Lue keskustelun säännöt.
Mies rakastaa, mutta temppuilee sadistisesti. Kannattaako suhdetta jatkaa?
01.01.2014 |
Mitä minun ei tarvitse sietää rakkauden nimissä?
Kuinka paljon työtä ja energiaa tämä tulisi viemään?
Hei kaikki.
Mielestäni ei ole täysin reilua (toista osapuolta kohtaan) ruotia parisuhdetta täällä, mutta toisaalta olen ihan ymmälläni mitä tehdä ja kaipaan kommentteja. En tosin sellaisia yksiulotteisia, että eroa ja hanki parempi mies. ;)
Tämä mies on yksi parhaimmista, mutta asiat eivät ole aina yksioikoisia. Pyydän kommenteilta lempeyttä. :)
Molemmat kohtasivat toisissaan ihmisen, jollaista ovat aina etsineet. Olemme olleet reilun vuoden yhdessä. Olemme miettineet yhteistä kotia, mutta todenneet, ettemme vielä ole valmiita. Hän on ennen asunut toisen kanssa pitkässä suhteessa, minä en. (Hän on kertonut tapailleensa läpi monia naisia, ei vaan ole löytynyt yhteistä säveltä. Enemmän kai noissa on ollut seksistä kyse.) Yllättävän hyvin olen sopeutunut toisen kanssa olemiseen. Mies on aika pitkälti luonani. (Ja siivouksesta vastaaminen turhauttaa joskus, mutta ei siitä enempää. ;))
Avaan tilannetta: Olemme noin kolmikymppisiä, molemmat herkkiä, mutta määrätietoisia. Fiksuja ihmisiä, joilla on sydän kohdallaan. Kummallakin on taustaa, jossa emme ole saaneet tarpeeksi rakkautta. Toisella on karumpi tausta kuin minulla itselläni, mutta minullakin on ollut masennusta ja muita herkän ihmisen oireita, pettymyksiä hyväksikäyttävistä ihmisistä.
Käyn itse töissä ja elämäni on uomittuneempaa. Valitettavasti ystäviä ei ole tarpeeksi uudessa kaupungissa, joten minulla on paljon vapaa-aikaa. Urheilen kyllä ja teen mieleisiä asioita.
Mies opiskelee vaativaa alaa ja käy osa-aikaisissa töissä. Hänen kaveriverkostonsa on täällä. Hänen on nyt pakko keskittyä opintoihinsa ja kunnioitan sitä.
Vaan se tapa, jolla hän moisen tekee, on julma.
Uusin tapaus viikon sisältä:
Olin muualla joulun (vietämme välimatkan ja perhesuhteiden takia erikseen), päätin kuitenkin tulla kotio aiemmin, jotta ehdimme olla yhdessä ennen vuodenvaihteen jälkeen alkavia töitä. Mies oli tuolla välillä (poikkeuksellisesti) kaverinsa luona ja pitämässä hauskaa. Hän ilmoitti, että ei tule vastaan paluujunalleni. Harmi, ajattelin, mutta asia oli ok. Sama toistui seuraavana päivänä, hän oli (krapuloissaan?) liian väsynyt näkemään minut. Tuo harmitti jo enemmän, sillä näkemistauko oli nyt yli viikon. Seuraavana päivänä hän sanoi lukevansa koko päivän tenttiin ja että nähdään seuraavana päivänä. Hyvä että ilmoitti. Olin pettynyt, mutta tuo meni vielä. Ihmettelin tosin, miksi kavereille oli aikaa, muttei minulle.
Seuraava päivä tuli. Hän luki yöhön ja ilmoitti minulle, ettei tule siis enää luokseni. Kiva, että ilmoitti, mutta olin odottanut rakastani koko yön ja aamulla vastasin hänelle suoraan, että en aio odottaa enää tänään, uutena vuotena. Mies kannusti minua juhlimaan tuttavieni kanssa. Sanoin, että jätän väliin, tule tänne luokseni jos haluat, laitan meille ruokaa. Ei koskaan tullut, eikä vastannut myöhemminkään laittamaani viestiin (joka oli sävyltään kepeä, ei painostava).
