Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomessa laaduttomat ja halvat kaupat jyllää?
11.10.2020 |
Lidl, hm, tokmanni, claes ohlsson jne. Ravintolatkin ovat suurimmaksi osaksi supway, hesee ja pitsakebappia.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Ikean Suomen maajohtaja kummasteli, että Suomessa Ikean valikoimiin on pitänyt tuoda ne halvimmat ja laaduttomimmat tuotteet. Että muualla maailmassa ihmiset haluaa ostaa Ikeasta niitä vähän kalliimpia ja laadukkaampia tuotteita, Mutta suomalaiset haluaa ostaa halpaa ja huonompaa. Että on sitten valikoimaa mukautettu sen mukaan.
Kälyni puhuu innoissaan Ikean puolesta:
Kyllä ne Iittalankin astiat kuluu ja rikkoutuu, kyllä se Hackmann tummuu. Ikeasta saa halvalla ja voi ostaa vaikka vuosittain uudet, kun ei oo kalliita.
Itse pidän Ikeaa yhtälailla vastuuttomana kuin muutakin halpatuotantoa. Tuotantomäärät ovat suuria, joten yksikköhinta on pienempi, mutta kaikkea ei saada koskaan myytyä, joten hukkaan menee paljon, ja nopeasti kuluvien tuotteiden tilalle pitää ostaa aina vain uusia. Yritys, jolla on tarjota A- ja B-sarjaa eri länsimaiden markkinoille, on lähtökohtaisesti vastuuton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät enää arvosta laatutuotteita kuten esimerkiksi nahkakenkiä tai nahkavyötä. Eivät myöskään huolla enää vaatteitaan, kuten vielä 30 vuotta sitten kun vaatteet olivat suhteessa kalliimpia mutta laadukkaampia, tehtiin.
Hieman varakkaammat seuraavat muotia, jolloin pois muodista mennyt on pois heitettävää, vaikka olisi miten ehjää ja siistiä. Tuulipukukansa ostaa tuulipukua ja toppaa.
Aiempi kommentti köyhästä kansasta oli naulan kantaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lidl on kaikkea muuta kuin laaduton. Kotimaisia tuotteita, loistava hinta- lastusuhde. Esim. kana kotimaista antibioottivapaata, samoin jauhelihat jne. Loistavat juustot. Kotimaiset vihannekset. Samoja tuotteita kuin muissa kaupoissa, edullisemmin. Paistouunin tuotteet harvinaisen hyviä, esim. goudasämpylät, kaurasydämet. Ikinä en ole syönyt esim. niin hyvää hummusta( classic) kuin Lidlin. Kasvisruokailijoille paljin tuotteita edullisesti. Maito on Suonenjoelta. Tuotteet vaihtuvat nopeasti joten aina tuoreita. Tokmannista edullisesti pesuaineet jne. Ostin välikausitakin Tokmannista, joka on erittäin hyvin ommeltu. Kallis ei ole aina hyvää. Saan Lidlistä 30:lla ison kassin loistavia kotimaisia tuotteita.
Tuo nyt on valetta. Ainakin vihannekset ja valmisruoat olivat täyttä kuraa lidlissä kun kävin joskus. Myös tuotteet ovat yleensä jotain pilipalimerkkejä eikä noita hyviksi todettuja ja suosittuja.
Ja pesuaineet on kyllä sellainen juttu joissa ei kannata tinkiä.
Kuka vielä ostaa valmisruokaa ja miksi, oi miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhä on kansa ja siksi jää, kiitos järjettömän verotuksen ja yhteiskunnan vapaamatkustajia. Ei köyhällä oo varaa ostaa kun halvinta, siksi.
Ei verotuksesta kyllä ole kiinni vaan työnantajien palkkapolitiikasta ja siitä ettei tässä maassa saa työtä.
Nimenomaan se on verotuksesta kiinni; liian kova verotuksen takia työpaikatkin häviää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikean Suomen maajohtaja kummasteli, että Suomessa Ikean valikoimiin on pitänyt tuoda ne halvimmat ja laaduttomimmat tuotteet. Että muualla maailmassa ihmiset haluaa ostaa Ikeasta niitä vähän kalliimpia ja laadukkaampia tuotteita, Mutta suomalaiset haluaa ostaa halpaa ja huonompaa. Että on sitten valikoimaa mukautettu sen mukaan.
