Miksi yh isä ei kelpaa naisille?

Vierailija kirjoitti:

Kaltaisesi olisi minulle ihan unelma. Saisi olla lasten elämässä ja muovata mukavia muistoja ja perinteitä. Minulla ei ole omia lapsia.

Kuulostaisihan semmonen kivalta mutta jos ei omia lapsia ole niin sitä on vaikea kuvitella minkälaista on lapsiperheen elämä.

On sairastelua flunssakaudella, extempporee jutut saa unohtaa ja vapaa aika menee lähinnä lasten ehdoilla suurimmaks osaks.

Kyllähän sitä omaa aikaakin tietysti on kun lapset on isovanhemmillaan yökylässä ja välillä muuallakin.

Lapsiin ei kyllä ole tarkotus tutustuttaa ketään vaan tapailu olisi tarkotus järjestää näillä lapsivapailla. Toki näitä vapaitakin peruuntuu sillontällön sairastumisien takia jollonka lapsettoman on varmaankin vaikea ymmärtää kauan suunnitellun yhteisen tekemisen kiva esim viikonloppu peruuntuu. Ikäväähän se on mutta sekin on semmosia asioita joille ei mitään voi

Ap:lle lohdutuksena ettei kelpaa kyllä ilman lapsiakaan. Lapseton mies koetaan jotenkin friikkinä tai viallisena. Useampi nainen tätä ihmetellyt ja heti on huomannut, että eivät pidä normaalina.

M38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 3 -vuotiaan pojan yh Helsingistä. Toinen yh kelpaisi hyvin, mutta ei tunnu yh-isille kelpaavan, kun poika vielä niin pieni :/

N31

Ei 3-vuotias ole paha ikä vaan oikeastaan päinvastoin. Vaippa ralli on ohi tai ainaki menossa ohi ja sen ikänen nukkuu vielä aika paljon. Jokaisessa iässä on omat haasteensa.

Pienellä lapsella on vielä pienet "ongelmat" ja iän myötä ne "ongelmat" vaan kasvaa.

Siis lapsien näkökulmasta ongelmat.

Mukavaa se on seurata kun lapset kasvaa ja oppii uusia juttuja ja kun huomaa että on tehny asioita oikein.

Pienen lapsen ilo on vielä niin vilpitöntä ja aitoa. Toki on isommillakin lapsilla mutta ehkä ymmärsit mitä tarkotin.

Ap

Ymmärrän hyvin :) Minulla ongelma lähinnä se, että lapsi ei ole isällään ollenkaan ja näkeekin harvoin, niin omaa vapaa aikaa ei paljon ole. Minäkään en suinpäin haluaisi pojalle ketään esitellä, mutta aika paljonhan poika siihen tapailuun vaikuttaisi, kun en poikaa voi kotiinkaan jättää ja hoitajaa ei aina löydy.

Isääkään en pojalle ole etsimässä, mutta tietenkin olisi ihana, että elämässä olisi mies joka kokisi meidät molemmat perheekseen ja auttaisi minua niissä poikien jutuissa, mitä itse en osaa :)

N31

Vierailija kirjoitti:

Ap:lle lohdutuksena ettei kelpaa kyllä ilman lapsiakaan. Lapseton mies koetaan jotenkin friikkinä tai viallisena. Useampi nainen tätä ihmetellyt ja heti on huomannut, että eivät pidä normaalina.

M38

Ei naisille kelpaa kun rikas mies joka ostelee lahjoja ja kustantaa ulkomaan matkat jne.

Niin ja muutenki elättää naisen ja sen lapset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaltaisesi olisi minulle ihan unelma. Saisi olla lasten elämässä ja muovata mukavia muistoja ja perinteitä. Minulla ei ole omia lapsia.

Kuulostaisihan semmonen kivalta mutta jos ei omia lapsia ole niin sitä on vaikea kuvitella minkälaista on lapsiperheen elämä.