Vietin vuodenvaihteen yksin, ilman rakastani. Mies oli siis vetäissyt asiallisesta kommentistani herneet (?) ja proteistoi. Hänestä ei nyt ole kuulunut mitään.
Tämä julma tapa kadota henkisesti ja fyysisesti on toistunut aiemmin:
Suhteen alussa muutaman kuukauden jälkeen mies olisi halunnut erota (x2), koska hidastan hänen opintojaan ja hän haluaa keskittyä omaan elämäänsä urheiluineen ja systeemeineen. Myönnettäköön, että roikuin hänessä hiukan koska minulla ei ollut omaa elämää tai kokemusta "vakavasta" parisuhteesta. Ymmärrän sen nyt ja olen korjannut tilannetta itsellenikin mieluiseksi. Mies kuitenkin tuli aina samana jättöpäivän iltana / parin päivän takaisin kuin porsas roudan ajamana.
Mies itse on hidastanut opintojaan sotkeutumalla vapaaehtoishommiin ja kyvyttömyydellään jaksottaa ajankäyttöään fiksusti.
Oli kiistatonta, että hän rakastaa minua, mutta käy jotain ihme taistelua. Epäilin kaksisuuntaista mielialahäiriötä - olen ehdottanut hänelle ammattiapua, mutta kuulemma ei ole tarvetta. Ehkä ei niin, vaan hänen pitäisi tajuta itse lopettaa lapselliset pelleilyt.
Mies käyttäytyi nyt joulunkin aikana normaalisti, kutsui puhelimessa hellittelynimillä ja muisti minua. Ei ole siis kyse siitä, että hänen tunteensa olisivat laimeat. Silloin hän ei muistaisi minua ollenkaan.
Ymmärrän miehen oikkuja ja olen avarakatseinen tyttöystävä joka ei nalkuta, muttei minun tarvitse sietää sadistista tuskan tuottamista ja hänen piehtaroimistaan itsesäälissä.
Olen nyt hyvin lähellä eropäätöstä. Olen suhteessa ikuinen kakkonen ja en tiedä sopiiko se minulle.
Miehessä / suhteessamme on seuraavia piirteitä:
Osoittaa minulle rakkauttaa lempeästi, usein. Sanallisesti ja elein.
On ehkä vähän läheisriippuvainen
Jekyll ja Hyde, muutama kuukausi menee ongelmitta, sitten napsahtaa täysin ja meikä on sydänverellä shokissa
Vanhat demonit puskevat tuolloin
Käyttäytyy vähän kuin edesvastuuton pikkupoika, on hajamielinen
Suhde etenee pitkälti hänen ehdoillaan, koska hänellä on enemmän menoja.
Pelkää selvästi todella paljon arvostelua, koska häntä on kiusattu elämässään paljon. Siksikin ei uskalla näyttäytyä esim. työpaikallani.
Pystymme olemaan asioista eri mieltä, mutta tappelemme toooodella harvoin. Kumpainenkaan ei kaiketi pidä siitä.
Emme tosin keskustelekaan riittävästi, sillä miehelle tuo on vaikeampaa. Hänkin asioita miettii paljon, muttei saa niitä (ajoissa) ulos. En ehkä minäkään. Nytkin olisin kysynyt suoraan häneltä, että mitä v*a, mutta hän ei ole läsnä.
Ulkopuolinen läheiseni veikkasi, että mies käyttää minua tässä tavallaan hyväksi. Aika auliisti häntä hellin teoin. Vaan kyllä minäkin saan mieheltä paljon rakkautta. Tiedostan kyllä, että minulla saattaa olla taipumusta ”palvelualttiuteen”, kuten monilla äidillisillä naisilla. Ylitseni en kuitenkaan anna kävellä.
Mies ei ymmärrä, että minulle riittäisi VARTTI silloin tällöin, kun hän opiskelee / angstailee. Hän katkaisee yhteyden täysin. Olen tuosta ennenkin sanonut ihan lempeydellä.