Vaikea uskoa, että johtoportaan henkilö julkisesti noin sanoisi, joten voisitko laittaa lähteen?
Tässä Ylen jutussa ei puhuta mitään siitä, että suomalaiset haluaisivat ostaa huonompaa ja halvempaa.
Juttu keskittyy kiertotalouteen ja siihen, että monien muiden yritysten (esim. Finlayson, Hackmann) tavoin Ikea on alkanut tarjota asiakkailleen kiertopalvelua, johon voi viedä vanhat Ikea-kalusteensa. Siitä saa 5-20 euron arvoisen hyvityssetelin, ja Ikea myy vanhat kalusteet edullisesti seuraavalle halukkaalle. Ikea otti palvelun ensimmäisenä käyttöön Suomessa, koska Suomessa on suuret ja suositut käytettyjen tavaroiden markkinat. Toisaalta siellä lukee myös, että suomalaiset kuluttajat ovat yhä valmiimpia maksamaan kestävämmistä ja ympäristöystävällisimmistä tuotteista. Suomalaiset haluavat myös aiempaa vähemmän tavaraa kotiin.
Onko tämän jutun sisältöä vääristelty av-muotoon ihan tarkoituksella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Assburger kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset eivät enää arvosta laatutuotteita kuten esimerkiksi nahkakenkiä tai nahkavyötä. Eivät myöskään huolla enää vaatteitaan, kuten vielä 30 vuotta sitten kun vaatteet olivat suhteessa kalliimpia mutta laadukkaampia, tehtiin.
Hieman varakkaammat seuraavat muotia, jolloin pois muodista mennyt on pois heitettävää, vaikka olisi miten ehjää ja siistiä. Tuulipukukansa ostaa tuulipukua ja toppaa.
Aiempi kommentti köyhästä kansasta oli naulan kantaan.
Erityisesti nuoremmissa sukupolvissa kasvaa entistä tiedostavampi sukupolvi, joka keskittyy kuluttamisen vastuullisuuteen. Siitä on merkkejä tässäkin ketjussa. Väittäisin, että se liittyy myös urbaaniin kehitykseen. Maakunnissa ja pienillä maaseutupaikkakunnilla (tai missä tahansa päin Suomea niissä perheissä), jossa syödään punaista lihaa ja juodaan kevytmaitoa, myös ostetaan Prismasta ja Henkkamaukasta sitä halpaa markettivaatetta välittämättä, missä oloissa se on tuotettu.
On olemassa myös varakkaampi kansanosa, josta joku osa seuraa trendejä ja heittää vaatteen pois heti, kun siinä on pientäkin kulumaa. Uskon sen kuitenkin olevan marginaali. Enemmän on niitä nuoria, jotka ostavat halpaketjuista uutta "trendikästä" ja heittävät pois vähän siksikin, kun eivät edes muista, mitä ostivat.
Vastuullinen kuluttaminen on vahvasti nouseva trendi, joka on vastaliike järjettömälle kulutushysterialle.
Suomalaisilla on liian vähän rahaa. Johan on tutkittu että vaatteisiin, kenkiin, ravintoloihin ja kahviloihin suomalainen käyttää rahaa eurooppalaisista kaikista vähiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Mistä sen tietää että se kalliimpi vaate on kestävämpi? Voihan siinä olla vaan enemmän ilmaa hinnassa.
Vaatteen laadusta voi päätellä jo kaupassa todella paljon.
Ensin laadun, saatavuuden ja hinnan kolmio:
1. Halpa ja nopea on aniharvoin hyvää.
2. Halpaa ja hyvää ei saa nopeasti.
3. Hyvä ja nopea ei ole halpa.
Sitten:
1. Merkki ei itsessään kerro vielä kovinkaan paljoa. Pitää tehdä taustatyötä.
2. Katso vaatetta tarkemmin: onko langanpäät päätelty siististi? Irvistelevätkö saumat? Mitä materiaalia vaate on? Hankaa kangasta hieman: nyppyyntyykö se? Jos nyppyyntyy jo kaupassa, se on ns. yhden pesun paita. Jätä hyllyyn.
