Sinä joka oot päättänyt olla yhdessä kunnes lapset pärjäävät omillaan ja sitten erota.
Miten jaksat?
Miten selviät siitä ajatuksesta että oot vielä todela pitkän aikaa kiinni onnettomassa avioliitossa?
Kommentit (282)
Vierailija kirjoitti:
Muistaisivat vaan että silloin ne lapsetkin on kiinni onnettomassa perheessä.
Ei voi yleistää. Toisaalta, varmaan sekin on traumatisoivaa, että luulee eläneensä lapsuutensa onnellisessa perheessä, ja heti kun täytät 18 vanhemmat eroavat ja paljastuu että he ovat eläneet vaan sinun takiasi yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaisivat vaan että silloin ne lapsetkin on kiinni onnettomassa perheessä.
Ei voi yleistää. Toisaalta, varmaan sekin on traumatisoivaa, että luulee eläneensä lapsuutensa onnellisessa perheessä, ja heti kun täytät 18 vanhemmat eroavat ja paljastuu että he ovat eläneet vaan sinun takiasi yhdessä?
Ei kukaan pysty esittämään onnellista avioliittoa niin hyvin, että lapset saisivat siitä mallin hyvästä parisuhteesta. Muistan kuinka itse lapsena pidin todella outona ja vähän pelottavanakin sitä, kun kavereiden vanhemmat halasivat tai pussasivat toisiaan, kuvitelkaa nyt! Meni pitkälle aikuisuuteen, ennen kuin itse opin halaamaan ihmisiä, mukaan lukien parisuhteet, ystävät, sukulaiset ym. Kotona ilmapiiri oli aina jotenkin määrittelemättömän painostava. Siksi huonoon parisuhteeseen jäämisen perusteluna lapset on täysin käsittämätön, tekosyy yksinolemisen tai elintason laskun pelolle sanon minä.
No ei meillä lapset oo kovin onnettomassa perheessä, onnettomampia olisivat jos eroaisimme.
Ei meillä huudeta, hakata eikä riidellä.
Meillä ollaan ihan ystävällisiä halaillaankin ihan lasten nähden jne.
Tasaista tahtia mennään ja oman ahdistukseni käyn pääosin itsekseni läpi.
Rakkaus on loppu koska olen miehelle vain seksiä varten ja olemme täysin eri aaltopituudella sen suhteen millainen on hyvä parisuhde.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistaisivat vaan että silloin ne lapsetkin on kiinni onnettomassa perheessä.
Ei voi yleistää. Toisaalta, varmaan sekin on traumatisoivaa, että luulee eläneensä lapsuutensa onnellisessa perheessä, ja heti kun täytät 18 vanhemmat eroavat ja paljastuu että he ovat eläneet vaan sinun takiasi yhdessä?
Ei kukaan pysty esittämään onnellista avioliittoa niin hyvin, että lapset saisivat siitä mallin hyvästä parisuhteesta. Muistan kuinka itse lapsena pidin todella outona ja vähän pelottavanakin sitä, kun kavereiden vanhemmat halasivat tai pussasivat toisiaan, kuvitelkaa nyt! Meni pitkälle aikuisuuteen, ennen kuin itse opin halaamaan ihmisiä, mukaan lukien parisuhteet, ystävät, sukulaiset ym. Kotona ilmapiiri oli aina jotenkin määrittelemättömän painostava. Siksi huonoon parisuhteeseen jäämisen perusteluna lapset on täysin käsittämätön, tekosyy yksinolemisen tai elintason laskun pelolle sanon minä.
Tässä se sinäkin yleistät ja olet tietävinäsi miten kaikilla on asiat.
Olet väärässä.
Toivoisin kokemuksia ja ajatuksia niiltä jotka ovat otsikon mainitsemassa tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä lapset oo kovin onnettomassa perheessä, onnettomampia olisivat jos eroaisimme.
Ei meillä huudeta, hakata eikä riidellä.
Meillä ollaan ihan ystävällisiä halaillaankin ihan lasten nähden jne.
Tasaista tahtia mennään ja oman ahdistukseni käyn pääosin itsekseni läpi.
Rakkaus on loppu koska olen miehelle vain seksiä varten ja olemme täysin eri aaltopituudella sen suhteen millainen on hyvä parisuhde.
-ap
NO nyt sinulla on aikaa käydä läpi oma ahdistuksesi terapiassa. Selviää samalla johtuuko huono olosi liitossa itsestäsi vai parisuhteesta.
