Kaksi lapsetonta ystävääni teki näin, alkoi olla viimeinen pisara
Minulla on kaksi ystävää, joille ei kummallekaan ole lapsia kuulunut. Toinen on yrittänyt pitkään miehensä kanssa ja hänellä on ollut keskenmenoja muttei koskaan onnistunutta raskautta. Toinen on taas lapsettomuushoidoissa miehensä kanssa.
Olemme viettäneet aikaa kolmistaan ja aina vaan se puhe kääntyy noihin asioihin. En vaan jaksa kuunnella kun on omia murheitakin. Vaikka rautalangasta yrittäisin vääntää, että puhuttaisko jostain muusta niin aina vaan kääntyy samaan aiheeseen.
Viimeisin "tyttöjen ilta" oli liikaa, sanoa paukautin sitten että kun kaikkien niitä lapsia ei vaan pidä saada. Siihen voi olla ihan hyvä syy ja että varmasti he joskus ymmärtävät sen kyllä. No sain tietysti pahoja katseita.
Kuten arvasinkin, niin eipä ole tullut enää kutsuja yhteisten ystäviemme juhliin (olemme noin 6 hengen porukka ja muut vielä toistaiseksi nielee nuo jutut) eikä nämä kaksi enää ole vastanneet viesteihin ja sähköposteihin.
No tänä aamuna alkoi olla viimeinen pisara. Olin lähdössä autolla töihin, niin autoni päällä oli sitä itseään. (ilmeisesti koiran). Koska meillä on samassa pihapiirissä yrityksemme, niin tallentava videovalvonta on ja video on katsottu, syylliset tiedossa. Poliisille tehty rikosilmoitus asiasta. Nämä kaksihan siellä oli vauhdissa. Siis tällaisten ihmistenkö pitäisi niitä lapsia saada?
Luulisi että melkein 30-kymppiset naiset on sen verran jo kasvaneet ettei tuollaisiin lapsellisiin kostotoimiin tarvitse alkaa! Nyt on seuraamukset tulossa.
Kommentit (110)
Missä teillä koston hyväksyjillä menee raja? Onko ok tappaa ap? Onko ok tappaa ap:n lapset? Onko ok sytyttää ap:n talo tuleen? Antaako lapsettomuus oikeuden tehdä mitä tykkää? Jos joku ei tahdo keskustella aina vain lapsettomuushoidoista niin saako vastapuolta ja hänen perhettään todella sitten kohdella miten tahtoo? Jos olisin ap niin olisin peloissani lasteni puolesta, lapsen uhraaminen äidille kostamiseksi tuskin hetkauttaisi arvon loukkaantujarouvia.
Itse en kenellekään sanoisi noin, mutta minulle on sanottu noin ja silloin minä vain itse pyysin anteeksi ja sanoin että tiedän itse paremmin. (Sairaalassa lääkäri ei onnitellut synnytyksen jälkeen, totesi vain että olisi lapselle parempi ollut olla syntymättä koska me emme ole hyviä vanhempia hänen mielestään)
Satuilet, sillä eIhän kukaan voi olla noin tyhmästi lausua.
Jos totta, niin minäkin tulen vääntää tortut sun autoosi.
Tuo aloitus kyllä viittaa vahvasti narsissiseen ihmiseen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Narsistinen_persoonallisuush%C3%A4iri%C3%B6
samalle tyypille sattuu ja tapahtuu!
Ensin se naapurin koira tuijottaa ja nyt sitä itteään!
Ei näin sairaita provoilijoita ole monta!
sama sosiopaatti joka kirjoitti naapurin tuijottavasta koirasta.
Miten kukaan uskoo tällaiseen joukkoilmiöitä mielessään luovaan skitsoon.