3. Jos kaupalla on korjauspalvelu, se ennustaa parempaa laatua ja vastuullisuutta: kauppa on valmis muokkaamaan ja korjaamaan. Se on Suomessa erittäin harvinaista, mutta muutamia sellaisia kauppoja on.
4. Mitä lukee Made in -lapussa?
Ongelmien juurisyy on se, että loppujen lopuksi hyvin harvaa kuluttajaa kiinnostaa, kestääkö vaate lopulta pitkään tai missä oloissa se on valmistettu. En varsinaisesti usko, että laadukas, vastuullinen tuottaja laittaisi tuotteen hintaan "ilmaa". Brändivaatteissa sen sijaan voi olla "brändilisää".
5 euron paita Made in (joku Aasian maa) sen sijaan on lähes 100%:n varmuudella merkki siitä, että puuvilla ei ole luomua, sen kerääjille ei makseta palkkaa, kankaan värjäys on tehty suurella kemikaalikuormalla, kemikaalit on kipattu jokeen, ompelija on tehnyt työnsä ilman taukoja, lomia tai neuvotteluoikeuksia erittäin pienellä palkalla ja prosessin eri vaiheissa on suurella todennäköisyydellä käytetty lapsityövoimaa.
Jos vaate on tehty vastuullisesti (ihmisoikeuksien, ilmaston ja ympäristön kannalta), se on todennäköisesti hintavampi, mutta myös kestävämpi. Se, mitkä merkit ovat vastuullisia, on se selvityksen paikka. Niitäkään ei ole paljon, ja eurooppalaisessakin tekstiiliteollisuudessa (esim. Ukraina) voilla olla ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia.
Sanoisin kuitenkin, että vastuulliset merkit ovat usein edullisempia ja varsinkin pitkällä aikavälillä tulevat edullisemmiksi kuin halpatuotantomerkit tai ns. kalliit brändit. Suomalaisissa kauppakeskuksissa niitä vastuullisia, laadukkaita vaihtoehtoja ei hirveästi ole tarjolla. Kotimaisista toimijoista tulee mieleen esim. Alpa ja Tauko. Ne ovat myös niitä harvoja suomalaisia, joilla on korjauspalvelu. Esim. Alpan neule on siten (hieman suurempaa alkupanostusta vaativa, mutta) käytännössä ikuinen. Alpalla on myös second hand -palvelu.
Second hand on vastuullisempaa kuin uuden ostaminen tai tekstiilijätteen polttaminen. Ja onhan second hand myös merkki siitä, että vaate on kestänyt jonkun toisen käytössä niin hyvin, että sen vielä voi myydä eteenpäin. Toki kirpputorillakin kannattaa tarkastella laatua. Laadukaskin, hyväkuntoinen vaate on kirpparilla uutta edullisempi.
Henkkamaukan perusongelma on halpamuodin ideologia. Varmasti suurin osa meistä on joskus ostanut H&M:sta ihan hyvälaatuisen, pitkään käytössä olleen vaatteen, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä. Harva meistä on miettinyt, millä se hinta on painettu alas ja vielä harvempi, mitä esim. "lapsityövoima" tai "ympäristöongelmat" käytännössä tarkoittavat. Vaikka H&M on kaikista halpaketjuista ehkä vastuullisin ja yksi avoimimmista, perusongelma säilyy: Kenenkään ei pitäisi tarvita uutta paitaa kerran kuussa. Sitä ei pitäisi niin halvalla tehdä eikä myydä. Bisnesidea, jossa ihmisiä yllytetään ostamaan ja tuotetaan 12 mallistoa vuodessa, on itsessään vastuuton. Ei sellaisia vaatemerkkejä (tai muitakaan tuotteita) pitäisi olla enää edes olemassa.
Uuden halpavaatteen ostaminen on pieni ympäristörikos.
Se taitaa olla myös pieni ihmisoikeusrikos.
Olenko minä ainoa, joka katsoo Prismassa / Cittarissa / Stockalla / sisustuskauppojen näyteikkunoissa / kirjakaupoissa / Tigerin ohi kävellessään hyllyillä ja rekeillä notkuvia tavaroita?
