Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka suhtautua lapsen epärealistisiin haaveisiin?
Miten teidän mielestänne pitäisi suhtautua lapsen tai teinin melko epärealistisiin unelmiin? Siis toistuviin puheisiin siitä, että haaveilee jalkapalloammattilaisuudesta ulkomailla tai kansainvälisestä youtubetähteydestä tai rock-tähteydestä?
En haluaisi lapsen tai nuoren haavepuheita tyrmätä, mutta toisaalta kun 12-vuotias höntsälätkän pelaaja puhuu NHL-ammattilaisuudesta, niin ajattelen, että hiukan realismia ei olisi pahitteeksi.
Miten aikuisen pitäisi näihin suhtautua?
Kommentit (680)
Lapsen koulumenestys 12-vuotiaana on epäolennaista tulevaisuuden suunnitelmien suhteen. Ei ole kutosen oppilasta, arvosanat ovat pelkkiä numeroita. Kaikille oppilaille koulussa tarjoiltavat oppimistyylit eivät sovi, eikä se tee lapsesta huonoa tai heikkolahjaista. Minulla oli yläasteella ensimmäisenä vuotena keskiarvo nipin napin 6, mutta nostin viimeisenä vuonna arvosanat lukiotasolle, menin lukioon, missä keskiarvo taas kutosen tasoa, kirjoitin loistotuloksilla ja nyt opiskelen tekniikkaa ja hyvin sujuu. Omalla kohdallani kyse oli siitä, että turhauduin opetuksen heikkoon tasoon, enkä kokenut kokeita tai tunnilla istumista tärkeäksi. Olin kiinnostuneempi kavereista ja ihastuksista.
Lääkiksen pääsykokeissa vaaditaan lukion pitkä fysiikka, kemia ja biologia (käytännössä myös matematiikka), eikä siinä missään nimessä vaadita poikkeuksellista älykkyyttä, mutta asiasisällöt on opeteltava läpikotaisin ja laskurutiini hiottava sujuvaksi. Ilman aiempaa taustaa tähän menee 1-3 vuotta ihmisen prosessointitehosta ja tuurista riippuen, mutta jos suunnitelma on tiedossa jo yläkouluiässä, on olennaisesti helpompi aloittaa keskittyminen oikeisiin aineisiin jo lukiossa ja lyhentää pääsykokeisiin lukemiseen käytettyä aikaa. Jos peruskoulun arvosanat eivät riitä lukioon pääsyyn, on vaihtoehtoina esim. kymppiluokka tai aikuislukio. Ja niillä arvosanoilla ei muuten ole mitään merkitystä opiskelupaikan haussa. Hyvin sujuneilla kirjoituksilla voi helpottaa yliopistoon pääsyä, mutta edelleen on täysin mahdollista hakea ja päästä sisään pelkän valintakokeen perusteella.
Toisekseen lääkiksestä valmistuva ei automaattisesti tee lääkärin töitä, eikä lukihäiriö estä lääkärinä toimimista. Erikoistumisaloja on monenlaisia, ja jokaiselle löytyy varmasti sopiva.
Onnea opintoihin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Lukihäiriö ei haittaa myöhempää oppimista niin paljon, etteikö voisi haaveilla lääkäriksi opiskelusta. Kannusta lastasi! Kyllä ne haaveet voivat vielä muuttua monista muistakin syistä mutta tällä hetkellä tärkeintä on antaa lapsen haaveilla, ilman haaveilijoita ei ole tulevaisuuttakaan.
Terveisin ikuinen haaveilija, nyt jo eläkkeellä oleva tanssinopettaja, musikaalinäyttelijä, äidinkielenopettaja
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
minulla on keskivaikea lukihäiriö, olin ala-asteella erityisopetuksessa ja päättötodistuksen keskiarvo pyöri töitä tekemälläkin 7-8 välissä. Nyt olen DI ja väitöskirja pitäisi valmistua vuoden sisällä.
Yliopistoon pääsin tuurilla sisään ja ensimmäisen 2 vuoden keskiarvo oli 1.8 eli aivan sysi surkea. Jossain kohtaa mies kuitenkin alkoi aikuistua jo oppi hyödyntämään oikeita tekniikoita omaan opiskeluun. Sanoja minulla jää edelleen tekstistä pois mutta oikolukemalla kahdesti pystyn tätä korvaamaan.
