Lue keskustelun säännöt.
Millainen aikuinen ihminen ei ole koskaan ollut parisuhteessa?
Kommentit (170)
Mulla on niin kipeä ero taustalla, että säälin heitä jotka ovat sen jälkeen tulleet elämääni(vaikkakin) heilläkin on ollut omat menneisyytensä ongelmansa murheensa jne. Olen ollut ehkä vaativainen miten nopeasti suhteessa edetään . Nykyään viihdyn hyvin yksin onhan minulla eräs jolta saan rakkautta. Miksi edes vaivautuisin, kun suurimman pertymyksen kokisin miehen taholta? tai olen jo kokenut, mutta en hakkaa enää päätä seinään niinkuin tavataan sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihava. En muuta syytä ole keksinyt miksen kelpaa. Seksiin kyllä, suhteeseen ei.
No enpä usko.
Paljon näkyy lihavia ohmisiä parisuhteissa.
Ja jos seksiin kelpaat....
Jotain muuta siinä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei vaan koskaan ole ollut oikein ketään kuka olis kiinnostunut just musta. Mulle koko lapsuus kerrottiin miten en ole mitään, enkä rakkauden arvoinen ja luulen itsestäni liikoja. Jotenki vaikka mulla on aina ollut kavereita, niin en koskaan sit kuitenkaan uskonut, että parisuhde yms. Kuuluu mulle. Ja jos joskus jotain tapailen, niin mun on vaikea kestää sitä läheisyyttä, koska en usko, että olen rakkauden arvoinen. Aivan kun pidöttäis hengitystä koko ajan ja sit vasta hengittää kun kaikki on ohi. Sairastin kyl vakavan masennuksen, joka piti mut n. 5 vuotta täysin pois edes ajattelematta sitä seurustelua tai kontakteja. Mutta mä mussa tuntuu olevan vähän jotain viallista. Ulkonäössä ei kai ole mitään poikkeavaa. Pitkät vaaleat hiukset, hoikka (urheilen tosi paljon) ja perusnaama.
Kyl tämä välillä saa olon tosi surulliseksi.N35
Mulla hyvin samanlainen tausta. Lapsena jo lytättiin usko itseensä lähinnä isäni puolelta, mikä teki siitä vielä pahempaa. Koska ajattelin että jos ei edes oma isäni minua rakasta sellaisena kuin olen, kuinka voisi kukaan muukaan mies?
Olen kuitenkin kerran seurustellut, mutta se kaatui juuri siihen etten osannut ottaa rakkautta vastaan. Olin parisuhteessakin varautunut. Ja mies ei tietenkään ja täysin ymmärrettävästi sitä suvainnut.Sen jälkeen olen vain pelännyt miehiä koska pelkään ihastuvani johonkuhun ja sama toistuu. Kiinnostuneita miehiä on kyllä ollut, olenhan ihan söpön näköinen kuitenkin.
Mutta kuten sanotaan, ensin pitäisi olla oma pää kunnossa. Mulla se vaan ei ole tullut kuntoon vaikka olen jo yli 40. En väitä etteikö jotain edistystä olisi tapahtunut, en ole enää läheskään niin epävarma kuin nuorena olin. Menin silloin työpaikallakin ihan seiniä pitkin enkä uskaltanut jutella kenenkään, edes naispuolisen kanssa. Nykyään kyllä vähän juttelenkin töissä ainakin naisten kanssa.Mutta kaikki tämä lähes 20 vuoden yksinäisyys on tehnyt tehtävänsä. En vaan osaa näitä "aikuisten juttuja" vaikka haluaisinkin. Ajatuskin parisuhteesta ja seksistä kauhistuttaa. Miehen tulisi olla äärimmäisen empaattinen ja ymmärtäväinen, mutta rikkinäiset naiset yleensä houkuttelee vain hyväksikäyttäjiä. Yhteen sellaiseen jo menin rakastumaan somen kautta muutama vuosi sitten ja se kauhukokemus sai minut totaalisesti lukkoon ja pelkäämään miehiä aiempaakin enemmän.
