Lue keskustelun säännöt.
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Ketjun miespuoliset osanottajat eivät tule kertomaan henkilökohtaisia kokemuksiaan ja asioitaan, joten suosittelen myös naisille, ettette nöyryytä itseänne turhaan. Niin pitkään kuin toinen osapuoli ei ole valmis minä-keskusteluun ja jakamaan omia ihastumisen ja rakastumisen kokemuksiaan, he eivät myöskään tule arvostamaan meidän naisten omakohtaisia kokemuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Ei, sä loikkasit karusellista toisen jälkeen.
Harva tekee noin.
Katsos sun ongelma oli siinä että sä yritit liian tasokkaita kunnes löysit 29-vuotiaana jonku epätoivoisen.
MOT.
nr 583
Vierailija kirjoitti:
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Naishaaremien pyörittäminen muuttuu hankalammaksi koska on vaikeampaa saada seksiä parisuhdetta toivovilta naisilta, jotka tajuavat nyt ettei se että Tinder-miehet "katoavat" ole sattumaa, vaan nainen tavoittelee itseään tasokkaampia miehiä.
Parisuhteita tavisten välille syntyy nuorempina -> tavismiesten aika joka kulutetaan pakkosinkkuuteen vähenee -> miesten katkeruus naisia kohtaan vähenee.
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.A)
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Tarkoittaa kaikkia naisia. Mutta etupäässä ongelman keskiössä ovat nuoret naiset, koska samanaikaisesti miesten vaikeudet saada naisystävää ja halu saada naisystävä ovat voimakkaimmillaan nuorina.
Kiitos, tämä oli hyvä vastaus, avasi tuota ajattelua huomattavasti paremmin.
Tosin naisetkin saattavat haluta seksiä ilman kummempia sitoumuksia ja ainakin omassa ikäluokassani (35+) on käynyt aikoja sitten ilmi, suurimmalle osalle jo aivan nuorina, että mahdollisuudet ovat rajatut. Oletan, että pieni osa on niin suosittuja (naisista, miehistä en tiedä), että ei ymmärrä, ettei kaikkiin ole mahdollisuuksia, kun parisuhteista puhutaan.
Vaikka tuo skenaario toteutuisikin, pieni osa miehiä naisia jäisi silti ilman. Itse tunnen yhden naisen, joka on jo lähes 50 ja ollut aina vasten tahtoaan yksin. Epäilen, että ei tule miestä löytymäänkään, ikävä kyllä. Tiedän siis siksi, että on kertonut.
ap
Käyttäytymisen ennustamista koskevat mallit eivät ole verrattavissa fysiikan tai kemian ilmiöihin, jossa voidaan kirjoittaa yhtälö, ja sitten tehtyjen kokeiden jälkeen kirjoittaa yhtälön alkuun kerroin, jolla yhtälöllä lasketut tulokset saadaan vastaamaan kokeellisia mittaustuloksia (eli siis "kalibroitua").
Tässä ihan oikeasti ei ole mitään ihmeellistä muuta kuin siinä tapauksesa, että jostain kummallisesta syystä olettaa käyttäytymistieteiden taipuvan samaan muottiin kemian ja fysiikan kanssa ollakseen vakavasti otettavia. Samalla tavalla molemmissa ensin tehdään havaintoja, ja sen jälkeen pyritään luomaan selitys havainnoille. Sitten pyritään tuon selityksen avulla ennustamaan (yleensä naisten) tulevaa käyttäytymistä.
Minäkin tunnen naisen, joka on pariutunut itseään selvästi heikkotasoisemman miehen kanssa. Havaintoni ei tee tyhjäksi sitä, että yleensä naiset etsivät itseään parempaa miestä eli pyrkivät toteuttamaan sitä kuuluisaa hypergamiaa. Markkina-arvostaan tietoinen mies ohjaa toimintaansa niin, että pyrkii panostamaan esimerkiksi itseään lyhyempiin ja vähemmän koulutettuihin naisiin, koska tietää pituuden ja koulutuksen olevan noin keskimäärin naisille itselleen hyvin tärkeitä. Näin siis siitä huolimatta, ettei häntä miehenä kiinnosta naisen pituus ja koulutus lainkaan.
