Lue keskustelun säännöt.
Miksi suomessa laaduttomat ja halvat kaupat jyllää?
11.10.2020 |
Lidl, hm, tokmanni, claes ohlsson jne. Ravintolatkin ovat suurimmaksi osaksi supway, hesee ja pitsakebappia.
Kommentit (83)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Mistä sen tietää että se kalliimpi vaate on kestävämpi? Voihan siinä olla vaan enemmän ilmaa hinnassa.
Vaatteen laadusta voi päätellä jo kaupassa todella paljon.
Ensin laadun, saatavuuden ja hinnan kolmio:
1. Halpa ja nopea on aniharvoin hyvää.
2. Halpaa ja hyvää ei saa nopeasti.
3. Hyvä ja nopea ei ole halpa.
Sitten:
1. Merkki ei itsessään kerro vielä kovinkaan paljoa. Pitää tehdä taustatyötä.
2. Katso vaatetta tarkemmin: onko langanpäät päätelty siististi? Irvistelevätkö saumat? Mitä materiaalia vaate on? Hankaa kangasta hieman: nyppyyntyykö se? Jos nyppyyntyy jo kaupassa, se on ns. yhden pesun paita. Jätä hyllyyn.
3. Jos kaupalla on korjauspalvelu, se ennustaa parempaa laatua ja vastuullisuutta: kauppa on valmis muokkaamaan ja korjaamaan. Se on Suomessa erittäin harvinaista, mutta muutamia sellaisia kauppoja on.
4. Mitä lukee Made in -lapussa?
Ongelmien juurisyy on se, että loppujen lopuksi hyvin harvaa kuluttajaa kiinnostaa, kestääkö vaate lopulta pitkään tai missä oloissa se on valmistettu. En varsinaisesti usko, että laadukas, vastuullinen tuottaja laittaisi tuotteen hintaan "ilmaa". Brändivaatteissa sen sijaan voi olla "brändilisää".
5 euron paita Made in (joku Aasian maa) sen sijaan on lähes 100%:n varmuudella merkki siitä, että puuvilla ei ole luomua, sen kerääjille ei makseta palkkaa, kankaan värjäys on tehty suurella kemikaalikuormalla, kemikaalit on kipattu jokeen, ompelija on tehnyt työnsä ilman taukoja, lomia tai neuvotteluoikeuksia erittäin pienellä palkalla ja prosessin eri vaiheissa on suurella todennäköisyydellä käytetty lapsityövoimaa.
Jos vaate on tehty vastuullisesti (ihmisoikeuksien, ilmaston ja ympäristön kannalta), se on todennäköisesti hintavampi, mutta myös kestävämpi. Se, mitkä merkit ovat vastuullisia, on se selvityksen paikka. Niitäkään ei ole paljon, ja eurooppalaisessakin tekstiiliteollisuudessa (esim. Ukraina) voilla olla ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia.
Sanoisin kuitenkin, että vastuulliset merkit ovat usein edullisempia ja varsinkin pitkällä aikavälillä tulevat edullisemmiksi kuin halpatuotantomerkit tai ns. kalliit brändit. Suomalaisissa kauppakeskuksissa niitä vastuullisia, laadukkaita vaihtoehtoja ei hirveästi ole tarjolla. Kotimaisista toimijoista tulee mieleen esim. Alpa ja Tauko. Ne ovat myös niitä harvoja suomalaisia, joilla on korjauspalvelu. Esim. Alpan neule on siten (hieman suurempaa alkupanostusta vaativa, mutta) käytännössä ikuinen. Alpalla on myös second hand -palvelu.
Second hand on vastuullisempaa kuin uuden ostaminen tai tekstiilijätteen polttaminen. Ja onhan second hand myös merkki siitä, että vaate on kestänyt jonkun toisen käytössä niin hyvin, että sen vielä voi myydä eteenpäin. Toki kirpputorillakin kannattaa tarkastella laatua. Laadukaskin, hyväkuntoinen vaate on kirpparilla uutta edullisempi.