Taidat ihastua lähinnä suosittuihin miehiin, ainakin tuo somerakastumisesi kuulostaa siltä. Oletko ikinä kokeillut yrittää tutustua ja ihastua mieheen, joka olisi enemmän itsesi kaltainen?
Se ketä kohtaan kehittyy tunteita, ei ole valinnainen asia. Terveisin sivusta
Kyllä on. Se on tahdon asia. Jos tahtoo ihastua ja rakastua johonkin hampuusiin tai saavuttamattomaan naistenmieheen, niin sitten ihastuu ja rakastuu. Sen sijaan, jos haluaa muodostaa tunteita johonkin omanlaiseensa mieheen, niin sekin tapahtuu aika kevyesti, jos sitä haluaa. Monen naisen tulisi vähän punniskella ja mietiskellä sitä, että miksi he haluavat rakastua vain hampuuseihin tai saavuttamattomiin naistenmiehiin.
Tää syyttely on ihan älytöntä. Jos kadehdit kaikenmaailman hampuuseja, nistejä ja juoppoja koska heillä on aina naisia, ryhdy sitten itse sellaiseksi niin saat haluamasi kaltaisen elämänhallinnaltaan sekaisin olevan naisen.
Ja jos taas kadehdit jotain menestyviä miehiä, joilla on silikonia ja ties mitä täyteaineita pumpattu panobarbara bimbo, pyri siihen menestykseen sitten.Mutta jos haluat tavallisen naisen, ole tavallinen työssä käyvä mies ja tutustu meihin tavallisiin tylsän näköisiin duunarinaisiin.
On se kumma kun teillä menee nää jutut aina ääripäistä toiseen, että joko on oltava menestyjä tai täysin hulttio, eli ihannoitte aina niitä levotonta elämää viettäviä miehiä ja samalla vastaavia jännänaisia. Sivuutatte normaalit yksinäiset tavisnaiset ihan kokonaan. Me jotka emme ole pyörineet missään hampuuseissa, emmekä missään panoalhvojen karuselleissa. Meitä ei kai ole olemassakaan?
Mistä löytää naisia, jotka haluaa tavallisen vaatimatonta elämää tavallisen vaatimattoman miehen kanssa? Ei ole kyllä usein tällaisia löytynyt, ja yleensä ovat visusti varattuja jos löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei vaan koskaan ole ollut oikein ketään kuka olis kiinnostunut just musta. Mulle koko lapsuus kerrottiin miten en ole mitään, enkä rakkauden arvoinen ja luulen itsestäni liikoja. Jotenki vaikka mulla on aina ollut kavereita, niin en koskaan sit kuitenkaan uskonut, että parisuhde yms. Kuuluu mulle. Ja jos joskus jotain tapailen, niin mun on vaikea kestää sitä läheisyyttä, koska en usko, että olen rakkauden arvoinen. Aivan kun pidöttäis hengitystä koko ajan ja sit vasta hengittää kun kaikki on ohi. Sairastin kyl vakavan masennuksen, joka piti mut n. 5 vuotta täysin pois edes ajattelematta sitä seurustelua tai kontakteja. Mutta mä mussa tuntuu olevan vähän jotain viallista. Ulkonäössä ei kai ole mitään poikkeavaa. Pitkät vaaleat hiukset, hoikka (urheilen tosi paljon) ja perusnaama.
Kyl tämä välillä saa olon tosi surulliseksi.N35
Mulla hyvin samanlainen tausta. Lapsena jo lytättiin usko itseensä lähinnä isäni puolelta, mikä teki siitä vielä pahempaa. Koska ajattelin että jos ei edes oma isäni minua rakasta sellaisena kuin olen, kuinka voisi kukaan muukaan mies?