Heti kun sanon vastakkaisen sanan, eli puolustan omaa oikeuttani ja näkemystäni, hän loukkaantuu ja katoaa yhteyksistä.
Hän on lopettanut yhteydenpidon jopa syntymäpäivänänikin. Yleensä juuri ”juhlapyhinä” tapahtuu jotain. Sattumaako?
No niin. Kommentit, ajatukset tilanteesta olisivat tervetulleita, mutta puoleen tai toiseen syyllistämistä en oikein kaipaa.
Kysymykseni olisi kaiketi siis se, että voikohan tuommoisia vaikeuksia voittaa? Tiedän, että minun on turha toivoa miehestäni samanlaista muutosta, mihin osittain olen jo itse pystynyt.
Onko kommunikaatio-ongelma suhteen lopulta syövä ongelma? Onko kyse vain erilaisien elämäntilanteiden haasteesta? Pitäisikö minun hylätä rakkaus, johonka miehen herkkyys (jota toisaalta myös rakastan) vaikuttaa syövyttävästi?
Olen vahva nainen (herkkyydestäni huolimatta) ja olen miettinyt, että ehkä tarvitsisin vahvemman ja tasapainoisemman miehen. Mutta sellainen tuskin koskaan ymmärtäisi tapaani olla niin hyvin kuin tämä. Samanlainen.
Liian samanlaiset?
Kommentit (137)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:54"]
Vaatii ylenpalttista ihailua, palvontaa, huomiota ja mielenkiintoa - tai sen puuttuessa vaatii olla pelottava ja pahamaineinen (Narsistinen Lähde); 5.Kokee olevansa oikeutettu. Vaatii automaattista ja täydellistä omien epärealististen odotustensa täyttämistä - erityistä ja etuoikeutettua kohtelua; 6."Riistää" ihmissuhteita, toisin sanoen käyttää muita omien tarkoitusperiensä saavuttamiseen; 7.Vailla empatiaa. On kykenemätön tai haluton tunnustamaan tai hyväksymään muiden tunteita, tarpeita, tärkeysjärjestyksiä ja valintoja sekä samaistumaan niihin; 8.On jatkuvasti kateellinen muille ja etsii keinoja loukata tai tuhota turhautumisensa kohteita. Eikö muka kellot soi?!?
[/quote]
missä kohtaa mies on kateellinen tai etsii keinoja loukata tai tuhota? ja kuka on turhautumisen kohde? missä kohtaa miehen odotukset on täysin epärealistiset ja hän automaattisesti vaatii niiden täyttämistä?
ainoastaan 6 ja 7 ehkä sopii, mutta toisaalta ymmärsisn että mies kuitenkin jälkeenpäin osaa tuntea empatiaakin ja ymmärtää ap:n pahan mielen? narsistihan ei ikinä myöntäisi olevansa väärässä tai pyytäisi anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotain asioita tuli mieleen sinusta, kun luin tuon aloituksen.
Tosiaan aika analyyttiinen tapaus, kuten täällä on jo mainittu.
Sitten toinen asia; Ehkä te ette sittenkään ole kovin luotuja toisillenne tai miten se nyt menikään? Käsitykset siitä, kuinka paljon panostatte suhteeseen ja odotatte toisiltanne, ei ole synkroniassa. Miestä todennäköisesti ahdistaa liika läheisyys. Anna hänelle tilaa olla ja hengittää. Usein rakastuessaan ihmiset ovat kuin liimattuina toisiinsa, kaverit unohtuu taka-alalle, koko ajan pitää olla yhdessä ja tehdä kaikki yhdessä. Jos toinen on itsenäinen toimija edelleen- se koetaan loukkaukseksi.