Henkkamaukan perusongelma on halpamuodin ideologia. Varmasti suurin osa meistä on joskus ostanut H&M:sta ihan hyvälaatuisen, pitkään käytössä olleen vaatteen, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä. Harva meistä on miettinyt, millä se hinta on painettu alas ja vielä harvempi, mitä esim. "lapsityövoima" tai "ympäristöongelmat" käytännössä tarkoittavat. Vaikka H&M on kaikista halpaketjuista ehkä vastuullisin ja yksi avoimimmista, perusongelma säilyy: Kenenkään ei pitäisi tarvita uutta paitaa kerran kuussa. Sitä ei pitäisi niin halvalla tehdä eikä myydä. Bisnesidea, jossa ihmisiä yllytetään ostamaan ja tuotetaan 12 mallistoa vuodessa, on itsessään vastuuton. Ei sellaisia vaatemerkkejä (tai muitakaan tuotteita) pitäisi olla enää edes olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama ilmiö kaikissa maissa. Suomi ei ole siinä asiassa mikään uniikki maa. Entä sitten?
Missä luksusliikkeissä ap shoppailee ja mistä tilaat hanhenmaksat ja kaviaarit?
Eivät ne ole laaduttomia. Ihmiset ostaa sieltä mistä halvimmalla saa, myös minä. Onneksi kyseisiä kauppoja on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Toista se on italiassa joka on täynnä isoja kartanoita, naiset pukeutuvat merkkivaatteisiin, käyttävät hiuksiin muutakin kuin prisman hennavärejä, on varaa syödä pihviä fine dining ravintoiloissa jne
Töitäkään ei tarvii paiskia niin kovasti kun eu ja sanna lapioi sinne rahaa.
Italia-tietämyksesi perustuu mihin?!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Lidl, hm, tokmanni, claes ohlsson", Tokmannia lukuunottamatta kaikki ulkomaisia ketjuja, ellet sattunut tietämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista se on italiassa joka on täynnä isoja kartanoita, naiset pukeutuvat merkkivaatteisiin, käyttävät hiuksiin muutakin kuin prisman hennavärejä, on varaa syödä pihviä fine dining ravintoiloissa jne
Töitäkään ei tarvii paiskia niin kovasti kun eu ja sanna lapioi sinne rahaa.
Italia-tietämyksesi perustuu mihin?!?
Se oli sarkasmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toista se on italiassa joka on täynnä isoja kartanoita, naiset pukeutuvat merkkivaatteisiin, käyttävät hiuksiin muutakin kuin prisman hennavärejä, on varaa syödä pihviä fine dining ravintoiloissa jne
Töitäkään ei tarvii paiskia niin kovasti kun eu ja sanna lapioi sinne rahaa.
Italia-tietämyksesi perustuu mihin?!?
Se oli sarkasmia.
Sarkasmi on av:lla todella vaikea, jollei mahdoton laji. Kukaan ei tunne toistaan, ei tiedä, kuka kirjoittaa, ei kuule äänenpainoja eikä näe kasvojen ilmeitä. Sarkasmi menee av:lla lähes aina pieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Mistä sen tietää että se kalliimpi vaate on kestävämpi? Voihan siinä olla vaan enemmän ilmaa hinnassa.
Vaatteen laadusta voi päätellä jo kaupassa todella paljon.
Ensin laadun, saatavuuden ja hinnan kolmio:
1. Halpa ja nopea on aniharvoin hyvää.
2. Halpaa ja hyvää ei saa nopeasti.
3. Hyvä ja nopea ei ole halpa.
Sitten:
1. Merkki ei itsessään kerro vielä kovinkaan paljoa. Pitää tehdä taustatyötä.
2. Katso vaatetta tarkemmin: onko langanpäät päätelty siististi? Irvistelevätkö saumat? Mitä materiaalia vaate on? Hankaa kangasta hieman: nyppyyntyykö se? Jos nyppyyntyy jo kaupassa, se on ns. yhden pesun paita. Jätä hyllyyn.
3. Jos kaupalla on korjauspalvelu, se ennustaa parempaa laatua ja vastuullisuutta: kauppa on valmis muokkaamaan ja korjaamaan. Se on Suomessa erittäin harvinaista, mutta muutamia sellaisia kauppoja on.
4. Mitä lukee Made in -lapussa?
Ongelmien juurisyy on se, että loppujen lopuksi hyvin harvaa kuluttajaa kiinnostaa, kestääkö vaate lopulta pitkään tai missä oloissa se on valmistettu. En varsinaisesti usko, että laadukas, vastuullinen tuottaja laittaisi tuotteen hintaan "ilmaa". Brändivaatteissa sen sijaan voi olla "brändilisää".