Olen kuitenkin kerran seurustellut, mutta se kaatui juuri siihen etten osannut ottaa rakkautta vastaan. Olin parisuhteessakin varautunut. Ja mies ei tietenkään ja täysin ymmärrettävästi sitä suvainnut.Sen jälkeen olen vain pelännyt miehiä koska pelkään ihastuvani johonkuhun ja sama toistuu. Kiinnostuneita miehiä on kyllä ollut, olenhan ihan söpön näköinen kuitenkin.
Mutta kuten sanotaan, ensin pitäisi olla oma pää kunnossa. Mulla se vaan ei ole tullut kuntoon vaikka olen jo yli 40. En väitä etteikö jotain edistystä olisi tapahtunut, en ole enää läheskään niin epävarma kuin nuorena olin. Menin silloin työpaikallakin ihan seiniä pitkin enkä uskaltanut jutella kenenkään, edes naispuolisen kanssa. Nykyään kyllä vähän juttelenkin töissä ainakin naisten kanssa.Mutta kaikki tämä lähes 20 vuoden yksinäisyys on tehnyt tehtävänsä. En vaan osaa näitä "aikuisten juttuja" vaikka haluaisinkin. Ajatuskin parisuhteesta ja seksistä kauhistuttaa. Miehen tulisi olla äärimmäisen empaattinen ja ymmärtäväinen, mutta rikkinäiset naiset yleensä houkuttelee vain hyväksikäyttäjiä. Yhteen sellaiseen jo menin rakastumaan somen kautta muutama vuosi sitten ja se kauhukokemus sai minut totaalisesti lukkoon ja pelkäämään miehiä aiempaakin enemmän.
Taidat ihastua lähinnä suosittuihin miehiin, ainakin tuo somerakastumisesi kuulostaa siltä. Oletko ikinä kokeillut yrittää tutustua ja ihastua mieheen, joka olisi enemmän itsesi kaltainen?
Se ketä kohtaan kehittyy tunteita, ei ole valinnainen asia. Terveisin sivusta
Kyllä on. Se on tahdon asia. Jos tahtoo ihastua ja rakastua johonkin hampuusiin tai saavuttamattomaan naistenmieheen, niin sitten ihastuu ja rakastuu. Sen sijaan, jos haluaa muodostaa tunteita johonkin omanlaiseensa mieheen, niin sekin tapahtuu aika kevyesti, jos sitä haluaa. Monen naisen tulisi vähän punniskella ja mietiskellä sitä, että miksi he haluavat rakastua vain hampuuseihin tai saavuttamattomiin naistenmiehiin.
Tää syyttely on ihan älytöntä. Jos kadehdit kaikenmaailman hampuuseja, nistejä ja juoppoja koska heillä on aina naisia, ryhdy sitten itse sellaiseksi niin saat haluamasi kaltaisen elämänhallinnaltaan sekaisin olevan naisen.
Ja jos taas kadehdit jotain menestyviä miehiä, joilla on silikonia ja ties mitä täyteaineita pumpattu panobarbara bimbo, pyri siihen menestykseen sitten.Mutta jos haluat tavallisen naisen, ole tavallinen työssä käyvä mies ja tutustu meihin tavallisiin tylsän näköisiin duunarinaisiin.
On se kumma kun teillä menee nää jutut aina ääripäistä toiseen, että joko on oltava menestyjä tai täysin hulttio, eli ihannoitte aina niitä levotonta elämää viettäviä miehiä ja samalla vastaavia jännänaisia. Sivuutatte normaalit yksinäiset tavisnaiset ihan kokonaan. Me jotka emme ole pyörineet missään hampuuseissa, emmekä missään panoalhvojen karuselleissa. Meitä ei kai ole olemassakaan?
Nainen=nuori ja kaunis. Muut eivät ole naisia ollenkaan. Se on tullut harvinaisen selväksi.