---
*Tietoisuus markkina-arvosta auttaa käytännön elämässä
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
---
https://www.vauva.fi/keskustelu/3821627/millainen-vienti-markkina-arvot…
*Mikä saa pohtimaan markkina-arvoasioita?
Tavallinen kuvio menee näin:
1) Mies haluaa kumppanin.
2) Mies huomaa, ettei se noin vain onnistukaan.
3) Mies huomaa, että toisilla miehillä se onnistuu tuosta noin vain.
4) Mies alkaa pohtia, miksi joillakin se onnistuu tuosta vain, ja miksi joillakin ei.
5) Mies tekee markkina-arvotietoisuuteen perustuvia havaintoja
6) Mies alkaa "nostamaan tasoaan" geeniensä puitteissa
7) Mies toistaa vaiheita 4-6 siihen saakka, kunnes
8) Mies löytää itselleen mieluisan kumppanin
Ei tämä ihan oikeasti ole tämän vaikeampi asia ymmärtää. Se pystytäänkö vaiheet 4-6 muotoilemaan matemaattiseksi kaavaksi ei kiinnosta esimerkin miestä lainkaan (ehkä sinua itseäsi lukuun ottamatta). Hyvin harvaa miestä kiinnostaa sekään, millä nimellä asioita kutsutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytymisen ennustamista koskevat mallit eivät ole verrattavissa fysiikan tai kemian ilmiöihin, jossa voidaan kirjoittaa yhtälö, ja sitten tehtyjen kokeiden jälkeen kirjoittaa yhtälön alkuun kerroin, jolla yhtälöllä lasketut tulokset saadaan vastaamaan kokeellisia mittaustuloksia (eli siis "kalibroitua").
Tässä ihan oikeasti ei ole mitään ihmeellistä muuta kuin siinä tapauksesa, että jostain kummallisesta syystä olettaa käyttäytymistieteiden taipuvan samaan muottiin kemian ja fysiikan kanssa ollakseen vakavasti otettavia. Samalla tavalla molemmissa ensin tehdään havaintoja, ja sen jälkeen pyritään luomaan selitys havainnoille. Sitten pyritään tuon selityksen avulla ennustamaan (yleensä naisten) tulevaa käyttäytymistä.
Minäkin tunnen naisen, joka on pariutunut itseään selvästi heikkotasoisemman miehen kanssa. Havaintoni ei tee tyhjäksi sitä, että yleensä naiset etsivät itseään parempaa miestä eli pyrkivät toteuttamaan sitä kuuluisaa hypergamiaa. Markkina-arvostaan tietoinen mies ohjaa toimintaansa niin, että pyrkii panostamaan esimerkiksi itseään lyhyempiin ja vähemmän koulutettuihin naisiin, koska tietää pituuden ja koulutuksen olevan noin keskimäärin naisille itselleen hyvin tärkeitä. Näin siis siitä huolimatta, ettei häntä miehenä kiinnosta naisen pituus ja koulutus lainkaan.
---
*Tietoisuus markkina-arvosta auttaa käytännön elämässä
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
---
Olet oikeasti tallentanut tämän kommentin koneellesi? Tämähän on nimittäin luettu sanasta sanaan aiemminkin.
Eikö se mielestäsi kerro neurokirjon ongelmista?
Miten sinä selittäisit sokealle sinisen?
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei! Oppimisen ja erehdyksen kautta sen oikean kumppanin löytää. Seurustelin 19-vuotiaana ihan erilaisen miehen kanssa kuin minkälaisen kanssa sitten menin naimisiin. Voi luoja, olisiko sen ensimmäisen kanssa pitänyt heti rynnätä alttarille?
Karuselli kuvattuna.
Kokeillaan asioita kunnes tulee aika hankkia vakavarainen elättäjä
Mitä tämä karuselli nyt siis tarkoittaa? Sitä että ei mene naimisiin sen tyypin kanssa, jonka kanssa seurusteli 19-vuotiaana? Mitään muutahan sinä et tuonkaan naisen parisuhde- ja seksihistoriasta tiedä.
