Naisen löytäminen netistä kolmekymppisenä miehenä tuntuu olevan huomattavasti vaikeampaa, kun rajaa sinkkuäidit hakunsa ulkopuolelle

Itse olen tällä hetkellä pidemmässä parisuhteessa (ikää minulla 32) ja en juurikaan ollut seurustellut vakavasti ennen kuin täytin 28 vuotta. Täytyy sanoa että olen onnellinen siitä että olen saanut kokea paljon rakkautta mutta kääntöpuolella on myös tolkuton kasa henkistä tuskaa mitä pettymykset ja konfliktit parisuhteissa tuo mukanaan. En kadu päivääkään mutta ihmissuhteet myös satuttavat aivan järkyttävästi, jopa siihen pisteeseen että jäljet ovat pysyviä.

Jos siis mietit asiaa uudemman kerran; vaikka et saisi kokea parisuhteen tuomaa auvoa ja onnea, et myöskään joudu kestämään siitä, mahdollisesti, johtuvaa henkistä helvettiä. Mikä sitten on paras ratkaisu? Kukin tehköön arvion itse mutta haluan vain sanoa et välttämättä ole menettänyt mitään olennaista. Parisuhde ja ihmissuhteet on aina riski, tätä monikaan ei tunnu ymmärtävän jos on kokematon ja näkee vain muiden ihmisten "onnea".

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo nykysin ihan iisiä kun lapsettomia naisia on suomessa ainakin uutisten mukaan paljon?

uutisten mukaan suomessa on myös valtava työvoimapula ja silloin kun vielä jaksoin lukea koronauutisia, sanottiin, että maskeista ei ole hyötyä

Puhuuko aloittaja veloista vai sellaisista mitkä saattaa haluta perustaa perheen? Okcupidissa ja Rosebrides on ollut molempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi yksi 28-vuotias sinkkunainen. Todennäköisesti haluan joskus lapsia. Mutta ai niin, oon ylipainoinen joten olen todennäköisesti myös aapeen hakualueen ulkopuolella :D

Läskistä pääsee eroon helposti, mutta pieni muna ei isoksi muutu edes kiihottumalla.

Läskien määrä ja laihdutuskeinojen yleisyys kertoo, että ei pääse helpolla.

Todellisuudessa pääsee, jos haluaa, mutta mikään ei naista lihota niin paljon kuin vihkisormus.

keskivertopenis kirjoitti:

Itse olen tällä hetkellä pidemmässä parisuhteessa (ikää minulla 32) ja en juurikaan ollut seurustellut vakavasti ennen kuin täytin 28 vuotta. Täytyy sanoa että olen onnellinen siitä että olen saanut kokea paljon rakkautta mutta kääntöpuolella on myös tolkuton kasa henkistä tuskaa mitä pettymykset ja konfliktit parisuhteissa tuo mukanaan. En kadu päivääkään mutta ihmissuhteet myös satuttavat aivan järkyttävästi, jopa siihen pisteeseen että jäljet ovat pysyviä.

Jos siis mietit asiaa uudemman kerran; vaikka et saisi kokea parisuhteen tuomaa auvoa ja onnea, et myöskään joudu kestämään siitä, mahdollisesti, johtuvaa henkistä helvettiä. Mikä sitten on paras ratkaisu? Kukin tehköön arvion itse mutta haluan vain sanoa et välttämättä ole menettänyt mitään olennaista. Parisuhde ja ihmissuhteet on aina riski, tätä monikaan ei tunnu ymmärtävän jos on kokematon ja näkee vain muiden ihmisten "onnea".

Tuntuu hassulta edes yrittää soveltaa tätä viestiä palstan miehiin. Heille "naisen saamisessa" on kaksi keskeistä elementtiä, reikä ja painoindeksi. Nämä miehet ymmärtävät yllä olevan viestin sisällön yhtä hyvin kuin kani ymmärtää ydinfysiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä AP etsii? Jos olet 30v mies niin miksi katsot yli 30v naisia?

Itse 32v mies ja ikähaarukka 18-25 kun etsin naisseuraa. Näistä kyllä löytää helposti lapsetonta seuraa.

En nyt aivan jaksa uskoa, että sinun ikäisesi mies löytää helposti lapsetonta seuraa 18-25-vuotiaista naisista. Itse olen sinua vuoden nuorempi.