Vierailija kirjoitti:
Ujo. Introvertti. Alhainen itsetunto. Niillä mennään yksin hautaan asti. M46.
Otan osaa. Tuo taitaa olla se kaikista huonoin setti miehellä. Kivaa lauantaita silti sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävän 29 vuotiaana, sitä ennen en ollut seurustellut. Paljon oli ollut säätöjä, ja tosissani etsin kumppania kiven ja kannon takaa, mutta ei vaan ollut tullut sitä ihmistä vastaan, jonka kanssa kemiat loksahtaa. Se oli hassua sinänsä, että olen aika sosiaalinen ja esim. kavereiden löytäminen on ollut mulle aina todella helppoa, mutta kumppanin löytäminen ei vaan onnistunut.
Mutta tosiaan 29 vuotiaana löysin elämäni miehen, ja oon superonnellinen, etten tyytynyt kehenkään vaikka painostusta tuli kaikkialta että parisuhde pitäisi olla.
Tämä varmasti valaa uskoa alle 30-vuotiaisiin suhdetta toivoviin ikisinkkuihin, mutta tällaisena paljon vanhempana alkaa olemaan toivo menetetty. Sitä kun tuppaa urautumaan tähän yksinoloon eikä se kumppanin löytäminen enää ota onnistuakseen, vaikka sellainen ehdokas flirttailisi nenän edessä ja sitä suhdetta edelleen jollain tasolla haluaisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ujo. Introvertti. Alhainen itsetunto. Niillä mennään yksin hautaan asti. M46.
Otan osaa. Tuo taitaa olla se kaikista huonoin setti miehellä. Kivaa lauantaita silti sulle!
Äläpäs vielä luovuta. Koronan jälkeen kokeile suunnata maailmalle. Suomalainen ujo mies on kovaa valuuttaa etelän maissa. Ujous ja introverttius on jopa plussaa, etpähän ole muita naisia aina iskemässä. Itsetuntokin nousee taatusti jos etelän naisen saat, niillä kun on luonnostaankin halu tukea puolisoaan ja huomaat että oletkin ihan hyvä mies. Vielä jos et ole väkivaltainen etkä renttu niin oot hyvissä lähtökuopissa kumppanin etsinnässä. Sosiaalisiahan ne yleensä ovat ja nopeasti löytävät muita naisia kavereikseen ja töitäkin, joten saat varmasti introverttina omaakin aikaa olla itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse löysin ensimmäisen poikaystävän 29 vuotiaana, sitä ennen en ollut seurustellut. Paljon oli ollut säätöjä, ja tosissani etsin kumppania kiven ja kannon takaa, mutta ei vaan ollut tullut sitä ihmistä vastaan, jonka kanssa kemiat loksahtaa. Se oli hassua sinänsä, että olen aika sosiaalinen ja esim. kavereiden löytäminen on ollut mulle aina todella helppoa, mutta kumppanin löytäminen ei vaan onnistunut.
Mutta tosiaan 29 vuotiaana löysin elämäni miehen, ja oon superonnellinen, etten tyytynyt kehenkään vaikka painostusta tuli kaikkialta että parisuhde pitäisi olla.
Tämä varmasti valaa uskoa alle 30-vuotiaisiin suhdetta toivoviin ikisinkkuihin, mutta tällaisena paljon vanhempana alkaa olemaan toivo menetetty. Sitä kun tuppaa urautumaan tähän yksinoloon eikä se kumppanin löytäminen enää ota onnistuakseen, vaikka sellainen ehdokas flirttailisi nenän edessä ja sitä suhdetta edelleen jollain tasolla haluaisikin.
No eiköhän toi melko normaalia ole ettei ole parisuhdetta vielä alle kolmekymppisenä ollut. Kun on yli neljäkymmentä niin sitte alkaa viimeistään ongelmat.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen jota kadehdin. Olisi pitänyt pysyä sinkkuna. Elämäni olisi ollut paljon parempaa.