DI:ksi valmistuin muutama vuosi sitten 4.6 keskiarvolla ja kunniamaininnoilla.
Suosittelen lämpimästi ettei lukihäiriötä ja älykkyyttä käytetä kausaalisuusyhteydessä, ne eivät ole sama asia vaikka älykkyyden ammentaminen ja käyttö on lukihäiriöiselle vaikeampaa rajapinnan heikkouksien vuoksi. Kannustamisesta voin sanoa, että vanhemmat sanoivat lukion jälkeen suoraan että sinä menet yliopistoon vaikka paperitkin olivat vain keskinkertaiset. Kyse on aina tahdosta, kannustuksesta ja uskosta omaan tekemiseen.
Opettaisin rahan arvon niin ei tarvitsisi haaveilla pilvilinnoista.
Jenkkien entisellä pressallakin on lukihäiriö (Clinton), Harkimolla on ja Albert Einsteinillä.
Ei se lukihäiriö määritä koko elämää, hyvä mauste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No entä fyysiset rajoitteet sitten? Missä vaiheessa lievästi näkövammaiselle saa sanoa, ettei sinusta ole lentäjäksi eikä oikeastaan minkään ison härvelin ammattikuljettajaksi? Kun ihan kaikkia esteitä ei voi ylittää motivaatiolla ja paremmilla opiskelutekniikoilla...
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka haluaa lääkäriksi henkilön, joka voi esim lääkemääräyksessä sekoittaa milli- ja mikrogramman, tai numerot 6 ja 9? Tai sotkee oikean ja vasemman.
Johan lukihäiriöinen on hengenvaarallinen ammatissa, jossa täytyy olla todella tarkka merkintöjen kanssa!
Lukihäiriöiseltä lääkäriltä kannattaa hakea lääkkeet jos elämässä menee huonosti eikä ole enää mitään toivoa eikä mielenkiintoa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta mulla on sama ongelma. Lapsellani on lukihäiriö, hän on tehostetussa opetuksessa ja hänellä on helpommat oppikirjat kahdessa aineessa. Mutta hän aikoo isona lääkäriksi tai eläinlääkäriksi. En tiedä miten suhtautua. En millään haluaisi lytätä hänen unelmiaan, mutta on aivan selvää, että noilla taidoilla ei kummankaan tiedekunnan ovet aukene.
Ei pelkkä lukihäiriö estä luonnontieteiden oppimista. Vaatii ehkä enemmän aikaa ja perslihaksia. Taitaa olla vanhemmalle kova paikka, ikävää jos se rajoittaa lapsen potentiaalia.
Lääkikseen ja etenkin eläinlääkikseen pääseminen kyllä joka tapauksessa vaatii niitä perslihaksia ja aikaa, ihan ilman lukihäiriötäkin. Ei estä oppimista ei, mutta seurasin ystäväperheen tytärtä, jolla oli ihan hyvä koulumenestys, ei mitään oppimisvaikeuksia ja pyrki lääkikseen kolme kertaa. Eivät ovet auenneet, ahkerasta lukemisesta ja valmennuskursseista huolimatta. Noihin kahteen paikkaan on todella vaikea päästä, hyvi pieni prosentti otetaan sisään kaikista pyrkijiöstä.
Voi hakea vaikka Alankomaihin opiskelemaan, johon ei itseasiassa haeta, vaan ilmottaudutaan, jos lukiotodistus löytyy. Kyllä niitä keinoja löytyy muitakin.
Alankomaissa on lääkiksessä ja hampissa (ja kai eläinlääkiksessä?) arvosanarajat ja ekaks päästetään sisään hollantilaiset opiskelijat. 70% tulee arvosanoilla ja loput arvotaan sisään painotetusti keskiarvojen perusteella. Numerus fixus. Opiskelut saattaa olla myös hollannin kielellä, jolloin tarvitset NT2-II (hollanti toisena kielenä, yliopistotaso) Ihan ei sisään vaan lampsita, mutta mahdollista se on.
T. alankomaalainen, myös täällä opiskellut
Parempi köllötellä sohvalla ja hakee kelasta rahaa ja Alkosta viinaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi köllötellä sohvalla ja hakee kelasta rahaa ja Alkosta viinaa.
Niin minä teen. Köllöttelen sohvalla päivät pitkät ja sauhuttelen. Nyt haaveet juoksee 1000 prosenttisesti kun lapsena ei annettu haaveilla.