On sairastelua flunssakaudella, extempporee jutut saa unohtaa ja vapaa aika menee lähinnä lasten ehdoilla suurimmaks osaks.

Kyllähän sitä omaa aikaakin tietysti on kun lapset on isovanhemmillaan yökylässä ja välillä muuallakin.

Lapsiin ei kyllä ole tarkotus tutustuttaa ketään vaan tapailu olisi tarkotus järjestää näillä lapsivapailla. Toki näitä vapaitakin peruuntuu sillontällön sairastumisien takia jollonka lapsettoman on varmaankin vaikea ymmärtää kauan suunnitellun yhteisen tekemisen kiva esim viikonloppu peruuntuu. Ikäväähän se on mutta sekin on semmosia asioita joille ei mitään voi

Olen vuosia ollut päiväkodissa töissä, joten ihan uusista asioista ei ole kyse kuitenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"...tässä iässä." Missä iässä siis?

Onko sillä iällä mitään merkitystä jos ei halua mitään pelkkää seksiä?

Tottakai on. Noin sanoo vain miehet, jotka etsii nimenomaan itseään nuorempaa naista.  

No koska miehet joilla on lapsia harvemmin ehtivät näkemään tarpeeks usein. Kuka sellasta jaksaa? No ei ainakaa sellanen jolla itellä ei oo lapsia. Kaks yh:ta tosin sopis hyvin yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 3 -vuotiaan pojan yh Helsingistä. Toinen yh kelpaisi hyvin, mutta ei tunnu yh-isille kelpaavan, kun poika vielä niin pieni :/

N31

Ei 3-vuotias ole paha ikä vaan oikeastaan päinvastoin. Vaippa ralli on ohi tai ainaki menossa ohi ja sen ikänen nukkuu vielä aika paljon. Jokaisessa iässä on omat haasteensa.

Pienellä lapsella on vielä pienet "ongelmat" ja iän myötä ne "ongelmat" vaan kasvaa.

Siis lapsien näkökulmasta ongelmat.

Mukavaa se on seurata kun lapset kasvaa ja oppii uusia juttuja ja kun huomaa että on tehny asioita oikein.

Pienen lapsen ilo on vielä niin vilpitöntä ja aitoa. Toki on isommillakin lapsilla mutta ehkä ymmärsit mitä tarkotin.

Ap

Ymmärrän hyvin :) Minulla ongelma lähinnä se, että lapsi ei ole isällään ollenkaan ja näkeekin harvoin, niin omaa vapaa aikaa ei paljon ole. Minäkään en suinpäin haluaisi pojalle ketään esitellä, mutta aika paljonhan poika siihen tapailuun vaikuttaisi, kun en poikaa voi kotiinkaan jättää ja hoitajaa ei aina löydy.

Isääkään en pojalle ole etsimässä, mutta tietenkin olisi ihana, että elämässä olisi mies joka kokisi meidät molemmat perheekseen ja auttaisi minua niissä poikien jutuissa, mitä itse en osaa :)

N31

Lapsen ehdoilla sitä tietysti pitää asiat järjestää ja lapset sitä muutenki menee kaiken edelle. Tai ainaki pitäisi mennä.

Järkevältä naiselta vaikutat mutta vähän liian nuori, kaukaata enkä kyllä muutenkaan ole täältä seuraa etsimässä eikä se taida muutenkaan olla mahdollista täällä.

Mä oon kyllä sitä mieltä, ettei rakkaus katso tuollaisia asioita.

Jos nainen (tai mies) on sillain, että ”en halua enää pieniä lapsia huusholliini” tai jotain ”en halua kasvattaa toisen lapsia” tms. niin ei sellaisella sitten vaan oikeasti kiinnosta. Ei ole tarpeeksi tunteita.

Yksinhuoltajuus säästää elämäntilannesuhteilta ja tyypeiltä jotka etsii vaan jotain joka sopii heidän kriteereihinsä.