Katson aina jotenkin ihmeissäni, joskus myös hieman ahdistuneena ja lamaantuneena, ja mietin, kuka tämän kaiken muka ostaa.
Totuus on se, että kaupoissa myydään paljon sellaista, mitä ihminen ei oikeasti tarvitse. Osa on myös sellaista, mitä kukaan ei halua. Ja silti vain perustetaan uusia ostoskeskuksia, tuodaan maahan kokonaisia uusia kauppaketjuja ja tuotetaan luonnonvaroja kuluttaen, ilmastoa ja ympäristöä kuormittaen ja ihmisoikeuksia polkien tavaraa, joka ei koskaan päädy kenenkään käyttöön.
Suomalaisilla on kodeissaan valtavat määrät tavaraa. Kuinka moni on joskus miettinyt, mikä siitä on todella tarpeellista? Kuinka moni seuraa omaa ostokäyttäytymistään? Mitkä ostokset ovat todella tarpeellisia, kuinka paljon ostat vain ostamisen ilosta jotain, mitä et oikeasti tarvitse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luitteko Hesarista neljä päivää sitten (17.10.2020) kirjeenvaihtaja Ville Similän jutun "Halvan paidan kallis hinta"?
Juttu on maksumuurin takana, mutta siinä kuvattiin melko riipivästi ne ihmisoikeusongelmat, joita tekstiiliteollisuuteen voi liittyä. Ei ole kysymys vain palkoista, pitkistä päivistä tai neuvotteluaseman heikkoudesta. On kysymys pakkotyöstä, orjuudesta ja pahimmillaan kansanmurhasta.
Viidesosa kaikesta maailman puuvillasta tuotetaan Kiinassa Xinjiangin autonomisella alueella, jossa Kiina vainoaa uiguureja. Arviolta jopa lähes 2 miljoonaa uiguurivähemmistöön kuuluvaa on pakotettu alueen keskitysleireille ja pakkotyöhön orjatyön ja vankeuden kaltaisiin olosuhteisiin. Kiina on maailman suurin tekstiilituottaja. Maa on tietysti suuri ja joukkoon mahtuu monenlaista tuotanto-olosuhdetta laidasta laitaan. Tällä hetkellä näyttää kuitenkin siltä, että esim. Shanghain alue on jo monille tuottajille liian kallis ja tuotantoa siirretään kustannussyistäkin Xinjiangiin.
Puuvillan tuotantoprosessi on sellainen, että tukkurit sekoittavat eri alueilta tulevia puuvilloja keskenään, jotta langasta tulisi tasalaatuista. Siksi uiguurien orjatyöllä Xinjiangissa tuotettua puuvillaa voi päätyä mihin tahansa uuteen puuvillavaatteeseen, joita tuotetaan myös länsimarkkinoille.
Nyt ilmeisesti niin kovin trendikäs Muji kertoo avoimesti käyttävänsä Xinjiangissa tuotettua puuvillaa sen laatuominaisuuksien takia. Muji ei ole ainoa. Alihankintaketjujen kautta tiedetään yli 100 brändiä ja vaatemerkkiä, jotka hyötyvät rahallisesti törkeistä ja pahimmillaan peruuttamattomista ihmisoikeusloukkauksista. En niitä kaikkia tähän luettele, mutta Hesarin jutussa on koko lista, ja joukossa ovat mm. Adidas, Burberry, Michael Kors, Chanel, Esprit, Zara, Maximo Dutti, Berska, Bull and Bear, Stadivarius, Gucci, Victoria's Secret, Louis Vuitton, Dior, Marks & Spencer, Nike, Calvin Klein, Tommy Hilfiger, Ralph Lauren, The North Face, Walmart, Walt Disney ja Zalando.
Arvaan, että monikaan ei tule vaatteita ostaessaan miettineeksi sitä, mihin kaikkeen ottaa kantaa tai osoittaa tukeaan yhdellä ostoksella. Moni myös perustelee halvan ostamista sillä, että ei ole varaa kalliiseen. Ongelma on kuitenkin paljon laajempi. Ihmisoikeusrikkomuksia voivat tukea mitkä tahansa merkit ja brändit, kuten listasta näkyy. On halpamerkkejä, mutta niin on myös kalliiksi luksusmerkeiksi miellettyjä brändejä.
