Mistä löydätte aina vaan uusia seurustelukumppaneita? Aina löydätte nopeasti uuden entistä paremman miehen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se naiselle ole niin vaikeaa, että löytää jonkun kiinnostuneen miehen. Mutta se että löytäisi kiinnostavan miehen, se on tosi vaikeaa.

Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota myös niihin hyvin tavallisen näköisiin miehiin. Moni nainen on loppujen lopuksi aika pinnallinen.

Sinä tässä olet pinnallinen. Nyt taidettiin nimittäin puhua vähän muusta kuin ulkonäöstä.

Komeahan olisi tosi helppo löytää, mutta tosi harva mies on mitenkään kiinnostavaa seuraa. Se komeakaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen elämäni aikana saanut jokaisen miehen, jonka olen vain halunnut. Salaisuus on varmaan siinä, että olen itse aina tehnyt aloitteen, enkä ole odottanut toisen sitä tekevän. Nopeat syö hitaat kaikissa asioissa. 

Niin minäkin olen tehnyt kaikki aloitteet eikä onnistumisprosentti ole silti ollut kovin hyvä. Se mies lähtee kyllä ulos, mutta katoaa jonnekin ennemmin tai myöhemmin.

Ei se siis tuostakaan kiinni ole. Vaikka söisi kaikki hitaat.

Mutta jos ei kierrä baareja eikä Tinder nappaa niin mistä sitten?

Onko muuta järkevää deittisivustoa yms?

Miehiä kyllä löytyy. Niitä tulee ikkunoista, ovista ja vessanpöntöstäkin.

Mutta kun mulle ei riitä se, että on vain mies.

En ylipäänsä tee miehillä mitään.

Haluan löytää kumppanin, parhaimman ystävän ja rakastajan samassa paketissa.

Ja kiinnostavaa, puoleensavetävää, täyspäistä ja samalla aaltopituudella olevaa miestä tulee hyvin harvoin vastaan.

Tyytyminen ei kiinnosta. "Ihan kiva" ei kiinnosta.

Mieluummin sitten yksin.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Mitä ihmettä, missä muka olet yrittänyt lähestyä ihmisiä? Lataa joku deittiappi, tinder tai joku. Jos kerrot siellä, että "rakastat kodinhoitoa" (en ole ikinä kuullut kenenkään sanovan noin) niin eiköhän niitä miehiä ole jonoksi asti. Uskon että olet kultakimpale.

Kyllä minäkin katsoisin ihmisen jotain ei niin hyviä puolia läpi sormien jos saisin ilmaiseksi kotiorjan ja lastenhoitajan joka vielä tykkää asemastaan.

N35

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Mitä ihmettä, missä muka olet yrittänyt lähestyä ihmisiä? Lataa joku deittiappi, tinder tai joku. Jos kerrot siellä, että "rakastat kodinhoitoa" (en ole ikinä kuullut kenenkään sanovan noin) niin eiköhän niitä miehiä ole jonoksi asti. Uskon että olet kultakimpale.

Kyllä minäkin katsoisin ihmisen jotain ei niin hyviä puolia läpi sormien jos saisin ilmaiseksi kotiorjan ja lastenhoitajan joka vielä tykkää asemastaan.

N35

Jestas ei! Tuossa vaiheessa kannattaa olla ilman eikä mennä henkistä väkivaltaa käyttävän miehen luokse.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Amoremi.ee ja date24.ee on tuollaisia miehiä. Joukossa on suomalaisiakin mitkä etsii kotihengetärtä. Kummassakin pystyy valitsemaan sijainniksi Suomen (Soomes)

Etkö ap ole huomannut, että kaikki vähäänkään kelvolliset miehet skaalataan heti kun on vihiä, että voisi olla vapaata riistaa, miehet itse piirittää paremmat painokset ilman aloitettakin.

Mulla on ollu 4 vakavaa suhdetta koko elämän aikana, ikää on noin 50. En ole joutunut olemaan yksin ikinä, mutta hyvän miehen löytäminen on voinut viedä välissä pari vuotta, siinä välissä olen käynyt treffeillä ja tapaillut.

Miesten mukaan olen hauskaa ja fiksua seuraa. Pidän itsestäni hyvää huolta ja en tarvitse miestä elättämään itseäni enkä muutenkaan vaan siksi että olisi joku.

Luulen, että itseluottamus ja itsekunnioitus ovat tärkeitä. Huonosti käyttäytyvät miehet jätän heti omaan arvoonsa ja käytän aikaa vaan sellaisiin, joiden kanssa on hyvä ja helppo olla. Minulle tärkeintä miehessä ovat hyvä luonne ja luotettavuus, niillä piirteillä varustetut miehet haluavat usein sitoutua ja heillä on muutakin vahvuuksia. En myöskään mene minkään pelimiesten perässä ja huomion ne seurassa joukon hiljaisimmatkin. Syvissä vesissä ui suurimmat kalat.