Mun ensimmäinen parisuhteeni päättyi kun olin 19-vuotias miehen aloitteesta. Suhde oli silloin kestänyt himpun alle 2 vuotta. Meillä ei missään vaiheessa oikeastaan ollut mitään muuta yhteistä kuin todella voimakas keskinäinen seksuaalinen kemia ja yhteensopivuus. Ei ollut yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnonkohteita, paitsi että tykättiin käydä elokuvissa ja vuokrata niitä. Mutta koska elokuvamaut olivat niin erilaisia, teimme jatkuvasti kompromisseja toisen hyväksi, vuorotellen. Minä olin nuorena ja ihastuneena saanut päähäni, että vastakohdat täydentävät toisiaan ja sen uskomuksen sekä seksin voimalla mentiin, kunnes mies ennen minua tajusi, että ei parisuhteessa suunnilleen kaikkien muiden asioiden kuin seksin pitäisi olla aina niin vaikeita ja käytännössä pelkkää vastentahtoista kompromissia täynnä.
Seuraavassa suhteessa sitten vahingosta viisastuneena pidin huolen siitä, että yhteiset harrastukset ja kiinnostuksen kohteet olivat tärkeimpiä. Niiden osalta kivaa olikin mutta seksi ei jotenkin missään vaiheessa muokkautunut sellaiseksi kuin olisin toivonut. Ei ilmeisesti miehenkään mielestä, koska n. 8 kuukautta seurusteltuamme hän ensin petti minua useamman eri naisen kanssa kunnes lopulta löysi minua paremman. Minä sain koko hommasta tietää vasta siinä vaiheessa se parempi päätti informoida minua heidän suhteestaan. Sen suhteen jälkeen päätin, että en ala enää seurustelemaan, ellei löydy miestä, jonka kanssa on yhteiset kiinnostuksenkohteet, tulevaisuudentoiveet ja hyvää ja nautinnollista seksiä. Sitten olinkin melkein 8 vuotta sinkkuna.
Lopulta 29-vuotiaana löysin sen mìehen, jonka kanssa tosiaan natsasi ja lopulta avioiduin ja perustin perheen. Hänen kanssaan olen vieläkin. Olen siis vissiin ihan kaameaa karusellia pyörittänyt ennen tätä miestä, koska en avioitunut sen kanssa, jonka kanssa olin 19-vuotta täyttäessäni?
Ei, sä loikkasit karusellista toisen jälkeen.
Harva tekee noin.
Katsos sun ongelma oli siinä että sä yritit liian tasokkaita kunnes löysit 29-vuotiaana jonku epätoivoisen.
Karuselli on siis se ettei jää yhteen sellaisen kanssa jonka kanssa ei ole mitään yhteistä eikä sen joka pettää.
Voin varmaan surutta puhua suurimman osan (naisten ja miesten) puolesta että se karuselli on vain hyvä asia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne markkina-arvoteoriasta jankkaavat miehet haluaisivat, että naiset sen jälkeen alkaisivat kelpuuttaa myös itseään paljon huonompia miehiä, sen teorian vastaisesti. Eli että naiset hylkäisivät markkina-arvoteorian.
Ne miehet eivät itse näet suostu toimimaan teorian mukaisesti ja tavoittelemaan oman tasoisiaan naisia, vaan ovat sitä mieltä, että jokaisella miehellä on oikeus top 10 naiseen.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000007096.html
Kirjailija: Nuoret naiset pakotettava ilotaloihin
Seksin puutteesta kirjan kirjoittanut Timo Hännikäinen, 30, määräisi 18-30-vuotiaat naiset työskentelemään prostituoituina.
Miksikähän ei meitä seksittömissä liitoissa (mies ei halua ja häntä ei haittaa vaikka seksiä saisikin muualta) eläviä 50+, joilla hormonit hyrrää ei pakotettaisin työskentelemään. Voisinpa kuvitella että se olisi kaikin puolin antoisampaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3821627/millainen-vienti-markkina-arvot…
*Mikä saa pohtimaan markkina-arvoasioita?
Tavallinen kuvio menee näin:
1) Mies haluaa kumppanin.
2) Mies huomaa, ettei se noin vain onnistukaan.
3) Mies huomaa, että toisilla miehillä se onnistuu tuosta noin vain.
4) Mies alkaa pohtia, miksi joillakin se onnistuu tuosta vain, ja miksi joillakin ei.
