Kuka muistaa kylman talven 1987?

Muistan. Jos sattui talo tai navetta palamaan, niin eipä tahtonut saada vettä sammutukseen mistään.

Elämäni kylmin talvi tuo oli, joten ei unohdu  - olin nimittäin lentokentällä töissä ja siellä mitattiin säännöllisesti sellaista -60 astetta, kun otettiin huomioon tuulen vaikutus. Ulkoilmassa pistäytyminenkin oli fyysinen järkytys, se viima oikeasti meni luihin ja ytimiin.

 Ja sitten seuraava talvi oli muistaakseni kylmä myös, mutta sitten tuli elämäni leudoin talvi 88-89, jolloin en käyttänyt talvitakkia ollenkaan, vaan huitelin koko 'talven' nahkarotsissa. Ja lunta ei ollut juuri ollenkaan. Silloin ne alkoivat nämä omituiset säät, ääri-ilmiöt ja heittelyt.

En muista 1999 kylmiä säitä. Oliko ne siis 98-99 vai 99-2000?

Tammikuu -99 oli kylmä. Vähän toista kun nyt kun ei edes luistelukenttiä saada jäädytettyä.

Melkein kaikki Suomen hippiäiset kuoli tuona talvena.

Muistan rukkaset, jotka minulla oli silloin. Kun ne otti R-kioskin luukulla pois, kädet ehtivät jäätyä maksamisen yhteydessä. Sitten yritti saada käsiä taas rukkasten sisällä lämpimiksi sen jälkeen.

Muistan. Oli melkein kuukauden yli 30 astetta. Olin silloin Vantaalla töissä ja asemalta piti kävellä melkein km työpaikalle. Olen 58v. Sen jälkeen ei niin kylmää ole muistaakseni ollut.

Fillarilla kuljin muutaman kilometrin kouluun. Aamulla lämpimästä pyöräkellarista otettun amatka oli suht kevyttä polkea, mutta iltapäivällä olikin sitten hieman raskaampaa. Muistelen että jossain -40 nurkilla taidettiin pyöriä pohjois-pohjanmaalla.

Muistan kun autoa piti nousta lämmittämään aamuyöllä.

Ei uskaltanut oikein nukkuakaan, mietin onko tämä joku varoitus jumalattomille jotka nauroivat ei uskoisi todeksi.

Kaksi nroa liian isot kengät ja  kahdet villasukat.

Asuin silloin Virossa Tarton lähellä. Bussille oli noin kilometrin matka peltotietä pitkin. Tuntui, että sille tielle oli kiräntyneet kaikki maailman tuulet - kun pääsin koulubussiin, olin aina melkein puolikuollut kylmästä.

1987 piti antaa oppilaiden olla kaikki välkät sisällä ja meno oli sen mukaista. Käytävät täynnä ja lapset levottomia, ilma huonoa. Voi sitä raukkaa, joka oli käytävävalvojavuorossa. Vanhemmat eivät hakeneet autoilla kotiin, vaan lapset pukivat kaikki vaatteet päälleen ennen kotiin lähtöä. Muistan kiristelleeni hupparin naruja ja kaulahuiveja ja pelänneeni että joku paleltuu kotimatkalla.

Vuos 98 Kittilässä. 50 astetta akkasen puolel niin on tuo 37 varsin siedettävä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin muistan. Monta viikkoa Helsingissä 30 - 36 pakkasta ja helvetillinen viima. Paljon kylmempää viiman takia kuin lapsuuteni Lapissa yli 40 pakkaset, siellä kun oli pakkasella useinkaan juuri tuule.

Talvella 75/76 oli kans tosi kylmää. Olin intissä silloin ja it viestimiehenä olin kuukauden metsäkeikoilla yli 30 asteen pakkasissa (vietimiehet mukana meni mikä tahansa patteri ammuntoihin tai metsäharjoituksiin). Loppusodassa Rovajärvellä 3 päivää yli 40, ja viestimiesten teltat pystytettiin traktorilla auratulle kovalle tantereelle. Ei ollut vapaaehtoisista kipinämikoista. Puolituntia siirtymää protosisun lavalla ilman kuomua viestilaatikoiden päällä oli kyllä aika hyytävää kyytiä.

Mutta eniten on palellut 85 ja 87 Helsingin pakkasissa ja viimassa junia odotellessa, ne olivat pahimmillaan tunnin myöhässä.

Hienoa,että joku pohjoisen ihminen uskaltaa ja sanoo sen ääneen,etelässäkin voi olla todella kylmää vaikka mittari näyttää puolet vähemmän kuin pohjoisessa.Et ole ensimmäinen ,jolta olen em.tunnustuksen kuullut.Yleinen suhtauminenhan kuitenkin on, että ei ne etelän kermapyllyt tiedä kylmästä mitään.

Viime talvina ei kyllä tiedetäkään.

Mä en ole edes pohjoisen ihminen (vaikka kesällä syöksytäänkin aina Jäämerelle), ja tuo ilmiö on tuttu. Joku vuosi sitten samana päivänä oli Tampereella -27 ja Porissa -15. Edellisessä tarkeni hyvin, ei tullut, jälkimmäisessä jäätyi sielukin merituulen takia, siihen ei sisämaan kasvatti tahdo tottua :/.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin muistan. Monta viikkoa Helsingissä 30 - 36 pakkasta ja helvetillinen viima. Paljon kylmempää viiman takia kuin lapsuuteni Lapissa yli 40 pakkaset, siellä kun oli pakkasella useinkaan juuri tuule.