Mun luokkakaveri haaveili lääkäriksi tulemisesta aina.
Muistan, kun yhdessä lukiossa pystyi opiskelemaan latinaa ja kulki sinne läpi talven fillareilla.
Oli aika huono koulussa, lääkäriksi, kirjoitti muistaakseen c luokan paperit.
Meni opiskelemaan Viroon. Valmistui aikataulussa ja oli kesät Suomessa töissä. Pääsi tietenkin heti töihin.
Erikoistui johonkin, olisko joku lihasjuttu. Luokkakokoontumisissa sanoi ei hänellä ole kuin miesasiakkaita. Ja hän on itse mies.
YouTube tähdiksi tarvitaan paljon tuuriakin, mutta moneen ammattiin voi vaan valmistua.
Olen erityislapsen äiti. Tiedän, ettei hänestä tule ikinä lääkäriä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kummilapseni pohtii poliisin ammattia tai lääkäriä. hänellä monia erityisyyksiä, joiden puolesta nuo haaveet ovat erittäin saavuttamattomissa. pakko vaan kannustaa koulunkäynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kuka haluaa lääkäriksi henkilön, joka voi esim lääkemääräyksessä sekoittaa milli- ja mikrogramman, tai numerot 6 ja 9? Tai sotkee oikean ja vasemman.
Johan lukihäiriöinen on hengenvaarallinen ammatissa, jossa täytyy olla todella tarkka merkintöjen kanssa!
Sä et kyllä tiedä mitä lukihäiriö on...
T. lukihäiriöinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun luokkakaveri haaveili lääkäriksi tulemisesta aina.
Muistan, kun yhdessä lukiossa pystyi opiskelemaan latinaa ja kulki sinne läpi talven fillareilla.Oli aika huono koulussa, lääkäriksi, kirjoitti muistaakseen c luokan paperit.
Meni opiskelemaan Viroon. Valmistui aikataulussa ja oli kesät Suomessa töissä. Pääsi tietenkin heti töihin.Erikoistui johonkin, olisko joku lihasjuttu. Luokkakokoontumisissa sanoi ei hänellä ole kuin miesasiakkaita. Ja hän on itse mies.
YouTube tähdiksi tarvitaan paljon tuuriakin, mutta moneen ammattiin voi vaan valmistua.
Olen erityislapsen äiti. Tiedän, ettei hänestä tule ikinä lääkäriä.
Youtubea pitää nykysin tehdä joka päivä työksesi, jotta pääset edes näkyville. Kerta viikkoon jos meinasit vaan julkaista ja lähdet täysin nollista olematta Roni Bäckin veli tai Arttu Lindemanin paras kaveri, niin ei vaan riitä, joten onnea ja menestystä. Itse tein suht säännöllisesti videoita youtubeen 2v ja kyllä se anto kiitosta työstä, kun olit 3h sisällöstä editoinut sen 20min pätkän jonka editoimiseen meni se 5h ja youtube näyttää katsojakertoja 0. Meni varmaan puoli vuotta siihen, että youtube edes löyti nimellä koko kanavaa haulla. Mun katsotuinta videota on katsottu 100 kertaa, koska tein ensimmäisenä eräästä aiheesta videon ja se löytyikin googlen hakutuloksista toisena ja youtuben haulla ekana. Sitten vaan muutama nimekäs tyyppi keksi tehdä samasta aiheesta, niin eipä löydy enää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi köllötellä sohvalla ja hakee kelasta rahaa ja Alkosta viinaa.
Niin minä teen. Köllöttelen sohvalla päivät pitkät ja sauhuttelen. Nyt haaveet juoksee 1000 prosenttisesti kun lapsena ei annettu haaveilla.
Höpö höpö, ei sinua kukaan voi kieltää ajattelemasta. Ei kaikesta aina voi syyttää vanhempiakaan, mikset hakeudu johonkin koulutukseen nyt?
Erään tuttavan lapseen ”Sara” liittyen:
Sara halusi lääkäriksi. Idean sai lääkikseen hakevalta poikakaveriltaan lukion toisena kesänä eli kun lukion 2. luokka oli jo suoritettu. Lukiossa oli opiskellut vain pakolliset lyhyttä matematiikka, biologiaa, fysiikkaa, kemiaa. Kirjoituksista sai arvosanoja a, b ja c, ei yhtään parempia.