Ainoa tapa ostaa vastuullisemmin tuotettu puuvillavaate on ostaa sertifioidusta luomupuuvillasta tehtyjä vaatteita. Samalla pitää varmistaa, että merkki kertoo, mistä sertifikaatista on kyse ja että vaate on sataprosenttista luomupuuvillaa. Esim. H&M käyttää luomupuuvillaa ja kierrätettyjä materiaaleja vain osassa vaatteistaan ja vain osana yhtä vaatekappaletta.
Miksi ei tehdä vastuullisia valintoja? Yksi tai kaksi vähän kalliimpaa paitaa, jotka voi korjata ja käyttää 10 vuotta. Miksi ihmeessä ostetaan kertakäyttöistä ja/tai pimennossa tuotettua?
Olinko hirvittävän tyhmä, kun vessan lavuaari oli mennyt rikki ja juuri samanlainen löytyi ehyenä kierrätyskeskuksesta ja mies laittoi sen paikoilleen? Allas maksoi 7 e. Olisiko pitänyt ostaa 100 e allas K-raudasta? Anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olenko minä ainoa, joka katsoo Prismassa / Cittarissa / Stockalla / sisustuskauppojen näyteikkunoissa / kirjakaupoissa / Tigerin ohi kävellessään hyllyillä ja rekeillä notkuvia tavaroita?
Katson aina jotenkin ihmeissäni, joskus myös hieman ahdistuneena ja lamaantuneena, ja mietin, kuka tämän kaiken muka ostaa.
Totuus on se, että kaupoissa myydään paljon sellaista, mitä ihminen ei oikeasti tarvitse. Osa on myös sellaista, mitä kukaan ei halua. Ja silti vain perustetaan uusia ostoskeskuksia, tuodaan maahan kokonaisia uusia kauppaketjuja ja tuotetaan luonnonvaroja kuluttaen, ilmastoa ja ympäristöä kuormittaen ja ihmisoikeuksia polkien tavaraa, joka ei koskaan päädy kenenkään käyttöön.
Suomalaisilla on kodeissaan valtavat määrät tavaraa. Kuinka moni on joskus miettinyt, mikä siitä on todella tarpeellista? Kuinka moni seuraa omaa ostokäyttäytymistään? Mitkä ostokset ovat todella tarpeellisia, kuinka paljon ostat vain ostamisen ilosta jotain, mitä et oikeasti tarvitse?
Kyllä mietin. Ostin toissapäivänä uudet goretex lenkkarit kun edelliset vastaavat oli kuluneet rikki. Hinta oli 69 euroa made in Vietnam. Varmasti noiden Reebokin lenkkareiden valmistaminen on maksanut vain pienen murto-osan tuosta, puhumattakaan sen työntekijän palkasta! Nuo oli vielä halvimmasta päästä. Yksinkertaisesti suomalaista lenkkariteollisuutta ei enää ole, joten tuolta Kauko-idästä ne tulevat,
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Keittiöremontin hinnalla ei ole yhteyttä viivästyksiin. Yleensä lähetyksessä vähintään virheitä oli hinta mikä vaan. Remppafirma on eri asia, ja myöhästymiset ja viiveet ovat valitettavasti normi. Remppamiehet "käväisevät" toisella työmaalla eli häipyvät jne.
Kalliskin vaate voi olla huono, tai ainakaan ei niin paljon parempi että jätän syömättä. Vaadin tietyn laatutakuun, sitten voin maksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olinko hirvittävän tyhmä, kun vessan lavuaari oli mennyt rikki ja juuri samanlainen löytyi ehyenä kierrätyskeskuksesta ja mies laittoi sen paikoilleen? Allas maksoi 7 e. Olisiko pitänyt ostaa 100 e allas K-raudasta? Anteeksi.
Mitä pyydät anteeksi? Onko joku muka väittänyt, että pitäisi ostaa kallista? Käytetyn ostaminenhan on mitä vastuullisinta kuluttamista. Ja usein vielä edullista, mikä on varsin myönteinen puoli myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olemme arjalaisia.
Meille näyttää olevan ominaista säästäväisyys. Kuten veljillemme Saksassakin. Sieltähän ne nämä Lidlit ja Aldit on lähtöisinkin.