5) Mies tekee markkina-arvotietoisuuteen perustuvia havaintoja
6) Mies alkaa "nostamaan tasoaan" geeniensä puitteissa
7) Mies toistaa vaiheita 4-6 siihen saakka, kunnes
8) Mies löytää itselleen mieluisan kumppanin
Ei tämä ihan oikeasti ole tämän vaikeampi asia ymmärtää. Se pystytäänkö vaiheet 4-6 muotoilemaan matemaattiseksi kaavaksi ei kiinnosta esimerkin miestä lainkaan (ehkä sinua itseäsi lukuun ottamatta). Hyvin harvaa miestä kiinnostaa sekään, millä nimellä asioita kutsutaan.
Ehkä jonakin iltana parin viinilasillisen jälkeen kehtaan kysyä puolisoltani, että noinko hänkin asian on kokenut. Toistaiseksi en kehtaa. En kehtaisi edes paljastaa hänelle käyväni tällä palstalla ja osallistuvani tällaisiin keskusteluihin.
Veikkaan jo nyt saavani vastaukseksi hyvin kummastuneen katseen.
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Eli siis kokoonnutaan valittamaan tänne Vauva-palstalle ja haukkumaan naisia? Ookke.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?
Vierailija kirjoitti:
Käyttäytymisen ennustamista koskevat mallit eivät ole verrattavissa fysiikan tai kemian ilmiöihin, jossa voidaan kirjoittaa yhtälö, ja sitten tehtyjen kokeiden jälkeen kirjoittaa yhtälön alkuun kerroin, jolla yhtälöllä lasketut tulokset saadaan vastaamaan kokeellisia mittaustuloksia (eli siis "kalibroitua").
Tässä ihan oikeasti ei ole mitään ihmeellistä muuta kuin siinä tapauksesa, että jostain kummallisesta syystä olettaa käyttäytymistieteiden taipuvan samaan muottiin kemian ja fysiikan kanssa ollakseen vakavasti otettavia. Samalla tavalla molemmissa ensin tehdään havaintoja, ja sen jälkeen pyritään luomaan selitys havainnoille. Sitten pyritään tuon selityksen avulla ennustamaan (yleensä naisten) tulevaa käyttäytymistä.
Minäkin tunnen naisen, joka on pariutunut itseään selvästi heikkotasoisemman miehen kanssa. Havaintoni ei tee tyhjäksi sitä, että yleensä naiset etsivät itseään parempaa miestä eli pyrkivät toteuttamaan sitä kuuluisaa hypergamiaa. Markkina-arvostaan tietoinen mies ohjaa toimintaansa niin, että pyrkii panostamaan esimerkiksi itseään lyhyempiin ja vähemmän koulutettuihin naisiin, koska tietää pituuden ja koulutuksen olevan noin keskimäärin naisille itselleen hyvin tärkeitä. Näin siis siitä huolimatta, ettei häntä miehenä kiinnosta naisen pituus ja koulutus lainkaan.
---
*Tietoisuus markkina-arvosta auttaa käytännön elämässä
Markkina-arvokuvioista tietoiseksi tuleminen nimenomaan auttaa käytännössä.
Otan esimerkin elävästä elämästä. Ja kyllä: yksi esimerkki ei ole riittävä otos tutkimustulokseksi. Ja kyllä: muutan joitakin yksityiskohtia pointin kärsimättä tunnistuksen vaikeuttamiseksi.
Esimerkin mies on itse 180-senttinen, niin sanotusti normaalivartaloinen matematiikan maisteri. Hänen oma unelmansa olisi 180-senttinen vaalea pitkäraajainen tohtorinainen, jolla mielellään fitness-vartalo. Esimerkin mies on kuitenkin tietoinen markkina-arvokuvioista. Siksi hänen elämänsä "valloitukset" ovat olleet hyvinkin vaihtelevia, mutta kaikilla niillä on muutama yhteinen ominaisuus havaittavissa.
Jaa että mitkä ominaisuudet ovat kaikilla nähtävissä? Kaikki hänen valloituksensa ovat olleet a) miestä itseään lyhyempiä, b) miestä itseään vähemmän koulutettuja, c) pitkähiuksisia, d) normaalipainoisia tai laihoja ja e) tienaavat vähemmän kuin mies itse.