Lukion jälkeisenä kesänä ei osallistunut lääkiksen pääsykokeisiin, koska halusi levätä. Supervarakkaat vanhemmat kustansi 6k e lääkisvslmennuksen. Lölläsi seuraavan vuoden: kävi laiskanpulskeasti lääkisvalmennuksessa. Matkusteli useamman viikon eräässä paratiisikohteessa, lukemisesta siellä ei tullut mitäön. Jäi pääsykokeissa monta kymmentä pistettä sisäänpääsyrajasta.
Seuraavana välivuonna Sara meni taas lääkisvalmwnnukseen, mutta enemmän kiinnosti eräs erittäin pinnallinen, aikaa ja energiaa runsaasti vievä ja ulkonäönmuokkaukseen liittyvä harrastus, jossa tähtäsi marraskuussa tapahtuviin kisoihin. Ennen kisoja ei paljoa jaksanut lukea pääsykokeisiin. Puheet lääkiksestä korkealla. Kisat meni kohtuullisesti, lääkis ei sinäkään vuonna auennut.
Seuraavanakin vuonna Sara meni lääkisvalmennukseen ja ilmoittautui harrastuksensa syksyn kisoihin. Menestys kisoissa surkea, vaikka hän lähti sinne voittamaan. Sara joutui terapiaan pian kisojen jälkeen. Ei tykännyt yhtään kyselyistä luku-urakan edistymisestä. ”On mulla aikaa.” oli vastaus. Juuri ennen pääsykoetta poikaystävä jätti. Sara ei mennyt pääsykokeisiin ollenkaan, mutta poikaystävä meni.
Viime vuonna Sara kyllästyi koko lääkisasiaan ja ilmoitti hakevansa opiskelemaan oikikseen paria kk ennen oikiksen pääsykokeita. Saran juristi äiti mollasi Saran isää, koska isä vihjasi että kannattaisko hakea paikkaan johon olisi helpompi päästä. Juristiäiti moitti isää siitä ettei tue Saran tavoitteita. Sara ei parin kk valmistautumisella päässyt oikikseen.
Tänä vuonna Sara on puhunut, ettei hänen oikein kannata hakea minnekään, koska ei ehtisi töiltään opiskella missään koulussa.
Itse olen sitä mieltä että tavoitteet korkealle, mutta mahdollisuuksien rajoihin. Saran aiempi koulumenestys indikoi sitä ettei lääkiksen tai oikiksen ovet aukes. Järkevämpää olisi / olisi ollut hakea ammattikorkeakouluun tai yliopistoon sellaiselle tieteenalalle, johon vähemmän tunkua.
Nyt näyttää siltä, että tuo tyttö jää kokonaan ilman jatko-opintoja. Tosin siskonsa koulut jäivät pelkkään peruskouluun, koska ei motivoitunut mihinkään ja jätti kaiken aloittamansa kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi köllötellä sohvalla ja hakee kelasta rahaa ja Alkosta viinaa.
Niin minä teen. Köllöttelen sohvalla päivät pitkät ja sauhuttelen. Nyt haaveet juoksee 1000 prosenttisesti kun lapsena ei annettu haaveilla.
Haha mulla sama homma :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi köllötellä sohvalla ja hakee kelasta rahaa ja Alkosta viinaa.
Niin minä teen. Köllöttelen sohvalla päivät pitkät ja sauhuttelen. Nyt haaveet juoksee 1000 prosenttisesti kun lapsena ei annettu haaveilla.
Haha mulla sama homma :D
Nyt tosin harmittaa kun oon humalassa hukannut budisäkin jonnekin. Pitää varmaan kohta nousta sohvalta ja katsoo jos ois tipahtanut sohvan väliin tai alle. Eka teen kyl nuudeleita ja avaan oluen ja palstailen.
Ens viikolla on työkkärin joku pakkojuttu, mut onneks kuntouttavassa ei sanota mitään vaik oisit polttanu 5 minuuttia ennen kun sinne menet, pilvessä saat olla mut humalassa et joten juon vaan aina pari kaljaa ennen askarteluja ja leikkejä. Tuntuu silleen et ois aikuisten päiväkodissa siel , se on oikeesti ihan kivaa jos ei oo mitään kummempia unelmia mitä pitäis saavuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Erään tuttavan lapseen ”Sara” liittyen:
Sara halusi lääkäriksi. Idean sai lääkikseen hakevalta poikakaveriltaan lukion toisena kesänä eli kun lukion 2. luokka oli jo suoritettu. Lukiossa oli opiskellut vain pakolliset lyhyttä matematiikka, biologiaa, fysiikkaa, kemiaa. Kirjoituksista sai arvosanoja a, b ja c, ei yhtään parempia.