Ap

keskivertopenis kirjoitti:

Itse olen tällä hetkellä pidemmässä parisuhteessa (ikää minulla 32) ja en juurikaan ollut seurustellut vakavasti ennen kuin täytin 28 vuotta. Täytyy sanoa että olen onnellinen siitä että olen saanut kokea paljon rakkautta mutta kääntöpuolella on myös tolkuton kasa henkistä tuskaa mitä pettymykset ja konfliktit parisuhteissa tuo mukanaan. En kadu päivääkään mutta ihmissuhteet myös satuttavat aivan järkyttävästi, jopa siihen pisteeseen että jäljet ovat pysyviä.

Jos siis mietit asiaa uudemman kerran; vaikka et saisi kokea parisuhteen tuomaa auvoa ja onnea, et myöskään joudu kestämään siitä, mahdollisesti, johtuvaa henkistä helvettiä. Mikä sitten on paras ratkaisu? Kukin tehköön arvion itse mutta haluan vain sanoa et välttämättä ole menettänyt mitään olennaista. Parisuhde ja ihmissuhteet on aina riski, tätä monikaan ei tunnu ymmärtävän jos on kokematon ja näkee vain muiden ihmisten "onnea".

Allekirjoitan viestisi täysin, edellinen parisuhteeni oli sekä ihana että kamala. Itsekin aloin seurustella ensimmäistä kertaa vakavasti 28-vuotiaana.

Ap

Monelle meistä naisista tulee se DNAhan kirjoitettu tarve lisääntyä.

Se on luonnollista.

Varsinkin jos kyseessä on ollut hiukankaan turvallisen oloinen parisuhde.

On myöskin nykyään ihan ok eikä ollenkaan tavatonta mikäli suhdetta ei ole ollutkaan ja nainen on tullut raskaaksi ja päättää pitää lapsen. Katsos kun silleen tämä maailma on pyörinyt iät ja ajat.

Kun olet noin vanhaksi päästänyt itsesi sinkkuna niin valinnat ovat tässä.

Olisit pariutunut 20vnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi yksi 28-vuotias sinkkunainen. Todennäköisesti haluan joskus lapsia. Mutta ai niin, oon ylipainoinen joten olen todennäköisesti myös aapeen hakualueen ulkopuolella :D

Läskistä pääsee eroon helposti, mutta pieni muna ei isoksi muutu edes kiihottumalla.

Läskien määrä ja laihdutuskeinojen yleisyys kertoo, että ei pääse helpolla.

Todellisuudessa pääsee, jos haluaa, mutta mikään ei naista lihota niin paljon kuin vihkisormus.

Kyllä minulle ja monelle muullekin naiselle kelpaisi se, että mies tekisi hyvää ja terveellistä ruokaa ja tarjoilisi sen valmiina annoksena nenän eteen. Itselleen mies saisi paistella pihvejä kermakastikkeella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä olisi yksi 28-vuotias sinkkunainen. Todennäköisesti haluan joskus lapsia. Mutta ai niin, oon ylipainoinen joten olen todennäköisesti myös aapeen hakualueen ulkopuolella :D

Läskistä pääsee eroon helposti, mutta pieni muna ei isoksi muutu edes kiihottumalla.

Läskien määrä ja laihdutuskeinojen yleisyys kertoo, että ei pääse helpolla.

Todellisuudessa pääsee, jos haluaa, mutta mikään ei naista lihota niin paljon kuin vihkisormus.

Kyllä minulle ja monelle muullekin naiselle kelpaisi se, että mies tekisi hyvää ja terveellistä ruokaa ja tarjoilisi sen valmiina annoksena nenän eteen. Itselleen mies saisi paistella pihvejä kermakastikkeella.

Mikähän siinä muuten on kun nuorena sitä halusi pitää perheestään huolta ja vapaaehtoisena valtasi keittiön sekä muut kotihommat. Miehelle jäi vaan istua valmiiseen. Sitten sitä huomasi tekevänsä kaiken yksin ja väsyi kun oli opettanut valmiiseen. Minä en ainakaan oppinut koskaan uudelleen ohjelmoimaan exää huolehtimaan puolia perheen askareista. Ja juu, voin syyttää itseäni. Mitäs opetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä AP etsii? Jos olet 30v mies niin miksi katsot yli 30v naisia?

Itse 32v mies ja ikähaarukka 18-25 kun etsin naisseuraa. Näistä kyllä löytää helposti lapsetonta seuraa.

En nyt aivan jaksa uskoa, että sinun ikäisesi mies löytää helposti lapsetonta seuraa 18-25-vuotiaista naisista. Itse olen sinua vuoden nuorempi.