Mietin aina näitä, että tätäkö nämä vanhemmat toivovat omillekkin lapsilleen kun lapset on aikuisia. Että pysyvät onnettomassa avioliitossa. Mistä te tiedätte että teillä on elämää enää kun lapset on aikuisia?
Nuorimmainen valmistuu kohta ylioppilaaksi ja tammikuussa armeijaan. Voi olla kotona hiljaisia aikoja edessä....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä lapset oo kovin onnettomassa perheessä, onnettomampia olisivat jos eroaisimme.
Ei meillä huudeta, hakata eikä riidellä.
Meillä ollaan ihan ystävällisiä halaillaankin ihan lasten nähden jne.
Tasaista tahtia mennään ja oman ahdistukseni käyn pääosin itsekseni läpi.
Rakkaus on loppu koska olen miehelle vain seksiä varten ja olemme täysin eri aaltopituudella sen suhteen millainen on hyvä parisuhde.
-ap
NO nyt sinulla on aikaa käydä läpi oma ahdistuksesi terapiassa. Selviää samalla johtuuko huono olosi liitossa itsestäsi vai parisuhteesta.
Miksi alapeukutat tätä? Tuo on tärkein asia mikä pitää selvittää ennen kuin erosta alkaa haaveilla. Kun se oma pää seuraa mukana, paha olo seuraavaan sihteeseen jos sille ei tee mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä lapset oo kovin onnettomassa perheessä, onnettomampia olisivat jos eroaisimme.
Ei meillä huudeta, hakata eikä riidellä.
Meillä ollaan ihan ystävällisiä halaillaankin ihan lasten nähden jne.
Tasaista tahtia mennään ja oman ahdistukseni käyn pääosin itsekseni läpi.
Rakkaus on loppu koska olen miehelle vain seksiä varten ja olemme täysin eri aaltopituudella sen suhteen millainen on hyvä parisuhde.
-ap
NO nyt sinulla on aikaa käydä läpi oma ahdistuksesi terapiassa. Selviää samalla johtuuko huono olosi liitossa itsestäsi vai parisuhteesta.
Miksi alapeukutat tätä? Tuo on tärkein asia mikä pitää selvittää ennen kuin erosta alkaa haaveilla. Kun se oma pää seuraa mukana, paha olo seuraavaan sihteeseen jos sille ei tee mitään.
Joskus asiat on ihan selkeitä eikä tarvitse selvittää mitään.
Alapeukuttaja
Onko puolisosi tietoinen tästä päätöksestä?
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina näitä, että tätäkö nämä vanhemmat toivovat omillekkin lapsilleen kun lapset on aikuisia. Että pysyvät onnettomassa avioliitossa. Mistä te tiedätte että teillä on elämää enää kun lapset on aikuisia?
Mulle on tärkeintä lapset, ei se että mä saisin nauttia elämästä heidän onnensa kustannuksella.
Mä oon lapseni tähän maailmaan tuonut ja mun vastuullani on antaa heillä mahdollisimman hyvä elämä. Ja kyllä, siihen kuuluu se että me emme eroa vielä.
Mun mielestä tämä on ihan päivänselvää.
Tuo nyt riippuu varmaan siitä haaveileeko jostain uudesta paremmasta parisuhteesta. Itse olen mieluiten yksin tämän suhteen jälkeen. Miehet on niin nähty. Olen itsekseni onnellisempi.
Erosimme kun lapset olivat teinejä, yhdessä olimme n 30 v. Varmasti oli lapsille traumaattista myös tuolloin, mutta oppivat näkemään myös vähän terveemmän parisuhdemallin ennen parikymppisiään kun aloitin myöhemmin onnellisen ja tasapainoisen suhteen. Nuo lapsuudenperheen mallit ovat tarttuneet vanhempaan lapseen, on joutunut opettelemaan läheisyyden sietoa ja tunteiden osoittamista kun lapsuudenperhe oli tuossa suhteessa kylmä vaikka lapsille hellyyttä näytinkin päivittäin.
Ihan hirveä ajatus, jos omat lapset joskus olisivat tuossa jamassa:-(
En suhtaudu niin, että tämä on onneton liitto. Meillä on ns. vanhemmuusliitto, ollaan kavereita/kämppiksiä. En ymmärrä miten lapset tästä kärsisi. Ei meilläkään tapella/riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei meillä lapset oo kovin onnettomassa perheessä, onnettomampia olisivat jos eroaisimme.