Hausinta tässä on se että uus on aina parempi kuin edellinen

Kellään ei tunnu käyvän huono flaxi. Ei ainakaan myössä sitä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä hoikempi ja kauniimpi nainen, sitä nopeammin löytää kumppanin. Kauniiden ja suosittujen naisten ympärillä pyörii aina kiinnostuneita miehiä. He voivat valita mieluisimman.

Olen hoikka, kaunis ja stailattu, mutta ei löydy kumppania eikä ketään pyöri ympärillä. Pahaluonteinen en ole mutta ujo.

Käsittämätöntä, jos kukaan ei yritä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän se naiselle ole niin vaikeaa, että löytää jonkun kiinnostuneen miehen. Mutta se että löytäisi kiinnostavan miehen, se on tosi vaikeaa.

Kannattaa kiinnittää enemmän huomiota myös niihin hyvin tavallisen näköisiin miehiin. Moni nainen on loppujen lopuksi aika pinnallinen.

Sinä tässä olet pinnallinen. Nyt taidettiin nimittäin puhua vähän muusta kuin ulkonäöstä.

Komeahan olisi tosi helppo löytää, mutta tosi harva mies on mitenkään kiinnostavaa seuraa. Se komeakaan.

On siinä jotain perää, jos moni hakee esimerkiksi vähintään 175cm pitkää miestä. Ei anneta mahdollisuutta lyhyemmille ja vedotaan fyysisen vetovoiman puutteeseen. Samalla kuitenki kaikki tunnistavat sen tunteen, kun jostain vähemmän viehättävästi kuoriutuukin ihastuttavan persoonansa puolesta hyvinkin viehättävä. Pinnallisuus ei anna tällaisille kohtaamisille mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Hausinta tässä on se että uus on aina parempi kuin edellinen

Kellään ei tunnu käyvän huono flaxi. Ei ainakaan myössä sitä

Ei tietenkään aina. Ihmissuhteista kuitenkin yleensä oppii paljon. Saa itsetuntemustakin lisää ja sitä kautta valikoi itselleen paremmin sopivaa seuraa. Kuka nyt huonompaan vaihtaisi. Huono flaxi jos käy, niin se on nopeasti ohi koko juttu.

Vierailija kirjoitti:

Eihän se naiselle ole niin vaikeaa, että löytää jonkun kiinnostuneen miehen. Mutta se että löytäisi kiinnostavan miehen, se on tosi vaikeaa.

Ai? Minä olen sitten joku poikkeama. Näen/tapaan paljonkin kiinnostavia miehiä, mutta kukaan ei kiinnostu minusta. Siksi jo lähemmäs 20 vuotta olen ollut yksin. Ei minun luonteessa ole mitään vikaa, mutta ehkä se sitten on ulkonäkö joka on luotaantyöntävä (?), ettei kukaan mies pysty näkemään pintaa syvemmälle. :( Hyvän puolison minusta saisi.. 

N44

Vierailija kirjoitti:

Pisin aika mitä oon ollut aikuisena sinkkuna oli vajaa vuosi, omasta halusta.

Oon kuullut että mua on helppo lähestyä, hymyilen paljon ja jos nään kiinnostavan miehen niin lähestyn itsekkin. Pyydän vaikka kahville, jos toinen ei lähde niin eipä se maailmaa kaada. 😊

Enemmänkin ihmettelen miten jotkut ei vaan löydä kumppania. Ja ei, en ole mikään missi, ihan tavissievä "naapurintyttö".

Lasken sinkkuuteni alkaneeksi 15-vuoden iässä, sillä silloin koin ensimmäisen ihastuksen ja aloin toivoa poikaystävää.

Olen ollut yhtäjaksoisesti sinkku nyt 23 vuotta.

Olen iloinen, sosiaalinen, pystyn keskustelemaan kenen kanssa tahansa, suhtaudun ihmisiin avoimesti ja kiinnostuneesti. Olen pyytänyt lukuisia miehiä kahville, koska kuten sanoit, ei se ole mikään maailmanloppu. Jokainen mies on kuitenkin kieltäytynyt kutsusta. Enkä ole millään tavalla ruma.

Olen yrittänyt tavata miehiä harrastuksissa, tapahtumissa, bileissä, kavereiden kautta, töissä, seurakunnassa, vapaaehtoistöissä, ulkomailla, lomalla jne jne jne. Koskaan ei tullut vastakaikua eikä toisalta kukaan lähestynyt minua.

Siten on hyvin helppoa olla koskaan löytämättä ketään.

Nykyään en enää tee aloitteita. Pari kolme vuotta sitten lopetin. Kaverit naljailivat että nythän se löytyy, "kun sitä vähiten odotat". Juu ei. Ihan täysin rauhassa saa edelleen olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisin aika mitä oon ollut aikuisena sinkkuna oli vajaa vuosi, omasta halusta.

Oon kuullut että mua on helppo lähestyä, hymyilen paljon ja jos nään kiinnostavan miehen niin lähestyn itsekkin. Pyydän vaikka kahville, jos toinen ei lähde niin eipä se maailmaa kaada. 😊

Enemmänkin ihmettelen miten jotkut ei vaan löydä kumppania. Ja ei, en ole mikään missi, ihan tavissievä "naapurintyttö".