Ap

Ei kymnenen vuoden ikäero mikään mahdoton ole, mutta yleistä haluuttavuutta se vaatinee. Laatumiehille tuollainen on tuommoinen arkinen pitkävetovoitto, mutta tavismiehille jo mojova vakio- tai ihan lottovoitto. Tietty jos miehenä laskee muita vaatimuksia, niin tuo ikäkriteeri joustaa vielä enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mä saatan olla jo liian vanha aloittajan pohtimaan kohderyhmään nähden, mutta ei näin lapsettomana 36 vuotiaana ainakaan ole ihan ovelle jonoa muodostunut :)

Olen ihan kivan näköinen, pitkästä parisuhteesta eronnut, hyvin omillani toimeentuleva nainen. Mutta ehkä vika on siinä, että minun tilanteessani varsin moni nainen on melko tyytyväinen elämäänsä itsekseenkin, eikä kovin aktiivisesti etsi seuraa, vaan todella suunilleen pitäisi kotoa minutkin hakea. Ajattelen, että jos nyt jossain tulee vastaan joku ihan vastustamaton tyyppi, niin kiva, mutta asiat on niin hyvin ilmankin, eli ei ole kauheasti motivaatiota etsimällä etsiä kumppania. Sama tuntuu olevan monella "kohtalotoverillani", eli ystävilläni, jotka samassa iässä ovat sinkkuja ja lapsettomia. Moni kaipasi sitä parisuhdetta kovasti vielä alle kolmekymppisenä (tai oli sellaisessa, kuten minäkin ikävuodet 18 - 34), mutta vähitellen muut asiat ovat täyttäneet elämän ja tuoneet siihen merkityksiä niin, ettei puolison löytäminen tunnu enää itsetarkoitukselta vaan kivalta bonukselta jos sattuu kohdalle osumaan.

Tähän ei siis missään nimessä ainakaan minun kohdallani liity mitään katkeruutta miehiä kohtaan, tai parisuhteitakaan, ainoastaan käsitys hyvään elämään tarvittavista palikoista on iän myötä muuttunut ja monipuolistunut.

Ymmärrän, että monet on tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Työ, harrastukset ja ystävät riittävät. 

Mutta eikö kiinnosta kumppanuus, läheisyys ja seksi kiinnosta ollenkaan elämässä? 

Olisi helppoa itse olla sinkku jos ei kiinnostaisi, mutta pelkät ystävyyssuhteet ei riitä ikävä kyllä täyttämään näitä tarpeita

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama juttu lapsettomille naisille. Niitä kunnon miehiä ei vaan ole vapaana.

Mitä tarkoitetaan kunnon miehellä? 

Semmoinen kuin Ukko Nooakin oli.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Sillä mennään mikä tärkeintä on. Itselle kyllä pikkuisen herää kysymys, että eikö ne tuon ikäiset ja lapsettomat naiset ole niitä ketkä eivät ole kelvannut kenellekään?

Tai sitten hyvin urakeskeisiä eikä välttämättä itse kaipaa siihen elämäntilanteeseen vakavaa suhdetta?

Onnea ap:lle etsintään. :)

Oletko nyt ihan tosissasi? Tuskinpa kyse on neitsytnaisista jotka eivät ole koskaan olleet parisuhteessa. Katsos kun ne kenellä ei ole lapsia eroavat suhteistaan ihan samalla tapaa kun ne joilla on lapsia. Havaintoni mukaan kuka tahansa nainen kelpaa seksiin = ilman ehkäisyä päätyy äidiksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä saatan olla jo liian vanha aloittajan pohtimaan kohderyhmään nähden, mutta ei näin lapsettomana 36 vuotiaana ainakaan ole ihan ovelle jonoa muodostunut :)

Olen ihan kivan näköinen, pitkästä parisuhteesta eronnut, hyvin omillani toimeentuleva nainen. Mutta ehkä vika on siinä, että minun tilanteessani varsin moni nainen on melko tyytyväinen elämäänsä itsekseenkin, eikä kovin aktiivisesti etsi seuraa, vaan todella suunilleen pitäisi kotoa minutkin hakea. Ajattelen, että jos nyt jossain tulee vastaan joku ihan vastustamaton tyyppi, niin kiva, mutta asiat on niin hyvin ilmankin, eli ei ole kauheasti motivaatiota etsimällä etsiä kumppania. Sama tuntuu olevan monella "kohtalotoverillani", eli ystävilläni, jotka samassa iässä ovat sinkkuja ja lapsettomia. Moni kaipasi sitä parisuhdetta kovasti vielä alle kolmekymppisenä (tai oli sellaisessa, kuten minäkin ikävuodet 18 - 34), mutta vähitellen muut asiat ovat täyttäneet elämän ja tuoneet siihen merkityksiä niin, ettei puolison löytäminen tunnu enää itsetarkoitukselta vaan kivalta bonukselta jos sattuu kohdalle osumaan.