Ja sinkuksiko ei voi enää ryhtyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni nainen vammautuu tai jopa kuolee parisuhteessa ollessaan. Mutta eihän sellaista minulle tai sinulle voi mitenkään tapahtua, eikö niin.
Siitähän on arvioita, että miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa aivan yhtä paljon kuin naiset, jos eivät enemmänkin. Miehet vain eivät raportoi väkivallasta yhtä herkästi kuin naiset, ehkä syynä on häpeä.
Sitten voimmekin miettiä kuinka useasti maailmassa tai edes Suomessa mies kuoee tai vammautuu naisen tekemän väkivaltarikoksen vuoksi vrt toisinpäin. Hyvin paljon harvemmin siis.
Lasketaanko juuri 18 vuotta täyttänyt aikuiseksi?
Tytär ei ole lukioltaan ja harrastuksiltaan ehtinyt vielä ja taitaa olla aika ujo. Pelkästään vanhojen tanssien parin saaminen oli yhtä tuskaa, kun ei uskaltanut niin ei uskaltanut. Kaikki pojat menivät heti, joten tanssi tytön kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni nainen vammautuu tai jopa kuolee parisuhteessa ollessaan. Mutta eihän sellaista minulle tai sinulle voi mitenkään tapahtua, eikö niin.
Siitähän on arvioita, että miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa aivan yhtä paljon kuin naiset, jos eivät enemmänkin. Miehet vain eivät raportoi väkivallasta yhtä herkästi kuin naiset, ehkä syynä on häpeä.
Sitten voimmekin miettiä kuinka useasti maailmassa tai edes Suomessa mies kuoee tai vammautuu naisen tekemän väkivaltarikoksen vuoksi vrt toisinpäin. Hyvin paljon harvemmin siis.
Ei se sitä tarkoita, että naiset olisi jotenkin rauhallisempia. Ovat vain fyysisesti heikompia eivätkä saa miestä heng iltä vaikka miten hak kaisivat ja läpsisivät. Toisinpäin homma toki toimii hieman toisin kun mies vahvempi.
Naiset valittavat tässäkin ketjussa, kuinka baarissa tai missään muuallakaan miehet ei tule juttelemaan. Näin miehenä tuo on naurettavaa kuultavaa. Miksi ette mene itse juttelemaan miehille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni nainen vammautuu tai jopa kuolee parisuhteessa ollessaan. Mutta eihän sellaista minulle tai sinulle voi mitenkään tapahtua, eikö niin.
Siitähän on arvioita, että miehet kokevat parisuhdeväkivaltaa aivan yhtä paljon kuin naiset, jos eivät enemmänkin. Miehet vain eivät raportoi väkivallasta yhtä herkästi kuin naiset, ehkä syynä on häpeä.
Sitten voimmekin miettiä kuinka useasti maailmassa tai edes Suomessa mies kuoee tai vammautuu naisen tekemän väkivaltarikoksen vuoksi vrt toisinpäin. Hyvin paljon harvemmin siis.
Ei se sitä tarkoita, että naiset olisi jotenkin rauhallisempia. Ovat vain fyysisesti heikompia eivätkä saa miestä heng iltä vaikka miten hak kaisivat ja läpsisivät. Toisinpäin homma toki toimii hieman toisin kun mies vahvempi.
Ai meinaat ettei naiset jaksa käynnistää moottorisahaa?
Ohis
Jos parisuhteeseen ei pääse vaikka haluaisi niin syitä on vaikkapa: Kusipäisyys, sairaalloinen lihavuus, pieni penis, poikkeuksellisen ruma, vakava mt-ongelma, huono itsetunto, erittäin huono hygienia. Siinä nyt aapeelle joitakin syitä miksi jotkut jääneet ilman parisuhdetta.
Itsellä ikää 40+, enkä ole koskaan seurustellut.
