Miksi yh isä ei kelpaa naisille?

Tuttu aihe, tein itse avauksen aiheesta joskus 9v sitten. 

Aikani yritin mutta sitten luovutin kun lapseni oli aina ongelma naisille. Ensin niin hieno juttu että isä on yh mutta kohta se olikin ongelma.

Lapset on lähteneet omilleen, ja en kyllä ota naista edelleenkään! olkoot nyt sitten

t: ent yh-iskä 49v

Tämä tulee mulle yllätyksenä. Kun mun isä jäi yh:ksi oli hänellä jo vuoden päästä uusi. 10v myöhemmin kun puoliso kuoli syöpään, meni hänellä toinen vuosi löytää uusi nainen.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli 8-vuotias, kun aloin seurustella 7- ja 9-vuotiaiden lasten yh-isän kanssa eli todellakin yh-isä kelpasi. Enimmäkseen tapailimme lapsettomina viikonloppuina ja lomilla ilman lapsia, mutta myös lasten kanssa. Uusperhettä ei kumpikaan olisi edes halunnut ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä ennen suhteemme päättyi 1.5 vuoden jälkeen, mutta sen päättyminen ei liittynyt kummankaan huoltajuuteen.

Onko tosiaan tilanne muuttunut niin, että nykyisin yh-äidit eivät etsi parisuhteeseen yh-isejä?

Yh äidit etsivät itselleen huomioo ja elättäjää katraalleen.

Jos mies antaa lapsilleen enemmän huomioo niin se on naiselta pois. Sama on rahojen suhteen.

Naiset osaa olla mustasukkasia jopa lapsista eikä kestä jos eivät ole numero ykkösiä joka menee kaiken muun edelle. Jopa miehen omien lapsien edelle.

Kuinkahan moni nainen on vaatinut jopa ettei miehen omat lapset saa tulla heidän yhteiseen asuntoon sen jälkeen kun ovat muuttaneet yhteen ja isä viikonloput on loppunu tai hiipuu pikkuhiljaa kunnes loppuu ellei mies ymmärrä lähteä.

Näitä on löytyny omasta kaveripiiristä pariki kappaletta eikä muutenkaan ole kovin harvinaista.

20 vuotta yritin yh-isää iskeä, mutta ei lämmennyt :(

Kyllä kelpaisi. Mutta älä enää kirjoita enääN!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Tällainen just tuntuu itsestäni naisena ja äitinä vain aivan todella, todella kylmältä ja rakkaudettomalta.

Itselleni on aivan itsestäänselvyys, että jos lapsilla ei ole äitiä niin tottakai minä sitten heille sellaisena toimin (jos lapset vaan minut hyväksyvät) ja parisuhteessa pelataan taloudellisesti samaan pussiin, eli en laskeskelisi kenelle maksan mitäkin.

Samaa odotan myös mieheltä.

Minä olenkin erilainen nainen. Minulla on paljon rakkautta annettavana, mutta kenenkään orjaksi en ala, en siivoojaksi, en kokiksi. Valitsen sen mitä haluan, minulla on tähän oikeus, koska elän omaa elämääni enkä sinun enkä kenenkään muunkaan. Maksan omat kuluni, en muiden kuluja. Voin olla rakkaussuhteessa miehen kanssa, mutta miehen kotiorjaksi en ala, enkä terapeutiksi. Kokemusta on, ja tästä kokemuksesta otin opikseni. En halua toistaa samaa kaavaa, älykäs ihminen oppii virheistään.

Ilmankos olet yksin. Kauhea lista siitä mihin just sulla on oikeus vaikka parisuhteen pitäisi olla myös sitä, että mihin olen valmis joustamaan kun tuo toinenkin joustaa ja satun häntä rakastamaan ja haluan olla hänen kanssaan. Sama juttu että nää strong independent women on kaikki kokeneet erittäin huonoja liittoja ja suhteita. Mistähän johtuu? Parisuhde on myös kompromisseja, ei minäminäminä mulla on oikeus. Oman itsekkyyden tulee kyetä jättämään syrjään. Itsellä onnellista avioliittoa takana jo 22 vuotta, toki ok ollut myös vastamäkiä mutta nekin kuuluu avioliittoon.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä kelpaisi. Mutta älä enää kirjoita enääN!

Enään hullu saapui ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli 8-vuotias, kun aloin seurustella 7- ja 9-vuotiaiden lasten yh-isän kanssa eli todellakin yh-isä kelpasi. Enimmäkseen tapailimme lapsettomina viikonloppuina ja lomilla ilman lapsia, mutta myös lasten kanssa. Uusperhettä ei kumpikaan olisi edes halunnut ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä ennen suhteemme päättyi 1.5 vuoden jälkeen, mutta sen päättyminen ei liittynyt kummankaan huoltajuuteen.

Onko tosiaan tilanne muuttunut niin, että nykyisin yh-äidit eivät etsi parisuhteeseen yh-isejä?

Kun olin erostani toipunut, minä halusin löytää rakkauden. Se rakkaus sattui löytymään lapsettomasta miehestä. (En tosin ole yh mutta eronnut äiti kuitenkin.) Onhan siinä omat etunsakin, että vain toisella on lapsia, mutta en minä niitä siinä kohtaa miettinyt. Rakkaudessa kun ei voi kuitenkaan valita.