Tähän ei siis missään nimessä ainakaan minun kohdallani liity mitään katkeruutta miehiä kohtaan, tai parisuhteitakaan, ainoastaan käsitys hyvään elämään tarvittavista palikoista on iän myötä muuttunut ja monipuolistunut.

Ymmärrän, että monet on tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Työ, harrastukset ja ystävät riittävät. 

Mutta eikö kiinnosta kumppanuus, läheisyys ja seksi kiinnosta ollenkaan elämässä? 

Olisi helppoa itse olla sinkku jos ei kiinnostaisi, mutta pelkät ystävyyssuhteet ei riitä ikävä kyllä täyttämään näitä tarpeita

Miehenä joutuu tottumaan vain olemaan ilman. Ei siinä omat haluamiset kauheasti auta. Pakko vaan opetella olemaan kaipaamatta noita asioita.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä saatan olla jo liian vanha aloittajan pohtimaan kohderyhmään nähden, mutta ei näin lapsettomana 36 vuotiaana ainakaan ole ihan ovelle jonoa muodostunut :)

Olen ihan kivan näköinen, pitkästä parisuhteesta eronnut, hyvin omillani toimeentuleva nainen. Mutta ehkä vika on siinä, että minun tilanteessani varsin moni nainen on melko tyytyväinen elämäänsä itsekseenkin, eikä kovin aktiivisesti etsi seuraa, vaan todella suunilleen pitäisi kotoa minutkin hakea. Ajattelen, että jos nyt jossain tulee vastaan joku ihan vastustamaton tyyppi, niin kiva, mutta asiat on niin hyvin ilmankin, eli ei ole kauheasti motivaatiota etsimällä etsiä kumppania. Sama tuntuu olevan monella "kohtalotoverillani", eli ystävilläni, jotka samassa iässä ovat sinkkuja ja lapsettomia. Moni kaipasi sitä parisuhdetta kovasti vielä alle kolmekymppisenä (tai oli sellaisessa, kuten minäkin ikävuodet 18 - 34), mutta vähitellen muut asiat ovat täyttäneet elämän ja tuoneet siihen merkityksiä niin, ettei puolison löytäminen tunnu enää itsetarkoitukselta vaan kivalta bonukselta jos sattuu kohdalle osumaan.

Tähän ei siis missään nimessä ainakaan minun kohdallani liity mitään katkeruutta miehiä kohtaan, tai parisuhteitakaan, ainoastaan käsitys hyvään elämään tarvittavista palikoista on iän myötä muuttunut ja monipuolistunut.

Ymmärrän, että monet on tyytyväisiä elämäänsä sinkkuina. Työ, harrastukset ja ystävät riittävät. 

Mutta eikö kiinnosta kumppanuus, läheisyys ja seksi kiinnosta ollenkaan elämässä? 

Olisi helppoa itse olla sinkku jos ei kiinnostaisi, mutta pelkät ystävyyssuhteet ei riitä ikävä kyllä täyttämään näitä tarpeita

Itseasiassa, juuri nyt ei oikeastaan :) Ne on ihan kivoja asioita, mutta elämässä on paljon muutakin kivaa, joten eivät itselläni ainakaan enää ole niiden juttujen joukossa, joiden tavoittelemiseksi olisin valmis näkemään vaivaa. Nuorempana oli toisin.

Oma havainto on, että

1. Alle 35 miehellä on hyvät mahdollisuudet tulla isäksi, yli 35 alkaa mahdollisuudet huveta. +40 vuotias on jo pahasti myöhässä.

2. Ne naiset, jotka haluavat äidiksi ja joilla on hyvät mahdollisuudet markkinoilla yleensä tulevat äideiksi alle 30v. hyvinkin helposti. Homma hidastuu siinä 30-35 ja sen jälkeen voi jo naisesta sanoa, että pitää olla joku silmiinpistävä syy, miksei ole jo saanut lapsia. Samat, kuin kohdassa 4 on lueteltu. 

3. Naiset, jotka haluavat äideiksi, mutta mies ei halua, etsivät hyvin pian uuden, jonka kanssa tekevät lapsia. Näillä ei yleensä parinhakuun paljoa Tinderiä tarvita, vaan heidät nappaa ensimmäinen kiinnostunut hyvinkin nopeasti. 