Ap:n kysymykset ja tämä miehen kuvattu "sadismi" kulostaa enemmän läheisriippuvuudelta ja takertumiselta kuin miehen kaksisuuntaiselta oirehdinnalta. Todennäköisesti mies ihan oikeasti kavahtaa naisen takertumista ja liikaa riippuvuutta, eli jos ap haluaa säilyttää suhteen tai sitä jatkaa, kannattaa tosiaan astua pari askelta taaksepäin, antaa tilaa. Jos mies tuntuu epäkypsältä, liian itsekeskeiseltä tai ilkeältä, voi tietysti olla parasta itse lopettaa koko touhu.
Ei mies ole narsisti. Ihmisellä on oikeus myös olla yksin. AP:n kaltainen roikkuva tyyppi on pelottava ja ahdistava. Voin kuvitella narisevan äänesi.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:01"]
ap haluaa kovasti ottaa uhrin roolin ja syyttelee miestä kaikenlaisesta. helpoin selitys on se, että mies ei ole yhtä rakastunut ja haluaa olla muidenkin ihmisten kanssa. ap on vähän naiivi noiden sieluntoveri-juttujensa kanssa ja mun mielestä passiivisaggressiivisesti syyttelee miestä, kun miehen kiinnostus ei ole tarpeeksi suurta. neuvoisin tuota miestä pysymään ap:sta kaukana, sillä siinä vaiheessa, kun mies haluaa erota, alkaa soittelu ja vainoaminen ap:n taholta. ap:llä on kirjoitusten perusteella epävakaa persoona, siihen liittyy juuri kaiken nielevä tunteellisuus, häilyväisyys, riipustautuminen, ongelmat tunnistaa toisen rajoja ja vian näkeminen kaikkeen muissa.
[/quote]
Jatkan vielä vastausta tähän. En syytä miestä, vaan ymmärrän, että hänellä on itsensä kanssa enemmän ongelmia kuin minulla. Olen tunneihminen ja itsekäskin välillä, mutta kunnioitan toisia ihmisiä liikaa ollakseni yksiulotteisen vaativa ja dominoiva.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:05"]
Ei mies ole narsisti. Ihmisellä on oikeus myös olla yksin. AP:n kaltainen roikkuva tyyppi on pelottava ja ahdistava. Voin kuvitella narisevan äänesi.
[/quote]
Olen kaikin puolin varsin mukava ihminen. Ja radioäänellä. ;)
En kaipaa sovinismia toisilta naisilta täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:04"]
Jotain asioita tuli mieleen sinusta, kun luin tuon aloituksen.
Tosiaan aika analyyttiinen tapaus, kuten täällä on jo mainittu.
Sitten toinen asia; Ehkä te ette sittenkään ole kovin luotuja toisillenne tai miten se nyt menikään? Käsitykset siitä, kuinka paljon panostatte suhteeseen ja odotatte toisiltanne, ei ole synkroniassa. Miestä todennäköisesti ahdistaa liika läheisyys. Anna hänelle tilaa olla ja hengittää. Usein rakastuessaan ihmiset ovat kuin liimattuina toisiinsa, kaverit unohtuu taka-alalle, koko ajan pitää olla yhdessä ja tehdä kaikki yhdessä. Jos toinen on itsenäinen toimija edelleen- se koetaan loukkaukseksi.
Ap:n kysymykset ja tämä miehen kuvattu "sadismi" kulostaa enemmän läheisriippuvuudelta ja takertumiselta kuin miehen kaksisuuntaiselta oirehdinnalta. Todennäköisesti mies ihan oikeasti kavahtaa naisen takertumista ja liikaa riippuvuutta, eli jos ap haluaa säilyttää suhteen tai sitä jatkaa, kannattaa tosiaan astua pari askelta taaksepäin, antaa tilaa. Jos mies tuntuu epäkypsältä, liian itsekeskeiseltä tai ilkeältä, voi tietysti olla parasta itse lopettaa koko touhu.
[/quote]
Itse asiassa se on ollut niin, että mies on roikkunut minussa aina enemmän kuin minä hänessä. Hän on loukkaantunut kun olen tarvinnut omaa aikaa.