Mutta jos nyt joku lähtee hankkimaan itselleen parisuhdetta kuin vaikka uutta autoa niin silloin varmaan pitää listata hyvät ja huonot puolet ja miettiä niiden perusteella.

Rakkauden minäkin halusin löytää, mutta kyllä minä myös valitsin. Minulle oli selvää, että en halua miestä, joka vasta haluaa lapsia/ensimmäisen perheen. Jos olisin kohdannut sellaisen, en olisi jatkanut tutustumista, koska se olisi ollut turhaa.

Eronneelle vela-miehelle olisin varmasti antanut mahdollisuuden, jos hän olisi herättänyt kiinnostukseni, mutta en miehelle, joka olisi haaveillut omista lapsista.

Ei mua haittais. Eronnutta en voisi ottaa omantunnon syistä.

Mulla ei ole itsellä lapsia, mutta olen ollut lapsi-ja nuorisotyön tehtävissä ja auttanut pienten veljentyttöjen hoidossa, joten ehkä siksi suhtaudun vähän eri tavalla vaikkeu omia lapsia. Lapsesi ovat jo aika isoja kuitenkin, mutta kiintyisivät todennäköisesti uuteen ihmiseen melko hyvin. Eri asia sitten teini-ikäiset lapset.. silloin kokisin olevani liian nuori kasvattamaan heitä äidin roolissa. Ja tosi pienien kohdalla en tiedä osaisinko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Tällainen just tuntuu itsestäni naisena ja äitinä vain aivan todella, todella kylmältä ja rakkaudettomalta.

Itselleni on aivan itsestäänselvyys, että jos lapsilla ei ole äitiä niin tottakai minä sitten heille sellaisena toimin (jos lapset vaan minut hyväksyvät) ja parisuhteessa pelataan taloudellisesti samaan pussiin, eli en laskeskelisi kenelle maksan mitäkin.

Samaa odotan myös mieheltä.

No mahtavaa. Toivottavasti löydät ne äidittömät lapset jotka saavat susta uuden äidin. Tulee kuitenkin mieleen, et onkohan sulla kokemusta uusperheestä? Ei se ihan noin simppeliä ole. Eikä varsinkaan todennäköisesti mitään mitä toivot tai kuvittelet. Jokaisella perheenjäsenellä on oma tahto ja ne voi olla ihan muuta kuin dun käsitys elämästä. Ja niin paljon riippuu elämäntilanteista, lapsiluvusta, lukuisista asioista miten asiat menee. Mulla kokemus uusperheestä jossa miehellä ei ollut rahaa eikä paljon muutakaan lapsilleen ja heidän äitinsä oli jonkinsortin kiusaaja. Ei tullut mieleenkään lopettaa omien lasteni harrastuksia tai muuten heikentää heidän elämäänsä ja ruveta omien lasten kustannuksella elättämään miehen lapsia tai kompensoimaan sitä mistä jäivät paitsi kun vanhemmat oli hankkinu resursseihinsa nähden aika monta lasta. Mulla oli just varaa omien lasteni tarpeisiin, ei enää kenenkään muun. Alussa yritin kaikenlaista, mutta oli pohjaton kaivo. Niin ajattelin että minä olen ensisijaisesti vastuussa omista lapsistani ja omasta jaksamisesta. Ja mies exänsä kanssa lapsistaan jotka ovat maailmaan saattaneet. Ja on heidän ongelmansa jos ei rahkeet riitä lastensa tarpeisiin. Enkä puhu nyt vain taloudellisesta vaan muustakin pääomasta mitä lapset tarvii kasvaakseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Tällainen just tuntuu itsestäni naisena ja äitinä vain aivan todella, todella kylmältä ja rakkaudettomalta.

Itselleni on aivan itsestäänselvyys, että jos lapsilla ei ole äitiä niin tottakai minä sitten heille sellaisena toimin (jos lapset vaan minut hyväksyvät) ja parisuhteessa pelataan taloudellisesti samaan pussiin, eli en laskeskelisi kenelle maksan mitäkin.

Samaa odotan myös mieheltä.

Minä olenkin erilainen nainen. Minulla on paljon rakkautta annettavana, mutta kenenkään orjaksi en ala, en siivoojaksi, en kokiksi. Valitsen sen mitä haluan, minulla on tähän oikeus, koska elän omaa elämääni enkä sinun enkä kenenkään muunkaan. Maksan omat kuluni, en muiden kuluja. Voin olla rakkaussuhteessa miehen kanssa, mutta miehen kotiorjaksi en ala, enkä terapeutiksi. Kokemusta on, ja tästä kokemuksesta otin opikseni. En halua toistaa samaa kaavaa, älykäs ihminen oppii virheistään.