4. Tindereihin ym. mennään, kun tuntuu, ettei sitä puolisoa tahdo löytyä ilman sitä. Yleensä ongelmana on joko luonne, ulkonäkö, kranttuus, liika erilaisuus, asennevammaisuus tms. mitä ei pidetä viehättävänä piirteenä. 

5. Jos on kunnon mies ja haluaa lapsen, niin ainoa este on mies itse. Hän ei ehkä ole sellainen, joka herättäisi naisissa lisääntymishalua, eli ei ole niitä ominaisuuksia, mitä isyys vaatii. Tiedän montakin tälläistä miestä, jotka haluavat lapsen, mutta itse en ikä kuuna heidän kanssaan lasta tekisi. Syynä usein se, etteivät ole luonnollisia lasten kanssa, omaa vahvat sukupuoliroolit, esittävät kasvatukselle vaikeita ehtoja tai vaikka ovat epäempaattisia. Syy voi olla ihan mikä tahansa luotaantyöntävä piirre. Veljeni on hyvä esimerkki. Vähäempaattinen ja jyrkkä mielipiteissään ja silti naisissa on vika, kun eivät halua hänen kanssaan lapsia. Veli on jo 42 ja uskoo yhä paremmuuteensa ja siihen, että hänessä ei ole mitään vikaa. 

6. Kuten APkin niin yli 30v. miestä haluaa enää puolet äidiksi haluavista parikymppisistä. Jos heillä on mahdollisuus itsensä ikäisiin, niin miksi ottaa vanhempi?

7. Nuorena lapsia haluavia on yhä vähemmän.

8. Miehet pääsääntöisesti hukkaavat hyviä pariutumisvuosiaan siihen, että etsivät itseään huomattavasti nuorempia naisia tai liian korkeatasoisia naisia. He hoksaavat tämän vasta, kun on myöhäistä. Yleensä siinä 45 jälkeen ja silloinkin heillä on vaikeuksia nähdä oma taso ja rupsahtaminen. 

9. Vaikka joku lapseton olisikin kiinnostunut esim. AP kaltaisesta miehestä, niin yleensä se naisväestö on sellaista, jolle he eivät kelpaa. 

10. AP isoin ongelma on se, ettei hän ymmärrä, että lisääntymishaluiset naiset pääsääntöisesti tekevät lapsensa alle 30v. tai heillä on jo vakituinen parisuhde hankittu alle 30v. koska naisen on vaikeampi saada laspia 35v. jälkeen. Ne jotka eivät kuulu tähän joukkoon harvemmin haluavat parisuhdettakaan ja se on se väestön osa, joka ei tidereissä pyöri. Sitä AP hakemaa massaa ei vaan ole juuri tarjolla. Jää vaihtoehdoksi joko tutustua äiteihin, tai sitten etsiä lapsia haluavia naisia. Vinkiksi vielä, että uusi suhde on riski ja se voi joko vahvistaa käsitystä kamalista naisista tai sitten se voi parantaa sen. Naisen hankkiminen on aina riski. 

Olen kahden lapsen isä mutta jos nyt pitäisi uusi nainen jostain löytää en missään tapauksessa ottaisi poikinutta. Siinä tulee ne kersat kaupan päälle sitten... Miettikää veljet tarkkaan mitä teette.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden lapsen isä mutta jos nyt pitäisi uusi nainen jostain löytää en missään tapauksessa ottaisi poikinutta. Siinä tulee ne kersat kaupan päälle sitten... Miettikää veljet tarkkaan mitä teette.

Naisille käy myös ihan sama neuvo, ei kannata ottaa lapsia tehnyttä miestä.

Vierailija kirjoitti:

Olen kahden lapsen isä mutta jos nyt pitäisi uusi nainen jostain löytää en missään tapauksessa ottaisi poikinutta. Siinä tulee ne kersat kaupan päälle sitten... Miettikää veljet tarkkaan mitä teette.

Siis tavoitteletko jotain uusio-onnea, jossa asutaan perheenä yhdessä :D

Parasta lapset hankkineena naisena on, ettei uusissa suhteissa tarvitse edes miettiä yhteenmuuttoa. Voi keskittyä laatuaikaan miehen kanssa, kun lapset eivät ole kotona, muttei tarvitse miettiä raha-asioita, kotitöiden jakoa yms. Suhde myös pysyy intohimoisempana, kun ollaan välillä erossa. Ja lasten ei tarvitse sopeutua uuteen kumppaniin, kun he eivät häntä edes tapaa.