Lukion jälkeisenä kesänä ei osallistunut lääkiksen pääsykokeisiin, koska halusi levätä. Supervarakkaat vanhemmat kustansi 6k e lääkisvslmennuksen. Lölläsi seuraavan vuoden: kävi laiskanpulskeasti lääkisvalmennuksessa. Matkusteli useamman viikon eräässä paratiisikohteessa, lukemisesta siellä ei tullut mitäön. Jäi pääsykokeissa monta kymmentä pistettä sisäänpääsyrajasta.
Seuraavana välivuonna Sara meni taas lääkisvalmwnnukseen, mutta enemmän kiinnosti eräs erittäin pinnallinen, aikaa ja energiaa runsaasti vievä ja ulkonäönmuokkaukseen liittyvä harrastus, jossa tähtäsi marraskuussa tapahtuviin kisoihin. Ennen kisoja ei paljoa jaksanut lukea pääsykokeisiin. Puheet lääkiksestä korkealla. Kisat meni kohtuullisesti, lääkis ei sinäkään vuonna auennut.
Seuraavanakin vuonna Sara meni lääkisvalmennukseen ja ilmoittautui harrastuksensa syksyn kisoihin. Menestys kisoissa surkea, vaikka hän lähti sinne voittamaan. Sara joutui terapiaan pian kisojen jälkeen. Ei tykännyt yhtään kyselyistä luku-urakan edistymisestä. ”On mulla aikaa.” oli vastaus. Juuri ennen pääsykoetta poikaystävä jätti. Sara ei mennyt pääsykokeisiin ollenkaan, mutta poikaystävä meni.
Viime vuonna Sara kyllästyi koko lääkisasiaan ja ilmoitti hakevansa opiskelemaan oikikseen paria kk ennen oikiksen pääsykokeita. Saran juristi äiti mollasi Saran isää, koska isä vihjasi että kannattaisko hakea paikkaan johon olisi helpompi päästä. Juristiäiti moitti isää siitä ettei tue Saran tavoitteita. Sara ei parin kk valmistautumisella päässyt oikikseen.
Tänä vuonna Sara on puhunut, ettei hänen oikein kannata hakea minnekään, koska ei ehtisi töiltään opiskella missään koulussa.
Itse olen sitä mieltä että tavoitteet korkealle, mutta mahdollisuuksien rajoihin. Saran aiempi koulumenestys indikoi sitä ettei lääkiksen tai oikiksen ovet aukes. Järkevämpää olisi / olisi ollut hakea ammattikorkeakouluun tai yliopistoon sellaiselle tieteenalalle, johon vähemmän tunkua.
Nyt näyttää siltä, että tuo tyttö jää kokonaan ilman jatko-opintoja. Tosin siskonsa koulut jäivät pelkkään peruskouluun, koska ei motivoitunut mihinkään ja jätti kaiken aloittamansa kesken.
Sarasta en tiedä, mutta sinusta tiedän, että kirjoittelet muiden ihmisten asioita nettiin ja vaikutat katkeralta.
Alue: Aihe vapaa
Olen opettanut lapsilleni, että ensin pitäisi opiskella ammatti, jolla oikeasti tienaa leipänsä, jos harrastus/haave ei johdakkaaan mihinkään. Olen sanonut että aina saa ja pitää haaveilla ja että melkein mikä tahansa on mahdollista, jos sitä oikeasti haluaa ja sen eteen tekee töitä.
Itselläni 3 ammattia, joten olen itsekin paikkaani etsinyt tässä maailmassa ja etsin edelleen.
Poikani ovat olleet jo monessa mukana (en avaa sen enempää) ja uskon, että heistä on moneen. Hekin puhuvat tuosta Youtube-hommasta ja olen muistuttanut miten paljon se vaatii työtä, että pysyy ”pinnalla” ja saa pidettyä seuraajat itselleen ja kasvatettua samaan aikaan sitä seuraajamäärää.