Itse taas haluan vain ns. tosirakkautta, joten on vain hyvä ettei kukaan elämäntilannesuhteilija huiputtamaan minua väliaikaissuhteeseen kanssaan.

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaltaisesi olisi minulle ihan unelma. Saisi olla lasten elämässä ja muovata mukavia muistoja ja perinteitä. Minulla ei ole omia lapsia.

Kuulostaisihan semmonen kivalta mutta jos ei omia lapsia ole niin sitä on vaikea kuvitella minkälaista on lapsiperheen elämä.

On sairastelua flunssakaudella, extempporee jutut saa unohtaa ja vapaa aika menee lähinnä lasten ehdoilla suurimmaks osaks.

Kyllähän sitä omaa aikaakin tietysti on kun lapset on isovanhemmillaan yökylässä ja välillä muuallakin.

Lapsiin ei kyllä ole tarkotus tutustuttaa ketään vaan tapailu olisi tarkotus järjestää näillä lapsivapailla. Toki näitä vapaitakin peruuntuu sillontällön sairastumisien takia jollonka lapsettoman on varmaankin vaikea ymmärtää kauan suunnitellun yhteisen tekemisen kiva esim viikonloppu peruuntuu. Ikäväähän se on mutta sekin on semmosia asioita joille ei mitään voi

Olen vuosia ollut päiväkodissa töissä, joten ihan uusista asioista ei ole kyse kuitenkaan.

No siinä tapauksessa varmasti ymmärrät ja varmasti osaat myös olla lapsien kanssa.

Mukavahan semmonen nainen olisi tavata mutta eipä voi kun jatkaa unelmoimista. Tosin kyllä sitä viihtyy ittekseen ja lapsien kanssakin ihan hyvin joten ei mikään pakkomielle ole ketään löytää

Yh- äidit etsivät lapsilleen elättäjää ja silloin miehen omiin lapsiinsa sijoittamat rahat ovat tämän yh:n lapsilta pois.

Naisten kaksoisstandardit.  Miehen pitää kyllä huolia 3-4 eri miehen jälkeläiset ja se, että ne käy soittamassa sulle suutaan. "En etsi isää lapsilleni" joo, sen kyllä huomaa, s**tana. Ei niillä ole koskaan isähahmoa ollutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Tällainen just tuntuu itsestäni naisena ja äitinä vain aivan todella, todella kylmältä ja rakkaudettomalta.

Itselleni on aivan itsestäänselvyys, että jos lapsilla ei ole äitiä niin tottakai minä sitten heille sellaisena toimin (jos lapset vaan minut hyväksyvät) ja parisuhteessa pelataan taloudellisesti samaan pussiin, eli en laskeskelisi kenelle maksan mitäkin.

Samaa odotan myös mieheltä.

Minä en voi naisena ja äitinä ymmärtää niitä naisia, joilla ei tule halua pitää huolta lapsista joilla ei edes ole omaa äitiä?!?

Oikeasti jotenkin todella karua.

Eikä mulla edes ole kovin korkea hoivavietti, mutta ehkä nämä asenteet sitten selittää sen miksi olen oman lapsen kaveripiirissä se ykkös mamma kenestä kaikki tykkää ja meille halutaan aina tulla.

Jos muissa kodeissa on äitejä jotka ei oikeasti välitä muista kuin omista lapsistaan...

Kyllähän lapset sen aistii.

Oma lapseni oli 8-vuotias, kun aloin seurustella 7- ja 9-vuotiaiden lasten yh-isän kanssa eli todellakin yh-isä kelpasi. Enimmäkseen tapailimme lapsettomina viikonloppuina ja lomilla ilman lapsia, mutta myös lasten kanssa. Uusperhettä ei kumpikaan olisi edes halunnut ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä ennen suhteemme päättyi 1.5 vuoden jälkeen, mutta sen päättyminen ei liittynyt kummankaan huoltajuuteen.