5 euron paita Made in (joku Aasian maa) sen sijaan on lähes 100%:n varmuudella merkki siitä, että puuvilla ei ole luomua, sen kerääjille ei makseta palkkaa, kankaan värjäys on tehty suurella kemikaalikuormalla, kemikaalit on kipattu jokeen, ompelija on tehnyt työnsä ilman taukoja, lomia tai neuvotteluoikeuksia erittäin pienellä palkalla ja prosessin eri vaiheissa on suurella todennäköisyydellä käytetty lapsityövoimaa.
Jos vaate on tehty vastuullisesti (ihmisoikeuksien, ilmaston ja ympäristön kannalta), se on todennäköisesti hintavampi, mutta myös kestävämpi. Se, mitkä merkit ovat vastuullisia, on se selvityksen paikka. Niitäkään ei ole paljon, ja eurooppalaisessakin tekstiiliteollisuudessa (esim. Ukraina) voilla olla ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia.
Sanoisin kuitenkin, että vastuulliset merkit ovat usein edullisempia ja varsinkin pitkällä aikavälillä tulevat edullisemmiksi kuin halpatuotantomerkit tai ns. kalliit brändit. Suomalaisissa kauppakeskuksissa niitä vastuullisia, laadukkaita vaihtoehtoja ei hirveästi ole tarjolla. Kotimaisista toimijoista tulee mieleen esim. Alpa ja Tauko. Ne ovat myös niitä harvoja suomalaisia, joilla on korjauspalvelu. Esim. Alpan neule on siten (hieman suurempaa alkupanostusta vaativa, mutta) käytännössä ikuinen. Alpalla on myös second hand -palvelu.
Second hand on vastuullisempaa kuin uuden ostaminen tai tekstiilijätteen polttaminen. Ja onhan second hand myös merkki siitä, että vaate on kestänyt jonkun toisen käytössä niin hyvin, että sen vielä voi myydä eteenpäin. Toki kirpputorillakin kannattaa tarkastella laatua. Laadukaskin, hyväkuntoinen vaate on kirpparilla uutta edullisempi.
Henkkamaukan perusongelma on halpamuodin ideologia. Varmasti suurin osa meistä on joskus ostanut H&M:sta ihan hyvälaatuisen, pitkään käytössä olleen vaatteen, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä. Harva meistä on miettinyt, millä se hinta on painettu alas ja vielä harvempi, mitä esim. "lapsityövoima" tai "ympäristöongelmat" käytännössä tarkoittavat. Vaikka H&M on kaikista halpaketjuista ehkä vastuullisin ja yksi avoimimmista, perusongelma säilyy: Kenenkään ei pitäisi tarvita uutta paitaa kerran kuussa. Sitä ei pitäisi niin halvalla tehdä eikä myydä. Bisnesidea, jossa ihmisiä yllytetään ostamaan ja tuotetaan 12 mallistoa vuodessa, on itsessään vastuuton. Ei sellaisia vaatemerkkejä (tai muitakaan tuotteita) pitäisi olla enää edes olemassa.
Uuden halpavaatteen ostaminen on pieni ympäristörikos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minkähän hintaiset kengät tai takki pitäisi ostaa, kun käteen jää pakollisten kulujen jälkeen muutama satanen? Kaikki itse tienattua, ei yhtään tukia, ja tuolla summalla pitää ostaa vielä ruoka, vaatteet ym.
Tulepa kertomaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, niin minä tulen ryöstämään sun vaatekaappisi.
Toimeentuloon liittyvä keskustelu nostattaa tunteita helposti, ja se on ymmärrettävää.
Vastuulliselle tuotannollehan ei ole olemassa mitään virallista määritelmää, mutta yhtenä vastuullisuuden mittarina käytetään ihmis- ja työoikeuksien toteutumista, jossa yhtenä kriteerinä voidaan pitää siinä yhteiskunnassa elämiseen riittävää palkkaa, jonka tulee riittää asumiseen, terveelliseen ruokaan, terveydenhuoltoon ja lasten koulutukseen. Lisäksi palkasta pitäisi pystyä laittamaan kuukausittain pieni summa säästöön.
