Miksi yh isä ei kelpaa naisille?

Ei ole ongelma, jos on lapsia noin yleisesti ottaen mun mielestä eli voisin olla parisuhteessa yh isän kanssa. Ongelmaksi voi tulla se, että mulla ei ole vielä lapsia ja haluan "omia" lapsia (haluan ainakin yrittää lasta, eihän sitä koskaan tiedä vaikka ei voisikaan saada biologista lasta). Jos miehen lapsiluku olisi täynnä, niin sitten suhteesta ei tulisi mitään

Jos taas mulla olisi lapsia jo, niin ei olis mikään ongelma, että miehelläkin olis omat lapset. Varmaan etsisin etupäässä miestä, jolla on jo lapset. Mun ikäiset lapsettomat miehet vois haluta vielä omiakin mukuloita, ja tiedän jo nyt että en halua paria lasta enempää. Ne ns. bonus-lapset olis asia erikseen.

Eli tsemppiä, varmaan törmäät sopivaan naiseen ennemmin tai myöhemmin ja ehkä sillon, kun sitä vähiten etsit.

N27

Vierailija kirjoitti:

Nainen menee kylpyhuoneeseen. Hän aikoo puuteroida nenänsä, varjostaa leukansa ja punata huulensa. Nainen on jo kohta kolmekymmentä, liian vanha ihastuttaakseen meikittä, mutta liian nuori ryhtyäkseen piiaksi äitinsä hylkäämille lapsille. Naisen ainut vaihtoehto on elää, kuten prinsessa. Hän haluaa olla miehen aurinko, ja ravintolassa saada lihavat äidit huokailemaan kateudesta. Hän on nainen, joka tuoksuu kalliilta parfyymiltä. Mies ei pääse ihailun sokeaan sumupilveen, jos häntä velvoittavat biologiset velvoitteet jakaa huomiota pienille lapsille. Kun ravintolassa lapsi pyytää isää avittamaan nenän niistossa, on nainen keksinyt jo sata muuta asiaa, joihin mies voisi kohdistaa huomionsa. Ne kaikki liittyy häneen.

Kysymyksesi on retorinen. Tarvitset joko nuoremman naisen, joka näkee varaäitiydessä mukavan roolin täyttämään tyhjän paikan sydämmessä. Voit myös tyytyä vanhempaan naiseen, mutta hän ei tule olemaan vierelläsi tuo kalliilta parfyymiltä tuoksuva neito, jonka parhaimmat päivät ovat pian luopumassa kohti lähtöaulaa. Elämä on valintoja.

En tiedä, mitä yrität tällä sekavalla kielikuvalla sanoa, mutta parfyymiharrastajana totean, että keski-ikäisellä on huomattavasti enemmän varaa tuoksua kalliille kuin nuorena. Lapsiperhevuodet jo takana.

Mulla on kokemusta kahdesta yh-isästä, eikä ne olleet hyviä. Suurin turn off molemmissa oli, että eivät pitäneet mitään kuria ja sääntöjä lapsilleen. Meno oli kuin marakateilla sirkuksessa, eikä isä ollut näkevinään, eikä kuulevinaan mitään. Ei siinä aikuiset ihmiset saaneet yhtään keskeistä aikaa, kun pennut riekkuivat ympärillä koko ajan. Kun ne joskus myöhään illalla lopulta simahtivat oli itsekin jo niin loppu, että simahti heti perään. Aamulla aikaisin show taas alkoi uudestaan. Ainoa laatuaika oli kun joka toinen viikonloppu olivat äideillään. Ei tollanen elämä mulle sopinut ollenkaan ja sen jälkeen kiersin yh-isät kaukaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kokemusta kahdesta yh-isästä, eikä ne olleet hyviä. Suurin turn off molemmissa oli, että eivät pitäneet mitään kuria ja sääntöjä lapsilleen. Meno oli kuin marakateilla sirkuksessa, eikä isä ollut näkevinään, eikä kuulevinaan mitään. Ei siinä aikuiset ihmiset saaneet yhtään keskeistä aikaa, kun pennut riekkuivat ympärillä koko ajan. Kun ne joskus myöhään illalla lopulta simahtivat oli itsekin jo niin loppu, että simahti heti perään. Aamulla aikaisin show taas alkoi uudestaan. Ainoa laatuaika oli kun joka toinen viikonloppu olivat äideillään. Ei tollanen elämä mulle sopinut ollenkaan ja sen jälkeen kiersin yh-isät kaukaa.

Kyllä tuo on ihan normaalia lapsiperheen elämää. Ja syy miksi suhteet lapsettomien kanssa yleensä ei toimi. He ei ymmärrä millaista pienten lasten kanssa pääosin on+ heillä on vielä ruusuiset kuvitelmat omasta tulevasta perhe-elämästä. Ja toki se että niitä omia marakatteja sietää keskimäärin paremmin kuin muiden marakatteja, vaikka samaa p*skaa se periaatteessa on omienkin kanssa.

Kyllä kelpaisi hyvinkin. Mistäpäin ja minkä ikäinen? Näillä enemmän merkitystä.

Vihaan lapsia.

Kyllä tässä jää nyt jotain olennaista ap:lla kertomatta.. Miksi yksinhuoltajanainen ei haluaisi parisuhdetta yksinhuoltajamiehen kanssa? Itselle tulee ekana mieleen onko ap:lla ikinä ns lapsetonta aikaa? Minulle se joka toinen lapseton viikonloppu on tärkeää levon ja rentoutumisen aikaa. Miesystäväni on lapseton mutta kyllä mulle olisi sinkkuaikana yh-isä kelvannut hyvinkin. Mahdollisuus kuitenkin olisi pitänyt olla kahdenkeskiseen vuorokauteen edes joskus. Toinen ehto se ettei enempää lapsia hankita. Kolmantena rauhallinen eteneminen: vastaan tullut parikin yh-isää, jotka jo toisessa virkkeessä alkaneet tinkaamaan omalle paikkakunnalleen muutosta ym.

Minulle kelpaisi ap:n elämäntilanteessa oleva mies hyvin, koska olen itse melko samanlaisessa elämäntilanteessa. Yksi 11 v. lapsi joka asuu luonani koko ajan loma-aikoja lukuunottamatta. Pitää varmaan olla samankaltaisessa elämäntilanteessa että pystyy hyväksymään lasten lähes jatkuvan läsnäolon. Palstan kommenteista ilmenee hyvin että jos itsellä on lapset jo aikuisia tai esim. vuoroviikkosysteemillä niin että jää paljon omaa aikaa, harva on kiinnostunut tutustumaan ihmiseen jolla ei ole omaa aikaa juurikaan. Se on ihan ymmärrettävää, eikä siitä ole mielestäni reilua syyttää naisia sen paremmin kuin miehiäkään. Tarvittaisiin oma palsta totaali - tai lähes totaali-yh:oille niin olisi helppo löytää samankaltaisessa elämäntilanteessa eläjät.

Minulle sopisi aivan hyvin tällainen yh-isä. Mutta - oma lapseni on jo aikuinen, ammatissa jne. Onkohan meillä siis liian iso ikäero? Toisaalta, tulen hyvin toimeen myös tuon ikäisten lasten kanssa (ei ainakaan ole ollut isoja ongelmia). Ap ei ole kertonut ikäänsä, asuinpaikkaansa? Itse asun PKS:lla, tulen toimeen omillani vallan hyvin, vaikka en ole suurituloinen. Laitan hyvää ruokaa, pidän marjastamisesta ja sienestyksestä, luen paljon, kirjoitan (osittain myös ammatikseni)...

N - PKS - varmaan liian vanha