Narsistinen persoonallisuushäiriö on persoonallisuushäiriöihin kuuluva psyykkinen häiriö. Se hyväksyttiin psykiatriseen diagnostiseen DSM-järjestelmään vuonna 1980.[1] Kansainvälisestä tautiluokituksesta ICD-10:stä puuttuu tämä häiriö, ja se luokitellaan muuksi persoonallisuushäiriöksi[2]. Häiriölle on tyypillistä erilaiset suuruuskuvitelmat, voimakas ihailun tarve ja empatian vähäisyys. Häiriöstä kärsivä kokee olevansa oikeutettu erikoiskohteluun, on kateellinen tai ylimielinen ja voi käyttää muita häikäilemättä hyväkseen.[3]
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan narsistinen häiriö ei ilmene älyllisinä tai suoritusongelmina eikä myöskäänmielenterveysongelmina. Se ilmenee sosiaalisessa käyttäytymisessä, ja kun ihmiseltä puuttuvat tietyt hillitsevät mekanismit, esimerkiksi syyllisyyden- ja häpeäntunteet, hän voi suoriutua älyllisesti keskimääräistä paremmin. Hän ei kykene myöntämään epäonnistumista, mikä voi antaa harhaanjohtavasti kuvan vahvasta itsetunnosta.[4]
Sisällysluettelo
[piilota]
1 Ilmeneminen
1.1 DSM-IV:n kriteerit
1.2 Theodore Millonin jaottelu
2 Hoito
3 Historia
4 Katso myös
5 Lähteet
6 Kirjallisuutta
7 Aiheesta muualla
Ilmeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Häiriötasoinen narsisti on itsekeskeinen, huomionkipeä, kateellinen ja hyväksikäyttävä. Narsisti kokee uhkaa itseään osaavampien seurassa. Siksi narsisti voi saada esim. työpaikalla paljon pahaa aikaan.[5]
Persoonallisuushäiriöt ovat yleisesti kehityksellisiä tiloja, jotka alkavat lapsuudessa, nuoruudessa tai viimeistään nuorella aikuisiällä. Myöhemmällä iällä ilmeneviä muutoksia, jotka aiheutuvat psykiatrisen tai somaattisen sairauden tai pitkittyneen stressin seurauksena kutsutaan persoonallisuuden muutoksiksi. Persoonallisuushäiriöisen ja normaalin käytöksen raja on häilyvä ja useimmilla psyykkisesti terveilläkin ihmisillä ilmenee persoonallisuushäiriöiselle tyypillistä käytöstä ja tapoja kokea etenkin stressitilanteissa.[3]
DSM-IV:n kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
DSM-IV:n mukaan narsistiselle persoonallisuushäiriölle ovat ominaisia laaja-alaiset suuruuskuvitelmat, ihailun tarve ja empatian puute. Se on psykiatrinen diagnoosi, joka määritellään vähintään viidellä seuraavista oirekriteereistä:[6]
suuret käsitykset itsestään eli liioittelee saavutuksiaan;
keskittyy mielikuviin rajattomasta menestyksestä, voimasta, kauneudesta tai suuresta rakkaudesta;
uskoo olevansa niin ainutlaatuinen, että häntä voivat ymmärtää vain muut huomattavat henkilöt tai instituutiot;
vaatii korostunutta ihailua;
mielestään oikeus erityiskohteluun;
muiden hyväksikäyttö;
empatian puute;
kateus (tai uskoo muiden kadehtivan häntä); ja
ylimielisyys ja röyhkeys.
Theodore Millonin jaottelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Psykologi Theodore Millon erottaa narsistisessa luonteessa neljä alatyyppiä, joista samalla henkilöllä voi esiintyä vain yksi tai kaikki yhtä aikaa: [7]
Periaatteeton, epäsosiaalisia piirteitä
Elitistinen, edellyttää etuoikeuksia, hyödyntää tuttavuuksia, julkisivu ei pidä yhtä todellisuuden kanssa
Don Juan -tyyppi, viettelevä, hedonistinen, patologinen valehtelija
Kompensatorinen, syvän huonommuuden tunteen täyttämistä ylemmyydentuntoisuudella
Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Narsistisen luonnehäiriötä on pyritty hoitamaan psykoterapialla ja lääkityksellä.[8][9][10] Persoonallisuushäiriöiden psykoterapiaa ja lääkehoitoa on tutkittu varsin vähän.[11]
Persoonallisuushäiriöiden esiintyvyyden on todettu vähenevän 30 ikävuoden jälkeen, mitä on selitetty aikuistumiseen liittyvällä kypsymisellä mutta myös sillä että osaan persoonallisuushäiriöistä, myös narsistiseen, liittyy kuolemanriskin lisääntyminen.[12]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Narsismi
Narsismin käsitteen voidaan sanoa tulleen aluksi psykoanalyysin, sittemmin psykiatrian ja psykologian käsitteistöön Sigmund Freudin kirjoituksen "Johdatus narsismiin" (1914) kautta.[13] Freud mainitsee, että termi ei ole hänen vaan se on lainattu Paul Näckeltä.[14] Varsinaisesti narsistisen persoonallisuustyypin hän kuvasi vuonna 1931,[15] ja hänen kuvaustaan pidetään häiriön ensimmäisenä määrittelynä.[16] Käsitteen ”narsistinen persoonallisuushäiriö” esitti ensimmäisenä Heinz Kohut 1968.[17]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Narsistien uhrien tuki
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jump up↑ Schulman, Gustav: Narsismin yleisyys Narsistien uhrien tuki. Viitattu 3.6.2009.