Itse tienaan tällä hetkellä (aikuiskoulutustuki) hieman yli 1000 euroa kuussa. Se riittää elämiseen. Kun siitä vähennetään verot, vakuutukset, sähkö, vuokra, vesi, laajakaista, puhelin ja matkakortti, laitan säästöön 100 euroa kuussa. Tästä 75 euroa on pitkäaikaissäästöön ja 25 euroa lyhytjänteisempää säästöä suurempiin menoihin. Tämän jälkeen ruokaan ja muihin kulutusmenoihin jää n. 300 euroa kuussa eli 10 euroa päivässä. Tiukoilla kulutusvalinnoilla ja lyhyen tähtäimen säästöilläni ostan tarvitsemani vaatteet kirpputoreilta, second hand -kaupoista, alennusmyynneistä tai täyteen hintaan uutena kaupasta tarkan harkinnan jälkeen. Mutta en koskaan mitään siksi, että se on halpaa.
Ostan vaatteita erittäin harvoin. En kuukausittain, enkä välttämättä edes puolivuosittain. Minulla on tietty perusvaatteisto syksystä kevääseen ja lisäksi muutamia kevyempiä kesävaatteita. Pari juhlavaatetta (ns. häihin ja hautajaisiin), urheilu- ja ulkoiluvaatteita ja erilaisia kenkiä ja takkeja eri vuodenaikoihin ja eri tarkoituksiin. En ole ostanut näitä kerralla. Esim. sienimetsäkumisaappaani ovat olleet minulla yli 20 vuotta, juoksulenkkarit 12 vuotta, villakangastakki 11 vuotta ja musta juhlamekko 8 vuotta.
Kun housut tai puserot kuluvat saumoistaan, otan neulan käteen ja parsin. Olen myös värjännyt mustat housut, kun väri on haalistunut. Korjautan / vaihdatan myös vetoketjuja, lankkaan nahkakenkiä ja vaihdan rispaantuneiden kengännauhojen tilalle uudet. Vaatekaappini sisältö on lopulta hyvin pieni, mutta kaikki siinä on käyttökelpoista. Sen, minkä menettää vaatteiden määrässä, saa takaisin tyylissä ja laadussa. Pitkässä juoksussa rahaakin säästyy. Suurin osa vaatekuluistani on näitä korjauskuluja.
Kun en enää tarvitse jotain vaatetta, mutta se on käyttökelpoinen, myyn sen eteenpäin ja laitan tulot (yleensä muutama euro) säästöön. Jos vaate ei enää kelpaa myytäväksi, kierrätän sen muuhun käyttöön. Sekajätteeseen en laita mitään tekstiiliä. En pidä itseäni rikkaana, mutta halpatuotantovaatteita en ole ostanut ollenkaan enää 5 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Mistä sen tietää että se kalliimpi vaate on kestävämpi? Voihan siinä olla vaan enemmän ilmaa hinnassa.
Vaatteen laadusta voi päätellä jo kaupassa todella paljon.
Ensin laadun, saatavuuden ja hinnan kolmio:
1. Halpa ja nopea on aniharvoin hyvää.
2. Halpaa ja hyvää ei saa nopeasti.
3. Hyvä ja nopea ei ole halpa.
Sitten:
1. Merkki ei itsessään kerro vielä kovinkaan paljoa. Pitää tehdä taustatyötä.
2. Katso vaatetta tarkemmin: onko langanpäät päätelty siististi? Irvistelevätkö saumat? Mitä materiaalia vaate on? Hankaa kangasta hieman: nyppyyntyykö se? Jos nyppyyntyy jo kaupassa, se on ns. yhden pesun paita. Jätä hyllyyn.
3. Jos kaupalla on korjauspalvelu, se ennustaa parempaa laatua ja vastuullisuutta: kauppa on valmis muokkaamaan ja korjaamaan. Se on Suomessa erittäin harvinaista, mutta muutamia sellaisia kauppoja on.
4. Mitä lukee Made in -lapussa?
Ongelmien juurisyy on se, että loppujen lopuksi hyvin harvaa kuluttajaa kiinnostaa, kestääkö vaate lopulta pitkään tai missä oloissa se on valmistettu. En varsinaisesti usko, että laadukas, vastuullinen tuottaja laittaisi tuotteen hintaan "ilmaa". Brändivaatteissa sen sijaan voi olla "brändilisää".