Jep. Tunneihminen! Paljon tunteita, vaatimuksia, ajatuksia, toiveita, traumoja ja jaksaa jauhaa tunteistaan kunnes lehmät tulee kotiin. Pakenisin, jos olisin mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittaja ei etsi tässä syyllisiä, ei edelleenkään.
Suhteessa on kaksi osapuolta. Kuten tuli esille - toiveemme parisuhteesta eivät kohtaa. Minä haluaisin olla jonkun elämän ykkönen, kuten hänkin minun. Siitä huolimatta olen menestynyt ammatillisesti. Eivät ne sulje toisiaan pois.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:09"]
Jep. Tunneihminen! Paljon tunteita, vaatimuksia, ajatuksia, toiveita, traumoja ja jaksaa jauhaa tunteistaan kunnes lehmät tulee kotiin. Pakenisin, jos olisin mies.
[/quote]
En tajua tätä mustavalkoista vastakkainasettelua. Mieheni keskustelee mielellään samallatapaa tunteistaan ja ajatuksistaan. Siksi olemmekin olleet yhdessä näinkin kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:05"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:01"]
ap haluaa kovasti ottaa uhrin roolin ja syyttelee miestä kaikenlaisesta. helpoin selitys on se, että mies ei ole yhtä rakastunut ja haluaa olla muidenkin ihmisten kanssa. ap on vähän naiivi noiden sieluntoveri-juttujensa kanssa ja mun mielestä passiivisaggressiivisesti syyttelee miestä, kun miehen kiinnostus ei ole tarpeeksi suurta. neuvoisin tuota miestä pysymään ap:sta kaukana, sillä siinä vaiheessa, kun mies haluaa erota, alkaa soittelu ja vainoaminen ap:n taholta. ap:llä on kirjoitusten perusteella epävakaa persoona, siihen liittyy juuri kaiken nielevä tunteellisuus, häilyväisyys, riipustautuminen, ongelmat tunnistaa toisen rajoja ja vian näkeminen kaikkeen muissa.
[/quote]
Jatkan vielä vastausta tähän. En syytä miestä, vaan ymmärrän, että hänellä on itsensä kanssa enemmän ongelmia kuin minulla. Olen tunneihminen ja itsekäskin välillä, mutta kunnioitan toisia ihmisiä liikaa ollakseni yksiulotteisen vaativa ja dominoiva.
[/quote]
niin oman arviosi mukaan et ole yksiulotteisen vaativa tai dominoiva. anna sille miehelle tilaa, jos se rakastaa sinua tarpeeksi, tulee itse sun luo. ja lopeta tuo miehen syyttely, että hän on sinua ongelmaisempi. miksi edes haluaisit olla ihmisen kanssa, jonka kuvaat kohtelevan sinua sadistisesti ja pidät ongelmaisena? lue kirjoituksesi otsikko ja mieti sen ristiriitaa: "mies rakastaa mutta kohtelee sadistisesti".
keskustelu on eriasia kuin vaatimukset, toiveet ja traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Milestäni tässä on kyse siitä, ettei mies ole henkisesti valmis sitoutumaan kokonaan, syitä voi vain arvailla. Pelko, että tulee jätetyksi, petetyksi jne. Se, etä vietää koko uuden vuoden erossa sinusta, taas voi kertoa siitä, että kuvioissa voi olla myös joku toinen, jota tapailee. Mielestäni ette ole samanlaisia, sinä olet paljon anlyyttisempi ja intuitiivisesmpi. Mies olettaa, että tarjoamansa rakkaus riittää sinulle sellaisenaan, hän on itse tod näk täysin tyytyväinen. Eli se mitä tarjoaa, on se mitä saat. Riittääkö se sinulle? Takeita ei ole siitä, että asiat muuttuisivat joskus. Voivathan ne muuttuakin. Olette vielä suhteellisen nuoria. Kuitenkin parisuhteen malli on alkanut muodostua ja olettaisiko mies esim kun teillä olisi perhe, että sinä hoidat edelleenkin kaiken ja otat vastuun? Mielestäni hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Seuraavia vaihtoehtoja: jatkat näin ja tyydyt tilanteeseen. Asetat ehdoksi millaisne suteen haluat, ja jos hän ei siihen pysty, lähdet. 3. Lähdet ja kun alkaa kyselemään perääsi, sitten iloitat, että rakkaus hänen ehdoillaan ei riitä sinulle.