Nimenomaan!
Tässä on menestyksen avain.
Valkoinen mies ostaa hiekka-arabilta niiden öljyä rahalla. Arabi saa rahaa ja ylpeänä ja huikentelevaisena, spontaanina ja lyhytnäköisenä ostaa valkoisen miehen tekemiä luksustuotteita: järjettömän hintaisia ja turhia laukkuja, autoja jne.
Valkoinen mies sai sekä öljyn, että siitä maksamansa rahat takaisin.
Ja sitten meitä syytetään riistosta. No, kaikille ei ole jaettu samalla kauhalla. Näin se vain luonnossa menee.
Höpö höpö
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Mistä sen tietää että se kalliimpi vaate on kestävämpi? Voihan siinä olla vaan enemmän ilmaa hinnassa.
Vaatteen laadusta voi päätellä jo kaupassa todella paljon.
Ensin laadun, saatavuuden ja hinnan kolmio:
1. Halpa ja nopea on aniharvoin hyvää.
2. Halpaa ja hyvää ei saa nopeasti.
3. Hyvä ja nopea ei ole halpa.
Sitten:
1. Merkki ei itsessään kerro vielä kovinkaan paljoa. Pitää tehdä taustatyötä.
2. Katso vaatetta tarkemmin: onko langanpäät päätelty siististi? Irvistelevätkö saumat? Mitä materiaalia vaate on? Hankaa kangasta hieman: nyppyyntyykö se? Jos nyppyyntyy jo kaupassa, se on ns. yhden pesun paita. Jätä hyllyyn.
3. Jos kaupalla on korjauspalvelu, se ennustaa parempaa laatua ja vastuullisuutta: kauppa on valmis muokkaamaan ja korjaamaan. Se on Suomessa erittäin harvinaista, mutta muutamia sellaisia kauppoja on.
4. Mitä lukee Made in -lapussa?
Ongelmien juurisyy on se, että loppujen lopuksi hyvin harvaa kuluttajaa kiinnostaa, kestääkö vaate lopulta pitkään tai missä oloissa se on valmistettu. En varsinaisesti usko, että laadukas, vastuullinen tuottaja laittaisi tuotteen hintaan "ilmaa". Brändivaatteissa sen sijaan voi olla "brändilisää".
5 euron paita Made in (joku Aasian maa) sen sijaan on lähes 100%:n varmuudella merkki siitä, että puuvilla ei ole luomua, sen kerääjille ei makseta palkkaa, kankaan värjäys on tehty suurella kemikaalikuormalla, kemikaalit on kipattu jokeen, ompelija on tehnyt työnsä ilman taukoja, lomia tai neuvotteluoikeuksia erittäin pienellä palkalla ja prosessin eri vaiheissa on suurella todennäköisyydellä käytetty lapsityövoimaa.
Jos vaate on tehty vastuullisesti (ihmisoikeuksien, ilmaston ja ympäristön kannalta), se on todennäköisesti hintavampi, mutta myös kestävämpi. Se, mitkä merkit ovat vastuullisia, on se selvityksen paikka. Niitäkään ei ole paljon, ja eurooppalaisessakin tekstiiliteollisuudessa (esim. Ukraina) voilla olla ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia.
Sanoisin kuitenkin, että vastuulliset merkit ovat usein edullisempia ja varsinkin pitkällä aikavälillä tulevat edullisemmiksi kuin halpatuotantomerkit tai ns. kalliit brändit. Suomalaisissa kauppakeskuksissa niitä vastuullisia, laadukkaita vaihtoehtoja ei hirveästi ole tarjolla. Kotimaisista toimijoista tulee mieleen esim. Alpa ja Tauko. Ne ovat myös niitä harvoja suomalaisia, joilla on korjauspalvelu. Esim. Alpan neule on siten (hieman suurempaa alkupanostusta vaativa, mutta) käytännössä ikuinen. Alpalla on myös second hand -palvelu.
Second hand on vastuullisempaa kuin uuden ostaminen tai tekstiilijätteen polttaminen. Ja onhan second hand myös merkki siitä, että vaate on kestänyt jonkun toisen käytössä niin hyvin, että sen vielä voi myydä eteenpäin. Toki kirpputorillakin kannattaa tarkastella laatua. Laadukaskin, hyväkuntoinen vaate on kirpparilla uutta edullisempi.