Joukkoon mahtuu tietääkseni tasan kaksi vaaleaa 180-senttistä pitkäraajaista naista, mutta kummallakaan ei ollut fitness-vartaloa (en itse nähnyt heitä alasti, mutta oletan). Markkina-arvokuvioista tietoinen esimerkin mies ei hämmästynyt siitä, että kelpasi näille kahdelle naiselle vain lyhyemmäksi aikaa niin sanotuksi vakipanoksi. Lämmöllä hän kuitenkin näitä kumpaakin muistelee poikain saunareissuilla muutaman kaljan jälkeen. Niin tekisin minäkin.
Suurta vaihtelua on sitten esiintynyt valloitusten rodussa (valkoinen / musta / aasialainen), pituudessa (155-180 cm), koulutuksessa (peruskoulusta maisteriksi ja kaikki siltä väliltä) ja ammateissa (työttömästä kampaajasta biokemian tutkijaan).
Lopulta puolisoksi valikoitui noin 175-senttinen aasialainen nainen (siis huomattavan pitkä aasialaiseksi), joka on miestä itseään muistaakseni kaksi vuotta nuorempi. Ja koulutus hänellä on suunnilleen maisteria vastaava. Ovat olleet kohta kymmenisen vuotta naimisissa, ja ainakin sivusta seuraten ovat tyytyväisiä.
NÄIN toimii markkina-arvotietoinen mies. Hän 1) tiedostaa naisten vaatimukset, hän 2) tiedostaa omat vahvuutensa, ja 3) sovittaa strategiansa tilanteen vaatimalla tavalla. Ja lopulta 4) saavuttaa etsimänsä, ja on onnellinen.
---
= MAM (miesaktivisti/miesasiamies)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Eli siis kokoonnutaan valittamaan tänne Vauva-palstalle ja haukkumaan naisia? Ookke.
Juuri nimenomaan niin EI pidä tehdä. Valitettavasti valitettavan moni jää siihen valitusvaiheeseen pääsemättä eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"
Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.
Ja tuo siis pätee sekä miehiin että naisiin? Enää vain pitäisi tietää että mikä hitto se markkina-arvo on? Sinäkö se määrität, vai kuka?
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3821627/millainen-vienti-markkina-arvot…
*Mikä saa pohtimaan markkina-arvoasioita?
Tavallinen kuvio menee näin:
1) Mies haluaa kumppanin.
2) Mies huomaa, ettei se noin vain onnistukaan.
3) Mies huomaa, että toisilla miehillä se onnistuu tuosta noin vain.
4) Mies alkaa pohtia, miksi joillakin se onnistuu tuosta vain, ja miksi joillakin ei.
5) Mies tekee markkina-arvotietoisuuteen perustuvia havaintoja
6) Mies alkaa "nostamaan tasoaan" geeniensä puitteissa
7) Mies toistaa vaiheita 4-6 siihen saakka, kunnes
8) Mies löytää itselleen mieluisan kumppanin
Ei tämä ihan oikeasti ole tämän vaikeampi asia ymmärtää. Se pystytäänkö vaiheet 4-6 muotoilemaan matemaattiseksi kaavaksi ei kiinnosta esimerkin miestä lainkaan (ehkä sinua itseäsi lukuun ottamatta). Hyvin harvaa miestä kiinnostaa sekään, millä nimellä asioita kutsutaan.
Tämä oli insinöörimäisesti selitettynä perusjuttuja ihmissuhteista siinä mielessä, että kannattaa olla realisti.
Kannattaa toki myös miettiä, mitä haluaa toisen ominaisuuksilta ja millaista elämää tahtoo viettää. Näissä yksinkertaistetuissa kaavoissa ei mainita sitä, että esim. elämäntyyli (maalla vai kaupungissa, lapsia vai ei jne.) on yksi tärkeä osa parinvalintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ripoitellut vähän pitkin ketjua, mutta jos se pääpointti ei vielä ole selvä, niin suorempaan sanottuna: Miehen biologia ei ole yhteensopiva nykyjärjestelmän kanssa, jossa osa naisista harrastaa irtoseksiä ja osa haluaa seksiä vain parisuhteessa. Mitä kevytkenkäisempiä naiset (huom. monikko) ovat, sitä vähemmän miehet panostavat parisuhteisiin ja loppupeleissä koko
No jos naiset ottaisivat sen ensimmäisen ja olisivat tälle uskollisia kunnes kuolema erottaa, niin silloin miehet eivät saisi edes niitä kevytkenkäisten naisten irtopanoja.