AP jatkaa.
Kiitän tähän mennessä mainion monipuolisesta keskustelusta. Alan hahmottaa nyt tilannetta. (Valitettavasti joukkoon mahtui tyypillisiä ajattelemattomuuden pissisesimerkkejä, kuten "olet kamala muija" -tyyppiset lausahdukset. Ne jätän omaan arvoonsa.)
Ohjeita en tosiaan tullutkaan hakemaan kun ei niitä voi tapausta tietämättä antaa, enkä rehellisyyden nimissä tiedä tarkalleen miten edetä. Sain kuitenkin valtavasti ajateltavaa teidän kokemuksistanne.
Ymmärrän nyt, että molemminpuolisesta rakkaudesta huolimatta minä en kestä miehen häilyväisyyttä, eikä hän minun toiveitani parisuhteen laadusta. Emme pysty vastaamaan toisillemme. Ellei sitten tapahdu ihmettä, jossa molemmat ovat valmiit keskustelemaan toiveistaan tehden loppuratkaisun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä mies ei ole sitoutunut suhteeseen. Nainen ns. painaa päälle ja painostaa vahingossa, kun haluaisi olla enemmän yhdessä. Parasta naiselle olisi laittaa suhteelle piste...jos miestä ei kiinnosta riittävästi verrattuna siihen, mitä nainen haluaa.
Nainen vain kokee tulevaisuudessa pettymyksiä, kun mies muuttelee sopimuksia tai väittää, että nainen oli ymmärtänyt väärin. Näkemykset yhdessäolosta ovat erilaisia... mies haluaa nähdä, kun kaipaa seksiä ja läheisyyttä, mutta ei halua jakaa arkea naisen kanssa.
Jos sä olet mukava ihminen, niin miksi "miesystäväsi" pakoilee sinua? Hän ei ehkä uskalla jättää sinua, koska pelkää reaktiotasi. Kirjeen kirjoittaminen on teinien touhua. Voithan toki kirjoittaa, mutta älä lähetä. Älä kysy yleisellä palstalla mielipiteitä, jos haluat vain mieleisiäsi vastauksia. Kehity, lue ja opi!
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:27"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 15:10"]
23 jatkaa... Mieti miten itse toimisit,jos kumppani ei oikein nappaa. Ei silloin huvita olla yhdessä kovin usein, kun se oikea löytyy niin tilanne muuttuu. Et ole se oikea sinäkään hänelle. Toiset ei halua edes löytää sitä oikeaa nuorena vaan haluavat opiskella ja tavata kavereitaan. Olet nyt kuvitellut pääsi sisään jonkun ihme stoorin että miksi toimii niin kuin toimii.
[/quote]
Mies on sanonut, että olen hänen sieluntoverinsa.
Miksi hän valehtelisi meille molemmille?
[/quote]
Kaikki on luvallista sodassa ja rakkaudessa...
Vakavasti puhuen, tuo kommenttisi kuulosti aika naivilta. Vuosi on samaan aikaan erittäin lyhyt aika parisuhteelle ja kuitenkin riittävän pitkä, että ensihuuma alkaa väistyä. Siinä joskus käy niin, että alkaakin huomaamaan, ettei toinen enää saakaan perhosia lentelemään vatsassa. Silloin voi alkaa toisen ajaminen etäälle. Välinpitämättömyys on kätevä keino eikä koe itse vastuuta suhteen päättymisestä jos toinen lähtee.