Jump up↑ Salo, Markku: Varo narsistia! Asianajajan kokemuksia luonnehäiriöisistä: Pamfletti, s. 12. Barrikadi-sarja. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-36432-1.
↑ Jump up to:a b Huttunen, Matti: Persoonallisuushäiriöt Lääkärikirja Duodecim. 1.9.2010. Terveyskirjasto: Kustannus Oy Duodecim. Viitattu 6.9.2010.
Jump up↑ Kinnunen, Elina: Terminator on narsisti Yliopisto-lehti. 16/1997. Viitattu 3.6.2009.
Jump up↑ Työpaikan narsistia on vaikea paeta, Työpiste-verkkolehti 15.3.2013.
Jump up↑ Stenberg, Jan-Henry: Narsismi ja rajatilat (PDF) Suomen Mielenterveyshoitoalan liitto ry. Viitattu 3.8.2010.
Jump up↑ Millon, Theodore: Personality Subtypes Institute for Advanced Studies in Personology and Psychopathology. Viitattu 3.8.2010. (englanniksi)
Jump up↑ Laine, Pekka: Päihdepsykiatrisen potilaan kohtaaminen ja hoito (PDF) (Abstraktit, s. 7) Stakes. Viitattu 3.6.2009.
Jump up↑ Salo 2009, s. 16–20.
Jump up↑ Pennanen, T
Sä olit kylläkin aika tahditon ja ilkeä. Se on kuule joillekin tosi kova paikka kun lasta ei tule. Kyllä mä ymmärrän, että tympii jauhaa aina samasta asiasta mutta silti.
Lapsettomuus (haluttu ja tahaton) on luonnon stuntti siinä, että kyseistä linjaa ei kannata jatkaa. Jos ette ole huomanneet, niin joka vitun nurkka on täynnä idiootteja ja maapallo on ylikansoitettu. Tätä en kuitenkaan menisi sanomaan, vaikka olisi kuinka läheinen ystävä lapsettomuushoidoissa. Nämä ajatukset kuuluu pitää päänsä sisällä ja tuntea niistä morkkista. Toisen auton sotkeminen paskalla kertoo siitä, ettei kyseisten simpanssien tarvitsisi muutenkaan lähteä täyttämään maailmaa.
Miksi aina juuri lapsettomilta yritetään kieltää heille tärkeästä asiasta puhuminen? Yhtä lailla minä olen aina ulkona keskustelusta kun pienten lasten äidit vertailevat kantoliinoja tai potalla käyntejään, mutta ei tulisi mieleenikään heiltä tätä kieltää. Ystävänä ymmärrän että ne ovat heille tärkeitä juttuja vaikka itseäni ne ei juuri sillä hetkellä koskettaisikaan, joten yritän hymyillä ja kommentoida pari sanaa väliin vaikka vähän kyllästyttäisikin.
Tuo lapsettomuus on aika herkkä aihe siitä kärsiville. Lapsellinen voi miettiä, miltä tuntuisi, jos olisit aina pitänyt lapsia elintärkeänä asiana. Sitten jos et saisikaan lapsia, tuntuisi että elämän tarkoitus katoaisi. Se, minkä takia elää ja rakentaa elämää. Silloin helpottaa vain asiasta puhuminen ja ymmärryksen saaminen.
Suorapuheisuus on suorapuheisuutta.
Huono käytös on huonoa käytöstä.