitystä ammatinharjoittamisen kanssa, pitää vain ottaa pieni hetki ja tsekata tuottamansa materiaalit. Älä lyttää ihmisiä ihan triviaalien seikkojen takia.
Ei ole triviaalia esim annosteleeko lääkettä 100 mikro- vai milligrammaa. On parempi pahoittaa yhden epärealistin mieli kuin tappaa viattomia potilaita. Lääkärillä ei ole useimmiten aikaa tuplatarkistaa määräyksiä ja Saneluitaan, vaan ne pitäisi mennä kerralla oikein.
En ymmärrä tätä nykyisin mentaliteettia, että jos Yksilö haluaa jotakin niin Yksilön pitää se saada, viis siitä kuinka paljon se vahingoittaa mahdollisesti yhteisöä.
No eipä lukihäiriöllä saa mitään säälipisteitä hakiessaan yliopistoon tai esim. Adhd-diagnosoitu, vaan siellä pitää tasan samat asiat osata ja ymmärtää. Toki voidaan huomioida suullisin kokein, mutta ehdot ovat silti samat.
Lähipiirissäni on adhd-, dysfasia- ja lukihäiriö-diagnooseilla varustettu sukulainen, josta tulee lähihoitaja. Mitään mukautuksia ei heru, vaan lääkelaskut ja anatomia on pitänyt oppia samalla lailla kuin muidenkin ja harjoitteluissa ei mitään mukautettuja arvosanoja anneta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Ei pelkkä lukihäiriö estä luonnontieteiden oppimista. Vaatii ehkä enemmän aikaa ja perslihaksia. Taitaa olla vanhemmalle kova paikka, ikävää jos se rajoittaa lapsen potentiaalia.
No vähän realismia, jos jo peruskoulussa tarvitsee tehostettua opetusta, niin ei silloin ihan ikäryhmänsä parhaimmistoon kuulu. Ja lääkikseen taitaa tarvita sen puhtaan kymppirivistön - normaliopetuksesta.
Oppimisvaikeudet voi helpottaa ja motivaatiokin voi muuttua iän myötä
T. Peruskoulun KA 6.3 ja tällä hetkellä lääkiksessä, ikää 25 v 😊
Määritteleehän toimintakykykin sen, että onko kykenevä tekemään töitä oppimansa eteen lääkiksessä.
Ihan esim. serkullank lähihoitajaksi opiskelu vaatii hyvän toimintakyvyn ja motivaation diagnooseistaan huolimatta.
Remmiä vaan solkipuolella perseelle surutta kera kovan moiteryöpyn! Sillä ne turhat kaasut päästä haihtuu! Realismia,realismia!
Alue: Aihe vapaa
Ihmisellä pitää olla haaveita, varsinkin nuorilla ja lapsilla. Älkää ainakaan lytätkö noita haaveita, jokaista ihmistä aika aikanaan opettaa!