Onko tosiaan tilanne muuttunut niin, että nykyisin yh-äidit eivät etsi parisuhteeseen yh-isejä?

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli 8-vuotias, kun aloin seurustella 7- ja 9-vuotiaiden lasten yh-isän kanssa eli todellakin yh-isä kelpasi. Enimmäkseen tapailimme lapsettomina viikonloppuina ja lomilla ilman lapsia, mutta myös lasten kanssa. Uusperhettä ei kumpikaan olisi edes halunnut ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä ennen suhteemme päättyi 1.5 vuoden jälkeen, mutta sen päättyminen ei liittynyt kummankaan huoltajuuteen.

Onko tosiaan tilanne muuttunut niin, että nykyisin yh-äidit eivät etsi parisuhteeseen yh-isejä?

Miksi etsiä, kun voi noukkia rusinoita pullasta?

No minä otin yh-miehen, lapsi oli silloin tosin jo 16 ja kävi lukiota toisella paikkakunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Oma lapseni oli 8-vuotias, kun aloin seurustella 7- ja 9-vuotiaiden lasten yh-isän kanssa eli todellakin yh-isä kelpasi. Enimmäkseen tapailimme lapsettomina viikonloppuina ja lomilla ilman lapsia, mutta myös lasten kanssa. Uusperhettä ei kumpikaan olisi edes halunnut ennen kuin lapset ovat muuttaneet pois kotoa. Sitä ennen suhteemme päättyi 1.5 vuoden jälkeen, mutta sen päättyminen ei liittynyt kummankaan huoltajuuteen.

Onko tosiaan tilanne muuttunut niin, että nykyisin yh-äidit eivät etsi parisuhteeseen yh-isejä?

Kun olin erostani toipunut, minä halusin löytää rakkauden. Se rakkaus sattui löytymään lapsettomasta miehestä. (En tosin ole yh mutta eronnut äiti kuitenkin.) Onhan siinä omat etunsakin, että vain toisella on lapsia, mutta en minä niitä siinä kohtaa miettinyt. Rakkaudessa kun ei voi kuitenkaan valita.

Mutta jos nyt joku lähtee hankkimaan itselleen parisuhdetta kuin vaikka uutta autoa niin silloin varmaan pitää listata hyvät ja huonot puolet ja miettiä niiden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulle kelpaisit, olenhan itsekin totaaliyksinhuoltaja. Lapsillesi en äidiksi alkaisi, koska olen äiti omalle lapselleni. Enkä alkaisi maksaa lastesi kuluja, maksan oman lapseni kulut. En muuttaisi kanssasi yhteen, mutta seurustella voisin.  Voisimme käydä syömässä, teatterissa, matkoilla ym. sellaista.

Tällainen just tuntuu itsestäni naisena ja äitinä vain aivan todella, todella kylmältä ja rakkaudettomalta.

Itselleni on aivan itsestäänselvyys, että jos lapsilla ei ole äitiä niin tottakai minä sitten heille sellaisena toimin (jos lapset vaan minut hyväksyvät) ja parisuhteessa pelataan taloudellisesti samaan pussiin, eli en laskeskelisi kenelle maksan mitäkin.

Samaa odotan myös mieheltä.

Minä olenkin erilainen nainen. Minulla on paljon rakkautta annettavana, mutta kenenkään orjaksi en ala, en siivoojaksi, en kokiksi. Valitsen sen mitä haluan, minulla on tähän oikeus, koska elän omaa elämääni enkä sinun enkä kenenkään muunkaan. Maksan omat kuluni, en muiden kuluja. Voin olla rakkaussuhteessa miehen kanssa, mutta miehen kotiorjaksi en ala, enkä terapeutiksi. Kokemusta on, ja tästä kokemuksesta otin opikseni. En halua toistaa samaa kaavaa, älykäs ihminen oppii virheistään.