Joskus olen yrittänyt etsiä naista netistä, mutta jo treffeillä tuntuu siltä, ettei sitoutuminen ole mun juttu.
Nautin vapaudesta enkä halua jakaa elämässäni yhtään mitään toisen ihmisen kanssa.
Minulle tilanne siis ok, ärsyttävintä työkaverit ja muut tuttavat jotka eivät voi ymmärtää, miten kaltaiseni mukava mies elää vuodesta toiseen yksin.
Jaa'a. Mulla oli 20-22 vuotiaana pari suhteen alkua, mutta päättyivät miesten alotteesta vähän tyylillä " olet suloinen, mutta ei tästä tule mitään". Luulen syyn olleen että olin liian epävarma itsestäni ja nämä tyypit taas niin kokeneita suhdemaailmassa, ettei jaksaneet minua. En myöskään ole koskaan ollut klassisen kaunis tms. Kyl nuo tuntu luonteestani sinänsä pitävän, mut pitemmälle kiinnostus ei kestänyt kun epävarmuuteni varmaan tuli eteen.
Tähän 22 vuotiana hetken tapailemaani tyyppiin ihastuin tosi paljon, hänen kanssaan päädyin ensi kertaa sänkyynkin, joten oli aika musertavaa kun juttu lopahti. Olin myös jo kyllästynyt nettideittailuun, se on niin paljon itsensä likoon laittamista eikä lainkaan luontevaa kuten olisi jos tapaisi jonkun suoraan irl ja siitä lähtisi juttu kehittymään. Tuon jälkeen kokeilin baarissa itsevarmempana tyyliä, mutta sillä ei saanut muuta tulosta kuin yhden yön juttuja pari kertaa. Ei sinänsä yllätys, mutta tulipa sitäkin kautta yritettyä löytää joku.
Nyt liki kolmekymppisenä on jo itsevarmuutta jne mutta en kaipaa nettideittimaailmaan. Baareissakaan en ole vuosiin käynyt, yksin ei huvita ja kavereitakaan ei kiinnosta juhliminen enää. Nykyelämässäni en vaan juurikaan tapaa miehiä, harrastuksissani niitä ei ole ja työpaikan miehet on toista kymmentä vuotta minua vanhempia. Ei siis vaan ole luontevia kohtaamispaikkoja miesten kanssa joissa tulis tutuksi toisen kanssa.
Syynä voi olla vain se ettei ole sopivaa ihmistä sattunut kohdalle.
Nuorempana olin toivottomasti ihastunut varattuun mieheen enkä nähnyt ketään muuta. Nyt taas yh-äitinä ei ole aikaa eikä voimia etsiä suhdetta ja eipä taida monia miehiä yh:t edes kiinnostaa.
Tää syyttely on ihan älytöntä. Jos kadehdit kaikenmaailman hampuuseja, nistejä ja juoppoja koska heillä on aina naisia, ryhdy sitten itse sellaiseksi niin saat haluamasi kaltaisen elämänhallinnaltaan sekaisin olevan naisen.
Ja jos taas kadehdit jotain menestyviä miehiä, joilla on silikonia ja ties mitä täyteaineita pumpattu panobarbara bimbo, pyri siihen menestykseen sitten.
Mutta jos haluat tavallisen naisen, ole tavallinen työssä käyvä mies ja tutustu meihin tavallisiin tylsän näköisiin duunarinaisiin.
On se kumma kun teillä menee nää jutut aina ääripäistä toiseen, että joko on oltava menestyjä tai täysin hulttio, eli ihannoitte aina niitä levotonta elämää viettäviä miehiä ja samalla vastaavia jännänaisia. Sivuutatte normaalit yksinäiset tavisnaiset ihan kokonaan. Me jotka emme ole pyörineet missään hampuuseissa, emmekä missään panoalhvojen karuselleissa. Meitä ei kai ole olemassakaan?