Kokemattomuutesi pidemmistä suhteista paistaa läpi hieman naiveina ajatuksina suhteenne dynamiikasta.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:17"]
Milestäni tässä on kyse siitä, ettei mies ole henkisesti valmis sitoutumaan kokonaan, syitä voi vain arvailla. Pelko, että tulee jätetyksi, petetyksi jne. Se, etä vietää koko uuden vuoden erossa sinusta, taas voi kertoa siitä, että kuvioissa voi olla myös joku toinen, jota tapailee. Mielestäni ette ole samanlaisia, sinä olet paljon anlyyttisempi ja intuitiivisesmpi. Mies olettaa, että tarjoamansa rakkaus riittää sinulle sellaisenaan, hän on itse tod näk täysin tyytyväinen. Eli se mitä tarjoaa, on se mitä saat. Riittääkö se sinulle? Takeita ei ole siitä, että asiat muuttuisivat joskus. Voivathan ne muuttuakin. Olette vielä suhteellisen nuoria. Kuitenkin parisuhteen malli on alkanut muodostua ja olettaisiko mies esim kun teillä olisi perhe, että sinä hoidat edelleenkin kaiken ja otat vastuun? Mielestäni hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Seuraavia vaihtoehtoja: jatkat näin ja tyydyt tilanteeseen. Asetat ehdoksi millaisne suteen haluat, ja jos hän ei siihen pysty, lähdet. 3. Lähdet ja kun alkaa kyselemään perääsi, sitten iloitat, että rakkaus hänen ehdoillaan ei riitä sinulle.
[/quote]
Anteeksi kirjoitusvirheet, kirjoitin nopeasti.
Rakkaus on teoissa. Rakastava ihminen haluaa toiselle hyvää.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:17"]
Milestäni tässä on kyse siitä, ettei mies ole henkisesti valmis sitoutumaan kokonaan, syitä voi vain arvailla. Pelko, että tulee jätetyksi, petetyksi jne. Se, etä vietää koko uuden vuoden erossa sinusta, taas voi kertoa siitä, että kuvioissa voi olla myös joku toinen, jota tapailee. Mielestäni ette ole samanlaisia, sinä olet paljon anlyyttisempi ja intuitiivisesmpi. Mies olettaa, että tarjoamansa rakkaus riittää sinulle sellaisenaan, hän on itse tod näk täysin tyytyväinen. Eli se mitä tarjoaa, on se mitä saat. Riittääkö se sinulle? Takeita ei ole siitä, että asiat muuttuisivat joskus. Voivathan ne muuttuakin. Olette vielä suhteellisen nuoria. Kuitenkin parisuhteen malli on alkanut muodostua ja olettaisiko mies esim kun teillä olisi perhe, että sinä hoidat edelleenkin kaiken ja otat vastuun? Mielestäni hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Seuraavia vaihtoehtoja: jatkat näin ja tyydyt tilanteeseen. Asetat ehdoksi millaisne suteen haluat, ja jos hän ei siihen pysty, lähdet. 3. Lähdet ja kun alkaa kyselemään perääsi, sitten iloitat, että rakkaus hänen ehdoillaan ei riitä sinulle.
[/quote]
Olet oikeassa. Kiitos tästä. :)
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:01"]
ap haluaa kovasti ottaa uhrin roolin ja syyttelee miestä kaikenlaisesta. helpoin selitys on se, että mies ei ole yhtä rakastunut ja haluaa olla muidenkin ihmisten kanssa. ap on vähän naiivi noiden sieluntoveri-juttujensa kanssa ja mun mielestä passiivisaggressiivisesti syyttelee miestä, kun miehen kiinnostus ei ole tarpeeksi suurta. neuvoisin tuota miestä pysymään ap:sta kaukana, sillä siinä vaiheessa, kun mies haluaa erota, alkaa soittelu ja vainoaminen ap:n taholta. ap:llä on kirjoitusten perusteella epävakaa persoona, siihen liittyy juuri kaiken nielevä tunteellisuus, häilyväisyys, riipustautuminen, ongelmat tunnistaa toisen rajoja ja vian näkeminen kaikkeen muissa.
[/quote]
Aloittaja ihmettelee, että mitä ihmettä juuri luki. Olen kyllä itsekin haastava ihminen, mutta en sentään hullu :D