Miehiä on enemmän kuin naisia nuorissa ikäluokissa, jossain 70 kieppeillä vaihtuu niin että naisia on enemmän.
Vielä kerran. Puhut uskovaisista naisista keille tuollainen ajattelu tulee luonnostaan. Itse et taida olla uskovainen? Tasa-arvoiseen sekä täten nykyaikaiseen suhteeseen kuuluu erot jos suhde/liitto ei onnistu.
En puhu uskovaisista naisista. Eiköhän suurin osa naisista lähde sillä oletuksella sänkyyn, että siitä voisi jotain vakavampaakin seurata ja ne jotka suorempaan ehdottelevat, varmaan itsekin tietävät mistä on kyse...
Sanomaani on oleellisesti koko ajan liittynyt, se että jos naiset pitävät nykymenoa tavoiteltavana, niin heidän tulisi hyväksyä myös se, että parisuhteet tulevat todennäköisesti nykymuodossaan katoamaan. Nykysukupolvien osalta ei tosin taida olla enää mitään tehtävissä.
Minulla on 43 vuoden kokemus parisuhteista ja 42 vuoden kokemus seksistä. Lisäksi jatkuvasti päivittyvä kokemus 16-33 vuotiaiden läheisteni (omat ja sisarusten lapset) ja heidän kauttaan myös heidän lähimpien ystäviensä seurusteluista/parisuhteista JA noin seitsemän vuoden kokemus 18-29 vuotiaiden kanssa työskentelemisestä ammatissa, jossa puhutaan myös elämänhallinnasta ja yksityiselämästä.
Mikään ei osoita, että parisuhteet nykymuodossaan olisivat katoamassa tai että nykysukupolvet olisivat jotenkin erilaisessa tilanteessa kuin me aikaisemmat eli jotka aloitimme seksin ja seurustelun 1970-luvulla.
Et näe mitään viitteitä siitä, että miehet olisivat valmiita panostamaan vähemmän suhteeseen, sitoutuisivat myöhemmin, jos ollenkaan, ja olisivat vähemmän sitoutuneita? Mistä jatkuva valitus miesten laadusta ja sitoutumiskyvyttömyydestä tulee"? Sinä näet muutoksen tälläkin foorumilla mm. miesten valituksena naisten ahneudesta ja jopa kahvikupin tarjoamisesta, vaikka naisten omavaraisuus on kasvanut entisestään... Olen 80-luvulla syntynyt ja voin jo ihan omasta kokemuksestanikin sanoa, ettei naisten suorasukaisuus ainakaan sitoutumishaluja kasvata, vaikka en koskaan olekaan ollut erityisesti irtosuhteiden perään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3821627/millainen-vienti-markkina-arvot…
*Mikä saa pohtimaan markkina-arvoasioita?
Tavallinen kuvio menee näin:
1) Mies haluaa kumppanin.
2) Mies huomaa, ettei se noin vain onnistukaan.
3) Mies huomaa, että toisilla miehillä se onnistuu tuosta noin vain.
4) Mies alkaa pohtia, miksi joillakin se onnistuu tuosta vain, ja miksi joillakin ei.
5) Mies tekee markkina-arvotietoisuuteen perustuvia havaintoja
6) Mies alkaa "nostamaan tasoaan" geeniensä puitteissa
7) Mies toistaa vaiheita 4-6 siihen saakka, kunnes
8) Mies löytää itselleen mieluisan kumppanin
Ei tämä ihan oikeasti ole tämän vaikeampi asia ymmärtää. Se pystytäänkö vaiheet 4-6 muotoilemaan matemaattiseksi kaavaksi ei kiinnosta esimerkin miestä lainkaan (ehkä sinua itseäsi lukuun ottamatta). Hyvin harvaa miestä kiinnostaa sekään, millä nimellä asioita kutsutaan.
Tämä oli insinöörimäisesti selitettynä perusjuttuja ihmissuhteista siinä mielessä, että kannattaa olla realisti.
