Mistä löydätte aina vaan uusia seurustelukumppaneita? Aina löydätte nopeasti uuden entistä paremman miehen..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjoitin pari hoitoa kaverien käyttöön. Mielestäni en omaa mitään erityistä. Ehkä ainoa avain mulla on avoin luonne ja rehellisesti sanottuna liiankin antavainen. Kaverit valitti yksinäisyyttä ja kysyin tarviiko sauna-/remppakaveria. Nähtävästi on olleet mieluista seuraa.

Löysin noiden kahden jälkeen vakkarin 😍

Se on kaikki tai ei mitään. Aitoa puhdasta rakkautta ei hoitoja eikä eroja.

Näkökantaero ;)

Vierailija kirjoitti:

Asiahan on mielenkiintoinen,  ei siihen tarvitse rivosti vastata. Kun ei juo viinaa , eikä käy lähiöbubeissa, voi  tavata fiksumpia miehiä.    Miehet  myös arvostavat  kalliita autoja,  matkoja ,  kielitaitoa , loma- asuntoja ja purjeveneitä.   Tyylikäs ulkonäkö ja  hyvä käytös ja varma olemus , kiinnostavat harrastukset innostaa.  Kumppanin pitää olla jotenkin  samalla  aaltopituudella.  Siihen voi vaikuttaa esim.ammatti.     Se on todella totta ,että jotkut osaavat aina olla oikeassa paikassa,   niinkuin joku odottaisi heitä,     jos vaikka   vapautuisi.

Joo no ei kyllä kiinnosta tuo omaisuus puoli. Lasken oikeastaan miinuksien joukkoon, koska en itse ole mitenkään varakas niin en usko, että olisi yhteistä.

M38

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin tuntemiani "sarjaseurustelijoita", joilla on ollut elämänsä aikana lukuisia parisuhteita, niin ei voi kyllä sanoa, että nämä heidän miehensä olisivat olleet kaikki mitenkään kovin hyviä. Ennemminkin tuntuu siltä, että sarjaseurustelijat saattavat kelpuuttaa ainakin pariksi vuodeksi sellaisia miehiä, jotka eivät monille muille naisille kelpaisi. 

Allekirjoitan tämän. Olen ollut elämäntapatyöttömän, narkomaanin (kävi töissä ja oli siisti ulkomuoto), uskovaisen (itse ateisti), ukkomiehen ja jopa lievästi kehitysvammaisen kanssa. Mitäs vielä 🤔 On ollut hevaria, nörttiä, urheiluhullua ja sohvaperunaa. Ikähaarukka 21-45v. eikä sekään olisi niin tarkkaa ollut. On niitä ns. normaaleja, "hyviä" miehiä myös erehtynyt minun matkaani, mutta olen sitten itse sössinyt asiat.

Vastaaja 22

Oma salaisuuteni on Elnett hiuskiinne.

Itse olen saanut miehiä ihan vaan ottamalla haluamani. Tämä vaatii sitä, että käyn paikoissa ja teen juttuja. Bongaan mieluisen, menen juttusille ja jos natsaa, teen ekan siirron. Miehet on yleensä helppoja. Ja nykyään sillä lailla varovaisia, että ovat kiitollisia jos nainen tekee aloitteen, niin heidän ei tarvitse puntaroida vaikuttavatko he creeppareilta jos osoittavat kiinnostusta. 

Ulkonäöstä sen verran, että kyllähän ns. perustason saavuttaminen auttaa paljon (ei liikaa ylipainoa, perushygienia kunnossa, vaatteet jotka eivät muistuta miestä tämän äidistä jne.), mutta olemus on paljon ratkaisevampi. Rentous, hymy, tuike silmissä. Hienovarainen seksuaalisuuden ilmaisu, eleet, asennot, flirtti, yhdessä vitsailu, keskustelutaidot jne. 

Ei osata olla yksin ja kuka vaan kelpaa. Niin kova tarve saada parisuhde, että se oikeasti ei niin sopivakin tyyppi muokataan oman pään sisällä täydelliseksi ja aloitetaan suhde.

Sitä se loppupeleissä oikeasti on joku tarpeeksi kiva tulee vastaan. Eikä siinä mitään väärää ole.

Itselleni parisuhde ei ole mikään elämääni määrittelevä suure ja siksi odotankin niin kauan, että tapaan ihmisen, jonka kanssa tulee tunne, että haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Tähän mennessä (30v) olen tavannut sellaisen henkilön vain kerran, mutta valitettavasti hän ei lopulta tuntenut samoin. Minulla ei ole kiire uuteen suhteeseen. Nautin elämästä muutenkin. Varmasti suhteen saisin, tarjolla on ollut monesti, mutta minä haluan loppuelämän suhteen en sellaista nykyaikaista "joku kiva nyt tähän heti" -suhdetta.