Henkkamaukan perusongelma on halpamuodin ideologia. Varmasti suurin osa meistä on joskus ostanut H&M:sta ihan hyvälaatuisen, pitkään käytössä olleen vaatteen, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä. Harva meistä on miettinyt, millä se hinta on painettu alas ja vielä harvempi, mitä esim. "lapsityövoima" tai "ympäristöongelmat" käytännössä tarkoittavat. Vaikka H&M on kaikista halpaketjuista ehkä vastuullisin ja yksi avoimimmista, perusongelma säilyy: Kenenkään ei pitäisi tarvita uutta paitaa kerran kuussa. Sitä ei pitäisi niin halvalla tehdä eikä myydä. Bisnesidea, jossa ihmisiä yllytetään ostamaan ja tuotetaan 12 mallistoa vuodessa, on itsessään vastuuton. Ei sellaisia vaatemerkkejä (tai muitakaan tuotteita) pitäisi olla enää edes olemassa.
Lisää neuvoja.
Materiaaleista:
-akryyli ja polyesteri huonoja ja halpoja materiaaleja
-sekoitemateriaalit nyppyyntyvät usein helposti
-elastaani heikentää materiaalin laatua esim. farkuissa, mutta toki parantaa käyttömukavuutta
-langanpäiden siistiminen ja nappien ompelu on helppo korjata kotonakin, jos ei ole muita ongelmia. Isompia ongelmia on esim. huonosti istutettu hiha tai vaatteen kiertyvät saumat.
-itseä ottaa päähän tämä nykyisin käytetty halpa päällystämätön elastaani t-paidoissa/trikoissa = näkyy säihkeenä paidan/trikoiden pinnassa, kun paitaa/trikoita venyttää
-sukissa pitää olla vähän tekokuituja, että kestävät paremmin
-harvaan neulottu neulos tuskin kestää kauan pesuja ja käyttöä
-lyhyemmät kuidut ovat kalliimpia kuin pitkät, laadukkaan materiaalin tunnistaa hypistelemällä.
Kaikissa tuotteissa pitää olla "ilmaa". Se on sitä katetta ja tuottoa, jota ilman ei firmat pyöri. Kuluttajan taas pitää vahtia, että saa rahoilleen vastinetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olinko hirvittävän tyhmä, kun vessan lavuaari oli mennyt rikki ja juuri samanlainen löytyi ehyenä kierrätyskeskuksesta ja mies laittoi sen paikoilleen? Allas maksoi 7 e. Olisiko pitänyt ostaa 100 e allas K-raudasta? Anteeksi.
Mitä pyydät anteeksi? Onko joku muka väittänyt, että pitäisi ostaa kallista? Käytetyn ostaminenhan on mitä vastuullisinta kuluttamista. Ja usein vielä edullista, mikä on varsin myönteinen puoli myös.
Kirpputorit ja kierrätyskeskukset ovat varmaan ihan jees jossain pääkaupunkiseudulla. Täällä maalla nuo on niin täynnä loppuunkulutettua, nyppyistä, värjääntynyttä ja kulahtanutta lumppua ja haisevaa roinaa, ettei niistä kukaan mitään löydä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lidl on kaikkea muuta kuin laaduton. Kotimaisia tuotteita, loistava hinta- lastusuhde. Esim. kana kotimaista antibioottivapaata, samoin jauhelihat jne. Loistavat juustot. Kotimaiset vihannekset. Samoja tuotteita kuin muissa kaupoissa, edullisemmin. Paistouunin tuotteet harvinaisen hyviä, esim. goudasämpylät, kaurasydämet. Ikinä en ole syönyt esim. niin hyvää hummusta( classic) kuin Lidlin. Kasvisruokailijoille paljin tuotteita edullisesti. Maito on Suonenjoelta. Tuotteet vaihtuvat nopeasti joten aina tuoreita. Tokmannista edullisesti pesuaineet jne. Ostin välikausitakin Tokmannista, joka on erittäin hyvin ommeltu. Kallis ei ole aina hyvää. Saan Lidlistä 30:lla ison kassin loistavia kotimaisia tuotteita.