Kannattaa toki myös miettiä, mitä haluaa toisen ominaisuuksilta ja millaista elämää tahtoo viettää. Näissä yksinkertaistetuissa kaavoissa ei mainita sitä, että esim. elämäntyyli (maalla vai kaupungissa, lapsia vai ei jne.) on yksi tärkeä osa parinvalintaa.
Mikä piuha tuolta Hänninkäiseltä ja täällä pyöriviltä MAM kirjoittajilta on katkennut? Naiset nähdään kauppatavaroina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kyllä ripoitellut vähän pitkin ketjua, mutta jos se pääpointti ei vielä ole selvä, niin suorempaan sanottuna: Miehen biologia ei ole yhteensopiva nykyjärjestelmän kanssa, jossa osa naisista harrastaa irtoseksiä ja osa haluaa seksiä vain parisuhteessa. Mitä kevytkenkäisempiä naiset (huom. monikko) ovat, sitä vähemmän miehet panostavat parisuhteisiin ja loppupeleissä koko
No jos naiset ottaisivat sen ensimmäisen ja olisivat tälle uskollisia kunnes kuolema erottaa, niin silloin miehet eivät saisi edes niitä kevytkenkäisten naisten irtopanoja.
Miehiä on enemmän kuin naisia nuorissa ikäluokissa, jossain 70 kieppeillä vaihtuu niin että naisia on enemmän.
Vielä kerran. Puhut uskovaisista naisista keille tuollainen ajattelu tulee luonnostaan. Itse et taida olla uskovainen? Tasa-arvoiseen sekä täten nykyaikaiseen suhteeseen kuuluu erot jos suhde/liitto ei onnistu.
En puhu uskovaisista naisista. Eiköhän suurin osa naisista lähde sillä oletuksella sänkyyn, että siitä voisi jotain vakavampaakin seurata ja ne jotka suorempaan ehdottelevat, varmaan itsekin tietävät mistä on kyse...
Sanomaani on oleellisesti koko ajan liittynyt, se että jos naiset pitävät nykymenoa tavoiteltavana, niin heidän tulisi hyväksyä myös se, että parisuhteet tulevat todennäköisesti nykymuodossaan katoamaan. Nykysukupolvien osalta ei tosin taida olla enää mitään tehtävissä.
Minulla on 43 vuoden kokemus parisuhteista ja 42 vuoden kokemus seksistä. Lisäksi jatkuvasti päivittyvä kokemus 16-33 vuotiaiden läheisteni (omat ja sisarusten lapset) ja heidän kauttaan myös heidän lähimpien ystäviensä seurusteluista/parisuhteista JA noin seitsemän vuoden kokemus 18-29 vuotiaiden kanssa työskentelemisestä ammatissa, jossa puhutaan myös elämänhallinnasta ja yksityiselämästä.
Mikään ei osoita, että parisuhteet nykymuodossaan olisivat katoamassa tai että nykysukupolvet olisivat jotenkin erilaisessa tilanteessa kuin me aikaisemmat eli jotka aloitimme seksin ja seurustelun 1970-luvulla.
Et näe mitään viitteitä siitä, että miehet olisivat valmiita panostamaan vähemmän suhteeseen, sitoutuisivat myöhemmin, jos ollenkaan, ja olisivat vähemmän sitoutuneita? Mistä jatkuva valitus miesten laadusta ja sitoutumiskyvyttömyydestä tulee"? Sinä näet muutoksen tälläkin foorumilla mm. miesten valituksena naisten ahneudesta ja jopa kahvikupin tarjoamisesta, vaikka naisten omavaraisuus on kasvanut entisestään... Olen 80-luvulla syntynyt ja voin jo ihan omasta kokemuksestanikin sanoa, ettei naisten suorasukaisuus ainakaan sitoutumishaluja kasvata, vaikka en koskaan olekaan ollut erityisesti irtosuhteiden perään.
Maksuhalukkuus tuntuu kasvavan naisen höynäytettävyyden mukaan. Paha sanoa näin. Tullut kumminkin huomattua yksi ynnä yhteen seuraussuhde.
Eli naisten/miesten täytyisi jäädä onnettomiin suhteisiin?