Ilmankos olet yksin. Kauhea lista siitä mihin just sulla on oikeus vaikka parisuhteen pitäisi olla myös sitä, että mihin olen valmis joustamaan kun tuo toinenkin joustaa ja satun häntä rakastamaan ja haluan olla hänen kanssaan. Sama juttu että nää strong independent women on kaikki kokeneet erittäin huonoja liittoja ja suhteita. Mistähän johtuu? Parisuhde on myös kompromisseja, ei minäminäminä mulla on oikeus. Oman itsekkyyden tulee kyetä jättämään syrjään. Itsellä onnellista avioliittoa takana jo 22 vuotta, toki ok ollut myös vastamäkiä mutta nekin kuuluu avioliittoon.

Se, että en ole parisuhteessa on oma valintani. Ottajia olisi ollut, mutta ei sellaista mitä haluan. Minulla on oikeus etsiä sitä mitä MINÄ  haluan, en tyydy enää mihinkään keskinkertaiseen valintaan. Minulla on paljon annettavaa, haluan samaa itselleni. Onnea sinulle kun haluat toimia miehesi omaishoitajana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Tällainen just tuntuu itsestäni naisena ja äitinä vain aivan todella, todella kylmältä ja rakkaudettomalta.

Itselleni on aivan itsestäänselvyys, että jos lapsilla ei ole äitiä niin tottakai minä sitten heille sellaisena toimin (jos lapset vaan minut hyväksyvät) ja parisuhteessa pelataan taloudellisesti samaan pussiin, eli en laskeskelisi kenelle maksan mitäkin.

Samaa odotan myös mieheltä.

Minä olenkin erilainen nainen. Minulla on paljon rakkautta annettavana, mutta kenenkään orjaksi en ala, en siivoojaksi, en kokiksi. Valitsen sen mitä haluan, minulla on tähän oikeus, koska elän omaa elämääni enkä sinun enkä kenenkään muunkaan. Maksan omat kuluni, en muiden kuluja. Voin olla rakkaussuhteessa miehen kanssa, mutta miehen kotiorjaksi en ala, enkä terapeutiksi. Kokemusta on, ja tästä kokemuksesta otin opikseni. En halua toistaa samaa kaavaa, älykäs ihminen oppii virheistään.

Ilmankos olet yksin. Kauhea lista siitä mihin just sulla on oikeus vaikka parisuhteen pitäisi olla myös sitä, että mihin olen valmis joustamaan kun tuo toinenkin joustaa ja satun häntä rakastamaan ja haluan olla hänen kanssaan. Sama juttu että nää strong independent women on kaikki kokeneet erittäin huonoja liittoja ja suhteita. Mistähän johtuu? Parisuhde on myös kompromisseja, ei minäminäminä mulla on oikeus. Oman itsekkyyden tulee kyetä jättämään syrjään. Itsellä onnellista avioliittoa takana jo 22 vuotta, toki ok ollut myös vastamäkiä mutta nekin kuuluu avioliittoon.

Se, että en ole parisuhteessa on oma valintani. Ottajia olisi ollut, mutta ei sellaista mitä haluan. Minulla on oikeus etsiä sitä mitä MINÄ  haluan, en tyydy enää mihinkään keskinkertaiseen valintaan. Minulla on paljon annettavaa, haluan samaa itselleni. Onnea sinulle kun haluat toimia miehesi omaishoitajana.

Kyllä sullekki vielä se rikas mies löytyy joka kustantaa sun elämän ja haaveet.

Jos nainen haaveilee omista lapsista, "turvallisempaa" on mennä suhteeseen miehen kanssa jolla ei vielä ole lapsia koska tällainen mies yleensä on helpompi saada innostumaan vauvasta.

"turvallisempaa". Sitten ihmetellään kun lapsettomat miehet haluaa vaan seksiä.

Loppujen lopuks on liuta lapsia ja kaikki eri miesten kanssa.

Monelle varmaan tuttu tilanne?

Aika kauheita oli Tinderissä ne miesten kommentit tyyliin " Mulla on siis lapsia ja ne on mulle maailman tärkein asia ja vaikka kuolen niiden puolesta. Jos se on joku ongelma, niin voit pa*** v******. Mun ja mun lasten väliin ei tuu kukaan jne" 

Lapset ei ois ongelma, mutta aggressiivinen mies on. 

Minua alkoi pelottaa.

Yh-iskä ja puoli tusinaa tenavaa vielä menis, mutta leski > ei kiitos ikinä.

Vierailija kirjoitti:

Eronnutta en voisi ottaa omantunnon syistä.

Oot uskova? Mulla oli joskus aika mustavalkoisia ajatuksia vähän kaikkeen liittyen, mutta elämä on opettanut. Ei ole enää.

Vierailija kirjoitti:

"turvallisempaa". Sitten ihmetellään kun lapsettomat miehet haluaa vaan seksiä.

Loppujen lopuks on liuta lapsia ja kaikki eri miesten kanssa.

Monelle varmaan tuttu tilanne?

Mä menin uudestaan naimisiin, lapsettoman miehen kanssa. Eikä hankittu yhteisiä.

Ei kelpaa kun en tykkää lapsista.

En ottaisi koska en halua suurperhettä. Suhde, jossa molemmat asuvat omissa kodeissaan, toimisi sen sijaan hyvin eikä lapsien lukumäärälläkään olisi silloin niin merkitystä.