5 euron paita Made in (joku Aasian maa) sen sijaan on lähes 100%:n varmuudella merkki siitä, että puuvilla ei ole luomua, sen kerääjille ei makseta palkkaa, kankaan värjäys on tehty suurella kemikaalikuormalla, kemikaalit on kipattu jokeen, ompelija on tehnyt työnsä ilman taukoja, lomia tai neuvotteluoikeuksia erittäin pienellä palkalla ja prosessin eri vaiheissa on suurella todennäköisyydellä käytetty lapsityövoimaa.
Jos vaate on tehty vastuullisesti (ihmisoikeuksien, ilmaston ja ympäristön kannalta), se on todennäköisesti hintavampi, mutta myös kestävämpi. Se, mitkä merkit ovat vastuullisia, on se selvityksen paikka. Niitäkään ei ole paljon, ja eurooppalaisessakin tekstiiliteollisuudessa (esim. Ukraina) voilla olla ilmasto-, ympäristö- ja ihmisoikeusongelmia.
Sanoisin kuitenkin, että vastuulliset merkit ovat usein edullisempia ja varsinkin pitkällä aikavälillä tulevat edullisemmiksi kuin halpatuotantomerkit tai ns. kalliit brändit. Suomalaisissa kauppakeskuksissa niitä vastuullisia, laadukkaita vaihtoehtoja ei hirveästi ole tarjolla. Kotimaisista toimijoista tulee mieleen esim. Alpa ja Tauko. Ne ovat myös niitä harvoja suomalaisia, joilla on korjauspalvelu. Esim. Alpan neule on siten (hieman suurempaa alkupanostusta vaativa, mutta) käytännössä ikuinen. Alpalla on myös second hand -palvelu.
Second hand on vastuullisempaa kuin uuden ostaminen tai tekstiilijätteen polttaminen. Ja onhan second hand myös merkki siitä, että vaate on kestänyt jonkun toisen käytössä niin hyvin, että sen vielä voi myydä eteenpäin. Toki kirpputorillakin kannattaa tarkastella laatua. Laadukaskin, hyväkuntoinen vaate on kirpparilla uutta edullisempi.
Henkkamaukan perusongelma on halpamuodin ideologia. Varmasti suurin osa meistä on joskus ostanut H&M:sta ihan hyvälaatuisen, pitkään käytössä olleen vaatteen, joka on ollut hinta-laatusuhteeltaan erinomaisen hyvä. Harva meistä on miettinyt, millä se hinta on painettu alas ja vielä harvempi, mitä esim. "lapsityövoima" tai "ympäristöongelmat" käytännössä tarkoittavat. Vaikka H&M on kaikista halpaketjuista ehkä vastuullisin ja yksi avoimimmista, perusongelma säilyy: Kenenkään ei pitäisi tarvita uutta paitaa kerran kuussa. Sitä ei pitäisi niin halvalla tehdä eikä myydä. Bisnesidea, jossa ihmisiä yllytetään ostamaan ja tuotetaan 12 mallistoa vuodessa, on itsessään vastuuton. Ei sellaisia vaatemerkkejä (tai muitakaan tuotteita) pitäisi olla enää edes olemassa.
Itse asiassa massatuotanto taitaa olla yksi keino polkea hintaa. Siis tuotetaan 100 000 paitaa / kippoa / kuppia, vaikka tiedetään, että vain 60 000 saadaan myytyä. Loput menevät roskiin ilman, että kukaan koskaan käyttää niitä. Sekin on aivan päätöntä. Puuvillan viljely on tehotuotantona valtavan epäekologista, mutta massatuotannon sivutuotteena puuvillavaatteita menee poltettavaksi. Eli luonnonvaroja käytetään ja ilmastoa kuormitetaan turhan takia. Se on yksi osa sitä halpatuotannon vakavaa ongelmaa. Ja jokainen meistä, joka ostaa sellaisen tuotteen, on suoraan osa sitä ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse myönnän olevani shoppailuriippuvainen, joten ostan paljon. Täytyy kuitenkin mainita, että ei H&M ja vaikkapa Gantin vaatteissa kovin suurta laatueroa ole. Toki varmaan oikeat luxusbrändit eri juttu, mutta ei taida Louis Vuittonilta irrota yhtään mitään alle 100€. Saako silläkään edes avaimenperää?