Ihmiset eivät osaa olla yksin ja ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä ja tylsyyttä, joten elämä täytetään kaikella, vaikka väkisin.

Miehen voi etsiä ihan määrätietoisesti. En usko, että monetkaan seurustelut oikeasti alkaa mistään shokkirakastumisesta. On vaan kätevää, jo seksinkin kannalta, kun on vakiokumppani, ja elämä vaikuttaa hohdokkaammalta, kun siitä kertoo että "me rakastuttiin kuin salaman iskeminä".

Niin että jos haluat miehen nopeasti, niin ole iloinen, sopeutuvainen (helppo kaveri) ja flirttaa.

Monet miehet vertaavat naisten varallisuutta (pääseekö siipeilemään perintömökille tai onko asunto hyvällä paikalla). Mutta eivät kaikki, jotkut miehet etsivät vain seuraa itselleen. Joillekin miehille ulkonäkö ja naisen laittautuminen on tärkeää, esittelevät naista omaisuutenaan.

Siispä mieti millaisen miehen haluat ja mitkä ovat omia vahvuuksiasi kumppanina. Ja iske kiinni sopivaan vapaaseen mieheen.

Elämme Truman showssa ja AP sä oot se Truman. Me muut vaan näytellään.

Nyt pitää hieman kelailla. Varakkaampia joo, mutta silti aika mielenvikaisia. Jotain sutinaa oli tervepäisenkin kanssa ennen kuin totesin et nää hommat on niin nähty.

Työpaikalla

Pisin aika mitä oon ollut aikuisena sinkkuna oli vajaa vuosi, omasta halusta.

Oon kuullut että mua on helppo lähestyä, hymyilen paljon ja jos nään kiinnostavan miehen niin lähestyn itsekkin. Pyydän vaikka kahville, jos toinen ei lähde niin eipä se maailmaa kaada. 😊

Enemmänkin ihmettelen miten jotkut ei vaan löydä kumppania. Ja ei, en ole mikään missi, ihan tavissievä "naapurintyttö".

Vierailija kirjoitti:

Mitä hoikempi ja kauniimpi nainen, sitä nopeammin löytää kumppanin. Kauniiden ja suosittujen naisten ympärillä pyörii aina kiinnostuneita miehiä. He voivat valita mieluisimman.

Kumma kyllä naisilla ei muuta vaadita kuin se, että jättää syömättä. Tämän huomion tein kun olen tässä laihtunut.

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Paljastan sinulle totuuden, pitkällä elämänkokemuksella ja myös sivusta seuranneena: Ei se uusi ole aina parempi. Mitä nopeammin tempaisee uuden miehen jostakin, sitä todennäköisemmin ei ole edellistä parempi.

Luulisi jokaisen naisen edes yrittävän pitää kiinni tarpeeksi hyvästä miehestä eikä ottavan seuraavaa ensimmäisessä mahdollisessa tilaisuudessa. Kyllä kokemus on osoittanut, että jos ei ehdi tutustua ja tuntea kunnolla, on suuri vaara saada edellisiä ja huonompi ja taas on edessä vaihto, mutta todennäköisesti silloin parempaan.

Uuden miehen löytäminen tuskin on vaikeaa kenellekään. Parempaa tai edes tarpeeksi hyvää voi joutua etsimään koko ikänsä.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen jo ihan luovuttanut miesten suhteen.

Olen koko elämäni katsellut sivusta kun kaverit seurustelee, eroaa, löytää uuden, kihlat, naimisiin, lapsia, ero, uusi mies, lapsia, ero, uusi mies... Itse olen sinkku aina vaan, ikuinen sivustaseuraaja. En kertakaikkiaan ymmärrä miten jotkut löytää aina seuraa, ja vielä niin helpon oloisesti.

Ulkomuodoltani olen hoikka, urheilullinen, kai enemmän naapurintyttömäinen kuin hemaiseva kaunotar. Aloitteita olen yrittänyt tehdä mutta ikinä ei toinen osapuoli vaikuta kiinnostuneelta. Minua ei ole koskaan lähestytty missään.