Tuo nyt on valetta. Ainakin vihannekset ja valmisruoat olivat täyttä kuraa lidlissä kun kävin joskus. Myös tuotteet ovat yleensä jotain pilipalimerkkejä eikä noita hyviksi todettuja ja suosittuja.
Ja pesuaineet on kyllä sellainen juttu joissa ei kannata tinkiä.
Itse ostan pesuaineet Lidlistä. Allergisena löydän hajusteettomat suihkusaippuat ja pyykinpesuaineet edullisesti sieltä. Fairyä ostan kaikista kaupoista.
HeVi-osasto on Lidlissä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei suomessa ole halpaa ruoka ketjua. Lidlkin lähti hinnoittelemaan
Ässän ja k ketjujen hintojen mukaan hyvän alun jälkeen
Lidl on huomattavasti edullisempi kuin K- kaupat.
Liiketoimintaidea on erilainen S-ryhmässä, K-ryhmässä ja Lidlissä. Ihan tarkkaan en tiedä, mikä Lidlin malli on, mutta vailla varmaa tietoa oletan, että se toimii S-ryhmän kaltaisesti ilman osuuskauppa-ajatusta.
S-ryhmä (SOK) on jakautunut alueellisiin osuuskauppoihin, ja kaikki liikkeet ovat yhden osuuskaupan (esim. HOK-Elanto) alaisia ja lisäksi kuuluvat ketjuun (Alepa, S-market, Prisma...). Jokaisen kaupan työntekijä on sen osuuskaupan (esim. espoolaisen Alepan työntekijä on HOK-Elannon) työntekijä eli työnantaja on esim. HOK-Elanto, ei esim. Alepa tai varsinkaan esim. Otaniemen Alepa. (Kaupoissa käytetään myös vuokratyövoimaa.) Tämä tarkoittaa, että myös kauppojen päälliköt ovat oman osuuskauppansa esimiesasemassa olevia työntekijöitä, joille osuuskauppa maksaa palkan. Siksi jokaisen kaupan ei tarvitse olla kannattava jokaisena aukiolotuntinaan. Osa kaupoista kannattaa vahvemmin, osa heikommin, mutta toiminnan kokonaiskannattavuus ratkaisee. Tietysti aukioloaikoja säädetään sen mukaan, mikä on kannattavaa, mutta veikkaan, että S-ryhmässä myös halutaan esim. juhlapyhinä luoda kuluttajille mielikuvaa, että "me olemme aina auki", vaikka jouluyönä myynti ei välttämättä katakaan kaikkia aukiolosta koituvia kuluja.
K-ryhmässä jokaisen K-marketin päällikkö on yrittäjä. Jokaisen K-kaupan on oltava itsessään kannattava, jotta se voi säilyä. Se tarkoittaa käytännössä tiukempia aukioloaikoja ja kalliimpia hintoja. Jos tavaraa myydään liian halvalla, myynti ei kata kaikkia kuluja. Yrittäjän pitäisi voida maksaa palkkaa itselleenkin. Se sitten onkin tasapainoilua, miten korkeat hinnat voivat olla, jotta asiakkaat kuitenkin vielä tulevat ostoksille. Esim. Suomenlinnassa on kauppa, jossa hinnat ovat korkeat, koska kilpailua ei ole, mutta suomenlinnalaiset tekevät ruokaostoksia mantereella halvemmissa kaupoissa silloin, kun se on mahdollista. Toisaalta kuitenkin matka saarelta lautalla kauppaan on niin pitkä, että kukaan ei halua luopua omasta kaupasta. K-Citymarketit käsittääkseni ovat sitten K-ryhmän alaisia esimiesvetoisia eli ei yrittäjävetoisia.
Koska ihmiset on persaukisia mikä sinänsä on käsittämätöntä maassa jossa koulutus on ilmaista. Kaikessa mainonnassa keskitytään siihen mikä on halpaa. Ei tunnu ketään kiinnostavan mistä saa laatua vaikka vähän kalliimmalla. Vähissä on ostospaikat meille hyvätuloisille vaikka maksamme suurimman osan tämän maan verokertymästä.