Ei meillä huudeta, hakata eikä riidellä.
Meillä ollaan ihan ystävällisiä halaillaankin ihan lasten nähden jne.
Tasaista tahtia mennään ja oman ahdistukseni käyn pääosin itsekseni läpi.
Rakkaus on loppu koska olen miehelle vain seksiä varten ja olemme täysin eri aaltopituudella sen suhteen millainen on hyvä parisuhde.
-ap
NO nyt sinulla on aikaa käydä läpi oma ahdistuksesi terapiassa. Selviää samalla johtuuko huono olosi liitossa itsestäsi vai parisuhteesta.
Miksi alapeukutat tätä? Tuo on tärkein asia mikä pitää selvittää ennen kuin erosta alkaa haaveilla. Kun se oma pää seuraa mukana, paha olo seuraavaan sihteeseen jos sille ei tee mitään.
Mun mielestä on vähän hassua että sulla on näin vahva mielipide asiasta josta et tiedä mitään.
En pyytänyt neuvoja terapiaan menoon tms. Eikä mulla ole mitään yleistä ahdistusta vaan se liittyy eroajatuksiin.
Toivoin ajatuksia samassa tilanteessa olevilta koska he todennäköisesti ymmärtävät tästä aiheesta paljon enemmän kuin sinä, ilman että mun täytyy selittää jokainen pienikin yksityiskohta.
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt riippuu varmaan siitä haaveileeko jostain uudesta paremmasta parisuhteesta. Itse olen mieluiten yksin tämän suhteen jälkeen. Miehet on niin nähty. Olen itsekseni onnellisempi.
Sama ajatus mulla. Ihan yksikseni olisin hamaan loppuun saakka.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina näitä, että tätäkö nämä vanhemmat toivovat omillekkin lapsilleen kun lapset on aikuisia. Että pysyvät onnettomassa avioliitossa. Mistä te tiedätte että teillä on elämää enää kun lapset on aikuisia?
Mulle on tärkeintä lapset, ei se että mä saisin nauttia elämästä heidän onnensa kustannuksella.
Mä oon lapseni tähän maailmaan tuonut ja mun vastuullani on antaa heillä mahdollisimman hyvä elämä. Ja kyllä, siihen kuuluu se että me emme eroa vielä.
Mun mielestä tämä on ihan päivänselvää.
Erojakin on niin monenlaisia. Itselläni on aikeissa erota niin että muutan naapuritaloon. Olemme puhuneet miehen kanssa ja kumpikaan ei aio muuttaa yhteen mahdollisen uuden kumppanin kanssa niin kauan kuin lapset on kotona. Olemme hyviä ystäviä ja uskon että välit säilyy, lapset voi kulkea vapaasti kahden kodin väliä, raha ei vaihda omistajaa, ei tule mitään elareita ym. riideltävää. Lapsille voi olla pettymys nähdä että eroamme, mutta minusta tässä ei ole aineksia mihinkään elämän pilaavaan kriisiin heilläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina näitä, että tätäkö nämä vanhemmat toivovat omillekkin lapsilleen kun lapset on aikuisia. Että pysyvät onnettomassa avioliitossa. Mistä te tiedätte että teillä on elämää enää kun lapset on aikuisia?
Mulle on tärkeintä lapset, ei se että mä saisin nauttia elämästä heidän onnensa kustannuksella.
Mä oon lapseni tähän maailmaan tuonut ja mun vastuullani on antaa heillä mahdollisimman hyvä elämä. Ja kyllä, siihen kuuluu se että me emme eroa vielä.
Mun mielestä tämä on ihan päivänselvää.
Erojakin on niin monenlaisia. Itselläni on aikeissa erota niin että muutan naapuritaloon. Olemme puhuneet miehen kanssa ja kumpikaan ei aio muuttaa yhteen mahdollisen uuden kumppanin kanssa niin kauan kuin lapset on kotona. Olemme hyviä ystäviä ja uskon että välit säilyy, lapset voi kulkea vapaasti kahden kodin väliä, raha ei vaihda omistajaa, ei tule mitään elareita ym. riideltävää. Lapsille voi olla pettymys nähdä että eroamme, mutta minusta tässä ei ole aineksia mihinkään elämän pilaavaan kriisiin heilläkään.
Tämä olis todella hyvä vaihtoehto jos olisi mahdollista. Ehkä jonain päivänä meilläkin.
-ap
Muistaisivat vaan että silloin ne lapsetkin on kiinni onnettomassa perheessä.