Jo lapsesta saakka haaveilin omasta kodista ja perheestä, rakastan kodinhoitoa ja kaipaan rutiineita. Nyt kun alkaa valjeta että joudun oikeasti viettämään koko elämäni yksin niin ei oikein ole enää motivaatiota mihinkään ja syrjäytyminen yhteiskunnasta on jo hyvässä vauhdissa. -n33

Sinähän olet vielä nuori! Lopeta epätoivoinen etsintä ja järjestä itsellesi se oma koti, jossa on rutiinit ja jota saat hoitaa. Pidä silmäsi auki, jotta huomaat sen elämäsi miehen sitten, kun sattuu kohdalle. Ehkä hänkin on sen verran ujo, että ei uskalla lähestyä sinua eikä edes vastata aloitteisiisi. Se voi vaatia aikaa, mutta ehkä on sitten sitäkin kestävämpi suhde.

Kun erosin, menin tinderiin. Juttelin 50 miehelle, kolmen kanssa menin treffeille ja näistä kolmas sattui olemaan sopiva minulle. 6 vk kerkesin olla sinkkuna, eli joku voisi varmaan sanoa että löysin nopeasti miehen.

Voihan sitä odotella, että arkielämässä joku tulee bussipysäkillä juttelemaan, mutta prosessi on huomattavasti nopeampi, jos on itse aktiivinen.

Niin ja tuosta on nyt neljä vuotta aikaa, omistetaan tindertreffin kanssa okt, ollaan naimisissa ja ensimmäinen muksu tuloillaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei osata olla yksin ja kuka vaan kelpaa. Niin kova tarve saada parisuhde, että se oikeasti ei niin sopivakin tyyppi muokataan oman pään sisällä täydelliseksi ja aloitetaan suhde.

Sitä se loppupeleissä oikeasti on joku tarpeeksi kiva tulee vastaan. Eikä siinä mitään väärää ole.

Itselleni parisuhde ei ole mikään elämääni määrittelevä suure ja siksi odotankin niin kauan, että tapaan ihmisen, jonka kanssa tulee tunne, että haluan viettää hänen kanssaan loppuelämäni. Tähän mennessä (30v) olen tavannut sellaisen henkilön vain kerran, mutta valitettavasti hän ei lopulta tuntenut samoin. Minulla ei ole kiire uuteen suhteeseen. Nautin elämästä muutenkin. Varmasti suhteen saisin, tarjolla on ollut monesti, mutta minä haluan loppuelämän suhteen en sellaista nykyaikaista "joku kiva nyt tähän heti" -suhdetta.

Ihmiset eivät osaa olla yksin ja ihmiset pelkäävät yksinäisyyttä ja tylsyyttä, joten elämä täytetään kaikella, vaikka väkisin.

22 tässä taas.

Omalta kohdaltani voin sanoa, että rakastan yksinoloa yhtä lailla kuin miehiä ja rakastumisen ensihuumaa. En tykkää asua kenenkään kanssa (vaikka nyt asunkin, koska asiat vain etenivät ja minä menin mukana).

Meillä on vain tämä yksi elämä. Päihteistä en niin välitä, mutta joskus on tarve pistää pää pyörälle ja tuntea valtaisaa intohimoa. Teenkö tätä tylsyyden t appamiseksi? Ehkä, mutta miksen tekisi? Joku toinen virkkaa.

Vaikka minulle on kelvannut monenlaiset miehet, niin on heissä täytynyt jotain sytyttävää olla minulle. Joko ulkonäkö tai huumori. Se rakastumisen tunne on ollut yhtä päihdyttävä lähes kaikkien kanssa ja siihen tunteeseen olen koukussa.

Salaisuus on siinä että ne miehet eivät ole vakavasti kiinnostuneita, vain esittävät kiinnostunutta seksin perässä. Vasta eronnut nainen taas haluaa kuvitella että se mies olisi vakavasti kiinnostunut ja tavallaan yrittää sulkea pois sen ajatuksen että mies olisi vain hauskanpidon perässä.

Siksi naiset löytää niin nopeasti uuden kumppanin koska jos ulkonäkö edes kohtuullinen, sadat miehet kiinnostuneita hauskanpidosta. Eronnut mies taas ei niin helposti löydä uutta koska naiset usein etsii vakavampaa.

Itse olen elämäni aikana saanut jokaisen miehen, jonka olen vain halunnut. Salaisuus on varmaan siinä, että olen itse aina tehnyt aloitteen, enkä ole odottanut toisen sitä tekevän. Nopeat syö hitaat kaikissa asioissa. 

Sivusta seuranneena niin eräällä ainakin oli virityksiä parisuhteen aikana. Ei ehkä mitään seksuaalista mutta kuitenkin pientä flirttiä jne. Kun ero tuli niin siellä oli jo mies katseltuna näistä virityksistä. Ulkoisesti ihan nätti nainen. Koskaan ei ole yksin elänyt aikuisvuosinaan. Eli pientä liekkiä piti yllä vaikka seurusteli.