Talvella 75/76 oli kans tosi kylmää. Olin intissä silloin ja it viestimiehenä olin kuukauden metsäkeikoilla yli 30 asteen pakkasissa (vietimiehet mukana meni mikä tahansa patteri ammuntoihin tai metsäharjoituksiin). Loppusodassa Rovajärvellä 3 päivää yli 40, ja viestimiesten teltat pystytettiin traktorilla auratulle kovalle tantereelle. Ei ollut vapaaehtoisista kipinämikoista. Puolituntia siirtymää protosisun lavalla ilman kuomua viestilaatikoiden päällä oli kyllä aika hyytävää kyytiä.

Mutta eniten on palellut 85 ja 87 Helsingin pakkasissa ja viimassa junia odotellessa, ne olivat pahimmillaan tunnin myöhässä.

Hienoa,että joku pohjoisen ihminen uskaltaa ja sanoo sen ääneen,etelässäkin voi olla todella kylmää vaikka mittari näyttää puolet vähemmän kuin pohjoisessa.Et ole ensimmäinen ,jolta olen em.tunnustuksen kuullut.Yleinen suhtauminenhan kuitenkin on, että ei ne etelän kermapyllyt tiedä kylmästä mitään.

Viime talvina ei kyllä tiedetäkään.

Mä en ole edes pohjoisen ihminen (vaikka kesällä syöksytäänkin aina Jäämerelle), ja tuo ilmiö on tuttu. Joku vuosi sitten samana päivänä oli Tampereella -27 ja Porissa -15. Edellisessä tarkeni hyvin, ei tullut, jälkimmäisessä jäätyi sielukin merituulen takia, siihen ei sisämaan kasvatti tahdo tottua :/.

Hitsit, unohdin: talvella -87 Hämeenlinnassa -38, pikkukoululainen talsi 3 km kouluun Niveaa naamassa "pakkasvoiteena" (vanhat, huonot ajat...). Revontulet näkyivät etelässäkin. Inhoan vieläkin Nivean hajua :)

Hyvin muistan 87 talven. Kävin autolla töissä n. kolmenkymmenen kilometrin päässä. Kotona mittari näytti viikkokausia 35 - 37 pakkasastetta, mutta työpaikalla jopa yli 40. Autokin tottui kylmyyteen. Mulla ei ollut tuolloin työpaikalla edes lämmitystolppaa, ja ensimmäisinä pakkaspäivinä teki tiukkaa auton käynnistyminen, mutta pakkasten jatkuessa se käynnistyi aina ihan helposti. Renkaat tosiaan oli neliskanttiset. Kun pakkasta oli enää 25 astetta, tuntui, että olisi t-paidalla tarennut. 88 kesän muistan myös hyvin. Esikoisen imettäminen pitkään jatkuneitten helteitten takia oli tukalaa. 

Olin reilun parikymppinen ja toimistotöissä. Työhöni kuului lisäksi käydä päivittäin eri virastoissa ja pankeissa postin ja erilaisten lähetysten viennissä. Käveltyä tuli useita kilometrejä. Pakkasta reilut -40. Kun Ii-joen ylitti siltaa pitkin ja se kosken kohdalta uhkui kylmyyttä, tuntui että naama tipahtaa. Ikimuistoisen kylmä talvi. Talvi on lumineen ja pakkasineen on paras vuodenaika.

Itse olin tuona talvena myös toimistotöissä ja päivällä piti käydä postissa ja pankissa ja muuallakin, jos esimies käski. Vaikka kävelymatkaa oli puolisen kilometria suuntaansa, piti matkan varrella käydä lämmittelemässä kaupoissa. Minulla on lapsena nenä ja posket paleltuneet pahasti, joten ne ei kestä kylmää.

Kevättalvella vaihdoin työpaikkaa eikä kesällä -87 ollut lomaa. Työmatkaa oli yhteen suuntaa 8 km ja kuljin työmatkat pyörällä. Kastuin joka päivä ainakin kerran ja olin iloinen, jos vesikuuro sattui vasta kotimatkalla. Se kesä on minun muistin mukaan vieläkin huonompi mitä viime kesä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En itse muista, olin tuolloin 5-vuotias. Mutta anoppi muistaa, sillä mieheni oli silloin sen viisi, ja pikkusiskonsa 3, ja lisäksi heillä oli vastasyntynyt. Mihinkään ei anoppi voinut kotoa niin pienen vauvan kanssa lähteä, joten mielikuvitusta sai käyttää että sai kaksi isompaa lasta edes jotenkin päin olemaan järjissään, sisällä siis. 

Ei kyllä käy kateeksi :) Sen jälkeinen kesä varmaan tuntui ihanalta :)

Sen jälkeinen kesä oli kylmä ja sateinen, mutta -88 lyötiin helle-ennätyksiä. Kuka muistaa?

Juoksin vaunujen kanssa neuvolaan ja esikoinen oli kunnolla pakattuna kieseihin. Rakas mummoni kuoli toukokuussa -87 ja silloin ei tullut kesää ollenkaan.

Olin tuolloin masuasukki

Muistan. Minulla oli nuha ja räkä jäätyi nenään.