Lasken sinkkuuteni alkaneeksi 15-vuoden iässä, sillä silloin koin ensimmäisen ihastuksen ja aloin toivoa poikaystävää.

Olen ollut yhtäjaksoisesti sinkku nyt 23 vuotta.

Olen iloinen, sosiaalinen, pystyn keskustelemaan kenen kanssa tahansa, suhtaudun ihmisiin avoimesti ja kiinnostuneesti. Olen pyytänyt lukuisia miehiä kahville, koska kuten sanoit, ei se ole mikään maailmanloppu. Jokainen mies on kuitenkin kieltäytynyt kutsusta. Enkä ole millään tavalla ruma.

Olen yrittänyt tavata miehiä harrastuksissa, tapahtumissa, bileissä, kavereiden kautta, töissä, seurakunnassa, vapaaehtoistöissä, ulkomailla, lomalla jne jne jne. Koskaan ei tullut vastakaikua eikä toisalta kukaan lähestynyt minua.

Siten on hyvin helppoa olla koskaan löytämättä ketään.

Nykyään en enää tee aloitteita. Pari kolme vuotta sitten lopetin. Kaverit naljailivat että nythän se löytyy, "kun sitä vähiten odotat". Juu ei. Ihan täysin rauhassa saa edelleen olla.

Anteeksi kirjoitusvirhe, ei tietenkään 15-vuoden... 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Amoremi.ee ja date24.ee on tuollaisia miehiä. Joukossa on suomalaisiakin mitkä etsii kotihengetärtä. Kummassakin pystyy valitsemaan sijainniksi Suomen (Soomes)

Helppo löytää kun ei etsi mitään rakkautta. Ota se mikä ei ihan helvetisti ärsytä ja on ok. Hyväksy se että suhde on noin 2-5 vuotta pitkä.

Sarjaseurustelijat ovat halveksittavia. Ei mitään väliä, kenen kanssa ovat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pisin aika mitä oon ollut aikuisena sinkkuna oli vajaa vuosi, omasta halusta.

Oon kuullut että mua on helppo lähestyä, hymyilen paljon ja jos nään kiinnostavan miehen niin lähestyn itsekkin. Pyydän vaikka kahville, jos toinen ei lähde niin eipä se maailmaa kaada. 😊

Enemmänkin ihmettelen miten jotkut ei vaan löydä kumppania. Ja ei, en ole mikään missi, ihan tavissievä "naapurintyttö".

Lasken sinkkuuteni alkaneeksi 15-vuoden iässä, sillä silloin koin ensimmäisen ihastuksen ja aloin toivoa poikaystävää.

Olen ollut yhtäjaksoisesti sinkku nyt 23 vuotta.

Olen iloinen, sosiaalinen, pystyn keskustelemaan kenen kanssa tahansa, suhtaudun ihmisiin avoimesti ja kiinnostuneesti. Olen pyytänyt lukuisia miehiä kahville, koska kuten sanoit, ei se ole mikään maailmanloppu. Jokainen mies on kuitenkin kieltäytynyt kutsusta. Enkä ole millään tavalla ruma.

Olen yrittänyt tavata miehiä harrastuksissa, tapahtumissa, bileissä, kavereiden kautta, töissä, seurakunnassa, vapaaehtoistöissä, ulkomailla, lomalla jne jne jne. Koskaan ei tullut vastakaikua eikä toisalta kukaan lähestynyt minua.

Siten on hyvin helppoa olla koskaan löytämättä ketään.

Nykyään en enää tee aloitteita. Pari kolme vuotta sitten lopetin. Kaverit naljailivat että nythän se löytyy, "kun sitä vähiten odotat". Juu ei. Ihan täysin rauhassa saa edelleen olla.

Onpa outoa... Kyllä sinussa sitten on joku isokin ongelma ulkonäössä tai luonteessa, jos ei ollenkaan flaksi käy, vaikka itse olet aloitteellinen. Minä en ole mikään kaunotar (ihan tavisnätti ja taviskroppa) ja luonteeltani en ole mikään erityinen supersosiaalinen kikattelija, vaan ehkä juurikin se "tylsä" tavis, niin silti ei ole tarvinnut sinkkuilla kovin kauaa ja jopa varattuna on jotkut miehet yrittäneet iskeä...

Tässä ketjussa pääsääntöisesti naiset luonnehtivat itseään "perusnätiksi". Sekä ne tahtomattaan ikisinkut, että ne joilla ollut erinomainen menestys miesmarkkinoilla.

Ottaen huomioon että miesten ehdottomasti tärkein kriteeri kumppanille on ulkonäkö, mun on äärimmäisen vaikea uskoa että nämä "menestyjät" ja ikisinkut olisi tosiaan molemmat samaa ulkonäkötasoa, eli ns. perusnättejä.

Oma veikkaus: menestyjät ovat hieman vaatimattomia kun kuvailevat ulkonäköään, ja yksinjääneet puolestaan yliarvioivat ulkonäkönsä.