Ikean Suomen maajohtaja kummasteli, että Suomessa Ikean valikoimiin on pitänyt tuoda ne halvimmat ja laaduttomimmat tuotteet. Että muualla maailmassa ihmiset haluaa ostaa Ikeasta niitä vähän kalliimpia ja laadukkaampia tuotteita, Mutta suomalaiset haluaa ostaa halpaa ja huonompaa. Että on sitten valikoimaa mukautettu sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Köyhällä ei ole varaa halpaan ja huonoon. Ihmettelen ihan oikeasti, kuinka moni ostaa jostain halpamarketista (henkkamaukka esim.) kolme halpaa (5,99) paitaa, jos voisi saada 18 eurolla yhden laadukkaamman ja kestävämmän.
En itsekään etsi kaupasta kalleinta vaihtoehtoa, mutta parasta etsin.
Siskoni teetti juuri keittiöremontin. Valitsi halvimman. Siinä kävi niin, että aikataulu venähti suunnittelijan ja remonttifirman sähläyksien vuoksi yli kolme viikkoa.
Rakentamisessa ja remontoinnissa on kyllä ihan sama, ottaako halvan vai kalliin toimittajan, kaikki ne tulee milloin sattuu huvittamaan, tekevät sutta ja sekundaa ja häipyvät naruttamaan seuraavaa uhria. Poikkeuksena toiminimiyrittäjät, heillä on oikeasti maine pelissä.
Vierailija kirjoitti:
Itse myönnän olevani shoppailuriippuvainen, joten ostan paljon. Täytyy kuitenkin mainita, että ei H&M ja vaikkapa Gantin vaatteissa kovin suurta laatueroa ole. Toki varmaan oikeat luxusbrändit eri juttu, mutta ei taida Louis Vuittonilta irrota yhtään mitään alle 100€. Saako silläkään edes avaimenperää?
Miksi Gant tai Louis Vuitton olisivat vastuullisia ja laadukkaita ostoksia?
Esimerkiksi H&M:n hinta-laatusuhde on minulle sopiva. 50 euron takki kestää 5 vuotta, ja sitten on ihan hyvä hetki hankkia uusi. 200 euron ”merkki”takki on todennäköisesti kuitenkin tehty samoissa Aasian hikipajoissa. Monet keskihintaiset merkit ovat itse vetäneet laatunsa H&M-tasolle, ja koska en piittaa merkeistä, maksan H&M-laadusta mieluummin kymmeniä kuin satoja euroja. Tuhansien eurojen takkiin minulla taas ei ole varaa, enkä uskaltaisi sellaiseen varmaan sijoittaakaan (tyyli, koko, tarpeet ja elämäntyyli voivat muuttua).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska olemme arjalaisia.
Meille näyttää olevan ominaista säästäväisyys. Kuten veljillemme Saksassakin. Sieltähän ne nämä Lidlit ja Aldit on lähtöisinkin.
Nimenomaan!
Tässä on menestyksen avain.
Valkoinen mies ostaa hiekka-arabilta niiden öljyä rahalla. Arabi saa rahaa ja ylpeänä ja huikentelevaisena, spontaanina ja lyhytnäköisenä ostaa valkoisen miehen tekemiä luksustuotteita: järjettömän hintaisia ja turhia laukkuja, autoja jne.
Valkoinen mies sai sekä öljyn, että siitä maksamansa rahat takaisin.
Ja sitten meitä syytetään riistosta. No, kaikille ei ole jaettu samalla kauhalla. Näin se vain luonnossa menee.
Älä unohda niitä hummus kakkaleikkejä. Rahoja tulee takaisin sitäkin kautta.
Vierailija kirjoitti:
Missä luksusliikkeissä ap shoppailee ja mistä tilaat hanhenmaksat ja kaviaarit?
Kävin 1-2 krt kuukaudessa lontoossa ennen tätä koronaa.
Minkähän hintaiset kengät tai takki pitäisi ostaa, kun käteen jää pakollisten kulujen jälkeen muutama satanen? Kaikki itse tienattua, ei yhtään tukia, ja tuolla summalla pitää ostaa vielä ruoka, vaatteet ym.
Tulepa kertomaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, niin minä tulen ryöstämään sun vaatekaappisi.